Voi että mä vihaan lapsuuteni kotipaikkakuntaa. En ole vuosiin käynyt koko paikkakunnalla.

Vierailija kirjoitti:

Jahas, taas yksi teiniangstinen ketju kun ei ole kasvettu aikuiseksi ja syytetään sitä kamalaa kotipaikkaa - ja tietty se kotipaikka on jämähtynyt just sellaiseksi kuin se oli silloin kun teininä lähti. Kukaan ei tietty ole kuollutkaan tai mitenkään muuttunut. :D Nää on jotenkin tosi naurettavia nämä teidän jutut. Ei siinä, itsekin pikkupaikalta kotoisin ja lähdin heti kun opiskelemaan pääsin, enkä palannut takaisin vaan lähdin muualle.

No eihän se todista että menneisyyden haavasi ovat parantuneet. Pikemminkin tekstisi kertoo että ei ole ja siksi ulosantisi on mitä on.

Jos asuu pienessä nurkkakuntaisessa kaupungissa, kannattaa lapsille alkaa hokea jo alakoulun aikana miten peruskoulun jälkeen on koko maailma avoinna. Kehottaa miettimään miksi kaikista maailman paikoista kannattaisi jäädä (=jämähtää) omalle kylälle asumaan. Huomaavat kyllä muutettuaan miten elämään kyllästynyt meininki sillä omalla kylällä on. Miten paljon terveempi ilmapiiri on muualla, on töitä, harrastuksia, palveluita, nähtävää, tekemistä, elämää, kulttuuria ja kehitystä.

Vierailija kirjoitti:

Alfat jäävät kotipaikkakunnalle. Koulukiusatut luuserit maailmalle.

Kotipaikkakunnalle taitaa kuitenkin jäädä lähinnä ne, joiden elämän huippuhetki oli viimeistään amiksessa/lukiossa. Monilla jo yläkoulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilomantsi?

Mikä ihmeen vika siinä Ilomantsissa on? Kysyn siis ihan vilpittömästi.

Aina kun listataan kamalampia paikkoja missä joku on asunut tai käynyt, Ilomantsi mainitaan ja usealla eri suulla viellä. Itse en ole siellä koskaan käynyt enkä edes tunne ketään sieltä päin olevaa, joten ihmetyttää. Lähinnä siis se mitä erityisen pahaa siellä on muihin vastaaviin pikkupaikkoihin verrattuna?

Haluaisin myös tietää. En ole sieltä kotoisin, mutta käynyt muutamia kertoja (miehen sukulaisia asuu siellä lähettyvillä), ja kivalta vaikuttaa minusta. Ihmiset ovat puheliaita ja ystävällisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missäpäin näin kauheaa asua? 

Eräs pikkupaikkakunta (yllätys). 

Etelä-SavossA?

Minä käyn vähän väliä, tänään illalla, ylihuomenna illalla. Tapailen koulukavereita säännöllisesti 68 vuoden takaa. Kivoja ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Minä käyn vähän väliä, tänään illalla, ylihuomenna illalla. Tapailen koulukavereita säännöllisesti 68 vuoden takaa. Kivoja ystäviä.

Saanko udella missä näin ihana paikka on?

Ajatus lintukodostakin on vähän niin ja näin. Olen kotoisin Itä-Suomesta pikkupaikkakunnalta, jossa 90-luvulla lähes kaikki muut luokaltani alkoivat polttaa tupakkaa ja juoda alkoholia neljännellä luokalla. Olin yksin ja kiusattu, kun ei moinen touhu kiinnostanut. Yksi tyttö sai seiskaluokalla lapsen ja moni pääsi hengestään päihteiden takia ennen kuin täytimme 20. Ulkoisesti näyttää oikein lintukodolta, mutta todellisuus on toinen. Kun pienessä porukassa joku typeryys alkaa levitä, se sitten myös leviää. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kiva asua täällä Helsingissä. Kukaan ei kyttää eikä juorua. Toista se oli siellä pikkupitäjässä, josta olen kotoisin. En todellakaan suunnitele paluumuuttoa. Sinne jäivät ne amikset ja muut möllit. En ole vuosiin käynyt. Ei ole mitään tarvetta.

Eikö edes vanhempia? 

Kirjoittaako vauva-palstalle yksikään normaalilapsuuden viettänyt ihminen, joka välittää omista sisaruksistaan ja vanhemmistaan vai ovatko kaikki jotain luonnehäiriöisiä narsisteja tai sosiopaatteja?

