Mies ei vaan pääse opiskelemaan. Pitäiskö vaan yhä kannustaa yrittämään, vai kehottaa keksimään jotain ihan muuta?
Mies haluais päästä ylenemään urallaan, mutta vakituiseen paikkaan vaaditaan tietty tutkinto. Esimiehet on myös kannustaneet sen tutkinnon hankkimaan, koska heidän mielestä mies olisi siinä tehtävässä aivan tosi hyvä. Samaa sanoo miehen alaiset.
Mies haluaa tosissaan kouluun, ja on hakenut sinne nyt 5 kertaa. Panostaa pääsykokeisiin tosi paljon, kuluttaa 1 kk loman täysin pääsykokeeseen lukemiseen. On tehostanut opiskelutekniikkaa. Aina pärjää muissa asioissa hyvin, mm.haastattelusta saa oikein hyvät pisteet ja arviot, mutta teoriakokeesta liian alhaiset eli ei ole kouluun päässyt. Joka kerta ollut hänelle valtava pettymys kun aina ajattelee, että nyt menee paremmin.
Mä olen alkanut ajatella että ehkä tuo koulu ja teorian opiskelu ei vaan ole hänen juttu. Että ehkä nyt pitäis vaan luovuttaa ja keksiä jotain muuta. Että jos ei pääse ylenemään, niin jotain muuta työn muutosta että olisi mielekkäämpää? Tai jotain.
Mutta en ole vaan uskaltanut tätä vielä sanoa, koska se on hänelle ollut jo niin kauan niin iso haave. Ja siis tottakai mä haluaisin että hän onnistuisi ja sinne pääsisi, mutta 5 kertaa jo hylsy pääsykokeesta, niin...
Pitäiskö mun silti vaan olla hiljaa ja tsempata jatkamaan?
Kommentit (93)
Mies on kyllä hyvässä tilanteessa muuten, haluamallaan alalla ja tehtävissä, mutta on sen luonteinen että aina kun saavuttaa jonkun tavoitteen, tulee uusi. Edellisen tavoitteensa työelämässä saavutti pari vuotta sitten, mutta tämä on nyt tästä tilanteesta ainoa väylä ylöspäin. Eli jos lopettaisi tämän tavoittelun, sitten pitäisi keksiä jokin muu juttu, että viihtyy nykytehtävässä. Itsehän ajattelen että mies on tosi hyvä ja arvostettu tällä hetkellä ja työnä ehkä viihtyisi loppujen lopuksi paremminkin tässä, kuin sitten siinä korkeammassa..... Mutta hänelle mm. palkka merkitsee paljon. Ikää hänellä on päälle 50.
Mutta niin taidan nyt tehdä että jos hän mielipidettäni kysyy niin sen nätisti sanon. Mutta kuulostelen ensin, mitä aikoo. Se on tottakai selvää että jos hän sinne päättää edelleen hakea, niin tuen ja tsemppaan kaikessa missä voin. Ap
Ehkä voisit jotenkin ottaa puheenaiheeksi juuri nuo asiat.
Että hän on saavuttanut paljon työelämässään, ja voi olla ylpeä tästä.Ja ettei ole varmaa olisivatko uudet työtehtävät ja työaika yhtä hyvät seuraavalla asteella, hänen itsensä ja perheenne kannalta.
Esim esimiehenä joutuu tekemään enemmän paperitöitä, selvittelemään työntekijöiden välisiä ongelmia jne. Ylemmällä tasolla myös työpäivät yleensä venyvät pidemmiksi, jolloin parempi palkka ei välttämättä ole parempi tuntipalkka.
Oma mieheni vaihtoi jokin vuosi sitten erikoisasiantuntijasta tiiminsä pomoksi. Nykyään hän sanoo ettei arvannut mitä kaikkea tuo työ sisälsi. Työ on stressisempää, työpäivät täyttyvät neuvotteluista, kaikenlaisista vääntämisistä ja ihmisten välienselvittelyistä. Palkka on hieman parempi, mutta työpäivät pidemmät ja työ puuduttavampi.
Itse olen ollut vähän samanluonteinen kuin miehesi. Pidin haasteista työelämässä, kouluttauduin, vaihdoin alaa, työtehtäviä ja työpaikkoja, melko tiuhaan tahtiin. Lopulta kuitenkin uuvuin ja päätin jäädä kokonaan pois työelämästä. Urani on ollut todella mielenkiintoinen, mutta näin jälkiviisaana olisin voinut ottaa rauhallisemmin, etsiä helpomman työn ja antaa tilaa ja aikaa muullekkin kuin työlle.
Ehkä miehesi voisi hakea uusia haasteita ja mielenkiintoa jostain uudesta harrastuksesta? Yhteisestäkin, mikäli hänellä on taipumusta uppoutua ja "kadota" uusiin haasteisiin...
Mielestäni olet viisas kun mietit miten toimisit parhaiten tässä tilanteessa, sillä se voi auttaa myös miestäsi selvittämään ajatuksiaan tässä asiassa.
Mies voisi myös miettiä, e miksi pitää koko ajan saavuttaa enemmän? Mistä kumpuaa, mikä sisäinen tarve sille on? Sen selvittyä voisi sitten miettiä, että onko noihin sisäisiin tarpeisiin vastaaminen löydettävissä siinä, että pyrkii nykytehtävässä eteenpäin vai löytyisikö se mieluummin harrastuksen ja vapaa-ajan puolelta. Koska kuten tuossa sanottiin, korkeampi virka meinaa enemmän tehtäviä, pidempiä päiviä, lisääntynyttä vastuuta, kenties matkoja ja paljon palavereissa istumista, jolloin se parempi palkka ei loppupelissä ole parempi.
