Miten suhtautuisitte, että teitä on 4:n äitikaverin porukka, ja Instasta näet että muut ovat tapaamisella ravintolassa, ja vain sinua ei ole

Vierailija kirjoitti:Raskas on sellainenkin, josta luulet että olette ystäviä, mutta paljastuu tälläistä. Paljastuu ettei olla reiluja lainkaan. Paljastuu että viestejä kyllä vaihtuu ja tapaamisia pidetään, mutta salassa. Niin lapsellista ja noloa. Jokainen valitsee raskaansa. Minä Ap:na valitsisin reilut kaverit. 

Niin, raskastahan se on, että luulee asioita.

Ehkä ap:n ongelma on, että hän kuvitteli WA-viestiryhmän tarkoittavan, että hän on nyt ystävä näiden toisten kanssa. Mä en ihan noin pitkälle vietyjä johtopäätöksiä tee esimerkiksi jonkin harrastusporukan viestiryhmästä. Sen tarkoitus on tieton jakaminen sen harrastusryhmän asioista, ei ensisijaisesti ikuisen ystävyyden vannominen.

Jos luet ap:n tekstin uudestaan, huomaat, että siinä on hyvin vähän tietoa. Kaikki tulkinnat asioista syntyvät kommentoijien päässä eivätkä perustu tosiasioihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki kolme ovat yhtä kiusaajia, ihan sama kenen idea oli. Kukaan ei pyytänyt Ap:ta.

Aina tosi kurja lukea tälläistä Miksi aina kaveriporukat lopulta menevät näin, että naiset jättävät YHDEN pois? Naiset toimivat näin. Susia toisilleen. Eihän tässä mikään selittely auta.

Enpä ole huomannut. Sen kyllä olen huomannut, että naisille uskotellaan näin, jotta miehillä pysyisi valta. Hajota ja hallitse.

Miksi kuvittelette, että Whatsapp-porukan perustaminen on samalla ystävyyden osoitus? 

Tämä ketju on naisvihaa, joka on naisiin istutettu ja jota te ette itse kykene huomaamaan.

Mä en noita pelikuvioita harrasta enkä ole niitä havainnut tai niistä kärsinyt, koska  ne ovat suurelta osin kunkin oman tunne-elämän luomia mörköjä.

Mörköjä näkee paljon vähemmän kun opettelee tuntemaan itsensä hyvine ja huonoine puolineen ja ymmärtää, että mun ei tarvitse kelvata kaikille eikä kaikkien minulle. Lopettaa vertailun ja vatvomisen ja erottaa toisistaan tosiasiat ja tunteet.

Ylläpitää vastavuoroisesti palkitsevia ihmissuhteita ja luopuu niistä, joista tulee paha mieli. Ja jos kaikesta tulee paha mieli, menee lääkäriin. Jos ap:n lapsi on pieni, tulee hakematta mieleen synnytyksen jälkeinen masennus. Se ei ole häpeä ja siihen saa apua.

Kyllähän ystäväporukka voi kokoontua välillä pienemmälläkin porukalla. Kutsu sinä ap vaikka heti alkuvuodesta porukka johonkin. 

10 on sitä mieltä, että Ap:n ystävien kiva jouluinen kokoontuminen on hieno homma, ja kukin taplaa tyylillään. 

150 on sitä mieltä, että ei ole OK jättää vain yhtä kutsumatta. 



Eiköhän tämä kerro jo jotain näistä ns. kavereista.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän ystäväporukka voi kokoontua välillä pienemmälläkin porukalla. Kutsu sinä ap vaikka heti alkuvuodesta porukka johonkin. 

Kuka siis kutsuisi tälläisen porukan nyt enää yhtään mihinkään? Onko tuo huono vitsi? He oikein näkevät vaivaa mennä afternoon teelle joulua juhlistamaan kauden juhla-aikana. Ap ainoastaan pullautetaan ulos. Sitten Ap:n tulisi kutsua heidät yksin tammikuussa. Heh, mikä vitsi. Ehkä Ap:n kannattaa kutsua sellaisia ihmisiä, jotka muistavat kutsua häntäkin. Ei se määrä, vaan se laatu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän ystäväporukka voi kokoontua välillä pienemmälläkin porukalla. Kutsu sinä ap vaikka heti alkuvuodesta porukka johonkin. 

Kuka siis kutsuisi tälläisen porukan nyt enää yhtään mihinkään? Onko tuo huono vitsi? He oikein näkevät vaivaa mennä afternoon teelle joulua juhlistamaan kauden juhla-aikana. Ap ainoastaan pullautetaan ulos. Sitten Ap:n tulisi kutsua heidät yksin tammikuussa. Heh, mikä vitsi. Ehkä Ap:n kannattaa kutsua sellaisia ihmisiä, jotka muistavat kutsua häntäkin. Ei se määrä, vaan se laatu.

En minä ainakaan heti katkaisisi välejä. Ystäviä ei noin vain saa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on naisvihaa, joka on naisiin istutettu ja jota te ette itse kykene huomaamaan.

Mä en noita pelikuvioita harrasta enkä ole niitä havainnut tai niistä kärsinyt, koska  ne ovat suurelta osin kunkin oman tunne-elämän luomia mörköjä.

Mörköjä näkee paljon vähemmän kun opettelee tuntemaan itsensä hyvine ja huonoine puolineen ja ymmärtää, että mun ei tarvitse kelvata kaikille eikä kaikkien minulle. Lopettaa vertailun ja vatvomisen ja erottaa toisistaan tosiasiat ja tunteet.