Itse muutin isosta kaupungista maaseudulle pikkukuntaan asumaan jo 22 vuotiaana. Ikinä en muuttaisi takaisin. Täällä on vielä ripaus yhteisöllisyyttä jäljellä. Jos kohtelet naapuriasi hyvin saat myös itse samanlaista kohtelua vastalahjaksi 

Moni luulee, että maalla voi elää kuin pellossa eikä ympäristöstä  ja naapureista tarvitse muka piitata pätkääkään. Ei se niin mene. Sitten loukkaannutaan (yleensä kaupunkilaiset), jos naapuri kertoo ettei meidän piha ole mikään  koirapuisto 

Kaikki muuttavat muualle kuvitellen, että muualla on sitä oikeaa elämää. Sehän on kuin piirileikki, missä etsitään jotain, mitä ei ole olemassakaan. Asuinpaikka on juuri sellainen, millaiseksi sen itse tekee. Kaikissa paikoissa voi elää juuri sellaista elämää, kuin itse haluaa. Kaikki on itsestä kiinni. Suuri osa palstailijoidenkin mielikuvista  tuntuu liittyvän siihen, että ei ole oltu onnellisia lapsuudessa. Sehän ei liity paikkaan, vaan ihmisiin ympärillä. Jos ei ole kiva perhe ja kivoja kavereita, ei auta, vaikka eläisit millaisessa kaupungissa tai kylässä. Yleisesti ottaen ihmiset ovat samanlaisia kaikkialla. Jokaisesta paikasta löytyy ilkeitä, mukavia, tyhmiä ja sivistyneitä. 

Vierailija kirjoitti:

Heihei nyt oletkos siellä! Iisalmi on sentään city, siellä on muistaakseni ihan ison ketjun hotellikin. Mutta uattelppa Kiuruvettä! Muistan, kun KiuruvesJ sai luvan kutsua itseään kaapunniksi. Siitä tuli kaapunti. Koska kyseessä on kaupunki, sinnehän piti hankkia koko kylän raitti täyteen liikennevaloja koska pitäähän oikeassa kaupungissa olla liikennevalottii. Siinä kyläpahasessa liikennevaloilla ei tee sitten yhtään mitään, mutta jos nyt ei muuten saa rahaa palamaan kankkulan kaivoon. 

Jos en väärin muista niin juna menee sieltä Iisalmeen nykyään tyyliin kerran päivässä.

Minulla ei ole omia kokemuksia Iisalmesta, kun en ole käynytkään siellä - mutta puolisoni on monesti, kun hänellä on siellä sukua. Hän on kuvaillut sitä ankeaksi paikaksi, jossa ihmiset kieroilevat (Savoa kun on) ja ilkeilevät. Hänen siellä asuvassa sukuhaarassaan on ollut keskivertoa enemmän itsemurhia.

Itse olen kotoisin pohjois-Karjalasta pieneltä paikkakunnalta. Nuorena vihasin jokaista päivää, jonka siellä jouduin olemaan. Asuimme keskellä ei mitään ja joka paikkaan oli matkaa paljon. Pyörällä ei ehtinyt ihmisten ilmoille ja autoa ei voinut ajaa, kun ei ollut korttia. Bussi kulki vain aamulla, iltapäivällä ja illalla. Tunsin olevani vanki ja voin pahoin koko ajan. Kadehdin serkkujani, jotka saivat asua Helsingissä. He pystyivät liikkumaan helposti minne halusivat ja heillä oli elämässään äksöniä. Janosin sitä samaa kiihkeästi.

Muutin välittömästi pois kotoa kaupunkiin, kun se oli mahdollista. Ensin Joensuuhun, jossa pystyi jo aistimaan kaupunkilaisen elämän vapautta. Siitä sitten opintojen ja tulevan työpaikan myötä asuinpaikaksi muuttui Tampere. Tampereella saa vielä enemmän kokea kaupungin fiilistä ja henkistä vapautta kuin Joensuussa. 

Minäkään en lapsuuden ja nuoruuden maisemiin enää palaa kuin pakotettuna esim hautajaisiin. Joka kerta silloinkin mielen valtaa ahdistus ja pakko päästä pian pois takaisin kaupunkiin. Tampere suomalaisittain isona kaupunkina on koti ja paikka, jossa saan rauhan. Mistään hinnasta en voisi ikinä palata sinne, missä juureni on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kiva asua täällä Helsingissä. Kukaan ei kyttää eikä juorua. Toista se oli siellä pikkupitäjässä, josta olen kotoisin. En todellakaan suunnitele paluumuuttoa. Sinne jäivät ne amikset ja muut möllit. En ole vuosiin käynyt. Ei ole mitään tarvetta.

