Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sinä 50+ -vuotias, ajatteletko että olet elämäsi puolivälissä, loppupuolella, vai miten?
15.12.2024 |
Täytin tänä vuonna 50, ja jotenkin olen ajatellut että elämästä ei ole enää kuin kolmasosa jäljellä.
Sitten tajusin että mummoni eli melkein 100-vuotiaaksi. Hassu ajatus, että olisinkin vasta puolivälissä?
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämän illassa ollaan. Mutta jos vielä muutaman vuoden sais elää, kun musta on tulossa mummokin keväällä. Toivon että saan mummoilusta uutta kipinää, haluan olla hyvä ja rakas mummo.
N52
Onnea! En ehkä saa lapsenlapsia, mutta saan olla lasten kanssa muuten tekemisissä välillä työn puolesta. Omia lapsia hoidin 30 vuotta. On sitä siinäkin.
Kiitos paljon. Kyllä varmaan sinustakin vielä mummo tulee, minulla vain yksi lapsi ja sulla useampi. Mutta kiva jos on lasten seuraa muutoinkin. Itse olen ns. syrjäytynyt ja yksineläjä, eikä ole minkään ikäistä seuraa arkisin. Aikaa on lapsenlapselle vaikka lehmät söis.
N52
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin, että kuolemaa tekevät 5-kymppiset jäivät viime vuosisadalle. Ei näköjään.
Viisikymppisellä on suurin osa elämästä takana päin, siitä ei pääse mihinkään. Työelämää jäljellä 10-15 vuotta ellei sairastu vakavasti. Monella on tuossa iässä jo kaikenlaista vaivaa.
Niin, mutta niitä on nuoremmillakin. Ei tarvitse muuttua hampaattomaksi köyryseläksi. Alaakin voi vaihtaa, tai opiskella omaksi iloksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämän illassa ollaan. Mutta jos vielä muutaman vuoden sais elää, kun musta on tulossa mummokin keväällä. Toivon että saan mummoilusta uutta kipinää, haluan olla hyvä ja rakas mummo.
N52
Onnea! En ehkä saa lapsenlapsia, mutta saan olla lasten kanssa muuten tekemisissä välillä työn puolesta. Omia lapsia hoidin 30 vuotta. On sitä siinäkin.
Kiitos paljon. Kyllä varmaan sinustakin vielä mummo tulee, minulla vain yksi lapsi ja sulla useampi. Mutta kiva jos on lasten seuraa muutoinkin. Itse olen ns. syrjäytynyt ja yksineläjä, eikä ole minkään ikäistä seuraa arkisin. Aikaa on lapsenlapselle vaikka lehmät söis.
N52
Tytär on vela, poika vielä vahvasti yksinelävä. Molemmat ovat hyvin ääniherkkiä. On ok, jos he eivät tahdo lapsia. Omakin elämä on, oikeastaan, vasta täysillä alkanut, eivätkä suvun vanhukset tarvitse vielä apua. Vasta nyt asun yksin.
Tilanteesi kuulostaa vaativalta. Lapsenlapset tekevät varmasti hyvää! Kunnon mummoja tarvitaan aina, heistä on suorastaan pulaa!
Vierailija kirjoitti:
Onpas tämä ankea ketju. Kyllä kuusikymppisenä on kivaa, jos on suurin piirtein terve.
Lapset yleensä omillaan, moni jo melkein eläkkeellä, ja arki omannnäköistä. :)
Mulla ihan kivaa kuuskymppisenäkin, vaikka paikat "paskana" teen minkä pystyn ja loput teetän toisilla, ei ole kellokorttia ja tk eläke turvaa toimeentulon. Polttopuiden teon olen ulkoistanut kokonaan.
Kaikille tiedoksi, vielä 75-vuotiaana voi olla hyvässä kunnossa ja liikkua reippaasti. Ei kaikilla ole kolotuksia tai särkyjä, kaikenlainen liikunta sopii.
Odottamalla kuolemaa ei elämä helpotu, pitää elää loppuun asti niin hyvin kuin voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ajattele yhtikäs mitään kyseisestä asiasta. Minä vaan elän päivän kerrallaan, kuten oon aina tehnyt.
Olen pitkäikäisestä suvusta. Omat vanhempani ovat nyt 80-v. Jos saan pysyä terveenä, niin ken tietää, vaikka eläisin sinne 100-vuotiaaksi?
Olen hyvässä kunnossa, panostanut hyvään ruokavalioon, riittävän kuormittavaan liikuntaan ja opiskelen korkeakoulussa työni ohella. Mielenalani on positiivinen ja olen järjestelmällisesti ns. ulkoistanut energiasiepot ym. kitkeryyttä elämään tuovat ihmiset.
Saa nähdä, mitä elämä tullessaan tuo? <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 65 ja jatkoajalla mennään. Isä kuoli 52-vuotiaana ja äiti 62. Olen päässyt kumpaakin pidemmälle.
Minä ajattelen niin että olen suorittanut ns elämäntehtävistä lähes kaiken. Olen varttunut, käynyt koulut, opiskellut, menestynyt työelämässä, perustanut perheen, saanut lapsetkin kasvatettua ihmisiksi (no tämä on vielä hieman kesken...)
