Mies ei tee enään aloitetta.

Ex-vaimon seksihalut katosivat vuosien varrella. Omat aloitteeni vähenivät koko ajan, koska tulin jatkuvasti torjutuksi. Sitten lopetun kokonaan ja meni yli puoli vuotta ennen kuin vaimo sitten ehdotti seksiä. No siinä kohtaa otin eron puheeksi ja hän oli mukamas kauhean hämillään.

Vierailija kirjoitti:

Miehen haluttomuus on myös hiljainen tappaja. Älkää tehkö tästä sukupuolikysymystä. Puhukaa vaikka puolison haluttomuudesta. Kyllä tässä haluttoman miehen vaimokin on ihan palasina. 

Tavallinen mies tekee satoja aloitteita seksiin siinä ajassa kun nainen tekee ehkä yhden aloitteen. Voidaan puhua haluttomuudesta jos naiset kestää puhua siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt miksi naiset runkkaa yksinään mutta kun mies yrittää niin keksitään syitä ettei tarvi antaa. 

Yhden kerran kun mies kieltäytyy niin heti ollaan että mitä vikaa minussa on. 

Ei ole välttämättä haluista kiinni jos mies ei halua vaan siitä minkä ajatuksen nainen on torjunnalla aiheuttanut miehelle. annan säälistä. 

Miksi naisen on vaikea kertoa haluista. Nostaisi miehen itsetuntoa mitä menettää kun tulee torjutuksi

MIKSI te teette tästä sukupuolikysymyksen?? 

Koska se ON sellainen.

Ap:n mies hakee huvit vieraasta pöydöstä. Sitä saa mitä tilaa.

Vaikka provohan tää taas vaan on. Nimittäin ei noin t.y.h.m.ä.ä naista ole olemassakaan, joka ei asiaa itse ymmärtäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt miksi naiset runkkaa yksinään mutta kun mies yrittää niin keksitään syitä ettei tarvi antaa. 

Yhden kerran kun mies kieltäytyy niin heti ollaan että mitä vikaa minussa on. 

Ei ole välttämättä haluista kiinni jos mies ei halua vaan siitä minkä ajatuksen nainen on torjunnalla aiheuttanut miehelle. annan säälistä. 

Miksi naisen on vaikea kertoa haluista. Nostaisi miehen itsetuntoa mitä menettää kun tulee torjutuksi

MIKSI te teette tästä sukupuolikysymyksen?? 

Koska se ON sellainen.

Ei yksilötasolla. On myös haluttomia miehiä, vaikka heitä olisikin vähemmän kuin haluttomia naisia. Ja yksilötasolla se on aivan yhtä raastavaa naiselle jos hänen puolisonsa ei halua häntä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt miksi naiset runkkaa yksinään mutta kun mies yrittää niin keksitään syitä ettei tarvi antaa. 

Yhden kerran kun mies kieltäytyy niin heti ollaan että mitä vikaa minussa on. 

Ei ole välttämättä haluista kiinni jos mies ei halua vaan siitä minkä ajatuksen nainen on torjunnalla aiheuttanut miehelle. annan säälistä. 

Miksi naisen on vaikea kertoa haluista. Nostaisi miehen itsetuntoa mitä menettää kun tulee torjutuksi

MIKSI te teette tästä sukupuolikysymyksen?? 

Koska se ON sellainen.

Ei yksilötasolla. On myös haluttomia miehiä, vaikka heitä olisikin vähemmän kuin haluttomia naisia. Ja yksilötasolla se on aivan yhtä raastavaa naiselle jos hänen puolisonsa ei halua h

Joo, mä olen itse asiassa sitä mieltä että todennäköisemmin naiselle on vielä raastavampaa kuin miehelle jos hänen puolisonsa on haluton (anteeksi heteronormatiivisuus nyt). Nimenomaan siksi kun on harvinaisempaa että mies on haluton. Plus miehille se ongelma tuntuu olevan seksin puute. Seksin puute joka on ratkaistavissa esim. suhteen avaamisella tai maksullisella seksillä tai pettämisellä. Nämä siis miesten omien puheiden mukaan. Naiselle se ongelma taas on useammin nimenomaan se että se hänen miehensä ei halua häntä. Se on paljon vaikeammin ratkaistavissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt miksi naiset runkkaa yksinään mutta kun mies yrittää niin keksitään syitä ettei tarvi antaa. 

