Jos olette jollekulle ihmiselle ystävällisiä, mutta tämä ihminen on teitä kohtaan inhottava, miten kohtelette häntä jatkossa?

Miksi olisin kenellekään ystävällinen?

Alan viileäksi joo tai en siis hakeudu seuraan

Asiallisesti ja vältellen. Minulla ei ole mitään motivaatiota olla tekemisissä inhottavien ihmisten kanssa, mutta itse on turha alentua sille tasolle.

Työn puolesta olen ystävällinen kaikille (työminä), koska kuuluu ammattitaitoon. 

Sukulaisia joudun sietämään, mutta pahimpia välttelen ja en ole kanssakäymisessä lainkaan tai jos on pakko niin minimiajan. 

Ystävät voin valita ja jos joku osoittautuu inhottavasti alkaa ystävyys rakoilla ja loppuu pikkuhiljaa kokonaan.

Jos toinen on jatkuvasti inhottava ei sitä kukaan jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Alan viileäksi joo tai en siis hakeudu seuraan

Tämä on muuten hyvä tapa. Vihaa tai inhoa ei pidä näyttää, vaikka sellaista tällaisessa tilanteessa tuntisi. Täytyy ehdottomasti muistaa tämä.

-ap

Olen neutraali ja etäinen. Ei ole tarvetta olla epäkohtelias.

Katselen menoa niin kauan kun mittani täyttyy (usein liian kauan). Ja sitten välttelen ja olen asiallisen viileä jos on pakko olla tekemisissä. Muutaman kerran voi tosiaan katsoa sormien läpi, jokaisella meistä on huonoja päiviä. Mutta jos ilkeys mua kohtaa kroonistuu, se on adios!

Erilleen. Jos on ahdistunut ja sen vuoksi, eri asia.

Viileä ja välttelen jatkossa

Olen niinkuin sitä ihmistä ei olisi. Jos on ihan pakko kommunikoida niin kylmän asiallisesti. 

Vältän henkilön seuraa. En keskustele sen kanssa.

Ei oikeen ole tommosta kokemusta. On tommonen ällä exä, mutta ei sen kanssa tartte olla tekemisissä. Toisaalta aiheuttaa jonkunmoisen mitä omituisemman olon ja ehkä jonkunlaisen kiukun että toi muuri on kaadettava. Mitään muurin kaatamista ei voi tapahtua kun ei tommosen tyypin ja idiootin kanssa ole missään tekemisissä. 

Joku syyhän on tommosessa käytöksessä. Voisin kysellä että miksi? Nykyään en enää ole juuri kenenkään kanssa missään tekemisissä koska en halua. Olen todella pettynyt nykyihmisiin ja en tiedä mitä kaikille ihmisille oikein on tapahtunut. Eihän lähisukulaiset - esim serkut - oikeastaan voisi tolla tavalla käyttäytyä.

Pysyin mahdollisimman kaukana, kun sain vain vihaa, tein mitä tahansa.

Sen seurauksena se alkoi väittää, että kiusaan häntä.

Jos ihminen on tarpeeksi paska, niin se pystyy vääntämään itsestään uhrin joka asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Erilleen. Jos on ahdistunut ja sen vuoksi, eri asia.

Mitä tarkoitat?

Tirpaisen turpaan.

Joku ylempänä kirjoitti ettei ole enää tekemisissä muiden kanssa. Mulla on sama. En jaksa riitaa ja draamaa. Omassa elämässä on tarpeeksi ja työyhteisön kautta sitä tulee valitettavasti liikaa. Pakko silti olla töissä. Kuppikunnista koetan pysyä erossa ja hoitaa hommani ja häipyä himppeen kun kello lyö. 

Nää on sellasia, että vaikka olisit ihan asiallinen niin ne keksii kaikkea paskaa ja kuvittelee asiat päässään. Yrittäisin siis välttää viimeiseen asti ellei ole pakko.

En tiedä onko tämä joku vika minussa mutta jos ihminen alkaa olla inhottava niin se on kerrasta poikki. Tietysti voi moikata yms. 

Eli kun luottamus on mennyt niin miksi pitää yhteyttä? 

Olen aina työelämässä neutraali ja asiallinen. En hae ystäviä enkä vihamiehiä töistä. Näin on mennyt hyvin tähän asti ainakin.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina työelämässä neutraali ja asiallinen. En hae ystäviä enkä vihamiehiä töistä. Näin on mennyt hyvin tähän asti ainakin.

Hitsi kun pystyiskin. Kun luottamus on rikottu niin vetäydyn kun ahdistaa ja minusta tulee kylmä kalkkuna