Jos perheessä toinen käy töissä ja toinen ei, kenelle kuuluu kotityöt?

kotityö on silloin hänen päätyönsä. työtöän hoitaa kaiken. jossain raskaammassa työssäkäyvä auttaa. kotona olevalle maksetaankin elinrahaa.  itsestäänselvyys. kaksi työssäkäyvää  puolittaa kotityöt. ja muistakin ,muodosta ikäänkuin työpäivä kotona. lukujärjestys.kunnon kotiruuat,laatusiivoukset ,hoidat maksuliikenteen. varaat puhtaat vaatteet toiselle aamuksi. jopa voit kuoria potut ja laittaa sokerin kahviin. eli hoida täydellisesti kotityötäsi. putsaat toisen kengätkin.  tuttu nainen juuri noin ja on ollut -lapseton- 32v kotona.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin se työkykyinen tekee valtaosan kotitöistä. Työkyvytön tekee sitten sen vähän, minkä pystyy, silloin kuin pystyy.

Niin jos laiskuus tosiaan lasketaan työkyvyttömäksi niin näihän se on, ja on se vaan ihan hirveä kulkutauti nykyään, on se.

eiköhän tämäkin ole perhekohtaista.

Itse hoidin kotityöt yms, ja hoidin ne lapset, kun olivat pieniä. Mies vapaalla sitten keskittyi lapsiin enemmänkin, en mä edes vaatinut, että se tekisi kotitöitä. Hän viikonloppuisin kävi kaupassa ja teki ruokia, kun harrastaa kokkailua.

Nyt lapset ovat muuttaneet. Nyt olen taas kotona. Pitkä sairasloma ja toipilaana, kun jouduin auto-onnettomuuteen. Teen kotitöitä silloin kun kroppa antaa periksi.

Mä olen totuttanut miehen siihen, ettei hänen tarvii osallistua siivoamisiin, pyykkäykseen.... Nyt en haluaisi riidellä, mutta pakko sanoa toisinaan, että jaksaisko hän, kun mä en "taivu". Sitten se tuhahtelee ja murisee itekseen ja on kiukkunen, kun joutuu tekemään. Pari vuotta olen puhunut siivoojan palkkaamisesta, mutta hän pitää sitä aivan älyttömänä ideana.

MUTTA robotti-imurille hän ei ollut niin jyrkkä, kun tuossa blackfridayna ehdottelin. Semmoinen joka imurois ja pesis lattian. Hieno keksintö.

Arkena syödään pitkälti puolivalmisteita tai woltataan. Hän kokkailee noin joka toinen viikonloppu, kun on harrasteet lisääntyneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne kuuluu molemmille, ellei toisin ole sovittu. 

 

Lasten kanssa kotona oleva hoitaa lapsia. Työtön hakee töitä ja sairaslomalla oleva on saikella. Eläkkeellä oleva on luppoaikansa ansainnut. 

 

Aika moni varmaan sopii tai luisuu siihen että kotona oleva tekee enemmän kotitöitä, mutta ei sekään sais niin mennä että työssäkäyvä ei edes omia kalsareitaan pyykkikoriin saa. 

Ai, kuka tekee yksin asuvan eläkeläisen kotityöt?

Mitäs niitä kotitöitä sitten onkaan, ruoan laittaa mikroon, koneet pesee ja kuivaa astiat ja pyykit, monella jo robotti tekee imuroinnitkin?

Perheenjäsenille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kulut perheessä jaetaan 50/50, silloin jaetaan kotityötkin. Se kotona olija OMISTAA oman aikansa, ei hänen tarvitse sitä pois lahjoittaa. Jos työssäkäyvä maksaa suurimman osan, kotona olija kompensoi työllä.

Jos on yhteisiä lapsia, niin lastenhoito on työ.

Eihän kenelläkään enää ole lapsia, niin ja ei ole monella töitäkään, että näin.

Akan paikka on nyrkin ja hellan välissä. 

t. persu

No yleensä se kotona oleva saa vastinetta eli mitä enemmän tunteja toinen paiskii sitä enemmän tuo rahaa kotiin yhteiseen käyttöön, joten voi niitä kotitöitä tehdäkin lähes 100%. Jos taas tekee normi 160h kk eikä yksin elätä perhettä rahoilla niin voi kyllä osallistua vaikka 30%. 

Kaikki pyykkäys-/tiskivuorot pitää laittaa Suomessa exceliin ja sitä seurataan sitten erittäin orjallisesti. Kuinka monta minuuttia on kukin pessyt pyykkiä ja että kaikki menee varmasti 50/50. Työssäkäynnillä/työttömyydellä ei ole tässä merkitystä. Näin toimii suomalainen parisuhde. 

Meillä pyykkikone pesee pyykit, ei ihminen.

Tiskit pesee astianpesukone.