 

Eikö edes vanhempia? 

Kirjoittaako vauva-palstalle yksikään normaalilapsuuden viettänyt ihminen, joka välittää omista sisaruksistaan ja vanhemmistaan vai ovatko kaikki jotain luonnehäiriöisiä narsisteja tai sosiopaatteja?

Miksi ihmeessä pitäisi tavata lapsuudenperhettä joka on pilannut elämän? Sitäpaitsi luonnehäiriöt, narsismi, sosiopatia, näissä kääntyy katse sinne lapsuudenperheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fatim diarra on täysin oikeassa pienten paikkakunttien suhteen, siellä on naisilla syytä pelätä ja ilmapiiri on tukahdutttava.

Typeriä ennakkoluuloja. Itse asun pikkukaupungissa ja elämä täällä on kyllä hyvin tavanomaista. Ei ole mitään sisäsiittoisia porukoita kuola valuen tuijottamassa silmät ymmyrkäisinä muualta tulleita. Sijainti meren rannalla tuo paljon porukkaa muualta kesäisin kaupunkiin. Talvisin on hiljaisempaa ja mukavan rauhallista.

Asutko Etelä-Lapissa? Siellä on kyllä mukavia pienempiä paikkakuntia. Ihmiset on rentoja, kohteliaita ja rehellisiä ja tunnelma rauhallinen ja turvallinen

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kotoisin pohjois-Karjalasta pieneltä paikkakunnalta. Nuorena vihasin jokaista päivää, jonka siellä jouduin olemaan. Asuimme keskellä ei mitään ja joka paikkaan oli matkaa paljon. Pyörällä ei ehtinyt ihmisten ilmoille ja autoa ei voinut ajaa, kun ei ollut korttia. Bussi kulki vain aamulla, iltapäivällä ja illalla. Tunsin olevani vanki ja voin pahoin koko ajan. Kadehdin serkkujani, jotka saivat asua Helsingissä. He pystyivät liikkumaan helposti minne halusivat ja heillä oli elämässään äksöniä. Janosin sitä samaa kiihkeästi.

Muutin välittömästi pois kotoa kaupunkiin, kun se oli mahdollista. Ensin Joensuuhun, jossa pystyi jo aistimaan kaupunkilaisen elämän vapautta. Siitä sitten opintojen ja tulevan työpaikan myötä asuinpaikaksi muuttui Tampere. Tampereella saa vielä enemmän kokea kaupungin fiilistä ja henkistä vapautta kuin Joensuussa. 

Minäkään en lapsuuden ja nuoruuden maisemiin enää palaa kuin pakotettuna

Voi, kuulostat ihan puolisoltani. Hän on kotoisin Rääkkylästä.

Oulu oli paska kaupunni. Olen ollut toisaalla kohta 30 vuotta. Ei mitään tarvetta mennä takaisin.

Minun juureni ovat 700km päässä eikä perhekään ole asunut siellä sitten lapsuuteni joten ei oo asiaa sinne. Joskus harvoin saatetaan pistäytyä ohimennen jos reissuilla sielläpäin liikutaan. Itse pitäjästä en edes muista juurikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä käyn vähän väliä, tänään illalla, ylihuomenna illalla. Tapailen koulukavereita säännöllisesti 68 vuoden takaa. Kivoja ystäviä.

Saanko udella missä näin ihana paikka on?

Pääkaupunkiseudulla. En ole koskaan muualla asunut. Mökkipaikkakunnalla on tullut oltua joskus puolet vuodesta, mutta ihan hyvä on sielläkin ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Voin paljastaa suuresti vihaamani kotikaupungin : kamala, sisäsiittoinen, sisäänpäinkääntynyt ja oikea mt ongelmien kehto on nimeltään Salo. Ihmiset jotka tähän kylään jäi ovat kyllä hyvin erikoisia tapauksia eikä missään positiivisessa mielessä.

Se on aina ollut outo paikka. Kuin kupla jostain 50-luvulta. Ja minä olen melkein vierestä, rappeutuneesta juppikylästä, mihin minua ei saisi takaisin kirveelläkään.