Mitä enää on jäljellä näistä isoista "pakollisista" hommista? Ei mitään. Nyt on nauttimisen aika. Nyt kaikki työt on tehty, ja on aika ottaa iisisti ja nauttia. Onhan tätä nyt ainakin 30 vuotta vielä luvassa, mutta toisin kuin edelliset 30 vuotta, nämä tulevat olemaan minun aikaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti ajattelee elämän olevan puolivälissä. Tavoite elää 90-vuotiaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen useimmiten, että on nyt vasta alkanut..Olen lähentymässä 50-vee:tä. Tärkeintä on tuju hkorvaushoito. Ilman sitä elämäni olisi todellakin loppusuoralla!
Olen muuten vela. jos se mihinkään vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotushuoneessa. Ystävät ympäriltä menehtyvät. Koskahan minun vuoro?
Pakko antaa extra paljon joululahjoja esim, jospa ei enään joulua nää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppusuoralla. Elimistö on jo tuossa iässä alkanut rapistumaan jokaisella. Ei ole paluuta nuoruuteen.
Ei tuon ikäinen silti vielä mikään ikäloppukaan ole, vaan keski-ikäinen.
Ei viisikymppinen ole keski-ikäinen, koska elinaikaodote ei ole sata vuotta. Keski-ikä ylittyi jo nelikymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ajattele, missä vaiheessa olen elämääni, mutta olen kiitollinen jokaisesta päivästä, jonka saan elää. Niistä huonommistakin. Lähestyn viittäkymppiä, äitini on nyt 68 ja porskuttelee menemään työelämässä ihan täysillä edelleen. Menetin pikkuveljeni hänen ollessaan 30-vuotias, ja tiedostan, että elämä voi päättyä koska tahansa. Olen todella onnellinen, että olen saanut nähdä lasteni kasvavan. Ja että olen saanut kokea tämän seikkailun, joka elämä on ollut... ja sehän jatkuu edelleen. Minun mielestäni on etuoikeus, että saa vanheta.
loppu. nytkin katsoi lehdestä kuinka paljon kuoleita oli 62-65 vuotiassa.
2/3 elämää takana. Edessä olevaa mahdoton ennustaa, päivä kerrallaan yrittäen elää mahdollisimman hyvin...sillä elämä on lyhyt.
M-57
En mä tuollaista yleensä ajattele. Olen 50 v nainen, enkä käytännössä huomaa ikääni arkielämässäni millään tavalla. Sisäisesti koen olevani ihan sama ihminen kuin 20-vuotiaana. Peilikuva toki on vanhentunut, mutta en ihmeemmin siitä ole kiinnostunut enkä siihen keskity.
Mitään sairauksia, vaivoja tai väsymyksiä ei ole, vaikka elin ikävuodet 25-45 äärimmäisen epäterveellisesti: runsaasti alkoholia, lähes pelkkää roska- ja pikaruokaa yms ja olen edelleen lihava. Vaihdevuodetkin on olleet hyvin helpot luomuna, lähinnä vuotovälien ja määrien vaihtelua, ei mitään muita oireita.
Mulla myöskin tietyllä tapaa elämä on vasta alkamassa. Mä en mennyt sen yleisen kaavan mukaan, että nuorena valmistuminen, parisuhde, lapset, ura jne. Mä jäin elämään nelivitoseksi asti pitkittyneitä biletysvuosia. Hankin itselleni myös koulutuksen vasta päälle nelikymppisenä, sitä ennen olin hanttihommissa. Eli nyt viisikymppisenä olen melko tuore maisteri ja asiantuntijaurani alkupuolella. Nyt myös vasta harkitsen, haluaisinko puolisoa vai sittenkin yksinkö? Lapsia toki ei enää ole mahdollista tehdä, se on oikeastaan ainoa rajoitus. Ulkomaille muuttokin kiinnostelisi vähän. En minä tässä ehdi mitään vanhuutta miettimään, kun aloittelen vasta elämääni. Ja se että mun vanhemmat on 78v ja 80v ja ovat erittäin pirteitä ja aktiivisia, antaa toivoa että kyllä sitä vielä ehtii.
Ikää 56 ja elämä tuntuu oikein ihanalta. Olen huomannut että ystävällisyydellä saa ystävällisyyttä, ei aina mutta toisinaan näin käy. En murehdi tulevaa vaan nautin joka hetkestä, pienistäkin. Juuri käytiin Hampurissa ja saksalaiset olivat oikein mukavia, toisin kuin usein kuulee väitettävän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppusuoralla. Elimistö on jo tuossa iässä alkanut rapistumaan jokaisella. Ei ole paluuta nuoruuteen.
Ei tuon ikäinen silti vielä mikään ikäloppukaan ole, vaan keski-ikäinen.
Ei viisikymppinen ole keski-ikäinen, koska elinaikaodote ei ole sata vuotta. Keski-ikä ylittyi jo nelikymppisenä.
Ahaaa, mikäs se viisikymppinen sitten on? 😂
Alue: Aihe vapaa
Puolivälin kieppeillä. Ajattelin elää ainakin ysikymppiseksi. Töitäkin teen vielä ainakin 15 vuotta. Varmaksihan sitä ei voi mennä sanomaan, mutta näin ajattelen. Nyt olen 52.