Yhden kerran kun mies kieltäytyy niin heti ollaan että mitä vikaa minussa on. 

Ei ole välttämättä haluista kiinni jos mies ei halua vaan siitä minkä ajatuksen nainen on torjunnalla aiheuttanut miehelle. annan säälistä. 

Miksi naisen on vaikea kertoa haluista. Nostaisi miehen itsetuntoa mitä menettää kun tulee torjutuksi

MIKSI te teette tästä sukupuolikysymyksen?? 

Koska se ON sellainen.

Ei yksilötasolla. On myös haluttomia miehiä, vaikka heitä olisikin vähemmän kuin haluttomia naisia. Ja yksilötasolla se on aivan yhtä raastavaa naiselle jos hänen puolisonsa ei halua h

Älä Iines itke.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt miksi naiset runkkaa yksinään mutta kun mies yrittää niin keksitään syitä ettei tarvi antaa. 

Yhden kerran kun mies kieltäytyy niin heti ollaan että mitä vikaa minussa on. 

Ei ole välttämättä haluista kiinni jos mies ei halua vaan siitä minkä ajatuksen nainen on torjunnalla aiheuttanut miehelle. annan säälistä. 

Miksi naisen on vaikea kertoa haluista. Nostaisi miehen itsetuntoa mitä menettää kun tulee torjutuksi

MIKSI te teette tästä sukupuolikysymyksen?? 

Koska se ON sellainen.

Ei yksilötasolla. On myös haluttomia miehiä, vaikka heitä olisikin vähemmän kuin haluttomia naisia. Ja yksilötasolla se on aivan yhtä

Kyllä nyt oot aivan metsässä siitä mitä haluttoman naisen mies käy päässään läpi. Juuri se torjutuksi tuleminen, sekä se että puoliso ei halua häntä, on myrkkyä.

Seksin puute aiheuttaa läheisyyden puutetta, joka puolestaan tekee järjettömän kuilun parin väliin.

Seksi on miehelle juurikin sitä millä nainen osoittaa haluavansa häntä. Seksi on miehelle se suurin läheisyyden muoto mitä on. Se että naiset ajattelee seksistä aivan eri tavalla kun miehet, johtaa juuri näihin näkemysristiriitoihin.

En minä halunnut seksiä hakea muualta, vaan halusin sitä juurikin siltä minulle rakkaalta ja tärkeältä ihmiseltä, mutta kerta toisensa jälkeen, vuosikausien ajan tulin torjutuksi. Elämä alkoi tuntua todella lattealta, enkä enää pystynyt, enkä osannut antaa minkäänlaista hellyyttä puolisolleni. Hän alkoi pikemminkin ärsyttämään. En halunnut enää viettää hänen kanssaan aikaa, enkä kokenut tulleeni rakastetuksi, enkä osannut enää nähdä häntäkään rakkaudella. Huomasin, että aloin työntämään perhettäni etäämmälle, kunnes aloin lopulta miettiä eroa. Jälkikäteen kun palaan muistelemaan kyseistä ajanjaksoa, totesin sen kuinka seksi on vaan aivan äärimmäisen tärkeä osa parisuhdetta, ainakin omassa elämässäni.

Itse jos olisin tuossa tilanteessa niin haluaisin puhua asiat halki. Tunteiden patoaminen tappaa kaikki halut ja katkeroittaa ihmisen. Ei elämä kaadu väliaikaiseen seksittömyyteen, mutta oletteko edelleen tiimi, joka näkee yhteisen tulevaisuuden, sellaisen jossa asioille etsitään yhdessä ratkaisu vai ette?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen haluttomuus on myös hiljainen tappaja. Älkää tehkö tästä sukupuolikysymystä. Puhukaa vaikka puolison haluttomuudesta. Kyllä tässä haluttoman miehen vaimokin on ihan palasina. 

Otsikossa kuitenkin ap ihmettelee että mies ei enää tee aloitteita... Kyllä tämä on nimenomaan sukupuolikysymys.

Ap nainen todistaa avauksessaan, että oli pahan kerran passivoinut miehensä seksuaalisesti, pihtaamalla aivan liian pitkän ajan.

