Ei ole mitään tekemistä. Lapset aikuisia, ei lapsenlapsia, ei harrastuksia, ulkona pimeää, miestä ei kiinnosta.
Tulin töistä kotiin. Mies makaa sohvalla ja katselee jotain turhanpäiväisiä Youtube-videoita. Ei kuulemma jaksa tehdä mitään. Lapset ovat aikuisia, muuttaneet jo kotona. Lapsenlapsia ei vielä ole.
Ei ole rahaa harrastaa mitään muuta kuin kävelyä, eikä sitä nyt tuossa pimeydessä jaksa.
Koko koti on lattiasta kattoon puunattu, jouluruoat pakastettu ja iltaa jäljellä tuntikausia ennen kuin pitäisi mennä nukkumaan.
MITÄ TEEN TÄLLÄ ELÄMÄLLÄ??
Kommentit (86)
No keksi harrastus. Siitä vaan valitsemaan, koko maailma on avoinna, myös niitä halpoja ja ilmaisia on pilvin pimein.
Että en ymmärrä ihmisiä, jotka ei keksi itselleen mieluisaa elämänsisältöä. Miten voi pää olla niin tyhjä.
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin syksyllä mietin samaa. Meillä mies pelaa pleikkaa ja on sillä tuhonnut meidän parisuhteen. En jaksa aikuiselle huomautella mokomasta, olkoon.
Harmi siinä on myös se, tolla harrastuksellaan se myös valloittaa tv:n ja olohuoneen illoiksi itselleen. En voi itse katsoa mitään tai jumpata olohuoneessa tms, joten se rajoittaa munkin elämää. Sillä verukkeella oon sanonut välillä että on mun tv-vuoro ja sen se onneksi tajuaa ja antaa tilaa.
Miksi olet parisuhteessa, jos mies on sen "tuhonnut" ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain mielikuvituksettomilla ihmisillä ei ole mitään tekemistä.
Ei ole totta
Perustelepa.
Vierailija kirjoitti:
Palapelejä saa kirpputorilta muutamalla eurolla.
Netissä on ilmaisia palapelejä, todella hyviä.
AP sulla ei ole mielikuvitusta. Millaista ihmistä ei kiinnosta mikään? Maailma on täynnä kiinnostavia asioita, eikä se todellakaan ole rahasta kiinni.
Opettele soittamaan jotain instrumenttia. Kuuntele musiikkia, katso dokumentteja. Opettele uusi kieli. Mene kansalaisopiston kurssille tai vaikka paikalliseen gospel-kuoroon.
Ihmiselle, joka on koko ikänsä elänyt suorittaen ja/tai muita palvellen, tuo elämäntilanne voi tosiaan olla kriisin paikka. Varsinkin jos se puolisokin on sohvan pohjalle jumahtanut eikä mitään yhteistä oikein enää ole. Mutta toisaalta tuo elämäntilanne on täynnä mahdollisuuksia. Lopulta on aikaa itselle, mikä minua voisi kiinnostaa? Sitähän voi vaikka kokeilla erilaisia juttuja ja uusia harrastuksia, että mistä löytyisi uutta sisältöä elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain mielikuvituksettomilla ihmisillä ei ole mitään tekemistä.
Ei ole totta
Perustelepa.
En
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi syy miksi en haluaisi asua maaseudulla. Kaupungissa on aina jotain tekemistä ja ohjelmaa jos tulee tylsyys, ilmaistakin, eikä tartte edes lenkkeillä pimeässä.
Maaseudulla sitä tekemistä kyllä löytyy usein paljon enemmän kun edes haluaisi tehdä. Töiden välttely vaan vaikeampaa.
