Jos perheessä toinen käy töissä ja toinen ei, kenelle kuuluu kotityöt?

Vierailija kirjoitti:

Kummallekin. Se on kummankin koti. Ei ole mahdollista lykätä raskasta taakkaa kotona olevalle, että toinen koko ajan siivoaa tai kuuraa wc:tä, pyykkää, laittaa ruokia ja käy kaupassa yksin. Ellei ole itse sellainen luonnostaan. 

Onko sinusta sitten ok, että työssäkäyvällä ei ole yhtään vapaa-aikaa, kun hän joutuu illalla tekemään vielä kotityötkin puoliksi. Ja sitten taas kotonaolevalla on valtavasti vapaa-aikaa, koska hän voi osan kotitöistä jättää tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne kuuluu molemmille, ellei toisin ole sovittu. 

 

Lasten kanssa kotona oleva hoitaa lapsia. Työtön hakee töitä ja sairaslomalla oleva on saikella. Eläkkeellä oleva on luppoaikansa ansainnut. 

 

Aika moni varmaan sopii tai luisuu siihen että kotona oleva tekee enemmän kotitöitä, mutta ei sekään sais niin mennä että työssäkäyvä ei edes omia kalsareitaan pyykkikoriin saa. 

Ai, kuka tekee yksin asuvan eläkeläisen kotityöt?

Mitäs niitä kotitöitä sitten onkaan, ruoan laittaa mikroon, koneet pesee ja kuivaa astiat ja pyykit, monella jo robotti tekee imuroinnitkin?

Mun eläkeläisvanhemmilla on ainakin ruoanlaitto, tiskien laitto koneeseen ja tyhjentäminen, pyykkien peseminen ja ripustaminen, sekä kaappiin laitto, pölyjen pyyhkiminen, imurointi, joskus lattioiden pesu, lumityöt, hiekottaminen, kesällä pihanhoito ja nurmikonleikkaus, lehtien haravointi, roskien vienti kierrätykseen.

Työttömänä on ihan kiva hoitaa kodin siivous ja ruoanlaitto. Saa täytettä päivään. En edes kehtaisi työssäkäyvälle jättää noita siivoushommia, olis aika itsekästä. 

Jokaisen pariskunnan oma asia päättää miten elävät ja molempien mielestä reilua on.

Mä olen masennuksesta toipuvana kotona. Teen pyykit ja osan siivouksesta. Mies tekee tällä hetkellä pihahommat, ruoat, tiskit ja osan siivouksesta. Lasten jutut menee aika puoliksi. Kauppareissuista teen ehkä 1/4. Ei tunnu reilulta muttei irtoa muuta kuin syyllisyyttä.

Jos toinen hoitaa lapsia, hänen päivänsä ei ole yhtään sen helpompi.

Mutta, lapsen ikä jo vaikuttaa todella paljon. Sekä lukemattomat muut asiat. Nyrkkisääntönä sanoisin, että kotona oleva hoitaa päiväsaikaan sen mitä ehtii ja loput hoidetaan illalla puoliksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummallekin. Se on kummankin koti. Ei ole mahdollista lykätä raskasta taakkaa kotona olevalle, että toinen koko ajan siivoaa tai kuuraa wc:tä, pyykkää, laittaa ruokia ja käy kaupassa yksin. Ellei ole itse sellainen luonnostaan. 

Onko sinusta sitten ok, että työssäkäyvällä ei ole yhtään vapaa-aikaa, kun hän joutuu illalla tekemään vielä kotityötkin puoliksi. Ja sitten taas kotonaolevalla on valtavasti vapaa-aikaa, koska hän voi osan kotitöistä jättää tekemättä.

 

Jos kotona on lapset, milloin kotona olevalla on sitä vapaa-aikaa päivisin?

Miten ollaan päädytty sellaiseen lopputulokseen, että rahat ja kotityöt ovat jotenkin yhteydessä toisiinsa? Eikö Suomessa pariskunnilla ole yleensä omat rahat?

Kotona oleva tekee vähän enemmän kotitöitä, kaikki siivoavat omat jälkensä. Jos on intohimoa tai osaamista esim. ruoanlaittoon, se tekee joka tykkää ja osaa ja toinen sitten vaikka siivoaa enemmän, Omakotitalossa on paljon myös pihatöitä, nekin puoliksi. Hyvällä suunnittelulla ruokahuolto helpottuu todella paljon. 

Jos on varaa, ruuhkavuosina siivooja ja / tai robotturuohonleikkuri yms. helpottamaan elämää. Hyvässä parisuhteessa näistä osataan ja pystytään keskustelemaan. Toki tiedän parin, joka on eronnut, kun eivät osanneet sopia kotityöjakoa.

No jokainen tyylillään, mutta mielestäni ei ole mies eikä mikään jolle perhe ei ole ykkönen ja tee sen ja vaimonsa eteen lähes kaikkensa... Voiko sellaisia edes miehiksi kutsua, jotka olettavat että naiset hoitavat kaiken, mitä sillä miehellä sitten kukaan tekee? Ja juu, jos nainen on kotona lapsen / lasten kanssa niin ymmärrettävämpää että nainen hoitaa suuren osan kotitöistä, mutta siltikin että miehiä ei kiinnosta naistensa hyvinvointi ja viettää aikaa lastensa kanssa? Hyvin epäseks**ästä ja itsekästä. Ne lapset ovat niin naisen ja miehen ja siten vastuu kuuluu kummallekin. Tai jos yhdessä toisin päätetään, korvaus toiselle taloudellisesti joka tekee enemmän.

