Sinä 50+ -vuotias, ajatteletko että olet elämäsi puolivälissä, loppupuolella, vai miten?

56 v. ajattelin että vielähän tässä aikaa vaikka mihin. Nyt yhtäkkiä 70!

Olisi pitänyt uskoa lievän aivohalvauksen saanutta, eläkää nyt, huomenna voi olla viimeinen päivä.

Ajattelen, että elän tässä ja nyt. En arvaile vielä edessä olevan elämäni pituutta.

N51

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 60+ ja elän ehkä elämäni parasta aikaa. Lapset aikuisia, tuore, nuorempi rakastaja, työ luistaa, terveys ok. Mitä ihminen voi vielä toivoa?

Minulla on vakituinen treffimies, mutta muutakin kysyntää näyttää olevan. On ihanaa ihastua kevyesti silloin tällöin. Päiväni eivät todellakaan ole luetut.

 

Teillä seksihulluilla ainoa elämänsisältö on tämä sukupuolinen kanssakäyminen, treffit, parisuhteet, vielä vanhanakin, voiko enää ankeammaksi mennä. 

En mieti, pyrin elämään tässä hetkessä, koska se on kaikki, mitä meillä on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen vasta 44 ja ajattelen, että elämäni on ohi. Siis siinä mielessä, että olen olemassa mutta en elä. Lapsuuden jälkeen en ole ollut onnellinen. 

Mitä tapahtui?

Suoraan sanottuna koulukiusaaminen pilasi nuoruuteni täysin. Siitä seurasi masennus, jonka kanssa kamppailen vieläkin. Minulla ei ole yhtään ystävää, enkä löydä parisuhdetta, koska kukapa tällaisen rumiluksen kanssa haluaisi olla? Lisäksi olen jumissa töissä alalla, jota vihaan. 

Kurja juttu. Minäkin olin koulukiusattu, kotonakin oli omat ongelmat. Köyhyyttä, mt-ongelmia, elintason täydellistä puutetta.  Väkivaltaa on ollut psyykkistä ja fyysistä... olen ollut ahdistunut, masennusoireinenkin. Nuoruuden suhde oli enemmän hyväksikäyttöä, olin käytännössä alle 20-v vastasyntyneen ja hänen isänsä yksinhuoltaja...jne. Enkä erityisesti juhli työelämälläni, vaikka on hienoa, että vihdoin on työtä. Erokin tuli aikoinaan hyvästä avioliitosta. 

Olen kuitenkin sitkeä luonne. Sain juuri kehut energiastani, joka kuulemma perustuu raittiiseen elämäntapaani. Voi pitää paikkansa...omasta mielestäni olen usein melko lötkö, mutta olen aina pitänyt elämän raamit kunnossa. Teen kivoja juttuja. Jos en jaksa, en tee. 

Aina on toivoa, niin kauan kuin on elämää. Eikä ulkonäkö ole muiden silmissä sama kuin itsellä,  jos sillä on mitään väliäkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 60+ ja elän ehkä elämäni parasta aikaa. Lapset aikuisia, tuore, nuorempi rakastaja, työ luistaa, terveys ok. Mitä ihminen voi vielä toivoa?

Minulla on vakituinen treffimies, mutta muutakin kysyntää näyttää olevan. On ihanaa ihastua kevyesti silloin tällöin. Päiväni eivät todellakaan ole luetut.

 

Teillä seksihulluilla ainoa elämänsisältö on tämä sukupuolinen kanssakäyminen, treffit, parisuhteet, vielä vanhanakin, voiko enää ankeammaksi mennä. 

Sinulla? Ei varmaankaan. 

Menetin elämäni miehen psykofyysiselle sairaudelle, juuri kun oma elämämme olisi alkanut. Nyt, henkisen tuskan jälkeen, olen taas onnellinen. Enkä ole vanha vähän yli 50-vuotiaana. Olin sitä jo nuorena, en ole enää. 

Puolet jäljellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 51 vuotias ja kyllä iän huomaa jo. Terveysvaivoja on ja kummallisia kipuja missä milloinkin. Olen vanhentunut parissa vuodessa nopeasti. Toivon että pysyisin hengissä vielä 10v koska nuorin lapseni on vasta 7-vuotias. Hän tarvitsee äitiänsä.

Tietenkin pysyt!

           Kiitos tämän kirjoittaneelle 🤗.                         Parhaani teen

Ole hyvä...olet synnyttänyt vielä melko myöhään. Se voi lisätä masennusta. 

           Liki 45-vuotias olin. Suht iäkäs😆

Se on korkea ikä synnyttää. Synnytysmasennus on muutenkin yleistä, mutta ikä lisää riskiä entisestään. 

Äitini dementoitui työikäisenä. Voi olla, ettei minullakaan paljon terveitä vuosia enää ole. Onneksi olen elänyt monipuolisen ja onnellisen lapsuuden ja nuoruuden. Sen jälkeen vastoinkäymisiä on riittänyt, mutta hyvin tässä silti menee. En tiedä, miten muulla tavoin osaisin elää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 60+ ja elän ehkä elämäni parasta aikaa. Lapset aikuisia, tuore, nuorempi rakastaja, työ luistaa, terveys ok. Mitä ihminen voi vielä toivoa?