- Geokätköily
- retkeily
- lavatanssiharrastus (ei ole sitä ysärin kaljaa koneeseen vaan oikea tanssi)
- maalaaminen
- talvipuutarhat ja muut ilmaiset visiittikohteet
- baariin kaljalle
- miehelle avoin keskustelu
- kirjoittaminen: kirjoita romaani
- katso muumeja
- keksi uusi pukeutumistyyli tai kehitä uusi hiustyyli
- kokeile erilaisia meikkejä ja hiuksia
- pidä spapäivä itsellesi omassa kylpyhuoneessasi
- soita ystäville, joista et ole aikoihin kuullut
- opettele joogaamaan, youtubessa on hyviä videoita aloittelijoille
- osallistu etäjoogatunneille: suosittuja ja voi maksaa omatunnon mukaan (esim. tampereen fitpit järjesti näitä)
- hanki kirkasvalolamppu. Pelkästään valo riittää jo siihen, että alkaa motivaatio elämänsuhteen nousta
- Kuuntele podasteja yle areenasta
- katso rikossarjoja yle areenasta
Vierailija kirjoitti:
Ihmiselle, joka on koko ikänsä elänyt suorittaen ja/tai muita palvellen, tuo elämäntilanne voi tosiaan olla kriisin paikka. Varsinkin jos se puolisokin on sohvan pohjalle jumahtanut eikä mitään yhteistä oikein enää ole. Mutta toisaalta tuo elämäntilanne on täynnä mahdollisuuksia. Lopulta on aikaa itselle, mikä minua voisi kiinnostaa? Sitähän voi vaikka kokeilla erilaisia juttuja ja uusia harrastuksia, että mistä löytyisi uutta sisältöä elämään.
Alat pelailemaan tietokonetta ja hankit sieltä jotain kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi syy miksi en haluaisi asua maaseudulla. Kaupungissa on aina jotain tekemistä ja ohjelmaa jos tulee tylsyys, ilmaistakin, eikä tartte edes lenkkeillä pimeässä.
Maaseudulla sitä tekemistä kyllä löytyy usein paljon enemmän kun edes haluaisi tehdä. Töiden välttely vaan vaikeampaa.
Juu kesällä puuhaa on liikaakin, talvella vain lumityöt ja liukasta pimeää kylänraittia pitkin liukastelu.
Armeijassa kapiaiset sano, että jos ei ole harrastuksia ihminen on silloin aivokuollut.
Eikö tuo ole juuri ihana vaihe, kun lapset itsenäistyneet ja näkee että niiden poikasten siivet kantaa? Miten ihmeessä muuten pärjäsitte silloin kun lapset asui kotona, jos nyt heidän asuessa omillaan ei jää rahaa edes omiin harrastuksiin? Luulisi jäävän jopa säästöön rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Hanki koira. Saat kumppanin.
Koira ei ole mikään kumppani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki koira. Saat kumppanin.
Koira ei ole mikään kumppani.
Ei se ole kiellettykkään.
Vierailija kirjoitti:
Armeijassa kapiaiset sano, että jos ei ole harrastuksia ihminen on silloin aivokuollut.
Tunnetusti heidän harrastuksiaan on mm. ryyppääminen ja aseiden hiplaus huvikseen. T. Jääkäri
Olen kade. Itsellä ei illat riitä lähellekään siihen mitä haluaisin tehdä vaikka ei ole miestä vaivoina ja lapset omillaan. Aloitin siivouskalenterinkin, mutta jäi ensimmäiseen päivään (sunnuntai) kun ma olisi pitänyt ehtiä putsata sohva mitä ei millään ehtinyt.
Aikaa menee mm koiran kanssa lenkkiin, ystävien kanssa tehtyyn lenkkiin, jumppaan kotona, Netflix sarjan katsomiseen, kaupassa käyntiin, ruoan laittoon, pyykin pesuun ja muuhun siivoukseen, lehden lukuun, vähän netin/somen käyttöön, yhteydenpitoon ystäviin ja lapsiin, joskus sitten glögiä/kahvit ystävien kanssa, leffa, uimahalli, sali, hiihto, sauna, pihatyöt, shoppailu, itsensä hoitaminen, ylitöiden teko, koiran kanssa leikki/koulutus, lasten luona käynti ja apu etc.
Vielä ei aikaa millekään uudelle tai aikatauluun sidotulle kun näistäkään ei ehdi kaikkea mitä haluaisi/pitäisi.
Niin se ei ole selvästikään ollut ap:lle vankila vaan suuri onni. Mutta nyt tosiaan on sitten korkea aika opetella keksimään sitä elämän sisältöä muualta, lapsille raskasta jos äiti on vielä aikuisissakin kovin kiinni.