Olen pääsemässä eroon mustasukkaisuudesta, mutta onko tämä se normaali olotila, vai välinpitämättömyyttä?
Miehen sekoilujen vuoksi meillä on ollut tosi pitkään luottamusongelmaa ja olen ollut siten myös mustasukkainen. Mies on saanut luottamusta kasaan uudelleen esim. avoimuudella ja ettei tee sellaisia asioita jotka minua ahdistaisi. Se on ollut mielestäni hyvä asia ja on toiminut meillä, koska olen tuntenut itseni kuulluksi ja myös arvostetuksi.
Nyt olen saanut itseluottamustani kasaan hyvin, ja huomaan että myös mustasukkaisuus on vähentynyt tasaisesti. Mua ei enää häiritse samat asiat kuin aiemmin, ja luotan mieheen huomattavasti enemmän.
Nyt mies pohti erääseen harrastusporukkaan liittymistä, mutta ajatteli ettei sitä tee, koska ajatus ei ehkä minun mielestäni ole mukava. Mietin asiaa ja tajusin että asiahan on mulle täysin ok. Rakastan häntä ja mun puolestani hän voi sinne hyvinkin mennä, koska varmasti tykkäisi siitä kun saisi jutella harrastukseen liittyvistä asioista saman mielisten kanssa, oikein urakalla. Olisin hänen puolestaan oikein iloinen, koska onhan se nyt mukavaa tavata ihmisiä jotka on kiinnostuneita samoista asioista.
Ajattelen että ei hän siellä mitään kenenkään kanssa ala sekoilla, ja jos kävisikin niin että hän johonkin ihastuisi, niin sittenhän meidän kannattaa erota. Että jos kuvittelee minua paremman vaimon löytäneensä, niin ilman muuta hän on vapaa lähtemään 😄
Mutta koska tällaista olotilaa mulla ei ole pitkiin aikoihin ollut, enkä oikein edes muista millaista on elämä ilman luottamuspulaa ja mustasukkaisuutta, niin kertokaa onko tämä nyt se parisuhteessa olevan ns normaali ajattelumalli, vai onko nyt jotenkin asia kääntynyt niin etten enää edes välitä? 😄
Kommentit (43)
On ollut ihan oikea syy luottamusongelmalle. Mies on pettänyt luottamuksen monesti, mm.flirttailu muiden kanssa mennyt liian pitkälle, lisäksi valehdellut muista naisista paljon.
Ja kussakin parisuhteessa nämä asiat sovitaan kuten parhaaksi nähdään. En ole kieltänyt miestä menemästä, tekemästä, vaan hän on itse todennut ettei tee mitään mistä saisin negatiivisia fiiliksiä tai pahaa mieltä. Se on minulle sopinut. Lisäksi muu avoimuus ja rehellisyys, keskustelu, terapia. Ja hiljalleen alkoi luottamus palautua ja se on ollut hienoa huomata. Kauan on mennyt, mutta nyt olo on jo pidempään ollut hyvä ja seesteinen. Kuten joku hyvin kommentoi niin luotan tällä hetkellä mieheen, mutta tottakai tiedostan että kaikkea voi tapahtua, vaikken sellaista enää pelkää enkä epäilekään. Minulla on tuon miehen kanssa äärimmäisen hyvä olla 😊 Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva, että moni ymmärsi mitä tarkoitan! Vuosien epävarmuuden jälkeen tämä tunne tuntuu vaan niin vieraalta, että ihan ihmetyttää. Ja toisaalta tuntuu tosi hyvältä, kun voi hyvillä mielin sanoa toiselle että mene ihmeessä, ja toivoo toisen viihtyvän. Epäileminen, pelko ja mustasukkaisuus on niin raastavaa, että olen niin toivonut saavani tällaisen seesteisen mielentilan. Nyt se vaan tuntuu oudolta, vaikka onkin ihanaa 😊 Ap
Tuossa mielentilassa miehen uusi pettäminen romuttaa sut sitten aivan totaalisesti. Varoitan vain. Been there done that. En halua olla onnellisuutesi pilaaja, mutta mitä suurimmalla todennäköisyydellä miehesi ei ole päässyt raidoistaan ja pettää sua uudelleen.
En usko pettävän, sen verran paljon on muuttunut hänkin vuosien varrella. Enkä myöskään usko ollenkaan romahtavani, jos jotain tapahtuisikin. Päinvastoin, minulla on itsenikin kanssa parempi olo kuin ehkä koskaan aikaisemmin, ja tiedän että pärjään vaikka mitä tapahtuisi! En enää panikoi enkä pelkää jääväni yksin, koska silloin elämä vaan jatkuisi erilaisena, mutta siitäkin selviäisin. Monet muutkin aiemmat pelot eri asioihin ovat hiipuneet, olo on seesteinen. Kuin olisin kasvanut aikuiseksi 😊 Ap
Normaalia. Ei normaali ihminen kärsi jatkuvasta kuolemanpelostakaan, vaikka ei halua kuolla.
