Ei ole mitään tekemistä. Lapset aikuisia, ei lapsenlapsia, ei harrastuksia, ulkona pimeää, miestä ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiemmin syksyllä mietin samaa. Meillä mies pelaa pleikkaa ja on sillä tuhonnut meidän parisuhteen. En jaksa aikuiselle huomautella mokomasta, olkoon. 

Harmi siinä on myös se, tolla harrastuksellaan se myös valloittaa tv:n ja olohuoneen illoiksi itselleen. En voi itse katsoa mitään tai jumpata olohuoneessa tms, joten se rajoittaa munkin elämää. Sillä verukkeella oon sanonut välillä että on mun tv-vuoro ja sen se onneksi tajuaa ja antaa tilaa. 

Miesten ymmärrys reilusta jaosta: hänelle 90% - emännälle 10% :D

Nainen voinee ostaa itselleen oman television

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Ukko on elääkkellä ja on aina kotona.

Miten se kehtaa olla eläkkeellä omassa kodissaan? Ei hitto mikä sika, miksi siedät tuollaista?

Oispa itsellä tuo tilanne, että asunto puunattu, ruoat tehty, ei velvollisuuksia... t. pienten lasten uupunut äiti totaalikaaoksen keskeltä.

Onko edes euron euroa laittaa? Moni onkin ehdottanut kirjastoa. Kun on kirjasto, on maailma auki. Museoiden ilmaisillat, galleriat (riippuen missä asut). Onko seutukorttia tai autoa lähteä jonnekin lähimatkailemaan, vaikka nauttimaan joulumarkkinoiden tunnelmasta? Osa museoista on aina ilmaisia.

Netissä on ihan kivoja kaverinhakupalstoja. Ehkä sieltä löytyisi kivaa seuraa tekemiseen? Ehkä ongelmasi on enemmän seuranpuute ja tietynlainen jumittamisen tunne kuin tekemisen puute itsessään. 

Tai olisiko läheistä, jota voisit auttaa tai ilahduttaa? Naapurin vanhus, jolle voisit viedä jotain pientä ja mennä jutustelemaan ja juomaan kahvia? Tai joku läheinen, jolle voisit tarjota vaikka siivousapua, jos olet kerta taitava puunaamaan? Mielikuvitusta kehiin :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiemmin syksyllä mietin samaa. Meillä mies pelaa pleikkaa ja on sillä tuhonnut meidän parisuhteen. En jaksa aikuiselle huomautella mokomasta, olkoon. 

Harmi siinä on myös se, tolla harrastuksellaan se myös valloittaa tv:n ja olohuoneen illoiksi itselleen. En voi itse katsoa mitään tai jumpata olohuoneessa tms, joten se rajoittaa munkin elämää. Sillä verukkeella oon sanonut välillä että on mun tv-vuoro ja sen se onneksi tajuaa ja antaa tilaa. 

Olisit pitänyt kipinää yllä niin mies ei olisi ajautunut pleikan pariin.

Mutta eihän sinussa tietenkään ole mitään vikaa, naiset on aina täydellisiä ja vain miehet on syyllisiä parisuhteen ongelmiin.

Voi sinua höpsöä. Oma mieheni on aina pelannut, ihan parisuhteen alusta asti. Mikään minun edesauttama kipinä tai sen sammuttaminen ei tätä olisi muuttanut mihinkään suuntaan. Tänä vuonna tuli 20 vuotta avioliittoa täyteen, ja mies pelaa edelleen. Pelaamisen määrä on ollut aika lailla vakio, toki kausivaihteluita on jonkin verran ollut. Silloin kun ei asuttu yhdessä ei pelaamisen määrä tietenkään minua häirinnyt kun sitä ei ollut silloin kun oltiin yhdessä. Samoin nyt ei pelaaminen häiritse kun ei ole enää pikkulapsivaihetta. On siis totaalinen aivopieru ajatella, että nainen omalla käytöksellään jotenkin vaikuttaisi miehen pelaamisen määrään. Varsinkaan niin, että mies-raukka ajautuisi jotenkin tahdottomasti pelien pariin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Ukko on elääkkellä ja on aina kotona.

Miten se kehtaa olla eläkkeellä omassa kodissaan? Ei hitto mikä sika, miksi siedät tuollaista?

Me ei keskustella, ei käydä missään yhdessä... Minä käyn töissä ja kaupassa. Minä teen ruoat ja tiskaan astiat.

Käyn mieheni kanssa salilla ja kalassa jos on hyvä sää. Kalassa voi mennä koko päiväkin koska ongiitaan siikaa ja paisstetaan makkaraa rannalla. Aika paljon kotonakin ollaan. Pelataan pelejä pleikkarilla.