LA lokakuussa 2007!
Heipat vaan kaikille!
Avaan nyt kaikille lapsettomuuden kokeneille, lokakuussa 2007 lasketun ajan omaaville ikioman väylän purkaa tuntemuksia ja kokemuksia. Olen lueskellut monista keskusteluketjusta, että nyt kaivattaisiin jo lokakuisten pinoa, joten tässä se tulee. ;)
Omaa taustaa: olen 32-vuotias ja mies pari vuotta nuorempi, asustelemme Pirkanmaalla. Aloitimme yrityksen 3 vuotta sitten tammikuussa 2004 ja missään vaiheessa mitään selkeää ongelmaa lapsettomuuteen ei testeistä löytynyt. Viime kesänä sain kyllä thyroxin-lääkityksen lievän kilpirauhasen vajaatoiminnan takia mutta sekään ei tuntunut ongelmaamme selittävän kun kierrotkin olivat normaalit. Kilpparirvot saatiin nopeasti normalisoitua ja väsymys, hajamielisyys, ummetus ym. oireet helpottuivat hienosti. Hoitoina alkaen keväästä 2005 meille tehtiin jokunen clomi-kierto, yhteensä 4 inseminaatiota (3 Väestöliitossa ja 1 TAYS:ssa), joista viimeinen oli Menopur-pistoksilla ja Pregnylillä avustettu. Yhtäkään plussaa ei näiden vuosien ja hoitojen aikana saatu ja ainakin oma mieli alkoi olla varsin matalalla. Myös endometrioosin mahdollisuus kangasteli taustalla, kivut viime aikoina olivat lisääntyneet ja olin valmis hakeutumaan laparoskopiaan varmuuden vuoksi.
Nyt tammikuussa, lähes vuosi lähetteen saamisesta, pääsimme viimein aloittamaan TAYS:ssa 1. IVF-hoidon pitkän kaavan mukaan. Synarela-sumutteella aloitettiin ja sitten Puregonia 125 yksikköä pistellen. Lääkkeiden kanssa pelaaminen meni tosi helposti ja jaksoin henkisesti hyvin ¿ sitä oikein ihmettelin kun olen niin ailahteleva. Tuloksena 30.1 tehdyssä punktiossa oli n. 16 rakkulaa, joista osa oli kuitenkin tyhjiä ja raakoja. Soluja saatiin talteen 6 kpl, joista 5 hedelmöittyi normaalisti. Jännitys oli käsin kosketeltava kun odotimme tietoa juuri tuosta hedelmöittymisestä ja jakaantumisesta. Kävikin niin, että vain 2 kpl jakaantui normaalisti 4-soluiseksi, II-luokkaiseksi siirtopäivään mennessä. Loput 3 solua olivat jakaantuneet liian nopeasti ja luokitukset olivat 3- ja 4-luokkaa. Pakkaseen ei siis jäänyt yhtään ja se hieman harmitti.
Kahden solun siirto tehtiin 1.2 ja tasan 2 viikkoa myöhemmin tuloksena elämäni ensimmäinen [b] +++PLUSSA+++! [/b] En uskaltanut aiemmista kotitestailuista " katkeroituneena" tehdä testiä kotona lainkaan vaan menin labraan otattamaan kvantitatiivisen HCG-arvon pp 14. Seuraavana päivänä saimmekin jymytiedon, tulos oli [b] 296! [/b] Voi sitä onnen tunnetta! Siitä 6 päivää myöhemmin arvo oli 2500 eli tuplaantunut nätisti joka 2. päivä. Nyt sitten jännätään, ovatko molemmat alkiot tarttuneet vaiko vain yksi. Ultra on TAYS:ssa 8.3 eli melkein 2 viikkoa tässä olisi kärvisteltävä. Tietysti tässä kovasti miehen kanssa jännitellään, meneekö kaikki hyvin mutta sitä toivotaan kovasti. Olemme kyllä tietoisia alkuviikkojen riskeistä mutta jo munasolujen hedelmöittyminen omilla soluillamme, niiden jakaantuminen, siirtoon pääsy ja raskauden alku on ollut todella suuri riemuvoitto kaikkien epäilyiden ja seinälle maalattujen pirujen jälkeen.
Olotila on ollut hyvä ja vessakäynnit eivät enää ole niin kauheita. Lugesteronia käytän 3x2 kpl päivittäin. Tosin siirron jälkeen ihan tämän viikon puoleen väliin asti kestänyt turvotus vatsassa on ollut melkoisen kova. Olen joutunut hakemaan kaapista 2 vuotta vanhat farkut, joita käytin 8 kg sitten! Ennen plussatestiä kun menkkojen alkua odottelin/pelkäsin, oli varsin kovia hetkittäisiä menkkakouristuksia muutaman päivän ajan. Ne vaimenivat sitten onneksi ja nyt on enää " vaivana" ¿ lievenemään päin - vetämisen/painon tunne vasemmassa munasarjassa, jonka takia ylösnousut, aivastukset, yskimiset ja naurahtamiset tekevät välillä kipeää. Epäilenkin, että siirron jälkeen tuli lievää hyperstimulaatiota ja olen yrittänyt juoda nämä viikot entistä enemmän. Jännä, miten pp6 ja pp7 olivat jo paljon helpompi päiviä tuon turvotuksen ja kivun suhteen mutta sitten oireet palasivat yhtäkkiä takaisin. Silloin aloinkin toivomaan alkanutta raskautta entistä enemmän, kun kuulemma hyperin oireet voimistuvat HCG:n noustessa¿ Myös pp4 vastaisena yönä kohdun suulla ollut vihlova kipu, johon heräsin kesken unien, herätti toiveet kiinnittymisestä. Mutta olin ihan tarpeeksi kokenut ¿oireita¿ kolmen vuoden nega-kierroissa, joten mihinkään ei voinut tietenkään luottaa.