Mun korvaan kuulostaa, että olet päässyt epäilyistä eroon, ja alkanut luottaa kumppaniisi. Oot hyväksynyt, ettei kaikkea voi hallita, ja sopeutunut siihen. Keskityt elämään elämääsi, ja nauttimaan asioista. Enkä saa sun kirjoituksista yhtään semmoista kuvaa, etteikö kumppaniin nykyään voisi luottaa. Onnea jatkoon!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva, että moni ymmärsi mitä tarkoitan! Vuosien epävarmuuden jälkeen tämä tunne tuntuu vaan niin vieraalta, että ihan ihmetyttää. Ja toisaalta tuntuu tosi hyvältä, kun voi hyvillä mielin sanoa toiselle että mene ihmeessä, ja toivoo toisen viihtyvän. Epäileminen, pelko ja mustasukkaisuus on niin raastavaa, että olen niin toivonut saavani tällaisen seesteisen mielentilan. Nyt se vaan tuntuu oudolta, vaikka onkin ihanaa 😊 Ap
Tuossa mielentilassa miehen uusi pettäminen romuttaa sut sitten aivan totaalisesti. Varoitan vain. Been there done that. En halua olla onnellisuutesi pilaaja, mutta mitä suurimmalla todennäköisyydellä miehesi ei ole päässyt raidoistaan ja pettää sua uudelleen.
En usko pettävän, sen verran paljon on muuttunut hänkin vuosien varrella. Enkä myöskään usko ollenkaan romahtavani, jo....
Pakko vielä lisätä että siinäkin ajatusmaailmani on muuttunut, että kun aiemmin ajattelin että tekee mies mitä vaan niin emme me eroa. Etten kestä jos jollekin "häviän". Mutta nyt ajattelen että jos mies joskus pettäisi niin parempi olisi sitten erota samantien. Koska en halua enkä jaksa enää antaa mitään anteeksi ja ennen kaikkea minun EI TARVITSE. Se olisi sitten siinä. Ja se ajatus on aivan fine ja olen aivan sinut sen kanssa. Pärjäisin kyllä oikein hyvin.
Kuitenkin uskon edelleen että siellä kiilkustuolissa istutaan yhdessä 😊 Tämä olotila vaan on oikein kiva. Ap
Vierailija kirjoitti:
Aina löytyy hyväuskoisia
Älä jaksa. Aloittajan tilannehan on tosi hyvä.
Miksi tällaiset ketjut herättää aina niin saamarin negatiivisia ihmisiä kommentoimaan?
Tuo on juurikin sitä aivan normaalia ajattelua.
Normaalia. Aika hyvä saavutus saada luottamus takaisin.
Siis miten käytännössä ihmiset onnistuu saamaan sen menetetyn luottamuksen takaisin? Muutkin kun aloittaja siis jos kokemuksia jollain.
Vierailija kirjoitti:
Siis miten käytännössä ihmiset onnistuu saamaan sen menetetyn luottamuksen takaisin? Muutkin kun aloittaja siis jos kokemuksia jollain.
Aloittaja? Anyone?
Vierailija kirjoitti:
On ollut ihan oikea syy luottamusongelmalle. Mies on pettänyt luottamuksen monesti, mm.flirttailu muiden kanssa mennyt liian pitkälle, lisäksi valehdellut muista naisista paljon.
Ja kussakin parisuhteessa nämä asiat sovitaan kuten parhaaksi nähdään. En ole kieltänyt miestä menemästä, tekemästä, vaan hän on itse todennut ettei tee mitään mistä saisin negatiivisia fiiliksiä tai pahaa mieltä. Se on minulle sopinut. Lisäksi muu avoimuus ja rehellisyys, keskustelu, terapia. Ja hiljalleen alkoi luottamus palautua ja se on ollut hienoa huomata. Kauan on mennyt, mutta nyt olo on jo pidempään ollut hyvä ja seesteinen. Kuten joku hyvin kommentoi niin luotan tällä hetkellä mieheen, mutta tottakai tiedostan että kaikkea voi tapahtua, vaikken sellaista enää pelkää enkä epäilekään. Minulla on tuon miehen kanssa äärimmäisen hyvä olla 😊 Ap
Voi, voi voi...ja sä vielä luotat tohon mieheen. Voin sanoa, että pudotus on kova ja kaiken tuhoava, sitten kun mies uudelleen jää flirttailusta ja liian pitkälle menemisestä kiinni. Sillä hän on tuon luontoinen jo alusta, ei ikinä lopeta tuota käytöstä! Piilottaa vain sen todella hyvin jatkossa. Toki, jos esität luottavaista, hän ryhtyy varomattomaksi ja jää helpommin kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Siis miten käytännössä ihmiset onnistuu saamaan sen menetetyn luottamuksen takaisin? Muutkin kun aloittaja siis jos kokemuksia jollain.
