LA lokakuussa 2007!
Heipat vaan kaikille!
Avaan nyt kaikille lapsettomuuden kokeneille, lokakuussa 2007 lasketun ajan omaaville ikioman väylän purkaa tuntemuksia ja kokemuksia. Olen lueskellut monista keskusteluketjusta, että nyt kaivattaisiin jo lokakuisten pinoa, joten tässä se tulee. ;)
Omaa taustaa: olen 32-vuotias ja mies pari vuotta nuorempi, asustelemme Pirkanmaalla. Aloitimme yrityksen 3 vuotta sitten tammikuussa 2004 ja missään vaiheessa mitään selkeää ongelmaa lapsettomuuteen ei testeistä löytynyt. Viime kesänä sain kyllä thyroxin-lääkityksen lievän kilpirauhasen vajaatoiminnan takia mutta sekään ei tuntunut ongelmaamme selittävän kun kierrotkin olivat normaalit. Kilpparirvot saatiin nopeasti normalisoitua ja väsymys, hajamielisyys, ummetus ym. oireet helpottuivat hienosti. Hoitoina alkaen keväästä 2005 meille tehtiin jokunen clomi-kierto, yhteensä 4 inseminaatiota (3 Väestöliitossa ja 1 TAYS:ssa), joista viimeinen oli Menopur-pistoksilla ja Pregnylillä avustettu. Yhtäkään plussaa ei näiden vuosien ja hoitojen aikana saatu ja ainakin oma mieli alkoi olla varsin matalalla. Myös endometrioosin mahdollisuus kangasteli taustalla, kivut viime aikoina olivat lisääntyneet ja olin valmis hakeutumaan laparoskopiaan varmuuden vuoksi.
Nyt tammikuussa, lähes vuosi lähetteen saamisesta, pääsimme viimein aloittamaan TAYS:ssa 1. IVF-hoidon pitkän kaavan mukaan. Synarela-sumutteella aloitettiin ja sitten Puregonia 125 yksikköä pistellen. Lääkkeiden kanssa pelaaminen meni tosi helposti ja jaksoin henkisesti hyvin ¿ sitä oikein ihmettelin kun olen niin ailahteleva. Tuloksena 30.1 tehdyssä punktiossa oli n. 16 rakkulaa, joista osa oli kuitenkin tyhjiä ja raakoja. Soluja saatiin talteen 6 kpl, joista 5 hedelmöittyi normaalisti. Jännitys oli käsin kosketeltava kun odotimme tietoa juuri tuosta hedelmöittymisestä ja jakaantumisesta. Kävikin niin, että vain 2 kpl jakaantui normaalisti 4-soluiseksi, II-luokkaiseksi siirtopäivään mennessä. Loput 3 solua olivat jakaantuneet liian nopeasti ja luokitukset olivat 3- ja 4-luokkaa. Pakkaseen ei siis jäänyt yhtään ja se hieman harmitti.
Kahden solun siirto tehtiin 1.2 ja tasan 2 viikkoa myöhemmin tuloksena elämäni ensimmäinen [b] +++PLUSSA+++! [/b] En uskaltanut aiemmista kotitestailuista " katkeroituneena" tehdä testiä kotona lainkaan vaan menin labraan otattamaan kvantitatiivisen HCG-arvon pp 14. Seuraavana päivänä saimmekin jymytiedon, tulos oli [b] 296! [/b] Voi sitä onnen tunnetta! Siitä 6 päivää myöhemmin arvo oli 2500 eli tuplaantunut nätisti joka 2. päivä. Nyt sitten jännätään, ovatko molemmat alkiot tarttuneet vaiko vain yksi. Ultra on TAYS:ssa 8.3 eli melkein 2 viikkoa tässä olisi kärvisteltävä. Tietysti tässä kovasti miehen kanssa jännitellään, meneekö kaikki hyvin mutta sitä toivotaan kovasti. Olemme kyllä tietoisia alkuviikkojen riskeistä mutta jo munasolujen hedelmöittyminen omilla soluillamme, niiden jakaantuminen, siirtoon pääsy ja raskauden alku on ollut todella suuri riemuvoitto kaikkien epäilyiden ja seinälle maalattujen pirujen jälkeen.