Muita satunnaisia oireita plussaamisen jälkeen ovat pistokset kainaloissa (nyt enää vähemmän), lisääntynyt vessassa käynti, jännä pistely häpyluun luona, runsas valkovuoto alkaen pp4, rinnat ovat hieman kasvaneet, väsyttää hieman enemmän, syke käy välillä ylhäällä¿ eli niitä tavallisia. Kilpirauhasarvot oli harmittavasti huonontuneet yhtä huonolle tasolle kuin kesällä ennen lääkitystä (TSH 5.6), joten eilisestä alkaen lääkitys 1,5-kertaistettiin. Joulukuussa TSH oli ollut enää 0.6 joten lääkärin mukaan nousun syynä on selvästi tämä alkanut raskaus. LA olisi ymmärtääkseni 23.10.07.
Voisin onnessani jorista vaikka kuinka kauan mutta nyt annan estradin teille kaikille muille, äskettäin plussanneille. [b] Ihan mielettömästi onnea joka ikiselle, toivottavasti hyppäätte sankoin joukoin pinoon kertomaan omat kokemuksenne ja fiiliksenne. [/b]
Lilium, rv 5+4
Kommentit (212)
Kiitokset ohjeistasi. Olen itekkin ajatellut, että aloitan tuon vähentämisen rv 9+0 edeten pikku hiljaan. Omituinen tuo meidän lääkäri suoraan sanottuna.
Le Cheile 8+2
onnitteluja taas ultrakuulumisistanne. Täällä jännitetään ensi keskiviikkona olevaa 9+2 ylimääräistä ultraamme, jota lääkäri suositteli, koska toinen sikiöistä ei silloin 7+2 vastannut kooltaan viikkoja. Olen yrittänyt olla hermoilematta siitä, mutta nyt jotenkin on alkanut jännittää kovasti, minkälaisia uutisia saamme. Olen jo tottumassa ajatukseen kaksosista, joten ajatus, että sikiöllä olisi joku hätä tai vielä pahempaa, tuntuu tosi pahalta. No, keskiviikkona olemme ehkä vähän viisaampia asian suhteen.
Le Cheile, mulle lääkäri sanoi tosi hyvin noista lugeista, kun epäilin uskallanko lopettaa, että täällä maailmassa ei olisi yhtään ihmistä, jos raskauden jatkuminen tässä vaiheessa olisi kiinni niistä. Jätin siis luget kokonaan pois 7+3 ja metformiinin 8+0. Lugejen lopettamisen jälkeen hävisi myös hirvittävä kuvotus. En tiedä liittyykö siihen vai johonkin muuhun, mutta toivon, että ei olisi mikään huono merkki. Eilen tosin yökkäilin/oksensin tyhjän mahan ensimmäistä kertaa, mutta meni nopeasti ohi.
Hei, onko täällä muuten muita, joilla kuvotus olisi helpottanut näin aikaisilla viikoilla? Väsymystä on, mutta ei sitäkään enää niin massiviisesti kuin aluksi, johtunee myös siitä, että on oppinut nukkumaan tarpeeksi.
Vilja ja pienet 8+5
Ihanaa, nyt tulee jo np-ultrakuulumisia! Onnea Mayalle hyvistä uutisista. Omaan np-ultraan on vielä aikaa pari viikkoa. Siitä edellisestä ultrasta tuntuu olevan tosi kauan jo!
Mingulla oli myös kivoja ultrauutisia. Hienoa, kun sulla on noin kiva terkkari neuvolassa. Mulla siis oli myös oikein mukava, mutta selkeästi todella kokematon.
Vilja kyseli tuosta alkuraskauden pahoinvoinnista. Mulla hävis pahoinvointi oikeastaan kokonaan noin viikko sitten, eli rv:n 8 loppupuolella. En siis joutunut siitä kärsimään kuin parisen viikkoa, joten helpolla pääsin. Nälkä on edelleen säännöllisin väliajoin, mutta enää siitä ei tule samanlainen ällöttävä olo kuin vielä viime viikolla. Nyt ei sitten oikein mitään ihmeellisiä raskausoireita olekaan, vatsa on tosi turvoksissa, ihan pallona etenkin iltaisin, ja hajut mielestäni aistin selkeästi voimakkaammin kuin ennen, mutta muuten ei juuri mistään voi päätellä että on raskaana. Koko ajan kun puhun miehenkin kanssa asiasta, on sellainen olo että nyt pitäisi jarrutella eikä vielä suunnitella, kun " eihän sitä koskaan voi tietää" . Mutta oikeasti, ei niin voi elämäänsä elää! Tuntuu vaan, että aina lauseen loppuun pitää tuo lisätä, jotain pahoja henkiä kai karkoitan sillä, muka.