Vierailija kirjoitti:

Itse jos olisin tuossa tilanteessa niin haluaisin puhua asiat halki. Tunteiden patoaminen tappaa kaikki halut ja katkeroittaa ihmisen. Ei elämä kaadu väliaikaiseen seksittömyyteen, mutta oletteko edelleen tiimi, joka näkee yhteisen tulevaisuuden, sellaisen jossa asioille etsitään yhdessä ratkaisu vai ette?

Asioista puhuttiin silloinkin, mutta ei se siihen haluttomuuteen auttanut. Puhuin ja puhuin, kunnes luovutin. Yritin monin eri keinoin lähestyä asiaa. Varovasti ja vähemmän varovasti. En tiedä oliko minun virheeni se, etten alkanut uhkailemaan.

Haluttomuus on jättänyt syvät arvet, joista en hevillä toivu. En tiedä kestäisinkö enää toista samanlaista ajanjaksoa.

Nyt ollan tiimi, ja elämä yhdessä on ihanaa. Seksiä on riittävästi, ja ehkä puolisokin on ymmärtänyt sen, kuinka kokonaisvaltaisesti seksi minuun vaikuttaa. Olen kuin "uudestisyntynyt". Haluan vaimoani, haluan viettää hänen ja perheeni kanssa aikaa, haluan rakastaa, ja koen tulevani rakastetuksi. Eikä se seksin laatukaaan lapsiperheessä aina kummoista ole, mutta se perusseksi nopeasti, hiljaa, pimeässä peiton alla riittää aivan hyvin myös. Jos saadaan laatuaikaa, niin siihen on kiva satsata enemmänkin.

Tärkeintä on se että koen vaimoni haluavan juuri minut, eikä ketään muuta. Se että saan olla ihan lähellä ja antaa myös sitä fyysistä rakkautta. Se että en ole pelkkä "talonmies", vaan myös se ihminen joka saa vaimoni syttymään, edes vähän, välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt miksi naiset runkkaa yksinään mutta kun mies yrittää niin keksitään syitä ettei tarvi antaa. 

Yhden kerran kun mies kieltäytyy niin heti ollaan että mitä vikaa minussa on. 

Ei ole välttämättä haluista kiinni jos mies ei halua vaan siitä minkä ajatuksen nainen on torjunnalla aiheuttanut miehelle. annan säälistä. 

Miksi naisen on vaikea kertoa haluista. Nostaisi miehen itsetuntoa mitä menettää kun tulee torjutuksi

Valta.

Omalla kohdallani syy ei ainakaan ollut mikään vallankäyttö. Seksi ex-miehen kanssa oli kauheaa kun suhteen tunnepuoli meni solmuun ja hän oli loukannut minua pahasti toiminnallaan ja näyttäytyi silmissäni säälittävänä. Oli aivan pornoaddikti ja eron jälkeen myönsi sen itsekin, toimi loukkaavasti somessa lähettämällä noloja läähpuuh sydänhymiöviestejä joillekin filtteröidyille instamalleille. Hänellä oli työstressiä ja vaikeita tapahtumia elämässä ja yritin olla tukena. 

Hänessä oli paljon hyvääkin ja hän korjasi käytöstään ja asiat puhuttiin läpi, mutta en enää voinut vain haluta häntä :( 

Olisi pitänyt siinä viheltää peli poikki mutta vielä meni noin pari vuotta silleen että itse masturboin juurikin stressinpoistona, miehen kanssa saatoin jotain peruspanoa mutta en halunnut suuseksiä enää kumminkaan päin, en halunnut ratsastaa, en näyttää itseäni enkä mitään. Jätin hänet sitten ja juteltiin joku aika eron jälkeen asiat läpi. Nyt kumpikin jo uudessa suhteessa mutta itsellä ainakin kyse oli henkisestä puolesta. Ja sitäpaitsi ihan tosi hyvässäkin suhteessa voi joskus haluta silti masturboida rauhassa jos stressaa tai menkat. Ei se ole aina henkilökohtainen loukkaus ja jos itse voi tuottaa orgasmin parissa minuutissa sormin niin miksi siihen pitäisi miehen mieliksi ottaa mies säätämään puoleksi tunniksi etenkin JOS asiat on tosi solmussa?

