Jos saisit nyt tehtäväksi kirjoittaa novellin, mitkä olisivat ensimmäiset lauseet?

No katoppa perkele, minultako ne novellin tilasivat! Tätä saavat vielä katua!

Vierailija kirjoitti:

Nina asui kodikkaassa ympäristössä lähellä maaseutua ja lähti kävelemään aina tuttua polkua, jossa mieli virkistyi.

Matka kohti viinakätköä oli aina yhtä mieltä virkistävä. Nina lähes juoksi loppumatkan.

Nainen vikisi hetken, epäilemättä nautinnosta, ja vaikeni sitten. Ikuisiksi ajoiksi. 

Turussa on Jari nimisten miesten kokoontumispäivä, koko messuhalli on täynnä Jareja, muutama muistuttaa oudosti toisiaan. Jussien kokoontuminen on huomenna. Erilaisia nimiä käydään läpi.

On koittanut suurten katastrofien jälkeinen aika. Linnut laulavat, ihmiset hymilevät taas ja ihmisillä on jälleen toivoa, Persut on tuhottu ja tuhoon tuomittu maa kiittää...

Bussi kiirastuleen oli hailakansininen, kuin haalistuneissa värivalokuvissa HKL:n sodanjälkeisistä johdinautoista.

- Mutsis on juoppo. Sä oot huonompi kuin me, huusivat luokkatoverit kaupan pihassa. Kävelin kotiin reppu selässä ja maitopurkki kädessä. Keittiössä join kylmää maitokaakaota ja katselin kynnysmatolta poimimaani korttia. Siinä oli kultareunainen numero kymmenen ja sateenkaarenvärinen yksisarvinen.

Merita Metson poistuminen tästä maailmasta tapahtui lähes samalla tavalla kuin siihen tuleminenkin puoli vuosisataa aiemmin; kivuliaasti ja verensekaisesti. Nämä tapahtumat erotti toisistaan vain motiivi. Ensimmäinen ei ollut toivottu.

Kuuntelin lorinaa kun edelläni vessaan astellut naisoletettu tyhjensi rakkoaan pisuaariin. 

Olipa kerran tähti joka yötaivaalla tuikki pieniä säteitään.

Ketjussa luovat kirjoittavat novelliensa alkuja ja kateelliset pilkkaavat ja yrittävät repiä ketjun positiivista yhteishenkeä alas.

olen demari ja haluan kaiken muiden omistaman

Viikon vaisuuden jälkeen rakkaani ilmestyi varoittamatta ovelleni, oli lähdössä kavereiden kanssa baariin, vaikka oli sovittu muuta. Hän tarttui kiinni, tahtoi rutistaa, suudella ja vannoi rakkauttaan. Puoleenyöhön asti sain rakkausviestejä, joista osaan vastasin hieman ärtyneesti, kunnes menin nukkumaan. Kahtena seuraavana päivänä en saanut puhelinyhteyttä ja olin huolissani. Kunnes ilmoitin tulevani käymään ja katsomaan, että hän on kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Viikon vaisuuden jälkeen rakkaani ilmestyi varoittamatta ovelleni, oli lähdössä kavereiden kanssa baariin, vaikka oli sovittu muuta. Hän tarttui kiinni, tahtoi rutistaa, suudella ja vannoi rakkauttaan. Puoleenyöhön asti sain rakkausviestejä, joista osaan vastasin hieman ärtyneesti, kunnes menin nukkumaan. Kahtena seuraavana päivänä en saanut puhelinyhteyttä ja olin huolissani. Kunnes ilmoitin tulevani käymään ja katsomaan, että hän on kunnossa.

Matkalla kuitenkin latasin deittisovelluksen, ja ilmoitin rakkaalleni "jätän sinut, moro".

Swaippasin ja sovin treffit.

Loppu

"Hei mummo!" huudahdin iloisena astuessani porstuaan. Isoäitini seisoi sisäoven suussa ja katsoi minuun kuin tuntemattomaan. Minulle tuli outo olo. "Menkää pois, ei täällä ole mitään teille", hän sanoi kääntäen katseensa pois ja veti sisäoven perässään kiinni. Jäin porstuaan seisomaan.

Woke mietti aamulla sängyn laidalla istuen, onko mies  vai nainen. (Siihen muuten tää novelli samalla päättyykin.)

Vihervassari sanoi: Se mikä on minun, on minun. Se mikä on sinun, on myös minun.

Vaikka kuvittelin pelastavani hänen koko maailman, huomasin että en edes pelastanut itseäni. 

Jeesus Kristus on Herra! Näistä syistä:

Vierailija kirjoitti:

"Hei mummo!" huudahdin iloisena astuessani porstuaan. Isoäitini seisoi sisäoven suussa ja katsoi minuun kuin tuntemattomaan. Minulle tuli outo olo. "Menkää pois, ei täällä ole mitään teille", hän sanoi kääntäen katseensa pois ja veti sisäoven perässään kiinni. Jäin porstuaan seisomaan.

Ja suden käpälä hiipi pikkuhousujeni sisään. Huusin nautinnosta.