Olotila on ollut hyvä ja vessakäynnit eivät enää ole niin kauheita. Lugesteronia käytän 3x2 kpl päivittäin. Tosin siirron jälkeen ihan tämän viikon puoleen väliin asti kestänyt turvotus vatsassa on ollut melkoisen kova. Olen joutunut hakemaan kaapista 2 vuotta vanhat farkut, joita käytin 8 kg sitten! Ennen plussatestiä kun menkkojen alkua odottelin/pelkäsin, oli varsin kovia hetkittäisiä menkkakouristuksia muutaman päivän ajan. Ne vaimenivat sitten onneksi ja nyt on enää " vaivana" ¿ lievenemään päin - vetämisen/painon tunne vasemmassa munasarjassa, jonka takia ylösnousut, aivastukset, yskimiset ja naurahtamiset tekevät välillä kipeää. Epäilenkin, että siirron jälkeen tuli lievää hyperstimulaatiota ja olen yrittänyt juoda nämä viikot entistä enemmän. Jännä, miten pp6 ja pp7 olivat jo paljon helpompi päiviä tuon turvotuksen ja kivun suhteen mutta sitten oireet palasivat yhtäkkiä takaisin. Silloin aloinkin toivomaan alkanutta raskautta entistä enemmän, kun kuulemma hyperin oireet voimistuvat HCG:n noustessa¿ Myös pp4 vastaisena yönä kohdun suulla ollut vihlova kipu, johon heräsin kesken unien, herätti toiveet kiinnittymisestä. Mutta olin ihan tarpeeksi kokenut ¿oireita¿ kolmen vuoden nega-kierroissa, joten mihinkään ei voinut tietenkään luottaa.
Muita satunnaisia oireita plussaamisen jälkeen ovat pistokset kainaloissa (nyt enää vähemmän), lisääntynyt vessassa käynti, jännä pistely häpyluun luona, runsas valkovuoto alkaen pp4, rinnat ovat hieman kasvaneet, väsyttää hieman enemmän, syke käy välillä ylhäällä¿ eli niitä tavallisia. Kilpirauhasarvot oli harmittavasti huonontuneet yhtä huonolle tasolle kuin kesällä ennen lääkitystä (TSH 5.6), joten eilisestä alkaen lääkitys 1,5-kertaistettiin. Joulukuussa TSH oli ollut enää 0.6 joten lääkärin mukaan nousun syynä on selvästi tämä alkanut raskaus. LA olisi ymmärtääkseni 23.10.07.
Voisin onnessani jorista vaikka kuinka kauan mutta nyt annan estradin teille kaikille muille, äskettäin plussanneille. [b] Ihan mielettömästi onnea joka ikiselle, toivottavasti hyppäätte sankoin joukoin pinoon kertomaan omat kokemuksenne ja fiiliksenne. [/b]
Lilium, rv 5+4
Kommentit (212)
eli mimmosella lääkityksellä teillä mennään ja kuinka pitkälle olisi tarkoitus jatkaa?
Meillä seuraavanlaisesti: Zumenon 3x1 ja Lugestron 2x2 per päivä ja jatkaa pitäisi tuonne 6.4. saakka lääkärin mukaan.
Le Cheile
Ihan alkuun iso kiitos liliumille pinon pystyttämisestä. Oltiin tosiaan tuolla lapsettomien puolella mietitty tänne pinoutumista, mutta kukaan ei ollut vielä ehtinyt. Kiva kun laitoit meidän pinon alkuun. Toivottavasti saadaan tänne mukavaa juttuseuraa, ja paljon plussaajia.
Toiseksi onnitteluhalaus jokaiselle plussanneelle! Nyt toivotaan, että kaikkien kyytiläiset pysyy tukevasti matkassa tuonne lokakuulle asti.
LaCheile: Kyselit lääkityksistä. Mulla on just samat lääkkeet ku sulla, eli Zumenon 1tbl kolmasti päivässä ja Lugesteron 2kpl kahdesti aamuin illoin. tuonne rv10 asti käytetään, konkreettista päivämäärää en oo vielä tietooni saanut. Alkuraskauden ultra mulla on pe 9.3, eli lähes 2 viikkoa pitää vielä jaksaa odotella.
Mutta, sitten meidän taustaa. Mä sain aikanaa PCO- diagnoosin 03/01. Samantien sain Clomifenit. Käytin niitä yhdessä kierrossa 2tbl/vrk, ja ekasta kierrosta tuli plussa 05/01 ja esikoistyttö syntyi 01/02.
