Rikas anoppi toi meille

On normaalia itkeä, kun jotain surullista tapahtuu. Mutta suklaasta???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kellään muulla oo tälläistä?  Ap.

Joo meillä myös rikkaanpuoleinen anoppi  toi rikkimenneen yleiskoneen kulhon tuliaisina, että tästä teille hyvä kulho. Oikein suureleisesti hyvän tekijänä. Sanoi vielä että ei vie tyttärelleen kun tytär on tarkka siitä mitä kotiinsa ottaa. No kuule niin olen minäkin, meidän koti ei ole mikään kierrätyskeskus minne voi kipata ihan random rojua. Meillä on ihan siistit keraamiset ja teräksiset leivonta- yms kulhot omasta takaa. Pakkasin kulhon anopille takaisin kotiin vietäväksi.

Mulla myös joskus tullut tunne, että anoppi luuli, että hän saa vapaasti tuoda kaiken "ylimääräisen" ikisäilytykseen meille. Hänen "lahjoihin" sisältyy ikuinen säilytysvastuu. Itse on hamstraaja. Jos se ylimääräinen tavara tekee hänet onnelliseksi, hyvä niin. Mä taas en halua ympäröidä itseäni turhalla tavaralla. Iso taistelu käytiin, ennen kuin meni perille. Meni myös välit. Toisaalta, ei ole tullut ikävä. Oli kyllä runsaasti muitakin ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kellään muulla oo tälläistä?  Ap.

Minä sain eräs Joulu suuren virkatun lilan liinan...Täynnä kahvikupin jättämiä jälkiä...Älä Ap sure. Kyllä on muillakin vastaavaa, eivät uskalla tunnustaa. Minä uskallan koska kyseinen lahjan antaja ei ole lukemassa. Enää....

Minä sain kylpytakin, jossa oli irronneita hiuksia ja taskussa oli käytettyjä paperinenäliinoja.

Hyvä antaa vähistään paha ei anna paljostakaan.

Vierailija kirjoitti:

On normaalia itkeä, kun jotain surullista tapahtuu. Mutta suklaasta???

Ei varmaan ollut ensimmäinen kerta?

Mä oon anoppi-ongelmani kanssa siinä pisteessä, että pystyn ohittamaan tuollaisen toteamuksella "taas?" ja olan kohautuksella.

Tsemppiä ap:lle.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä antaa vähistään paha ei anna paljostakaan.

Päiväysvanhan suklaan vieminen lahjaksi osoittaa ylimielisyyttä ja halveksuntaa lahjan saajaa kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kellään muulla oo tälläistä?  Ap.

Minä sain eräs Joulu suuren virkatun lilan liinan...Täynnä kahvikupin jättämiä jälkiä...Älä Ap sure. Kyllä on muillakin vastaavaa, eivät uskalla tunnustaa. Minä uskallan koska kyseinen lahjan antaja ei ole lukemassa. Enää....

Minä sain kylpytakin, jossa oli irronneita hiuksia ja taskussa oli käytettyjä paperinenäliinoja.

Hyi hitto.

Onhan näitä. Huvittavin ja pisimmälle viety oli vanha isoäiti, joka pyöritti suklaarasioiden vuosikertakarusellia. Varastoon hankittiin säännöllisesti hyviä rasioita, joka lahjoitettiin eteenpäin lapsille ja lapsenlapsille. Mutta vasta noin vuoden päästä, kun varastosta annettiin tietysti ne vanhemmat rasiat ensin. Korjaan aloitustani: tämä oli huvittavaa vain aluksi, sittemmin lähinnä surullista.

Sama anoppi joka laahasi vanhoja verhoja miniälleen ja kun ei kelvannut haukkui kiittämättömäksi?

Vierailija kirjoitti:

Eikö kellään muulla oo tälläistä?  Ap.

Ihan minun äitini voisi tehdä noin. Ei katso päivämääriä, tai jos katsoo niin ei usko. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

0/5

Miks joku vielä ilkeilee? Tällaisia ihmisiä on!

0/5 sinullekin, joka uskot kaikki provoilut.

Minä tiedän että tällaisia ihmisiä on. Anopin sinkkusisko oli.

Antakee nyt vähän armoa jos joku ei muista tai näe päiväystä.  Kaupoista voi saada tosi vanhaa suklaata  tai mitä tahansa. Kesällä ostin marmeladipurkin joka oli selkeästi pilallinen sitten huomasin, päivöys puoli vuotta taaksepäin. Söilytän kuitteja pari viikkoa, tietysti sain hyvityksen.

Nää anoppijutut on jo niin kaluttuja.  Samar tarinat olen lukenut jo noin 100 kertaa, keksikää uusia jo liian pienten vaatteiden ja romujen tilalle.  Anopit tietysti yrittää auttaa kun näkevät ettei oikein perheen rahat riitä kuin ripsiväriin geelikynsiin ja kaljaa .

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vähän off topic, mutta kerron kuitenkin. Minun mieheni kertoi, että hänen lapsuudessaan tätinsä toi hänelle konvehteja, ja kun suklaat oli syöty, tämä hieman jälkeenjäänyt täti keräsi käärepaperit ja vei ne tuliaisiksi toisen veljensä lapsille.

Tähän sanoisin että köyhinä aikoina joku saattoi kerätä karkkipapereita, sitä ei nykyaikana ymmärretä.  Minullakin oli 50-luvulla niitä tallessa, ne oli niin nättejä, eihän krääsää etenkään maalla ollut. Askastelutarvikkeet kreppipaperia ja ehkä punaista pahvia, keitetty peruna liimana.

Anopit, ei viedä lapsillemme yhtään mitään. Ei käydä miniöiltä kahvia vonkaamassa. Ei häiritä fiksujen elämää.

Vierailija kirjoitti:

Eikö kellään muulla oo tälläistä?  Ap.

On. Vanha sukulainen säästää saamansa herkut ja antaa ne seuraavina vuosina eteenpäin lahjaksi. On jo ajat sitten opittu tarkistamaan päiväykset. Se vähän harmitti, kun kerran siellä käydessä oli mukana viisivuotias kummityttö, jolle sukulainen antoi wiener nougat -rasian. Tyttö oli onnesta soikeana, mutta ikävä kyllä rasia oli mennyt vanhaksi jo edellisvuonna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä antaa vähistään paha ei anna paljostakaan.

Päiväysvanhan suklaan vieminen lahjaksi osoittaa ylimielisyyttä ja halveksuntaa lahjan saajaa kohtaan. 

Sääliä kerjäävän trollialoituksen tarkoitus on osoittaa ylimielisyyttä ja halveksuntaa kuviteltua anoppia kohtaan.

Mitään alle 500 euron ei tarvitse meille tuoda , mieluummin rahana.  Väärä tavara olisi kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä antaa vähistään paha ei anna paljostakaan.

Päiväysvanhan suklaan vieminen lahjaksi osoittaa ylimielisyyttä ja halveksuntaa lahjan saajaa kohtaan. 

Sääliä kerjäävän trollialoituksen tarkoitus on osoittaa ylimielisyyttä ja halveksuntaa kuviteltua anoppia kohtaan.

Oot ihan pimee! Miten anopin voi kuvitella???

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä antaa vähistään paha ei anna paljostakaan.

Tää on niin totta.