Jos saisit nyt tehtäväksi kirjoittaa novellin, mitkä olisivat ensimmäiset lauseet?

Vierailija kirjoitti:

"Hei mummo!" huudahdin iloisena astuessani porstuaan. Isoäitini seisoi sisäoven suussa ja katsoi minuun kuin tuntemattomaan. Minulle tuli outo olo. "Menkää pois, ei täällä ole mitään teille", hän sanoi kääntäen katseensa pois ja veti sisäoven perässään kiinni. Jäin porstuaan seisomaan.

Jos kirjoitan tämän novelliksi, olisitko kiinnostunut lukemaan?

Olen niin loppu, nyt on loma, mutta olen niin loppu. Kuin viisi vuotta sitten, kun olin suljetulla osastolla.. 

Ajattelin niin monesti, että mikään ei olisikaan ollut kaiken tämän arvoista, erehdyin jälleen kerran. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Hei mummo!" huudahdin iloisena astuessani porstuaan. Isoäitini seisoi sisäoven suussa ja katsoi minuun kuin tuntemattomaan. Minulle tuli outo olo. "Menkää pois, ei täällä ole mitään teille", hän sanoi kääntäen katseensa pois ja veti sisäoven perässään kiinni. Jäin porstuaan seisomaan.

Jos kirjoitan tämän novelliksi, olisitko kiinnostunut lukemaan?

Jos saat siihen persuja vihaavan islamistilaisen transsukupuolisen suden mummon kaveriksi pähkäilemään identiteettiään ja ilmastonmuutosta, niin miksei.

Oli jouluaatto. Naapurista yli pihan kuului joululaulujen kirjo.  Hiljaa huokaisten tiukensin aamutakkini nyöriä.  Olin yksin.  Ei tämä ollut ensimmäinen yksinäinen jouluni, silti se aina vihlaisi sydänalaa jotenkin kaihoisasti, tuntuen epäreilulta.

Olin nuorena olut se ehtoisa emäntä jonka pöytä notkui herkkuja ja aattoaamun riispuuro oli valmista ja kukonlaulun aikaan, kun muu perhe vasta heräili.

Kun Topi heräsi kylmästä väristen rappukäytävän nurkasta, hän tiesi olisi aika, aika lopettaa kaikki.

Huokaisten hän katsoi reppuaan, siellä oli eilen löydetty naru joka riittäisi. Repun pohjalla oli viinapullo, siinä oli viimeisen ryypyn verran jäljellä. Paikankin hän oli jo monesti testannut,lähellä merta, poukama, jossa ei kukaan koskaan käynyt, mutta siellä kasvoi jostain syystä yksinäinen puu vahvoilla oksilla. Se olisi hänen lähtönsä paikka, tuulen tuivertaessa ja lumen piiskatessa maata.

Hitaasti kulkien kilometrin toisensa jälkeen hän seisoi nyt tuon puun juurella. Jostain nousi muistiin äidin lausumia rukouksia. Ja suureksi yllätyksekseen hän rukoili; Jeesus jos voit vielä jotain, tee se nyt. Muutoin määri pää on tässä...

Läpi lumisen ja tuulisen aiseman Topin vierelle ilmestyi vanha nainen, tarttui häntä hihasta ja sanoi, ehdit joulun jälkeenkin, tulet meille joulun viettoon.  Topi hämmästyi niin että mitäänsanomatta seurasi naista takaisin tielle, jossa vanha miehensä istui auton ratin takana. Topi istui takapenkille, ja yhä iheissään kysyi mistä tiesitte tulla?  Mies kääntyi Topiin päin ja sanoi: äitisi taivaasta lähetti meidät.

Se oli hyvä hallitusohjelma (kun en muutakaan keksinyt).

No niin, oltiin sitten joulukirkossa, anoppi vaati koko perheen oli tultava. Pienellä paikkakunnalla, jouluaamun hartaus vietittin jo klo 8.00 aikaan.  Mattin pää tuntui halkeavan krapulasta, kun urut pamahtivat soimaan.  Vaimolla oli kasvoillaan vahingoiloinen hymy, kun kuiskasi: eikös ole hienoa?

Matti aikoi juuri vastata jotain ilkeää, kun tuli vilkaisseeksi alttaritauluun jossa Jeesus roikkui ristillä. Hänen suunsa avautui ammolleen, ja silmät laajenivat, tuo mies ristillä, näytti osoittavan häntä etusormellaan, ja samassa Matin sisimmästä kuului: tule minun luokseni ja pelasta sielusi.

Olin ottanut koko yön kaikkiin kolmeen reikään läheisyyttä kaivaten.

Vierailija kirjoitti:

Hiiva alkoi kuplia voimakkaasti...

Hiivasieni pimpassasi?

Vierailija kirjoitti:

Tämän tympeän ja vesisateen tuoman sulaneen lumen jälkeen. Kiristyvä pakkanen, vie pettymyksen pois. Mutta silti säikäyttää jälleen. Haluaisin palata takaisin novelliin elämäni vessassa. Mutta silti, nenä jäätyneenä. Kerään pulloja kohmeessa.

Tarkoitit:  kohmelossa.

Vierailija kirjoitti:

"Hei mummo!" huudahdin iloisena astuessani porstuaan. Isoäitini seisoi sisäoven suussa ja katsoi minuun kuin tuntemattomaan. Minulle tuli outo olo. "Menkää pois, ei täällä ole mitään teille", hän sanoi kääntäen katseensa pois ja veti sisäoven perässään kiinni. Jäin porstuaan seisomaan.

Mummon  uusin rakastajasusi kurkki elin tanakasti pystyssä ovenraosta. -Olisi täällä Punahilkallekin, se lipoi kieltään ja kuivasi elintään mummon kasvokantuukiin. -Odota vähän, lataan ensin uuden kudin piippuun, Susi sanoi kaksimielisesti ja tunsi kosteuden valuvan raostani kuin niagara.

Porilaisten marssin suomalaisen miehen vuosisataista urhoollisuutta ja taistelukykyä kunnioittavat, nostattavat sävelet kohosivat korkeuksiin kuulaassa talvisäässä.

Takaportti oli hieman raollaan eilisyön jäljiltä.

Läheisyyden ja rakkauden kaipuuni johtivat minut tähän: olin ottanut kahdeltatoista mieheltä joka reikään koko jouluaaton nonstoppina. Mällit tulee ulos nuinikkäästi jo korvistakin, naurahdin herkistyen kauniiseen joulun tunnelmaan.

Kohta alkaa tapahtua.

Alussa oli aihe vapaa, Munsala ja norpat.

Rahaa On sanoi pääministeri. 

Taivaanrannasta lähestyi laivue droneja, ja tulisi kestämään minuutin, että ne pääsisivät niin lähelle, että hän näkisi ne tarkemmin.

Hän laski katseensa hetkeksi alas, ja näki, että hänen koiransa tuijotti tuijotti samaa näkyä häntäänsä heiluttaen. Siitä hän päätteli, että ne eivät olleet uhka.

Mutta sitten lähipuut alkoivat heilua, ja kaikki lähiseudun oravat juoksivat alas puusta, ja hänen ohitseen, poispäin laivueesta.

Mies laski katseensa koiraan, ja sanoi pettyneellä äänellä: Taas petit minut, Brutus.

Oliko elämäni täysin jumissa: kirjoittelin jouluaattona typerälle keskustelupalstalle jonninjoutavuuksia. Mietin ottaessani kätköstä ...