Kakkosprojekti onkin sitten ollut pitkä... Aloitimme Clomifenilla jälleen 09/04. 01/05 mulla oli kohdunulkoinen raskaus (Clomifen -alkuinen) joka päätyi siis oikean munatorven menettämiseen. Jatkoimme 3kk tauon jälkeen Clomifenilla, niillä ei enää jakossa saatu ovulaatiota aikaan, kehittyi resistenssi lääkkeelle. Tarkoituksena olisi ollut IUI mikäli ovulaatio olisi saatu aikaan.
Joskus tuoss vuodenvaihteessa 2005-2006 päätettiin unohtaa koko projekti. Julkiselle vetämässä ollut lähete hoitoihin peruttiin... Mutta jo huhtikuussa -06 asia alkoi uudelleen mietityttää. 05/06 oli ensikäynti Tampereen AVAlla. Eka hoito tehtiin Gonal-f + Pregnyl -yhdistelmällä, josta negaa. 11/06 tehtiin eka IVF samoilla lääkkeillä, lisäksi oli Cetrotide. Munasoluja oli hurjat 30 kpl, en muista moniko hedelmöittyi, mutta 13 jakautui, yksi siirrettiin, eli 12 saatiin pakkaseen. Eka IVF päätyi negaan.
Tammikuussa jatkettiin sitten PASsilla. Lääkkeinä just nuo Zumenonit ja Lugesteronit. Limis oli siirtohetkellä 8.2. 9mm, parempi kuin IVFssä (7.5mm). 4 alkiota sulatettiin joista yksi jatkoi jakautumistaan täydellisesti olleen siirtopäivänä 7-8 soluinen. Sitten pp12 tehtiin veritesti, ja Hcg oli 147!!! Se oli elämäni ihanimpia uutisia, negasta kun olin ihan varma.
Mutta, nyt siis eletään päivä kerrallaan, hissukseen. Erityisiä oireita ei vielä oo... Palelua on ollut vaihtelevasti lähes päivittäin, ajoittain etovaa oloakin on havaittavissa. Rinnat on kokolailla ok. Tämä oireettomuus muakin välillä huolettaa, mutta toisaalta siitä pitäisi olla tyytyväinen... Eilen iltapäivällä tein kotona tikkutestin, joka näytti plussaa... Se rauhoitti mieltä.
Sinne 9.3. asti tässä nyt sitten kärvistellään, onneksi on teitä hengessä mukanaolijoita täällä, että voi tuntojaan tänne sitten purkaa.
Oikein mukavaa viikonloppua kaikille! Kuulumisiin!
T: Auris (viikkoja en vielä osaa laskea...)
Minähän sanoin, etten ehkä ihan heti uskalla tulla tänne, mutta tässä sen taas näkee :-) Turhahan tässä on mitään taikauskoa lietsoa, pikkuinen pysyy matkassa jos on pysyäkseen, tuskin liittyminen odottaja-keskusteluun siihen vaikuttaa ;-)
Minä olen tosiaan Kainuusta, ikää on 27 (kohta 28), mies on vuoden vanhempi. Meillä aloitettiin yritys tammikuussa 2005, vuosi siitä tutkimuksissa selvisi että molemmat munanjohtimet on tukossa ja siirryttiin suoraan ivf-hoidon suunnitteluun. Julkisella puolella jonotus oli pitkä, joten vasta nyt tammikuussa päästiin aloittamaan.
Saalis oli 6 munasolua, joista 5 hedelmöityi. 5.2. siirretttin yksi alkio, joka hoitajan mukaan oli niin hyvä ettei parempi voisi ollakaan. 4 saatiin pakkaseen. Viime maanantaina testasin haalean plussan, kaksi päivää myöhemmin vähän vahvemman. Aika lieviä oireita " kärsin" , ajoittaista voimakasta väsymystä, pientä rintojen kipuilua ja vatsan nipistyksiä.
Minulla lääkitys loppuu ihan parin päivän päästä, kun viimeist luget laitan. Ilmeisesti yleinen käytäntö tällä klinikalla. Pikkaisen jännittää onko oma hormonitoiminta riittävä pitämään kaiken kunnossa ilman lugejakin, mutta senhän näkee sitten.
Daran rv5+1 (kyllä se on hienoa kirjoitella näitä!!!)
vaikka aion tuolla lapsettomien puolella vielä olla piinakaverin tukena. Hänellä on toinen HCG-testi maanantaina, jonka jälkeen hänkin varmaan siirtyy tänne.
