Voi että mä vihaan lapsuuteni kotipaikkakuntaa. En ole vuosiin käynyt koko paikkakunnalla.

Vierailija kirjoitti:

Niinpä, samoja mietteitä. Lisäksi aina ihmettelen, että kun tapaa niitä ns. vanhoja tuttavia, niin jutut on aivan samalla tasolla kuin 30 vuotta sitten.

Jotenkin, sitä ehkä pääsisi helpommalla, kun ei aina ajattelisi liikaa - eikös?

Olisi vain jämähtänyt sinne, kun ei muusta tiedä.

Eli siis aktiivisesti ON YHTEYKSIÄ edelleen sulla sinne ja niihin ihmisiin.

Minäkään en pitänyt lapsuuden paikkakunnasta moniin vuosiin. En edes käynyt "vanhoilla kulmilla" vuosiin. Koulukiusaaminen, negatiivinen ilmapiiri koulussa ja ankea ympäristö. Olin vain helpottunut kun muutettiin pois koko paikasta. 

Siellä asuessa oli kuitenkin hyviäkin hetkiä ja aikoja. Myös muutama hyvä tuttukin jäi sinne joiden kanssa on tullut myöhemmin hengailtua vanhoissa paikoissa kymmenen vuoden jälkeen muistellen hyviä asioita. Huonot kokemukset aiheuttivat vain sen, etten halunnut törmätä kiusaajiin tai aikuisiin. Vasta kun oli itse kasvanut ja saanut kunnolla etäisyyttä huonoihin muistoihin, alkoi muistaa enemmän hyviä puolia lapsuuden paikkakunnasta.

Ilomantsi?

Luonnehäiriöiset sukulaiset yrittävät pitää minusta kiinni. Kun ei onnistu, kostetaan levittämällä pskajuttuja.

Varkaus on yksi sellainen paikka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missäpäin näin kauheaa asua? 

Eräs pikkupaikkakunta (yllätys). 

Äänekoski?

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin. Ainahan nykyään syyllinen omille epäonnistumisille löytyy muualta kuin peilistä. 

Syyttävä sormi kun aina kääntyy itsestä poispäin. Minkäänlaista vastuuta omasta käytöksestä ei vaan oteta.

Onhan sitä palattu joutavan joutuisasti joutopitäjään ja nyt kaduttaa. Onneksi täältä pääsee taas yhtä vikkelästi poiskin, ei tätä jaksa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, no onko kaikki muutkin samalla paikkakunnalla varttuneet samanlaisia luusereita vai mistä se johtuu että sössit joka paikassa asiasi?

Siinähän se on, kun mä en ole luuseri sanan varsinaisessa merkityksessä, ulkoiset puitteet on kunnossa. Olen sössinyt ihmissuhteeni ja siinä on ihan riittävästi. Ja mitä muihin tulee, niin aika moni jämähti siihen teini-iän elämään ja on yhäkin muilta kuultuna samanlainen kuin silloin aikoinaan eikä ole elämässään edennyt. Eikä se ongelma ollut oman ikäiset pelkästään silloin, vaan aikuisetkin oli ihan omituisia. Ap  

Minkälainen kehittynyt olento uskoo johonkin kuultuihin juttuihin muista? 

Vierailija kirjoitti:

Varkaus on yksi sellainen paikka. 

Niimpä

Onhan se kiva asua täällä Helsingissä. Kukaan ei kyttää eikä juorua. Toista se oli siellä pikkupitäjässä, josta olen kotoisin. En todellakaan suunnitele paluumuuttoa. Sinne jäivät ne amikset ja muut möllit. En ole vuosiin käynyt. Ei ole mitään tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti

Tohmajärvi?

Ei. Ap

S........i

Vierailija kirjoitti:

Ilomantsi?

Mikä ihmeen vika siinä Ilomantsissa on? Kysyn siis ihan vilpittömästi.

Aina kun listataan kamalampia paikkoja missä joku on asunut tai käynyt, Ilomantsi mainitaan ja usealla eri suulla viellä. Itse en ole siellä koskaan käynyt enkä edes tunne ketään sieltä päin olevaa, joten ihmetyttää. Lähinnä siis se mitä erityisen pahaa siellä on muihin vastaaviin pikkupaikkoihin verrattuna?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole ainoa. Itse suhtaudun omaan kotipitäjääni huumorilla, mutta tiedän samalta kylältä lähteneitä, jotka eivät ole käyneet kotonaan 30 vuoteen.

Minulla ei huumori riitä tuohon paikkakuntaan joka pilasi elämäni. Moni siellä oli ihan täysi sketsihamo, ei siinä. 