Minulla on vakituinen treffimies, mutta muutakin kysyntää näyttää olevan. On ihanaa ihastua kevyesti silloin tällöin. Päiväni eivät todellakaan ole luetut.

 

Teillä seksihulluilla ainoa elämänsisältö on tämä sukupuolinen kanssakäyminen, treffit, parisuhteet, vielä vanhanakin, voiko enää ankeammaksi mennä. 

Sinulla? Ei varmaankaan. 

Menetin elämäni miehen psykofyysiselle sairaudelle, juuri kun oma elämämme olisi alkanut. Nyt, henkisen tuskan jälkeen, olen taas onnellinen. Enkä ole vanha vähän yli 50-vuotiaana. Olin sitä jo nuorena, en ole enä

Kyllä 5kymppinen on vanha, voi kuolla iän puolesta koska hyvänsä. Onnellisuus on pieniä hetkiä, ja ne hetket löytyy ihan pienistä arjen asioista, ei mistään parisuhteista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 60+ ja elän ehkä elämäni parasta aikaa. Lapset aikuisia, tuore, nuorempi rakastaja, työ luistaa, terveys ok. Mitä ihminen voi vielä toivoa?

Minulla on vakituinen treffimies, mutta muutakin kysyntää näyttää olevan. On ihanaa ihastua kevyesti silloin tällöin. Päiväni eivät todellakaan ole luetut.

 

Teillä seksihulluilla ainoa elämänsisältö on tämä sukupuolinen kanssakäyminen, treffit, parisuhteet, vielä vanhanakin, voiko enää ankeammaksi mennä. 

Sinulla? Ei varmaankaan. 

Menetin elämäni miehen psykofyysiselle sairaudelle, juuri kun oma elämämme olisi alkanut. Nyt, henkisen tuskan jälkeen, olen taas onnellinen. Enkä ole vanha vähän

Jos tahdot olla kateellinen ja katkera, ole sitä jossain muualla. Jokainen on onnensa ansainnut, eikä minun onneni ole keneltäkään pois. 

Mitä järkeä olisi kitistä vanhuuttaan keski-iässä, kun elämää voi olla edessä 35-40 vuotta? Ei mitenkään mahdotonta geeneilläni. 

Elämän illassa ollaan. Mutta jos vielä muutaman vuoden sais elää, kun musta on tulossa mummokin keväällä. Toivon että saan mummoilusta uutta kipinää, haluan olla hyvä ja rakas mummo. 

N52

Oon terve ja hyväkuntoinen ikäisekseni (50v) mutta vaihdevuodet päällä,  joten selvää on, etten ole enää nuori. Toteutan nyt haaveitani ja elämä on helpompaa kuin lasten ollessa pieniä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Max. 15 hyvää vuotta, loput paskaa sairastaessa

Riippuu henkilöstä, jotkut elävät hyvää elämää vielä 80v, toisilla voi olla terveydellisiä ongelmia jo 40 tienoilla tai nuorempanakin.

Eikä elämän tarvitse olla paskaa, vaikka olisikin terveydellisiä ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Elämän illassa ollaan. Mutta jos vielä muutaman vuoden sais elää, kun musta on tulossa mummokin keväällä. Toivon että saan mummoilusta uutta kipinää, haluan olla hyvä ja rakas mummo. 

N52

Onnea! En ehkä saa lapsenlapsia, mutta saan olla lasten kanssa muuten tekemisissä välillä työn puolesta. Omia lapsia hoidin 30 vuotta. On sitä siinäkin. 

Luulin, että kuolemaa tekevät 5-kymppiset jäivät viime vuosisadalle. Ei näköjään. 

Ainakaan itse en viisikymppisenä sitä ajatellut eikä vanheneminen vielä tuntunut oikein missään.

Nyt kun alkaa olla 70 vuotta, huomaa kyllä iän vaikutuksen kehossa, esim. ihossa tai lihaksissa, jotka katoavat mystisesti, jollein niitä harjoita hullun lailla.

Ja laskennallisesti: 15-20 vuotta, se ei ole kovin paljon. Minusta näitä asioita ei pitäisi kelata liikaa, ei se mitään hyödytä. Tartu päivään! :)

Puoliväli on varmaankin ylitetty, mutta katson vielä uteliaana, mitä tuleman pitää. Jos lähtö tulee äkkiä, olen joka tapauksessa elänyt hyvän elämän. Jos taas elän vielä vuosikymmeniä, otan ne kiitollisuudella vastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Luulin, että kuolemaa tekevät 5-kymppiset jäivät viime vuosisadalle. Ei näköjään. 

Viisikymppisellä on suurin osa elämästä takana päin, siitä ei pääse mihinkään. Työelämää jäljellä 10-15 vuotta ellei sairastu vakavasti. Monella on tuossa iässä jo kaikenlaista vaivaa. 

Jos funtsii ikää työelämän kannalta, niin 25 ekaa vuotta menee jo koulussa.

50v olet tehnyt töitä vasta puolet iästäsi. Suomessa et saa enää töitä, jos ikä lähenee viittäkymppiä, vaikka sukusi olisi satavuotiaaksi elävää.