Olen 37-vuotias ja mies puoli vuotta nuorempi (juniori!). Yritystä on takana 4,5 vuotta ja kaksi vuotta sitten hakeuduttiin lapsettomuustutkimuksiin. Yhden keskeytyneen inseminaation ja laparoskopian, jossa poistettiin oikeasta munasarjasta kysta, vahvistettiin vasemman munanjohtimen tukkoisuus sekä poistettiin lievä endo päästiin ensimmäiseen IVF:n (pitkä) viime keväänä. Tästä hoidosta syntyi siirrettäväksi 7 punktoidusta munasolusta yksi heikkolaatuinen alkio, josta nega. Viime syksynä toisessa IVF:ssä (lyhyt kaava) 12 munasolusta yksi hyvälaatuinen ja toinen, yhtä heikko kuin 1. kerralla, siirrettiin, tuloksena varhain huomattu kohdunulkoinen.
Tässä välissä kävin sitten lymfassa tasoittamassa oman hormonituotannon kuntoon ja aloitin kilpirauhaslääkityksen. Minulla on ollut vain lievästi kohollaan olevat arvot (TSH 3.9-4.5) välillä, mutta lääkäri antoi luvan aloittaa lastenannoksilla lääkityksen. Sen seurauksena TSH-arvot olivat laskeneet 3.5:n. Ensi viikolla uusi kontrolli.
Nyt kolmannella IVF-kerralla (jonka olin päättänyt olevan viimeinen) vaihdettiin Puregon Gonal F:n ja jatkettiin lyhyellä kaavalla. Nyt tuloksena kahdeksan munasolua, josta saatiin neljä hyvälaatuista alkiota. Kaksi siirrettiin ja kaksi laitettiin pakkaseen odottamaan. PP3 piti käydä naistenklinikalla kovien vatsakipujen takia, vatsaonteloon ja munasarjoihin oli kerääntynyt jonkin verran nestettä, jotka kipuilivat. Hyperstimulaatiosta ei kuitenkaan puhuttu mitään. Sain varmuuden vuoksi antibioottikuurin, jota popsin viikon kuurin.
Nyt sitten testasin 20.2. pp13 kahteen erimerkkiseen testiin haalean, mutta selvän plussan! HCG-kokeessa kävin 21.2., jossa arvoksi saatiin 172. Viime perjantaina testasin vielä ihan testaamisen ilosta ja näyttöön piirtyi kontrolliviivaa vahvempi plussa. Mieletön tunne! Raskausoireita on jonkin verran, päällimmäisenä ehkä kova väsymys ja rintojen kipeytyminen. Nyt sitten jännitetään ensimmäistä ultraa, joka on 12.3. Eniten pelottaa tuulimunan mahdollisuus. Onneksi tässä on loma välissä, aika kuluu nopeammin. Tämän sivujen laskurin mukaan LA on 28.10.
Lugesteronit lopetin heti virallisena testipäivänä hoitajan kehoituksesta. Minulla onkin ollut aina limis ihan ok, joten toivotaan että elimistö jaksaa pitää pikkuisen (pikkuiset?) kyydissä.
Ihanaa pinoutua tänne! Olin jo asennoitunut etten ikinä pääse edes tähän pisteeseen, adoptio olikin jo vahvasti ajatuksissa.
-marvik- rv 4+6
Kiva, että tekin hyppäsitte pinoon mukaan, Daran ja Marvik!
Unohdin tuossa eilisessa tekstissäni mainita meidän iät. Eli mä täytän kohta 32v ja mies 33v. Ja lisäyksenä, se viime elokuun eka pistoshoito oli IUI. Jotenkin tuli huolimattomasti se eilinen viesti kirjoitettua, että jotain jäi sieltä uupumaan.
Tänään alkoi kuuden päivän loma/vapaa. Ens viikon lauantaina meen vasta seuraavan kerran töihin. Töissä en oo vielä kenellekään tästä raskaudesta kertonut. Siellä on kyllä muutama työkaveri, jotka on ollut tässä hoitoprojektissa henkisenä tukena, ja tietää viimeisimmästä siirrosta... Saa nähdä, miten pokka pitää, jos he jotain kysyvät... Lähes kaikki työpaikallani tietää lapsettomuusongelmamme, mutta hoidoista ei tiedä niin moni. Oon kokenut itelle helpommaksi, että ihmiset tietää. Ei tuu turhia " millonkas teille se toinen lapsi tulee" -kysymyksiä. Miten teillä muilla, oletteko kertoneet asiasta, vai pitäneet omana tietonanne?
Mutta, eipä kait tälle päivää muuta. Pitää mennä tästä ruuanlaitoon, sit anoppilaan kylään.