Mielelläni teen enemmän koska olen kotona. Alkuun oma valinta, nyt sairaana. Puoliso panostaa taloudellisesti enemmän. Jos olisin kokopäivätyössä en tekisi, kotityöt joko puoliksi tai sitten ostetaan siivous, pyykinpesu ja ruoka tulisi kuljetuksella kotiin. Pienen lapsen kanssa olin mielelläni kotona, aamut ja elämä ylipäänsä oli helpompaa. Nyt voisin olla töissäkin mutta vielä ei terveys riitä. Mutta tyhmää ja tylsää olisi olla jouten päivällä, pysyy paremmin elämässä kiinni kun on jotain edes vähän hyödyllistä tekemistä.  

Nainen tekee. Sorry. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin se työkykyinen tekee valtaosan kotitöistä. Työkyvytön tekee sitten sen vähän, minkä pystyy, silloin kuin pystyy.

Niin jos laiskuus tosiaan lasketaan työkyvyttömäksi niin näihän se on, ja on se vaan ihan hirveä kulkutauti nykyään, on se.

"Ajattelitko tosiaan, että laiskuus riittää syyksi työkyvyttömyyseläkkeeseen. Että lääkäri kirjoittaa lappuun, että "on niin laiska, että päästäkää eläkkeelle." Ja KELA siihen sitten tekee myönteisen päätöksen? Missä maailmassa elät?

Se kuka on kotona vastaa kotitöistä pääosin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummallekin. Se on kummankin koti. Ei ole mahdollista lykätä raskasta taakkaa kotona olevalle, että toinen koko ajan siivoaa tai kuuraa wc:tä, pyykkää, laittaa ruokia ja käy kaupassa yksin. Ellei ole itse sellainen luonnostaan. 

Onko sinusta sitten ok, että työssäkäyvällä ei ole yhtään vapaa-aikaa, kun hän joutuu illalla tekemään vielä kotityötkin puoliksi. Ja sitten taas kotonaolevalla on valtavasti vapaa-aikaa, koska hän voi osan kotitöistä jättää tekemättä.

 

Jos kotona on lapset, milloin kotona olevalla on sitä vapaa-aikaa päivisin?

Edellisessä kommentissa ei mainittu lapsista mitään, siksi oletus varmaan oli, että on yksin kotona.

Ihan ajankuluksenikin teen kotityöt, mutta sitä en siedä, että muut elää kuin pellossa. Tästä meillä siis väännetään ihan koko ajan, että en ole orja ja myös minä tarvitsen kunnioitusta. Meininki on se, että mistään ei oikein tarvitse välittää, koska oletus on, että minä joudan siivota. Niin joudankin, mutta en todellakaan siivoa mitään tahallaan jätettyjä sotkuja. Pesen pyykit, teen ruoat, teen viikkosiivouset, mutta en raivaa aamulla pöydälle jätettyjä astioita, enkä keräile ympäriinsä jätettyjä tavaroita, enkä myöskään siivoa sotkuja, jotka tekijä on kyllä nähnyt tehneensä. Tai vaikkapa kun jääkaappiin on läikähtänyt jotain, niin kyllä se siivoaa, joka ekana huomaa eikä niin, että kaikki vain ohittaa asian ja odottaa, että minä siivoan. Esimerkiksi pöytään jätetyistä tai tiskipöydälle nostetuista astioista kysyn, että kenen ajattelit ne pistävän koneeseen? Yleensä siinä vaiheessa mutisten ne omat likaiset menee sinne minne pitääkin. 

Vierailija kirjoitti:

Kummallekin. Se on kummankin koti. Ei ole mahdollista lykätä raskasta taakkaa kotona olevalle, että toinen koko ajan siivoaa tai kuuraa wc:tä, pyykkää, laittaa ruokia ja käy kaupassa yksin. Ellei ole itse sellainen luonnostaan. 

Jopas on tuubaa, kotihommat vie hyvin tehtynä maks tunnin päivästä jos ei ole lapsia. Ehtii vielä 7 tuntia tuijottaa puhelinta

Vierailija kirjoitti:

Miten ollaan päädytty sellaiseen lopputulokseen, että rahat ja kotityöt ovat jotenkin yhteydessä toisiinsa? Eikö Suomessa pariskunnilla ole yleensä omat rahat?

Kyllä kun molemmat käy töissä tienaamassa omat rahansa. Tässä on puhuttu tilanteista, joissa vain toinen puoliso käy töissä ja toinen ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummallekin. Se on kummankin koti. Ei ole mahdollista lykätä raskasta taakkaa kotona olevalle, että toinen koko ajan siivoaa tai kuuraa wc:tä, pyykkää, laittaa ruokia ja käy kaupassa yksin. Ellei ole itse sellainen luonnostaan. 

Jopas on tuubaa, kotihommat vie hyvin tehtynä maks tunnin päivästä jos ei ole lapsia. Ehtii vielä 7 tuntia tuijottaa puhelinta

Riippuu asunnon koosta ja onko pihaa ja miten paljon. 

Edellisessä suhteessa tein etätöitä, joten mulla oli enemmän vapaa-aikaa, kun ei ollut työmatkoja. Mulle oli päivän selvää, että ruoka oli valmiina, kun toinen tuli töistä ja sitten syötiin yhdessä ja keskusteltiin. Jos olisin kotona työttömänä, niin ilman muuta tekisin enemmän kotitöitä.