Robotti imuroi, paitse kerran kuussa pitää imuroida manuaalisesti parista paikasta, johon robotti ei pääse.

Ruokaa täällä ei tee kukaan, tilataan tai nostetaan jääkaapista mikroon.

Lapsia ei ole, kuten ei ole enää muillakaan ja jos jollain on, nehän viedään hoitoon tai päiväkotiin.

Thaikku tytöt siivoo ja lisämaksusta hierontaa. T Varakas!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne kuuluu molemmille, ellei toisin ole sovittu. 

 

Lasten kanssa kotona oleva hoitaa lapsia. Työtön hakee töitä ja sairaslomalla oleva on saikella. Eläkkeellä oleva on luppoaikansa ansainnut. 

 

Aika moni varmaan sopii tai luisuu siihen että kotona oleva tekee enemmän kotitöitä, mutta ei sekään sais niin mennä että työssäkäyvä ei edes omia kalsareitaan pyykkikoriin saa. 

Toki ei niinkään päin saisi mennä, että kun pitkän päivän töissä tehnyt tulee väsyneenä kotiin, kaikki hommat on tekemättä, kun kotona oleva ei ole viitsinyt tehdä mitään. Kohtuus kaikessa, vaikka tottakai kotityöt molemmille kuuluu.

Työttömällä voi olla rankkaa, koska työttömyys on aina kova paikka egolle. Hänen ei kuuluisi joutua tekemään mitään kotona. Kaipaa tukea ja rakkautta. 

Työtön ilman lapsia tekee 85 - 90% kotitöistä.

Jos hoitaa yhteisiä lapsia (toki lasten määrä ja ikä vaikuttaa) kotona ja hakee töitä, niin n. 50 % kotitöistä. Pienet lapset ovat työläitä ja jos niitä on vaikkapa 4 kpl, niin töissä pääsee helpommalla.

Jos lapsia on vain yksi eskari-ikäinen, niin silloin ehtii kyllä hoitaa enemmän kotitöitä esim. 70 %. Jos lapset kouluikäisiä, niin 80 % kotitöistä ja lapsetkin osallistetaan kodin hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai sille jolla on enemmän aikaa kuuluu suurempi osa kotitöistä.

Tottakai sen, jolla on enemmän rahaa, pitää maksaa suurempi osa yhteisistä kuluista.

Vierailija kirjoitti:

Työttömällä voi olla rankkaa, koska työttömyys on aina kova paikka egolle. Hänen ei kuuluisi joutua tekemään mitään kotona. Kaipaa tukea ja rakkautta. 

No mutta jos työttömällä on työssä käyvä puoliso, niin eiköhän hän saa tukea ja rakkautta silläkin  tavalla, että puoliso tuo leivän kotiin. Yksin asuva työtön on huomattavasti heikommassa tilanteessa.

Sille joka per se homeessa makaa kotona.

Entäs kun toinen puoliso on kotona yrittäjänä töissä ja toinen kotona lasten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Työttömällä voi olla rankkaa, koska työttömyys on aina kova paikka egolle. Hänen ei kuuluisi joutua tekemään mitään kotona. Kaipaa tukea ja rakkautta. 

Työttömyydestä kummunnut itseinho oli kyllä suurta kun itse olin kuukausia työttömänä. Vaimo lohdutti ja osti meille ihan normaalia ruokaa. Itse ajattelin, että en edes ansaitse syödä normaalia ruokaa, vaikka meillä siihen varaa olikin. Päivisin söin pelkkää veteen keitettyä kaurapuuroa ja purkkihernekeittoa. Ajattelin, että sellaisen, joka ei käy töissä, ei tarvitse syödäkään. Liekö jokin tunnettukin sanonta, en tiedä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömällä voi olla rankkaa, koska työttömyys on aina kova paikka egolle. Hänen ei kuuluisi joutua tekemään mitään kotona. Kaipaa tukea ja rakkautta. 

Työttömyydestä kummunnut itseinho oli kyllä suurta kun itse olin kuukausia työttömänä. Vaimo lohdutti ja osti meille ihan normaalia ruokaa. Itse ajattelin, että en edes ansaitse syödä normaalia ruokaa, vaikka meillä siihen varaa olikin. Päivisin söin pelkkää veteen keitettyä kaurapuuroa ja purkkihernekeittoa. Ajattelin, että sellaisen, joka ei käy töissä, ei tarvitse syödäkään. Liekö jokin tunnettukin sanonta, en tiedä. 

Sinunko mielestäsi sellainen, joka on joutunut irtisanotuksi ja tahtomattaan työttömäksi, esim säästösyistä, on niin huono ja arvoton ihminen, että ei ansaitse edes syödä?? Kummallinen kommentti sinulta. Toki tietänättä mistä syystä itse työttömänä olit, mutta pahalta tuntuu tahtomattaan työttömien puolesta.