T: Auris
Onnea kaikille Plussajunaan hypänneille!
Hyppäsin tuolta lapsettomuus puolelta tänne kirjottelemaan. Eli olen 38 v (ikäloppu) ja mies 35. Meille eka IVF tehtiin vuonna 2000 pahan endometrioosin takia. Siitä saimme yhden ainokaisen nelisoluisen alkion josta syntyi tyttö 9/01.
Toinen IVF tehtiin 3/04 josta saimma 4 nelisoluista alkiota (luokitusta en tiedä, mutta ei hyvälaatuisia). Kaksi siirrettiin ja kaksi pakkaseen. Toinen tyttö syntyi 12/04.
Nyt sitten ajattelimme, että yritetään vielä kerran kun on pakkasessa kaksi alkiota jäljellä. Mullakin oli sellanen tunne, että ei me voida jättää meidän lapsia sinne, kyllä ne täytyy hakea pois. Niinpä tehtiin PAS lääkkeelliseen kiertoon tammikuussa, 31.1 siirrettiin 2 alkiota ja plussaa tuli 14.2. HCG oli peräti 324,8. Tässä sitä jännitetään josko molemmat on kiinnittynyt. Meille kyllä se yksikin riittäisi ;). 5.3 on ultra, sittenhän se selviää. Vähän kuiteskin pelottaa, että voiko tämä nyt onnistua kun on jo kaksi onnistunutta raskautta takana. Mulle joskus vuosia sitten joku ennustaja ennusti, että saan kaksi lasta ja sekin nyt tuolla takaraivossa jyskyttää. Toivottavasti oli väärässä!
Lääkityksenä mulla Progynova 2x pv ja 3x 200mg Lugesteron pv tonne rv 9-10 asti.
La on kait 21.10
Kirjoittelemisiin Nevalaine rv5+6
Ekaksi onnittelut kaikille plussanneille!! On tää ihan mieletöntä!
Ja kiitos ihanalle Marvikille kun pysyit tukenani tuolla lapsettomissa!
Meidän tarina on tämä: Helmikuun lopussa 2004 jätettiin ehkäisy pois, kierrot alko oleen mitä sattuu ja aika varhaisessa vaiheessa tiesin että jotain on vialla. Kävin yksityisellä gynellä, joka totesi pco-munasarjat n. joulukuussa 04. Clomeja käytin, en edes muista kuinka kauan, mutta ovista ei saatu aikaan edes annostuksella 3tbl. Sain lähetteen tayssiin jossa ensikäynti oli syyskuussa -05. tehtiin aukiolotutkimus, jossa jäi epäselväksi onko vas.tuuba auki vai ei, oikea läpäisi heti. Lisäksi aloitettiin metut, joiden avulla aloinkin ovuloimaan säännöllisesti. Sain aikaa raskautua huhtikuuhun -06 asti ja kun näin ei käynyt, tehtiin toukokuussa inssi, josta nega. Kesäkuussa tehtiin heti perään toinen inssi ja kun siitäkin nega, niin mut määrättiin syyskuuksi fertiloskopiaan, jossa selvisi että myös vasen tuuba on kuin onkin auki.
Kolmas ja viimeinen inssi tehtiin marraskuussa, jälleen nega. sen jälkeen meidät laitettiin ivf-jonoon, käskettiin ottamaan yhteyttä kun menkat maaliskuussa alkaa. Päätettiin ettei jakseta odottaa niin kauaa vaan mennään väestöliittoon ensimmäiseen ivf-hoitoon. Ja kuten nyt selvisi, se kannatti! Tämä hoito oli täynnä juonenkäänteitä, aluksi muniksia kasvoi liikaakin, joten vähennettiin annosta. Seurauksena punktiossa vain 2 isoa rakkulaa ja kolme pienempää. Kolme munasolua löytyi, niistä kaksi hedelmöittyi ja molemmat jakaantuivat. Toinen oli kuusisoluinen, kuulemma vähän nopea, mutta muuten ihan hyvä laadultaan. Toinen taas kolmesoluinen eikä niin hyvä. molemmat siirrettiin. Ensimmäisen haalean plussan testasin pp10 mammaksin herkällä testillä. pp12 hcg-arvo oli 60 ja tänään pp17 (tai rv4+5) 454. Vihdoin alan uskoa että olen oikeesti raskaana, vielä kun klinikan hoitaja sanoi että kyllä tämä nyt todella hyvältä näyttää! Eka ultra on 14.3.
mingu rv4+5 (kylläpä tuntuu hyvältä kirjoittaa noin! ;)
Tehdäänkö laskettuaika pino, niin, että aloitan ja sitten seuraava kopioi ja laittaa omansa mukaan =) Ja jos on jo edellisiä lapsia, niin laitetaan se numero kuinka monetta odottaa, niin perään.