Tsemppiä Vilja ensi viikon ultraan, toivotaan että molemmilla veijareilla on kaikki kunnossa!
bianco 9+4
Mulla ei ole ollut kunnon kuvotusta lainkaan, sellasta pientä vain. Ainoa kunnon oire on rintojen kipeys ja se ettei kahvia tee enää ollenkaan mieli (olen normaalisti kahvifriikki!).
Mieli on ollut vähän maassa, johtuen työkuvioista, mutta kaipa se tästä piristyy kunhan tulee ne maagiset 12 vkoa täyteen (18.4. vasta...). :p
Jaksamista kaikille!
-Monoliisa-
Kiva kuulla, että kaikilla tuntuu olevan asiat ihan kondiksessa.
Minä se taas istun töissä, vaihteeks...
Just juttelin eilen tämän iltatyöni pomon kanssa ja hän kyseli mitä meinaan tehdä nyt näiden hommien kanssa. Hän olisi ollut valmis tarjoamaan minulle muuta työtä, mutta tuo paperin pyörittäminen ei just oikein innostanut. Näin ollen jätin juuri irtisanomis ilmoituksen allasvalvojan hommista. Lupasin olla huhtikuun loppuun asti varmasti töissä ja sen jälkeen tarvittaessa voin tulla tuuraamaan, mutta pienellä varauksella (en välttämättä pysty oikeasti pelastamaan ketään " tilani" takia). Mutta onneksi täällä on myös muita sijaisuuksia, varsinkin kesällä. Lisäksi tuo hupikumpu aukeaa ihan kohta, niin voin mennä sinne kesällä pomppulinnan vahtijaksi tai lipun myyjäksi...
Siis jos huvittaa.
Toisaalta ihanaa tietää, että enää 2½ kuukautta töitä ja sen jälkeen en mene enää töihin ollenkaan. Että jos nyt siltä tuntuu, niin voin ottaa ihan rennosti ja olla vaan. Katotaan nyt omaa olotilaa.
Kuin paljon muut, jotka ootte jo noin rv 12, olette alkaneet hössöttää? Mun oli ihan pakko eilen ostaa jyskistä sellainen nalle puh - hoitolaukku. En pystynyt vastustamaan kiusausta. Se oli aivan ihana. Toisaalta se menee kyllä ihan muutenkin siistinä laukkuna, jos nyt jotain vielä sattuis... Mutta kun ei millään voisi olla ostamatta, kun näkee jotain ihanaa...
Lillastina rv 12+4
Moikka kaikille pitkästä aikaa!
Kylläpä viime kirjoittelusta onkin jo vierähtänyt aikaa. Nytkin tulin vaan pikaisesti ilmoittelemaan, että hyvissä voimissa ollaan ja huomenna tulee 10 raskausviikkoa täyteen. Ihanaa! Olen kyllä käynyt lueskelemassa teidän kirjoituksia ja on ollut hienoa todeta kaikilla alkuraskauden menneen suht odotusten mukaan. Jotkut ovat päässeet jo np-ultraan, kiva juttu. Itsellä on menossa sata eri projektia ja tuntuu ettei niiden hoitamisessa pysy millään perässä. ja stressatakaan kun ei saisi... Siksi hiljaisuus tällä palstalla kun on aika ja voimat menneet kaikkeen muuhun.
Meillä on tuohon np-ultraan vielä 2,5 viikkoa joten malttamattomina kävimme yksityisellä ultrassa perjantaina, 9+3. Oli pakko päästä tarkastamaan, että kaikki on OK kun suht vähäisillä oireilla tässä on menty. Myös ne paisuneet munasarjat huolestuttivat. Sitä tietysti olen kiitollinen, etten kuulu oksentelevien joukkoon. Ja siellähän se meidän piipero oli ja pikkuisen jo liikkuikin. Kokoa oli 27 mm eli oikein hyvin on kasvanut. Sydän pumputti hyvää vauhtia ja koko tilanne oli jotenkin paljon konkreettisempi mulle kuin se eka tarkastus 2 viikkoa aiemmin TAYS:issa. Munasarjoissa, etenkin oikealla oli edelleen muutama iso rakkula, isoin se 4 cm mikä aiemminkin. Nestettä siellä ei onneksi ollut muuten kuin rakkuloissa tietysti mutta noiden rakkuloiden takia lääkäri suositteli edelleen välttämään bodypumppia tms. Vähitellen alkaa kuitenkin kuntosalille meno kiinnostaa ja sinne aion tällä viikolla ehtiäkin ainakin cross traineriin hikoilemaan. Ja ihanat aurinkoiset kevätpäivät houkuttelevat tietysti ulos ja se tekee sekä itselle että miehelle hyvää...