Ja joo tiedän että joskus se nainen voi olla haluton ihan ilman että liittyy mieheen. Yleisesti sellainen stressinpoisto- tai kivunlievitysorgasmi ei palvele samaa kuin seksi tai joku kiihotusrunkkailu. Ei naiset aina masturboidessaan siellä voihki ja kiemurtele ja hitaasti hyväile itseään tai virittäydy mihinkään tunnelmaan. 

Ja entä jos se mies ei osaa tyydyttää naistaan? Voi johtua naisestakin, ettei ole uskaltanut kertoa mistä pitää. Jotenkaan en usko että sairas valtapeli on melkein koskaan se syy. 

Tuttua tekstiä. Minusta surullisinta on se, että se oma rakas ei enää houkuta seksuaalisesti mitenkään. Sitten kun ei halua pettää niin sitä vaan koettaa hiljentää ne jatkuvat kiihkeät ajatukset. Itse toivon että halukkuuteni vähenisi, kun vuosia kuluu.

Vierailija kirjoitti:

Tuttua tekstiä. Minusta surullisinta on se, että se oma rakas ei enää houkuta seksuaalisesti mitenkään. Sitten kun ei halua pettää niin sitä vaan koettaa hiljentää ne jatkuvat kiihkeät ajatukset. Itse toivon että halukkuuteni vähenisi, kun vuosia kuluu.

Voiko sitä omaa mieltä työstää, jotta se oma rakas alkaisi taas houkuttamaan seksuaalisesti?

Itse ainakin sain taas uudelleen halut puolisooni hyrräämään, vaikeiden jaksojen ja pitkän haluttoman kauden (joka kesti monia vuosia) jälkeen. Itse en tosiaan ollut se haluton osapuoli, mutta tunteet puolisoa kohtaan latistuivat pahasti. Tuntui, etten osannut enää edes rakastaa häntä. Erokin meinasi tulla, ja oli hetki kun kumpikaan ei enää nähnyt "valoa tunnelin päässä".

Aikaa ja työtä vaati paljon saada taas se yhteinen suunta kuntoon. Kun saatiin ns. perusasiat ja normiarki rullaamaan, sekä keskusteluyhteys palautettua, alkoi suhde pikkuhiljaa korjaantumaan. Mitään perustavanlaatuisia ongelmia sinällään ei ollut, pikemminkin useiden pienten ja vähän suurempienkin asioiden summa, sekä puhumattomuus / kommunikaatio ongelmat, sekä pikkulapsiarki vain ajoivat meitä erilleen liian pitkään.

Tämän alunperäisen korjaantumisen kautta alkoi arki tuntua taas siedettävältä. Kuitenkin tarvitsin vielä aikaa siihen omaan oivallukseen, jonka kautta saimme suhteemme puhkeamaan uudelleen kukkaan. Tämä vaati paljon oman pään kanssa painimista.

Itsetutkiskelu auttoi minua paljon. Aloin tietoisesti työstämään uudelleen ajatuksen tasolla sitä, mitkä asiat puolisossani on hyviä, ja mikä hänessä sytyttää. Jätin kaiken negatiivisen pois mielestäni ja keskityin vain hyviin asioihin. Yritin kaivaa sitä vastarakastuneen tunnetta esille, ja aloin katsoa puolisoani vastarakastuneen silmin.

Aloin ottaa puolisoani enemmän huomioon, sekä antamaan hänelle aikaani. Tein asioita, jotka saivat hänet hyvälle mielelle, mentiin ulos yhdessä ja järjestettiin lapsivapaata, jotta päästiin yhdessä viettämään aikaa. Halusin haluta häntä, ja tietoisesti katselin, sekä pohdin, että mitkä asiat hänessä saavat haluni heräämään.

Tämä toiminta toki tarvitsi myös vastakaikua puolisoltani. Hän tarvitsi sitä mitä aloin antaa, ja sain häneltä myös itse vastaavasti takaisin niitä asioita mitä itse tarvitsin. Molemmilla löytyi tahtoa korjata ja parantaa suhdetta.