Niin ja tervetuloa kaikille =) Mingu, sulla oli todella jännä paikat tuolla toisella puolella ja kävin aina kuulumisia lukemassa eli tervetuloa sullekkin joukkoon mukaan.
Eli tässä alkaa (olen varmaan hännän huippu)
Le Cheile LA 31.10. #2
olisi kiva kuulla myös. Itselläni on ollut pientä etomista esim. hampaita harjatessa ja iltasella vatsa on kuin pallo turvoksissa, sitten jotain pieniä nipistelyjä silloin tällöin kohdun alueella.
Moikka vaan!
Tosi kiva kun näin moni on jo hypännyt lokakuisten pinoon. Le Cheile, hyvä idea tämä laskettujen aikojen listaaminen. En ehdi tällä kertaa enempään kommentoimaan mutta lämpimät onnittelut ja tervetulotoivotukset kaikille! Toivotaan, että jokaikisen aarre kestää matkassa mukana laskettuun aikaan asti.
Lilium LA 23.10 #1
Le Cheile LA 31.10. #2
Lilium rv 5+6
Juu, elikkäs eilen illalla kun olin menossa laittamaan päivän viimistä lugeannosta oli housuun tirahtanut pari tippaa ihan kirkasta ja selvää VERTA! No siinäpä sitten taas melkein yöunet meni. Onneksi yöllä ei ollut tullut lisää eikä tänäänkään. Kunpa nyt edes toinen huurunenä kestäisi kyydissä (niin, enhän tiedä onko molemmat kiinnittynyt, mutta jos on niin toivottavasti ainakin toinen pysyisi kyydissä). Tänään on alavatsaa juminut melkein koko päivän. Mullahan tirahti jo tossa rv5+3 sellasta ruskeeta, mut ei sitäkään tullu kun sen yhen kerran.
En tiedä ymmärsinkö tota LA pinoutumista oikein, mutta korjatkaa jos meni jotenkin hullusti.
Nevalaine LA 21.10 #3
Lilium LA 23.10 #1
Le Cheile LA 31.10 #2
-Nevalaine-
Lisään listaan vain pikaisesti la:n. En oo kyllä satavarman päivästä, menkkojen alkamisen mukaan laskettu on tuo päivämäärä. Korjaan sen, mikäli ultrassa 9.3 tulee siihen muutosta.
Oireita ei edelleenkään oo mitään ihmeenpiä. Janottaa välillä normaalia enemmän ja aivastelen (se oli myös ekassa raskaudessa). Niin ja vilu, joka päivä palelee.
Nyt ei muuta: Auris
Nevalaine LA 21.10 #3
Lilium LA 23.10 #1
-Auris- LA 29.10 #2
Le Cheile LA 31.10 #2
Hupsheijaa, taidanpa minäkin uskaltaa jo tänne... Plussaa tuli viime keskiviikkona, ensimmäisen IVF:n jälkeen.
Olen 30 ja mies 31. Yhdessä ollaan oltu vuodesta -95 ja naimisissa -00 alkaen. Pillerit jätettiin pois kuusi vuotta sitten, mutta alkuun yritys ei ollut mitenkään intensiivistä. Ja myönnän, vehdattiin ihan liian pitkään hoitojen aloittamisen kanssa. Miehellä oli lääkitys, joka saattoi vaikuttaa alkuun, mutta lääkkeitä vaihdettiin kevyempiin ja sellaisiin joista ei pitäisi olla ainakaan selkeästi todettua haittaa raskautumiselle.
Tutkimukset laparoskopioineen kaikkineen eivät tuottaneet mitään selkeää syytä lapsettomuudelle: kaikki hyvin, ainoa ongelma vain ettei lasta vain kuulunut. Viime kevät meni clomi-insseissä (x3), ja viimeisen jälkeen toukokuussa laittoivat ivf-jonoon. Silloin adoptio-asia oli meillä todella pinnalla. Tuntui, ettei tästä kuitenkaan tule mitään... Ilmoittauduttiin jo adoptioneuvontajonoonkin (joka on Helsingissä yli vuoden mittainen!), ja ajateltiin ettei taideta henkisesti ja fyysisesti jaksaa ivf:ään.