Mutta oli se vaan huojentavaa päästä toteamaan, että kaikki oli hyvin. 50 ¿ ei minun ja mieheni mielestä ollut liikaa tästä mielenrauhasta, niin kauan kuin mekin ollaan odotettu tähän tilaan pääsemistä. Vointi on ollut hyvä, tosin viime viikolla oli selvästi aiempaa enemmän väsymystä mutta toisaalta tenttiluvut yötä myöten vaativat veronsa. Nyt kun on saanut nukkua enemmän, niin olokin on parempi. Se pieni etominen iltaisin, jota aiemmin oli jonnekin 9. viikolla esti, on nyt hävinnyt. Voi liittyä myös Lugesteronin lopettamiseen. Alavatsassa toisaalta on alkanut tuntua hieman enemmän tuntemuksia ja se on ihan hyvä vaan. Jonkin verran vatsa on kasvanut mutta luulen, että se on vain lihomista ja sitä turvotusta. Eilen kävin vaatekaappini läpi ja siirsin syrjään vaatteita, joita on enää tai kohta turha kuvitella pitävänsä. Ja niitä olikin paljon! Hyllyyn jäi enää yhdet farkut ja jokuset muut housut joita pidin muutama vuosi sitten ennen laihdutusta. Joudun kai kohta ostamaan isommat housut tai suoraan mammafarkut. Harmittaa vaan, kun olen opiskelija enkä saa enää edes opintotukea, joten tili on ihan nollilla. Mutta mies kyllä ymmärtää että mammavaatteita tässä pitää kohta hankkia vaikkapa hänen rahoillaan ja aina muistuttaa, ettei saa liian tiukkoja vaatteita pitää. Olisi kuitenkin kiva olla taloudellisesti itsenäinen mutta itsepä lähdin opiskelemaan...
Mutta nyt pitää kyllä keskittyä herkkujen vähentämiseen, muuten olen tosi iso kesäkuun lopulla häissämme. Monet ruoat vaan ei ole tehnyt kauppaansa ja on joutunut syömään sitä mitä on saanut alas. Ennen kokematonta mutta teidän viestien perusteella varsin yleistä! Nyt muuten tulee etsiä uusi hääpukukin, mistähän löytäisi sopivan mallin vai joutuuko ompeluttamaan? Jo ostettu ihana puku pitää myydä, sillä siitä ei millään saa sopivan mallista 24. raskausviikolla olevalle, heh. Mutta en valita jos vaan kaikki menee hyvin ja sinne asti päästään.
Ainiin, kilpirauhasen vajaatoimintakin on näillä näkymin saatu aisoihin kun lääkeannos on tuplattu raskautta edeltäneestä ajasta. Saimme torstaina viimeisimmät arvot, TSH oli 2,1 ja T4-V 14.9. Joten enää ei tarvitse tätäkään asiaa murehtia niin paljoa. Vielä kun saisi ikuisen ummetuksen kuriin. Olisiko kellään vinkkiä siihen? Kai esim. Levolac:ia uskaltaa nauttia? Etiketissä ainakin annetaan lupa. Muuten tuleekin kuitupitoisia juttuja syötyä joten apua on haettava jos muualta kuin ruoasta.
Nyt toivotan oikein hyvää viikon jatkoa kaikille. Meillä on torstaina eka neuvola, joten palailen sen jälkeen uutisoimaan.
Aurinkoisin kevätterkuin,
Lilium rv 9+6
P.S Olisko kenties hyvä idea perustaa meille viikottainen ketju? Tämä ketju kun on paisunut jo toooodella pitkäksi. Tuossa viikottaisen ketjun alussa voisi aina toistaa uusimman listauksen...
Kävin sitten kokeilemassa töissä, ajattelinpa että jaksan kun en ' edes' oksenna..no ei siitä kyllä oikein mitään tullut, kun ihmisten edessä pitää pidätellä yökkäilyjä. Kimppakyyti kuitenkin aiheutti sen, että koko päivä piti olla..ilmoitin sitten jo, etten huomenna jaksa kyllä tulla. Kamala syyllisyysolo, kun on pois töistä. Tuntuu, että pitäiskö sittenki sinnitellä, mutta toisaalta töissä ollessa taas huomaa, miten vaikeeta se on. Aamusta ja kotiin tullessa piti vessassa yökkäillä, mutta koska mulla ei tunnu helposti tulevan oksennus, niin vältyin jälleen. On tämäkin.
Joku puhui tuosta ummetuksesta, täälläkin se on vaivana ja on kyllä mulle aika uutta. Luumuilla olen yrittänyt hoitaa ja tähän mennessä on onnistunutkin. Minäkin syön edelleen mitä sattuu, koska joka päivä ei tee mieli samoja asioita ja toisina taas on pakko saada. Ruisleipä alkaa kohta olla ällökkien joukossa myös.
Tämä maha on kyllä jännä juttu. Aamulla noustessa siinä on korkeintaan pienen pieni kumpu, joka voisi olla aivan normaalitilassakin. Iltapäivästä ja illasta maha on sitten ihan raskaana olevan näköinen! Kai sen täytyy jotain turvotusta olla, vaikka tuntuikin, että turvotus oli jo pois menossa.
No, pitää taas alkaa keksimään jotain syötävää vaihteeksi. Aurinkoista viikon alkua kaikille!