Nykyään taas yhteiselo maittaa, ja olen aivan tavattoman rakastunut puolisooni "uudellen". Tunnetta vaan tarvitsi kaivella sieltä oman pään sisältä, niiden kaikkien vuosikausia kestäneiden negatiivisten ajatusten, sekä turhautumisen joukosta. Oivalsin, kuinka paljon itse olin laiminlyönyt parisuhdettamme, ja korjasin omalta osaltani tilanteen. Puolisoni vastasi tähän "kutsuun" positiivisen myönteisesti, ja tästä alkoikin uusi luku yhteisessä elämässämme.

Opin paljon myös itsestäni, sekä siitä minkälaisia sudenkuoppia omassa ajatusmaailmassani on. Osaan nyt toivon mukaan paremmin välttää haitallisia ajatus- ja toimintamallejani, sekä keskittää ajatukseni paremmin niihin seikkoihin, mitkä vahvistaa ja parantaa suhdetta. Onneksi suhteessamme molemmilla on tahtoa jatkaa yhdessä, sillä yksin voit tehdä vaan oman osuutesi asioiden parantamiseksi.

" Pelkään että tästä jos ei päästä eteen päin niin tässä käy vielä huonosti. "

Siinä on jo käynyt huonosti, olet tappanut rakkauden suhteestanne. 

Mielestäni jokaisen heteroparisuhteessa elävän "haluttoman naisen" tulisi lukea viesti #28.

Jos mies joutuu liian kauan sietämään tilannetta, jossa rakastamansa nainen ei halua häntä seksuaalisesti - eikä nainen vakavienkaan keskustelujen jälkeen ole suostuvainen näkemään tilanteessa mitään korjattavaa - on miehen oman mielenterveytensä säilyttämiseksi pakko "kuolettaa" seksuaaliset tarpeensa oman naisensa suhteen. Tämä tilanne johtaa nopeasti toisesta vieraantuminen - ja eroon!

M53

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni jokaisen heteroparisuhteessa elävän "haluttoman naisen" tulisi lukea viesti #28.

Jos mies joutuu liian kauan sietämään tilannetta, jossa rakastamansa nainen ei halua häntä seksuaalisesti - eikä nainen vakavienkaan keskustelujen jälkeen ole suostuvainen näkemään tilanteessa mitään korjattavaa - on miehen oman mielenterveytensä säilyttämiseksi pakko "kuolettaa" seksuaaliset tarpeensa oman naisensa suhteen. Tämä tilanne johtaa nopeasti toisesta vieraantuminen - ja eroon!

 

M53

Entä jokaisen hetero parisuhteessa elävän haluttoman miehen? 

Itsellä hyvin samantapainen tilanne kuin aloittajan miehellä. Vaimo torjunut tai ollut haluton vuosia. Stressiä ja lievää masennusta. Ymmärrän kyllä sen mutta silti tulee ärsytys kun toinen ei koskaan tee aloitteita ja seksi tuntuu juuri tuollaiselta pakko suorittamielta rouvan osalta. Ei minkäänlaista kiimaa tai himoa kuten aiemmin. 

Ollaan keskusteltu, ollaan vietetty iltoja pussaillen ja ilman seksin vonkaamista. Pikkuhiljaa alkaa olla itse kyllästynyt tähän. 

Keinot tuntuu olevan vähissä. 

Mikä miehiä vaivaa kun jatkavat pihtaavan/haluttoman naisen kanssa suhteessa? itse haluan ainakin vähintään joka toinen päivä laueta, ja käteen en parisuhteessa vedä. 3 päivän pihtauksen jälkeen ottaisin asian puheeksi, ja jos pihtaukselle ei ole mitään järkiselitystä ja se jatkuu vielä viikonkin niin nainen saa etsiä jonkun munattoman eunukin kumppanikseen. Älkää tuhlatko aikaanne parisuhteissa jossa ei ole tyydyttävä seksielämä.

t. M32

Vierailija kirjoitti:

Itse naisena tein ilmeisesti sen virheen että erehdyin jossain kohtaa sanomaan että joskus toivoisin vähän aktiivisempaa seksielämää. Siitä tuli miehelle niin suuret paineet että tätä nykyä meillä ei ole minkäänlaista seksiä koskaan. 

Herkkiä asioita. 

Se luuli että toivoit itsellesi aktiivisempaa seksielämää etkä teille molemmille.