Siinä sitten syksy oltiin sekä ivf- että adoptioneuvontajonossa, ja ajattelin että päätetään ivf-juttu sitten kun on sen aika. Syksyn pidin henkistä paussia koko ajatuksesta: onnistuin ulkoistamaan koko ongelman päästäni. Näin se mieli meitä suojelee.
30-vuotissyntymäpäivänäni 9.1. aloitin Synarelalla, ja puolentoista viikon päästä siitä olin Tallinnassa ja laukkuni lääkkeineen varastettiin. Olin ihan säpäleinä, ja ajattelin että no niin, siinä meni sitten tämäkin kierto. Kiva juttu. Rahat, kortit ja kaikki henkkarit tuntuivat tosi triviaaleilta pikkujutuilta, mutta katkos lääkityksessä oli kaataa koko maailman! Soitelin paniikissa lääkäriinkin monta kertaa, ja sain kuulla että ultra kertoo, jos päälle vuorokauden katkos lääkkeen ottamisessa on pilannut homman. Ultrassa kaikki näytti olevan kuitenkin ihan niinkuin pitääkin, ja piikittelyn sai aloittaa (Puregon 150, 24.1. alkaen).
En saanut Synarelasta oireita, enkä myöskään Puregonista. Pregnylin jälkeen oli turvonnut ja vähän kipulainen olo, mutta sekin juuri edellisenä iltana ennen punktiota. Punktio tehtiin 7.2., ja mukaan saatiin 15 munarakkulaa, joissa 8 munasolua. Perjantaina 9.2. siirrettiin yksi priimaluokan alkio, ja yksi priima ja kaksi hitaampaa veikkoa jäivät odottelemaan pakkaseen.
Myöskään Lugesteron ei tuonut oireita. Jotenkin keho tuntuu olevan niin sekaisin, etten ole oikein voinut luottaa siihen niinkuin normaalisti. Siksi olin aika epäuskoinen, kun ivf-hoitaja keskiviikkona ja ilmoitti että plussaa tuli. Vasta nyt tuntuu rinnat hiukan piukeilta ja ekaa päivää olin tänään töissä superväsynyt. Ultra on 15.3., ja siihen tuntuu olevan älyttömän pitkä aika. Pelkään vähän kohdunulkoista raskautta, kun ei olisi ensimmäiseni.
Mennään ainakin Mingun kanssa tasatahtiin, ja La Cheilenkin laskettu aika näyttää olevan samana päivänä.
Nevalaine LA 21.10 #3
Lilium LA 23.10 #1
Le Cheile LA 31.10 #2
Tuuve LA 31.10. #1
Unohdin mainita meidän iät, eli minä 26 ja mies 32. Oireita ei kauheesti oo, palelu nyt päällimmäisenä, välillä nippailee vatsasta ja pientä kuvottavaa oloa tulee jos on liian kauan syömättä. Väsymys on myös melkoista välillä. Laskettuaika menee ainakin näitten sivujen laskurin mukaan samaan kun Le Cheilellä ja Tuuvella.
Nevalaine LA 21.10 #3
Lilium LA 23.10 #1
Le Cheile LA 31.10 #2
Tuuve LA 31.10. #1
Mingu LA 31.10. #1
En tosiaan tiedä tarkkaa päivää, mutta Vauva-lehden kiekon mukaan (jokaisella varmasti se on!) la olisi 24.10, jos lasketaan hedelmöityspäivästä. Katsotaan mitä lääkäri sanoo jos ekaan ultraan asti päästään. Liliumin päivään verraten pitäisi kyllä olla myöhemmin kun olihan meillä useampi päivä eroa punktiossa, mutta...
Minulla on oireita lähinnä kipuilut vatsassa, palelu (meillä kyllä on viileä asuntokin, mutta ehkä jotain kertoo että nytkin minulla on poolo, fleece ja paksu angoravillapaita päällä eikä ole hiki) ja ajoittainen älytön väsymys. Saatan olla suuren osan päivää ihan pirteä, mutta ihan yhtäkkiä tulee olo, että jos sänkyyn pääsisi, nukahtaisi.
Tänään on eka päivä ilman lugeja, jännityksellä odotan...
Nevalaine LA 21.10 #3
Lilium LA 23.10 #1
Daran LA 24.10. #1
Le Cheile LA 31.10 #2
Tuuve LA 31.10. #1
Mingu LA 31.10. #1
(tästä muuten tipahti Auris pois!)