Kimberly 11+2
Piti tulla pikaisesti kertoilemaan omat kuulumiset kun tänään oli neuvolalääkäri. Jännäsin ihan hirveästi että saadaanko sydänäänet kuulumaan ja itku meinasi tulla (sekä minulla että miehellä) kun ne sieltä löytyivätkin ihan helposti. Pikkuinen sydän sykki vinhaa vauhtia ja kaikki vaikutti muutenkin olevan kunnossa. Aika paljon taas vahvistui usko tähän asiaan, kun nyt onneksi jo 12. viikko meneillään ja tässä vaiheessa edelleen kaikki hyvin. Viikon päästä on kyllä jo seuraava jännityksen paikka, kun on se np-ultra, mutta siihen asti aion iloita siitä, että pieni on siellä elossa ja oletettavasti voi hyvin. Voi kun kaikki vaan jatkuisi samaa rataa niin olisin maailman onnellisin ihminen¿
Lääkäri muuten sanoi, että jo tässä vaiheessa monet tuntevat vauvan liikkeet, mutta eivät vain usko että ne voivat jo olla niitä. Kuulemma saattaa hyvin tuntua pieniä ¿muksahduksia¿ masussa ja ne saa huoletta tulkita liikkeiksi, vaikkei viikkoja olisi tämän enempää. Itsekin aloin jo innolla odotella niitä näiden kommenttien kannustamana :)
Miten te muuten olette suhtautuneet masun kasvamiseen? Minä en malttaisi odottaa, että tulisi ¿kunnon vauvamasu¿ kun nyt näyttää vaan, että olenpas jälleen lihonut :) Äitiysvaatteita en ole vielä uskaltanut käydä kuin vähän arasti hypistelemässä, mutta varmaan muutaman viikon sisään niitäkin voisi jo harkita ostavansa. Nyt takaisin töihin, oikein aurinkoista viikonjatkoa kaikille!
EE (11+1)
Onnea hyvistä ultrakuulumisista Lilium! Ja ne munasarjatkin oli ok, vaikka kauhuskenaarioita joskus väläyteltiinkin :)
EE:llakin oli sydänäänet kuuluneet :).
Hyvin tuntuu kaikilla menevän, ja oishan se kohtuullista että menis vastaisuudessakin.
Nyt on pakko myöntää hulluuteni, menin hommaamaan sellasen kotidopplerin mielenrauhattomuuteni takia. Mitä vähemmän on raskausoireita ja mitä lähemmäs tulee viimekertainen km, sitä hullummaksi tulen. En tiedä onko kapistuksesta hyötyä, varsinkaan jos sillä ei niitä sydänääniä aina kuule, mutta katsotaan nyt kunhan saan sen käyttöni. Tuntuu, että ois edes jotain kontrollia tähän, vaikka silmänlumettahan tuo on...ei elämään ole mitään kontrollimahdollisuuksia. Heh, jopas meni taas filosofiseksi.
Pahoinvoinnit on siis vähenemään päin, kuten nyt myös tuo väsymyskin. Närästys kylläkin pahenee, ja kaikki rasvainen on siksi vähän heikoilla mun ruokavaliossa, mikä tietenkin sinällään on ihan hyvä.
Ylihuomenna ois eka neuvola, ja ens viikolla pelätty np ultra. Äksöniä siis täälläkin luvassa. Palailen sitten kuulumisien kanssa.
t. Meri 10+6
Tänään oli taasen neuvola... no nyt se halavatun hemoglobiini otti ja meni tippumaan... MULLA EI OLE IKINÄ ALHAINEN, no eipä ollu toi verenpainekkaan ja nyt ne on molemmat alhaalla. Rautaa vaan vetämään, ei muu auta. No selittypähän tämä armoton päänsärky... Onneksi ei sen pahempi olo ole ollut. Painookaan ei oo tullut lisää kuin muutama kilo. Ja ne sydänäänet.... pulssi veti nyytillä ainakin 155! Sitä oli niin ihana kuunnella.
Naurettiin tossa kummitätin kanssa, että kun se myy eläinlääkäreille eläinten ultralaitteita, niin vois kesällä kokeilla sitten miten hyvin ne käy ihmiskäyttöönkin =)
Pitäis kuulemma näyttää nyytin ihan samalla lailla kuin tuo sairaalan vehje. Voi sitt aina välillä käydä tsekkailemassa miltä se tänään näyttää =)
Masuansa murehtiville: mulla kävi niin huonosti, että mä jouduin ostaan uusia housuja jo noin kuukauden päivät sitten. Juttelin silloin kummitätin kanssa ja hän oli sitä mieltä, että osta suoraan mammapöksyt. Kyll ne tulee käyttöön luultavasti joskus, jos tämä ei olis jatkunut. Näin ollen mulla on nyt 2 housut, 1 caprit ja yksi mekko. Niillä pitäis ensi kesä pärjäillä. Kun kuitenkin kaikki vanhat t-paidat luultavasti menee aika pitkään päälle ja muutkin paidat (kun olen suosinut tuota väljää mallia). Muutama vanha hame ja mekko on, jotka luultavasti sopisi tänä kesänä päälle koko kesän ajan ja voisivat olla jopa hieman vilpoisiakin....
Numeroa suuremmissa vaatteissa on vain se yksi huonopuoli. Nekin voivat jäädä liian pieniksi. Eli pistääkkö rahaa kerran hyviin mammavaatteisiin vai ottaako sen riskin, että numeroa suuremmat eivät riitä ja maksaa tuplasti vaatteista.