Vanhempasikinko? Asuvatko he yhä tuolla paikkakunnalla? 

Vierailija kirjoitti:

Onhan sitä palattu joutavan joutuisasti joutopitäjään ja nyt kaduttaa. Onneksi täältä pääsee taas yhtä vikkelästi poiskin, ei tätä jaksa!

Mitä siellä ei jaksa? Kunnan facebook-sivustoa, vai ahdistaako joku tietty puu?

Olen itse kasvanut pienellä paikkakunnalla ja nyt kasvatan lapsiani vastaavassa, eri paikkakunta tosin.

Itse vihasin kotikaupunkiani ja muutin pois 18-vuotiaana läheiseen isoon kaupunkiin ja se oli silmiä avaavaa. Se kaupungin meno ja ne lukuisat erilaiset ihmiset. Itse olit täysin tuntematon kaikille. Se oli upeaa. Kun lapsia alkoi tulemaan, halusimme mieheni kanssa pois kaupungissa pienelle paikkakunnalle. Mikä lintukoto tämä onkaan kaupunkiin verrattuna, vanhempana huolia on vähemmän ja asuminenkin on halvempaa.

Nyt vanhin lapseni on teini ja hän jo selittää sitä, että kunhan lukio on käyty niin hän häipyy täältä. Sinne samaan isoon kaupunkiin minne itsekin menin ja itseasiassa itsekin taas kaipailen. Lintukodossa asuminen on ihanaa, mutta mikä siinä jännittävässä kaupungissa voikaan niin kovin vetää puoleensa.

Alfat jäävät kotipaikkakunnalle. Koulukiusatut luuserit maailmalle.

Vierailija kirjoitti:

Alfat jäävät kotipaikkakunnalle. Koulukiusatut luuserit maailmalle.

Oiskos vähän toisin kuitenkin. Työttömät sossuelätit, rahat menee viinaan, tupakkaan ja bensaan kun ajavat pi**urallia päivät ja illat. Nämä monesti jäävät kotipaikkakunnalle kun taas kiusatut opiskelevat ja saavat hyvän elämän. Toki muuttavat muualle parempien mahdollisuuksien perään, siinä olet oikeassa.

Jahas, taas yksi teiniangstinen ketju kun ei ole kasvettu aikuiseksi ja syytetään sitä kamalaa kotipaikkaa - ja tietty se kotipaikka on jämähtynyt just sellaiseksi kuin se oli silloin kun teininä lähti. Kukaan ei tietty ole kuollutkaan tai mitenkään muuttunut. :D Nää on jotenkin tosi naurettavia nämä teidän jutut. Ei siinä, itsekin pikkupaikalta kotoisin ja lähdin heti kun opiskelemaan pääsin, enkä palannut takaisin vaan lähdin muualle.

Itse muutin heti lukion jälkeen muualle, vanha kotikuntani oli pieni paikkakunta, jossa oli yksi iso yläaste ja sinne ängetty koko teiniaineisto, kiusaamista oli paljon ja mitä "kovempi" oli, sen suositumpi jne, "kaikkien kaverit" eivät siellä pärjänneet. Koin paikkakunnan hyvin ahdistavana. N. 15 vuotta muualla asuttuani ja lapsia saatuani tein paluumuuton vanhalle paikkakunnalle, mutta en kotiutunut siellä mitenkään. Kävin töissä naapurikaupungissa, sain sieltä vakituisen työpaikankin. Edes vakituinen työ, jota en mistään muualta ole koskaan saanut, ei saanut minua lopulta jäämään vanhalle paikkakunnalle. Sinne oli jäänyt juuri tietynlainen otanta ikäisistäni ja edes vuosien hajurako ei ollut muuttanut mitään, olin hyvin yksinäinen ja lapset lähestulkoon ainoa seurani. Yksinhuoltajana en päässyt tai oikeastaan edes halunnut työpaikkani rientoihin mukaan. Paikkakunta oli jämähtänyt siihen vanhaan, tuntui ettei mikään ollut muuttunut, korkeintaan palvelut hävinneet. Kolmisen vuotta asuttuamme muutimme takaisin paikkaan josta paluumuuttoon lähdin. Jos olisimme muuttaneet entisen kotipaikkakunnan sijasta kaupunkiin jossa kävin töissä, en tiedä olisiko tilanne siltikään viihtymättömyyden suhteen muuttunut. Tämän paikkakunnan valinnan tein siksi, että vanhalla kotipaikkakunnalla oli välimatkat lyhyet ja lasten helpompi kulkea.