Nevalaine LA 21.10 #3
Lilium LA 23.10 #1
Daran LA 24.10. #1
Auris LA 29.10 #2
Le Cheile LA 31.10 #2
Tuuve LA 31.10. #1
Mingu LA 31.10. #1
T: Auris
Tulin vielä pistäytymään, kun moni mietti tuota laskettua aikaa, tässä on linkki, jossa voi laskea lasketun ajan hedelmöittymisen perusteella, en tiedä auttaako teitä, mutta mulle oli ainakin avuksi, voidaan korjailla noita sitten ultrien yms. mukaan.
http://www.oys.fi/index.php?option=com_wrapper&Itemid=111
oireista vielä sen verran, että alaselän jomotus on tullut kuvioihin täällä, niinkuin oli eka raskauden aikanakin.
WAU, meitä on niin monta ja kaikkien lasketut ajat ihan loppu kuusta =)
[color=purple][b]Nevalaine LA 21.10 #3
Lilium LA 23.10 #1
Daran LA 24.10. #1
Auris LA 29.10 #2
Le Cheile LA 31.10 #2
Tuuve LA 31.10. #1
Mingu LA 31.10. #1[/b][/color]
Pakkohan se on tulla keskusteluun mukaan kun on niin monta kohtalotoveria! Salaa piinailin teidän kanssanne ja luin kuulumisianne, mutta nyt tahdon liittyä joukkoonne jos vain huolitte! ;)
Täällä 31 v pariskunta ja lasta yritetty melkein 4 vuotta. Takana yksi inseminaatio ja kaksi ICSI:a ilman positiivista tulosta. 7.2. tehty PAS ja siitä tuloksena elämämme ensimmäinen plussa. LA on näillä näkymin 31.10. niin kuin monella muullakin. Eka ultra vajaa kahden viikon päästä.
-Monoliisa-
rv 4+6
Olen lukenut noita teidän pinojanne tuolla lapsettomuus pinossa ja ajattelin uskaltautua mukaan, eihän tästä mitään haittaakaan ole =)
Meidän tarina on seuraavanlainen: aloimme yrittämään lasta elokuussa 2001 häämatkallamme ja kun yrityksistä huolimaatta sitä ei kuuluunut, niin hakeuduimme hoitoihin, ensimmäiset hoidot tehtiin 2002 ja niitä oli 2. ICSItä ja 3. PAS. Sitten taisimme masentua ja unohdimme koko asian vähäksi aikaa, kunnes vuonna 2005 päätimme, että yritämme vielä kerran. Vaihdoimme klinikkaa ja meitä hoitava lääkäri kysyi ensimmäisenä, että miksi ei ole tehty kohduntähystystä, no enhän minä sitä tiennyt eli tuumasta toimeen ja kappas vain sieltä löytyi litteä pintainen polyyppi, joka operoitiin tammikuussa 2005 pois. ICSI tehtiin sitten heti perään vielä alkiokuorenavauksen kera ja tuloksena oli ihana pieni poika, joka tuossa vieressä nyt äitiä huutelee =)
Pakkaseeen meillä jäi sitten kaksi yhdessä oljessa pakastettua " huurunenää" ja molemmat selvisivät sulatuksesta 9.2. eli viikolla 6. Nyt sitten, kun olimme vanhempieni luona (heillä on kissoja) ja äitini avasi kissanruoka purkin, niin vellova olotila ja yökkäysreaktio saivat miettimään, että jospas sittenkin olisi huurunenä tai huurunenät tarranneet kiinni. Testin uskallauduin suuren jännityksen kera tekemään 22.2. ja clearblue testiin ilmaantui heti selvä plussan merkki eli jomman kumman tai kummankin nenät ovat lämmeneet tässä touhussa ja ovat lähteneet jakautumaan.
Päätin tänne tosiaan kirjoitella, kun odotuspuolella on niin paljon viestejä koko ajan, että sinne katoaa ja pieni piiri on aina kivempi.
Omien laskujeni mukaan, jos riviviikko lasketaan siirtopäivänä 2+2, niin meillä on menossa 4+3 eli hyvin aikaista menoa meillä. Oiskohan meidän laskettuaika 31.10. korjatkaa, jos olen väärässä eli lokakuun viimeisiä taidetaan olla =)
Tulkaa muutkin kirjoittelemaan ja esittäytymään.
Le Cheile 4+3