Pikku vinkki kaikille vaatteita pohtiville: Tuolla huuto.netissä on aika paljon käytettyjä, hyväkuntoisia vaatteita suht halvalla.
Aurinkoista kevättä toivoo
Lillastina rv 13+1
Huomenta, ultrassa kaikki ok. Vauvelit olivat kasvaneet omaa tahtiaan ja toinen sikiömmekin oli nyt helpommin mitatattavissa. Parin päivän heitto oli vielä viikkoihin nähden, mutta se menee mittavirheen sisään eli mittamme: 24mm, 22mm ja kohtuni vastasi viikkoja 12!
Olen pinnistellyt työssä viime viikon ja alkuviikon osittain tämän pahoinvoinnin ja nyt myös oksentelun merkeissä. Ei hyvä tuumasi lääkäri ja määräsi sairauslomalle. Ihan helpottavaa, sillä olen nyt huomannut, että minulla kierre tulee tosi helposti näin: väsymys kasvaa, pahoinvointi kasvaa, ei saa riittävästi syödyksi, pahaolo kasvaa, oksennan, tulee kova päänsärky, pahaolo kasvaa, väsymys on massiivinen jne. ;) Ainoa asia mikä auttaa on vuodelepo. Mutta on se vaikeaa, kun joutuu hidastamaan näin nopeasti ja radikaalisti vauhtiaan. Sopeutumista riittää, mutta sikiöiden ja oma hyvinvointini on tietysti tärkeintä!
Eka neuvola oli siis tänään ja oli positiivinen kokemus. Neuvolatäti oli oikein mukava ja asiallinen, ei mikään lässynlää-höpisijä vaan reipas ja huumorintajuinen. Kaikki mitatut arvot olivat kohdillaan, hemoglobiini oli jopa 142. Seuraavaksi katse suuntautuu siis np-ultraan!
Masun kasvusta: En ole joutunut vielä vaihtamaan isompiin housuihin, ja vakifarkuissani on onneksi varaa ratkoa auki taakse ommellut kavennukset kun tarve tulee. Kesäksi on varmaan ostettava isommat shortsit :-) Mammavaatteita en aio ruveta katselemaan ennen kuin oikeasti tarve tulee, siskolta saan hänen vanhat äitiyshousunsa jos haluan.
Daran 9+3 ja pieni
Keväiset terveiset myös täältä päin kaikille!!
Pahoinvointi vaivaa edelleen ja itseasiassa on vaan pahentunut parina viime päivänä. Vähän jännittää kun huomenna lähdetään viikoks Vuokattiin että mitäköhän siitä tulee. Toivottavasti siellä olis ilmat yhtä ihanat kun täällä että vois edes istuskella ulkona. Kylpylään aion myös mennä ja varasinkin sieltä jo hieronnan ja jonkun ravitsevan merivesikylvyn. Tietääkö muuten kukaan että pitääkö hierojalle kertoa raskaudesta vai voiko ihan huoletta olla? Lähinnä ajattelin tota alaselän hieromista että voiko sillä jotenkin vahingoittaa vauvaa?
Tänään ilmoitin Taysiin että voivat poistaa mut ivf-jonosta. Hoitaja onnitteli lämpimästi ja toivotti hyvää jatkoa.
Np-ultrankin varasin ja se ois 17.4. rv11+6. Varasin sen tosta meidän lähellä olevalta yksityiseltä lääkäriasemalta ja sattumalta lääkäriks osu meidän väestöliiton lääkäri.
En oo varma oliko täällä jollain puhetta seerumiseulasta vai jostain muusta. Meidän kunnassa tarjotaan seerumiseulaa kaikille, mutta neuvolan täti sano että hormonihoitojen jälkeen se saattaa antaa väärän tuloksen. Päätettiin sitten jättää väliin se ettei enää tulis enempää stressiä.
Musta olis ihan hyvä se Liliumin(?) ehdotus että perustettais viikottainen pino ettei kasvais niin pitkäks.
Ihanaa kevään jatkoa kaikille! Minä palailen viikon päästä...
-mingu rv9+1
MAYA79 LA 1.10 #1 Np-ultra 22.3 Vko12+0
Lillastina LA 2.10 #1 ultra 11.5, vko 12+1
Kalevi LA 11.10. - 2. ultra 15.3. vko
Kimberly LA 14.10 #1 -NP-ultra 30.3. 11+6
Luppis77 LA 14.10 #1 -neuvola 28.3. 11+3
EmmaEmilia LA 15.10 # 1 Np-ultra 4.4. 12+2
Meri LA 17.10 # 3. np-ultra 4.4 12+0
Miikuli LA 20.10 #1 - 3.(niskapoimu)ultra 5.4 vko 12+0
Nevalaine LA 22.10 #3 - NP-ultra 11.4 vko 12+1
santes76 LA 23.10 #2 - 2. ultra 16.4. vko 13+0
Bianco LA 23.10 #1 - 2. ultra (np) 12.4 vko 12+2
Lilium LA 25.10 #1 ¿ 2. ultra 12.4 vko 12+2
Daran LA 29.10 #1 - 2. ultra 17.4.
