Lue keskustelun säännöt.
Jos saisit nyt tehtäväksi kirjoittaa novellin, mitkä olisivat ensimmäiset lauseet?
13.12.2024 |
Millaiset lauseet tuntuvat hyvältä alulta? Riippumatta siitä mistä novelli kertoo.
Kommentit (126)
Aloitus novellin mukaan. Pösilö. Täsmälleen näillä sanoilla avaisin riippumatta siitä mitä novelli käsittelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lumi alkaa jo peittää jalanjäljet viereisestä rapusta roskakatokselle. Tumppaan tupakan ja mietin, pitäisikö mennä katsomaan.
Keski-iässä on yllättävän vaikeaa piilotella puoli metriä pitkiä jäniksenkorvia sukulaisilta.
Vierailija kirjoitti:
Keski-iässä on yllättävän vaikeaa piilotella puoli metriä pitkiä jäniksenkorvia sukulaisilta.
Kerro enemmän!
Katson itseäni peilistä ja mietin miten olen päätynyt tähän pisteeseen elämässäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välikadun Alkon nurkilla notkuvista puldeista sai aina hakijan. Valinnassa oli oltava huolellinen: hakijan täytyi olla riittävän humalassa suostuakseen hakemaan kahdelle lapsenkasvoiselle esiteinille, mutta riittävän selvä saadakseen tilatut tuotteet haltuunsa tiskimyymälän tiuskeakatseiselta myyjältä.
Maatessani siinä omassa veressäni tekemässä kuolemaa mietin että mitä jos olisin tehnyt asiat elämässä toisin. Jos olisin kääntynyt silloin kauan sitten oikean sijaan vasemmalle, tai laittanut erilaiset vaatteet päälle silloin kerran, taikka tehnyt perunoiden sijaan spagettia. Miten moni asia mahtoikaan vaikuttaa siihen tilanteeseen jossa nyt olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusin hallitus oli helvetistä, ja siitä seurasi kaikki tämä kauheus...
Vierailija kirjoitti:
Maailma hukkuu paskaan.
Tuo voisi sijoittua reilun sadan vuoden päähän. Silloin oli ihan virallinen huoli siitä, että kaupungit hukkuvat hevosen lantaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En edes näin viiden vuoden jälkeen voi vieläkään täysin ymmärtää, miksi mieheni haluaa edelleen säilyttää edellisen vaimonsa ruumista eteisemme arkkupakastimessa.
Vierailija kirjoitti:
Loistavia! Monia kirjoja lukisin noiden alkulauseiden takia alkua eteenpäinkin. Ehkä.
Eli novellikokoelmakirjoja? Vai ihan romaaneja? Novelli on lyhyt tarina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katsoin kelloani: 16.19. Nopeutin askeliani pimeässä puistossa, jossa kellertävät valot heijastuivat routaisesta lautaseinästä paljastaen kuolleet puut. Vastatessani päiväkodin viestiin näin keski-ikäisen miehen lähestyvän.
Sitten laitoin lasit päähän ja näin, että se olikin Joulupukki, joka örvelsi eteenpäin hoippuen. Puistonpenkin kohdalla se ryynäsi ulos viimeisimmät viskishotit.
"Ei *ttu tiistaiks pitäs selvitä töihin...." hän lähes nyyhkytti purjoamisensa välissä.
Kaksi naista kulki talosta taloon norppien ja emättimien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaksi naista kulki talosta taloon norppien ja emättimien kanssa.
Heidän tamponikorunsa laahasivat maata.
Brzegin kaupungissa, puolen tunnin joutuisan mutta turhia kiirehtimättömän kävelymatkan päässä kaupungintalolta, seisoi vieretysten kolme korutonta kerrostaloa. Harmaina ja huomaamattomina ne olivat törröttäneet hiljaisen kadun varrella jo vuosikymmeniä ja kätkeneet seiniensä sisään ihmiskohtaloita, iloisia ja surullisia, enimmäkseen surullisia.
Vasemmanpuoleisen talon neljännen kerroksen päädyssä sijaitsi pieni mutta kotoisa huoneisto, jonka ikkunoista saattoi sieluansa tyynnytelläkseen katsella Oderin väsymätöntä virtaamista kohti Itämerta. Sinä lumisateisena joulukuun aamuna, jolloin hämmästyttävä tarinamme alkaa, huoneistossa herättiin uuteen päivään niin kuin se olisi tavanomainen päivä muiden joukossa.
Vierailija kirjoitti:
Sohva haisi perseeltä.
Homotalon sohva haisi perseeltä.
Vierailija kirjoitti:
Lumi alkaa jo peittää jalanjäljet viereisestä rapusta roskakatokselle. Tumppaan tupakan ja mietin, pitäisikö mennä katsomaan.
Sitten totesin, että ei kyllä kiinnostakaan. Menin kotiin ja avasin kaljan.
~~~The-End~~~
Vierailija kirjoitti:
Brzegin kaupungissa, puolen tunnin joutuisan mutta turhia kiirehtimättömän kävelymatkan päässä kaupungintalolta, seisoi vieretysten kolme korutonta kerrostaloa. Harmaina ja huomaamattomina ne olivat törröttäneet hiljaisen kadun varrella jo vuosikymmeniä ja kätkeneet seiniensä sisään ihmiskohtaloita, iloisia ja surullisia, enimmäkseen surullisia.
Vasemmanpuoleisen talon neljännen kerroksen päädyssä sijaitsi pieni mutta kotoisa huoneisto, jonka ikkunoista saattoi sieluansa tyynnytelläkseen katsella Oderin väsymätöntä virtaamista kohti Itämerta. Sinä lumisateisena joulukuun aamuna, jolloin hämmästyttävä tarinamme alkaa, huoneistossa herättiin uuteen päivään niin kuin se olisi tavanomainen päivä muiden joukossa.
Ja tavanomainen se olikin.
Loppu
Maailma hukkuu paskaan.