Ylläpitää vastavuoroisesti palkitsevia ihmissuhteita ja luopuu niistä, joista tulee paha mieli. Ja jos kaikesta tulee paha mieli, menee lääkäriin. Jos ap:n lapsi on pieni, tulee hakematta mieleen synnytyksen jälkeinen masennus. Se ei ole häpeä ja siihen saa apua.

Höpö höpö. Naisvihaa on jättää yksi nainen neljästä pois tapaamisesta. Yksi pienen lapsen äiti. Se ei ole tasa-arvoteko, eikä muutenkaan arvostettavaa käytöstä. 

Ihmissuhteet ovat toisinaan monimutkaisia. Sinänsä on ihan ok, jos suuremman tuttavapiirin jäsenet ajoittain tapaavat toisiaan pienemmällä porukalla. Mutta yhden jättäminen ryhmän ulkopuolelle, kun muut tapaavat, on kyllä tökeröä käytöstä.

Tilannne muistuttaa aika lailla tapausta, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.

Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.

Mulle kävi ap ihan täysin noin miten kuvasit. Poistuin whatsapp-ryhmästä ja lopulta muutin paikkakunnaltakin pois, muista syistä tosin muttei ainakaan tarvinnut enää heihin törmätä onneksi.

Itse ajattelin vaan että no saavatkin mennä, en tuollaisia ihmisiä kaipaa elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Ihmissuhteet ovat toisinaan monimutkaisia. Sinänsä on ihan ok, jos suuremman tuttavapiirin jäsenet ajoittain tapaavat toisiaan pienemmällä porukalla. Mutta yhden jättäminen ryhmän ulkopuolelle, kun muut tapaavat, on kyllä tökeröä käytöstä.

Tilannne muistuttaa aika lailla tapausta, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinä

Luulen, että mummo on tässä tavoittanut tämänkin ihmissuhdedraaman oikean juurisyyn. Hänellä oli elämänkokemusta ja tunneälyä, joiden avulla hän pystyi antamaan hyvät neuvot vaikeimpiinkin ihmissuhdekiemuroihin.

Ihana mummo 🥰🥰🥰

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän ystäväporukka voi kokoontua välillä pienemmälläkin porukalla. Kutsu sinä ap vaikka heti alkuvuodesta porukka johonkin. 

Kuka siis kutsuisi tälläisen porukan nyt enää yhtään mihinkään? Onko tuo huono vitsi? He oikein näkevät vaivaa mennä afternoon teelle joulua juhlistamaan kauden juhla-aikana. Ap ainoastaan pullautetaan ulos. Sitten Ap:n tulisi kutsua heidät yksin tammikuussa. Heh, mikä vitsi. Ehkä Ap:n kannattaa kutsua sellaisia ihmisiä, jotka muistavat kutsua häntäkin. Ei se määrä, vaan se laatu.

Eihän ap edes tiedä mitä tuossa on tapahtunut. Vaikka kaksi heistä on ollut yhdessä liikenteessä ja kolmas on tullut sattumalta vastaan ja ex-tempore lähtivät syömään.

Miksi pitää olla jokin kaveriporukka, jonka jäsenet eivät saisi tehdä asioita myös muiden ihmisten kanssa tai kaveriporukan jäsenten kanssa pienelläkin porukalla? 

Jos nämä on jotain mammakerhosta tulleita "kavereita" niin antaisin vain olla enkä olisi enää yhteyksissä. Jos yhteistä on pelkästään äitiys niin ei sellainen ole mitään ystävyyttä. 

Tosin tämä on varmaankin keksitty aloitus. Vastaavia on ollut monesti ennenkin. Onhan se toki hyvä, että syntyy keskustelua, vaikka sitten keksitystäkin aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki kolme ovat yhtä kiusaajia, ihan sama kenen idea oli. Kukaan ei pyytänyt Ap:ta.

Aina tosi kurja lukea tälläistä Miksi aina kaveriporukat lopulta menevät näin, että naiset jättävät YHDEN pois? Naiset toimivat näin. Susia toisilleen. Eihän tässä mikään selittely auta.

Enpä ole huomannut. Sen kyllä olen huomannut, että naisille uskotellaan näin, jotta miehillä pysyisi valta. Hajota ja hallitse.

Mikä kollektiivinen valta miehillä pysyy? Miksi minun pitäisi suosia oman sukupuolen edustajia elämässä? Työelämässä olen törmännyt mukaviin ihmisiin ja e-mukaviin ihmisiin. Jako ei mene sukupuolen mukaan. Mukavien kanssa on kiva tehdä töitä ja olen auttavaisempi sekä teen tavallaan enemmän kuin olisi minimi. Ei-mukavien kanssa hoidetaan pakolliset hommat, mutten tee mitään extraa heidän osaltaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihmissuhteet ovat toisinaan monimutkaisia. Sinänsä on ihan ok, jos suuremman tuttavapiirin jäsenet ajoittain tapaavat toisiaan pienemmällä porukalla. Mutta yhden jättäminen ryhmän ulkopuolelle, kun muut tapaavat, on kyllä tökeröä käytöstä.

Tilannne muistuttaa aika lailla tapausta, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinä

Miten tämä omituinen kertomus liittyi aloitukseen? Tuskin on edes totta, kirjoittaja keksi tämän päästään voidakseen jotenkin mollata uusperheitä. Sehän tässä paistaa rivien välistä, eikä edes liity millään tapaa ap:n ongelmaan.

En pitäisi tuollaista WA-ryhmää minään ystävyyssuhteena. Kyllä ystävälle soitetaan ja viestitetään yksityisesti eikä vain jossain WA-ryhmässä. Ei tuo todellakaan tarkoita, että kaikkien pitäisi tavata aina yhdessä.

Miehet ei olisi moisesta moksiskaan. Naisen pitää olla aina joka paikassa se parhain ja tykätyin