Marvik LA 29.10 #1 - NP-ultra 18.4. vko 12+2
Vilja LA 29.10. - ultra 14.3. vko 7+2
-tähti- LA 30.10 #1
Le Cheile LA 30.10 #2 - 2.ultra vko 12
Tuuve LA 31.10 #1
Mingu LA 31.10 #1 - NP-ultra 17.4. vko11+6
Monoliisa LA 31.10. # 1 - ultra 12.3. vko 6+5
Cupcake LA 1.11. #1 - 2. ultra 29.3. vko 9+4
Iltaa!
Neuvolakuulumisia tulin kertomaan. Oli siis ensimmäinen käynti ja aikaa meni melkein kaksi tuntia!! SItä kun ei ole perusterve, niin heti tulee mutkia matkaan.. Hyvähän se tietysti on että hyvin hoidetaan mutta pikkasen holhoamiselta alkoi tuntua (LILIUM: mullakin kilpparivaiva). Vieläkin on vaikeuksia käsittää että raskaana ollaan, sydänäänetkin kuuluivat doplerilla, mikä oli positiivinen ja huojentava yllätys. Kerkesin jo pari päivää murehtia, onko vauva hengissä. Nyt on kamala flunssa mutta eilen en sitten oksentanut kertaakaan ja tänäänkin on ollut hyvä olo sen suhteen. Että 5 viikon oksennusputki meni sitten poikki!!! Np-ultra-aikaa en vielä tiedä, jos sen pitää olla viimeistään viikolla 14. niin eikös 13+6 ole ihan viimeinen hetki tehdä se? Eli pääsiäisen jälkeisellä viikolla viimeistään.
Luppis 11+4
p.s. Ehdottaisin sellaista LOKAMASSUT-TOUKOKUU eli kuukausittain vaihtuvaa ketjua. Vai kuinka paljon aiotte kirjoitella? Onhan meitä aika paljon, joten viikkoketjukin voisi olla kiva.
MAYA79 LA 1.10 #1 Np-ultra 22.3 Vko12+0
Lillastina LA 2.10 #1 ultra 11.5, vko 12+1
Kalevi LA 11.10. - 2. ultra 15.3. vko
Kimberly LA 14.10 #1 -NP-ultra 30.3. 11+6
Luppis77 LA 14.10 #1
EmmaEmilia LA 15.10 # 1 Np-ultra 4.4. 12+2
Meri LA 17.10 # 3. np-ultra 4.4 12+0
Miikuli LA 20.10 #1 - 3.(niskapoimu)ultra 5.4 vko 12+0
Nevalaine LA 22.10 #3 - NP-ultra 11.4 vko 12+1
santes76 LA 23.10 #2 - 2. ultra 16.4. vko 13+0
Bianco LA 23.10 #1 - 2. ultra (np) 12.4 vko 12+2
Lilium LA 25.10 #1 ¿ 2. ultra 12.4 vko 12+2
Daran LA 29.10 #1 - 2. ultra 17.4.
Marvik LA 29.10 #1 - NP-ultra 18.4. vko 12+2
Vilja LA 29.10. - ultra 14.3. vko 7+2
-tähti- LA 30.10 #1
Le Cheile LA 30.10 #2 - 2.ultra vko 12
Tuuve LA 31.10 #1
Mingu LA 31.10 #1 - NP-ultra 17.4. vko11+6
Monoliisa LA 31.10. # 1 - ultra 12.3. vko 6+5
Cupcake LA 1.11. #1 - 2. ultra 29.3. vko 9+4
Ihan ekaksi piti sanoa kun unohdin viimeksi mainita, että mustakin tuo kuukausi-/viikkopino olis ihan hyvä ajatus. nyt on tullut kirjoitettua tosi paljon kun on ollut sairaslomalla ja varmaan senkin vuoksi, että tuntuu, että te olette ainoat ihmiset maailmassa jotka todella ymmärtää nämä epävarmuuden tunteet ja pelot mitkä tässä alussa on koko ajan vaivanneet. Kaverit, perheenjäsenet ja jopa mies tuntuu välillä kummastelevan niitä. En kyllä osaa yhtään sanoa jaksaako näin tiheään palstailla jatkuvasti, se jäänee nähtäväksi :) mutta yhdyn ehdotukseen, että jos vaikka perustettais kuukausipino aina ja jos näyttää kasvavan kamalan isoksi niin voidaanhan sitten siirtyä viikkopinoon.
Tänä aamuna käytiin vihdoin np-ultrassa. Uskomatonta kyllä mahassa näkyi viikkoja vastaava, eläväinen sikiö, jonka kaikki rakenteet, mitä nyt tässä vaiheessa voidaan tarkkailla, olivat kunnossa. Niskaturvotus oli normaalimitoissa ja nenäluu näkyi normaalisti, eli seikat, jotka vähentää kromosomipoikkeavuuden riskiä oli normaalit. Ihan ihme tunne, kun ei mitään tuntemuksia ole mahassa, että siellä olis jokin elävä olento ja silti siellä vaan on. Epäusko hellitti hiukan taas.
Me oltiin sovittu, että jos kaikki on hyvin, saadaan käydä ostamassa vauvalle jotain pientä, ihan vaan juhlistaaksemme tämän etapin saavuttamista. Haettiin sitten Lindexiltä sellanen älyttömän söpö veluurinen ruskeavalkoinen potkupuku, jossa on edessä pieni tasku ja siinä pieni elefantti.