Ideaali on tila, jossa on tarpeeksi tekemistä ja vastuuta palkkaan ja aikaan nähden niin, ettei uuvu.
Eihän mies nyt pode mitään ikikriisiä, jota yrittää hoitaa näin, tai ole jotenkin muuten itselleen ankara?
Ap, tuliko sinulle tilaisuutta jutella miehesi kanssa tästä asiasta?
Kos on akateeminen ala, niin muistini mukaan 10-20 % väestöstä yltää ajattelussaan akateemiselle tasolle. Eli tuo kertoo siitä. Opiskelen kaverin kanssa samaa tutkintoa ja hän käyttää samojen tehtävien tekoon päiviä kun minä teen ne tunneissa. Hänelle on todella vaikeaa hahmottaa esimerkiksi esseen rakenne ja miten tietoa kannattaa lähteä hakemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etsisin ihmisen joka on päässyt ko. kouluun sisään ja yrittäisin kannustaa miestä ottamaan yhteyttä tähän henkilöön mentoroinnin / tukiopetuksen nimissä. Yleensä ihmiset kyllä auttaa jos heitä lähestyy ystävällisesti ja selostaa lyhyesti miksi apua kaivataan ja tarjotaan korvausta apua vastaan. Ihmettelen miksi ette ole tätä tehneet jo ajat sitten jos kyseessä on joku spesiaali koulutus.
Tämä on tehty jo, ja paljon apua mies häneltä sai. Mutta kun ongelma on vain teoriakokeessa, niin ei tästä juuri apua ole ollut. Lukumateriaalit ja tottakai myös kysymykset vaihtelee vuosittain. Ap
Mitä muita kokeita edes on kuin teoriakokeita? Missä se toinen tyyppi auttoi, jossei siinä mikä on miehelles vaikeaa? Joku ei nyt ihan natsaa tässä miehen pyrkimisessä tai sitten ap ei ole ymmärtänyt.
"Panostaa pääsykokeisiin tosi paljon, kuluttaa 1 kk loman täysin pääsykokeeseen lukemiseen. "
Valitettava totuus on että nykyään iso osa kuluttaa vähintään puoli vuotta mutta monet koko vuoden täysipäiväisesti siihen pänttäämiseen ja vielä valmennuskurssit päälle. Tämä on siis se mitä vastaan miehesi kilpailee.
Miksi AP panttaa tuota miehen opiskelualaa? Paha neuvoa, kun se näyttää olevan joku vatun valtiosalaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Miksi AP panttaa tuota miehen opiskelualaa? Paha neuvoa, kun se näyttää olevan joku vatun valtiosalaisuus.
Sä osaisit heti neuvoa jos aloittajan mies haluaa vaikka palopäälliköksi? Heti on heittää vinkkiä miten onnistuu? 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi AP panttaa tuota miehen opiskelualaa? Paha neuvoa, kun se näyttää olevan joku vatun valtiosalaisuus.
Sä osaisit heti neuvoa jos aloittajan mies haluaa vaikka palopäälliköksi? Heti on heittää vinkkiä miten onnistuu? 😂
Kyllä! Tietäis ny vaan edes toimialan.
Vierailija kirjoitti:
"Panostaa pääsykokeisiin tosi paljon, kuluttaa 1 kk loman täysin pääsykokeeseen lukemiseen. "
Valitettava totuus on että nykyään iso osa kuluttaa vähintään puoli vuotta mutta monet koko vuoden täysipäiväisesti siihen pänttäämiseen ja vielä valmennuskurssit päälle. Tämä on siis se mitä vastaan miehesi kilpailee.
Tuo oli ennen. Nykyään materiaalit julkaistaan pari kk ennen pääsykoetta.
Vierailija kirjoitti:
Pääsykoeaineistot julkaistaan vasta kaksi kk ennen pääsykoetta. Aineistot vaihtelee vuosittain ja sitä on aina paljon. Aiemmin mies on lu
Onko tämän alan pääsykoe vain ja ainoastaan siitä julkaistusta materiaalista? Ei siis ole matematiikkaa, ei fysiikkaa eikä mitään ns. perus kouluainetta?
Ja onko pääsykoeaineisto aina täysin erilainen kuin aiempina vuosina, ettei mistään alan aiemmista tiedoista ole siinä hyötyä?
Kuulostaa siltä, että pääsykoeaineisto pitäisi opetella ulkoa.. Onko miehesi yrittänyt tiivistelmien kirjoittamista, ajatuskarttoja, kaikenlaisia muistitekniikoita?
Lisäksi, onko aineistossa jotain pysyvää, kuten esimerkiksi julkaisut tietystä alan tieteellisestä lehdestä? Jos on, niin miehesi pitää alkaa lukea ko julkaisun jokainen numero ympäri vuoden. Se harjoittaa häntä tehokkaampaan lukemiseen, kun varsinainen aineisto julkaistaa. Niitä lehtiä voi saada yliopiston kirjaston kautta, jos ei itse tilaa.
Sen verran vajaata tekstiä, että tämän on pakko olla vitsi.