No, tässä pitää taas sulatella tätä juttua vähän. Toivoisin, että voisin nyt heittää turhat huolet hiiteen kun tämä ' maaginen' 12vkoa tulee huomenna täyteen ja ultrassa oli kaikki hyvin. Suurin riski alkaa olla ohi, ja en usko, että sellasesta jatkuvasta stressaamisesta on ainakaan hyötyä vauvalle. Pitää kai yrittää ajatella, että se mikä tapahtuu niin tapahtuu ja ainakin nyt voidaan iloita tästä ihmeestä.
Aurinkoista viikonloppua kaikille
Kimberly 11+6
...kuin Kimberlyllä. Tosin me ei vielä olla käyty np-ultrassa, mutta eilisen ekan neuvolan ja ylimääräisen ultran (yksityisellä) jälkeen tuli todella luottavainen olo siitä että kaikki on hyvin. Lääkäri sanoi että km riski on enää tosi pieni. Kuultiin sydänäänet ja tyyppi oli triplannut kokonsa viime ultraan, nyt mahtavat 32mm. Tulihan siinä itku kun kuultiin sydämenäänet ja olo on nyt niin onnellinen ettei paremmasta tietoa! Kannatti maksaa ultrasta 80e, sen verran upea kokemus se oli ja sainpahan mielenrauhan.
Yhtä hymyä. =)
-Monoliisa- rv 9+3
Ihana lukea kun kaikilla on niin hyviä kuulumisia ja selvää helpotusta on havaittavissa jokaisella, kun viikot karttuu ja vaavit kasvaa ja kehittyy :) Oon vaan huomannut itsestäni, että aina kun saa jonkin vahvistuksen siitä, että kaikki on ok, niin se onnen tunne kestää korkeintaan seuraavaan päivään. Sitten alkaa pikkuhiljaa taas palailemaan ne ajatukset, että onkohan kaikki edelleen hyvin ja mikähän etappi seuraavaksi toisi taas lisää luottavaisuutta tän kaiken onnistumiseen. On sitä hölmö, ja mun äiti kuunteli ihan kummissaan kun yritin sille selittää asiaa. Mutta kun on ollut niin vaikeaa tämän ihmeen alulle saaminen, niin ei sitä ihan helposti usko että kaikki tosiaan vois mennä loppuun asti hyvin. Odotankin tosi malttamattomana sitä, että alkaisi tuntea pienen liikkeet ja saisi sitä kautta lisää (päivittäistä) uskoa siihen, että masussa on elämää.
Ymmärrän siis tosi hyvin kaikkia jotka käy ylimääräisissä ultrissa samoin kuin Meriä, kun olit hankkinut sen kotidopplerin. Onko teillä se jo käytössä ja miten se on toiminut?? Entä oliko kallis investointi? Jos se auttaa yhtään pitämään pelkoja loitolla niin on varmasti joka sentin arvoinen.
Täällä ei pahoinvointi yritäkään helpottua, vaikka 12 viikkoa täyttyy pian. Päinvastoin, eilen oksensin ensimmäisen kerran (vaikka lähellä on ollut monta kertaa ennenkin) ja etominen on muuttunut ympärivuorokautiseksi. Saa nähdä onko tämä vain joku loppurutistus vai jatkuuko tätä sitten ties kuinka pitkään. Höh.
Olotiloista huolimatta oikein mukavaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille ja hyviä np-ultra kuulumisia kaikille, joilla ens viikolla sellainen on edessä!
EE (11+5)
Täällä myös ympärivuorokautinen kuvotus jatkuu ja aivan kuin pahenisi vain...Muutamaan päivään en ole oksentanut, mutta läheltä piti tilanteita on. Musta tämä kuvotus tuntuu tosi vaikealta kestää. Ihan mielialaan vaikuttaa. Miten te muut oikein siedätte? Mulla on myös painontunnetta ja jomotusta alapäässä, mikä pelottaa. Onko kenelläkään muulla tällaista? Lieneekö verimäärän ja verenkierron lisääntymiseen liittyvää tai kasvukipuja, mutta epämiellyttävältä tuntuu.
Viikonloppuja kaikille.
hei, pinoutukaa tuonne LOKAMASSUT-HUHTIKUU alle jatkossa. Marvik aloitti kuukausiketjun vahingossa toukokuulla, joten minä vaihdoin sen vielä huhtikuulle! Viestitellään siellä.
Mä alotin vähentämään nyt näin : Maanantaina 9+0 otin yhden Progynovan aamulla ( norm. 1 aamulla ja illalla) ja aamulla ja illalla laitoin yhet luget ( norm. 3xpvä). Näin jatkoin 9+3 asti. Tänään 9+4 jätin progynovan kokonaan pois ja aion vielä laittaa 2 lugea. Huomenna 9+5 laitan vaan yhden lugen illalla ja niitä riittää tonne keskiviikkoon asti eli 10+2. Sit on viiminen paketti käytetty. En tiedä meneekö tuo vähentäminen ihan sääntöjen mukaan, mut mä nyt tein näin.