Ei ne onnistukaan. Ne jotka muka onnistuu, ne valehtelee.
Itse yritin saada menetettyä luottamusta 20 vuotta takaisin. Yritin, yritin, yritin. Ei onnistunut, ei. En ikinä pystynyt olemaan sellainen heittäytyjä suhteessa, sellainen sinisilmäinen höpsö, joka ei missään tilanteessa epäile mitään, vaan on hölmön sinisilmäinen ja luottavainen. Sellainen ominaisuus musta tuhottiin kertarysäyksellä pysyvästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miten käytännössä ihmiset onnistuu saamaan sen menetetyn luottamuksen takaisin? Muutkin kun aloittaja siis jos kokemuksia jollain.
Ei ne onnistukaan. Ne jotka muka onnistuu, ne valehtelee.
Itse yritin saada menetettyä luottamusta 20 vuotta takaisin. Yritin, yritin, yritin. Ei onnistunut, ei. En ikinä pystynyt olemaan sellainen heittäytyjä suhteessa, sellainen sinisilmäinen höpsö, joka ei missään tilanteessa epäile mitään, vaan on hölmön sinisilmäinen ja luottavainen. Sellainen ominaisuus musta tuhottiin kertarysäyksellä pysyvästi.
Ei kai sinisilmäinen höpsöys ole mikään toivetila. Suurin osa ihmisistä ei ole sinisilmäisiä höpsöjä alun alkaenkaan vaan tiedostavat sen ettei kukaan meistä ole täydellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miten käytännössä ihmiset onnistuu saamaan sen menetetyn luottamuksen takaisin? Muutkin kun aloittaja siis jos kokemuksia jollain.
Aloittaja? Anyone?
Anteeksi, huomasin tämän vasta nyt! Meillä tosiaan on luottamuksen keräämisessä mennyt aikaa, mutta hitaasti ja varmasti. Ja se on onnistunut avoimuudella ja rehellisyydellä. Mies on kertonut suoraan esim. jos on jutellut naispuolisten työkavereiden kanssa jotain henkilökohtaisuuksia, tai jos hänelle on joku flirttaillut tms. Mulla on ollut vapaa pääsy hänen kännykkäänsä, ei koskaan ole suuttunut jos olen sieltä halunnut jotain nähdä. On näyttänyt mulle naisten lähettämät viestit jne. Ja aina olen saanut kysyä mitä vaan, aina on kertonut. Ja on tosiaan jättänyt omat menot väliin. Yhteiseen aikaan sen sijaan on panostettu. Ja niin edelleen. Hiljalleen mutta varmasti, enkä enää epäile 😊 Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miten käytännössä ihmiset onnistuu saamaan sen menetetyn luottamuksen takaisin? Muutkin kun aloittaja siis jos kokemuksia jollain.
Ei ne onnistukaan. Ne jotka muka onnistuu, ne valehtelee.
Itse yritin saada menetettyä luottamusta 20 vuotta takaisin. Yritin, yritin, yritin. Ei onnistunut, ei. En ikinä pystynyt olemaan sellainen heittäytyjä suhteessa, sellainen sinisilmäinen höpsö, joka ei missään tilanteessa epäile mitään, vaan on hölmön sinisilmäinen ja luottavainen. Sellainen ominaisuus musta tuhottiin kertarysäyksellä pysyvästi.
Ei kai sinisilmäinen höpsöys ole mikään toivetila. Suurin osa ihmisistä ei ole sinisilmäisiä höpsöjä alun alkaenkaan vaan tiedostavat sen ettei kukaan meistä ole täydellinen.
Tämä! Sinisilmäinen ei pidä olla.
Omasta puolestani voin vaan sanoa että kyllä taitaa olla vain puhtaasti sitä etten enää jaksa välittää. Aiemmin olin sairaalloisen mustasukkainen ja omistushaluinen mutta sitten kun mielessään teki eron ja etäännytti niin ettei pidä enää juuri minään, niin ei ole enää noita tuntemuksiakaan. Ihan sama, tehköön mitä lystää.
No ap:han selkeästi sanoi, että mies on sekoillut. Eli mies ei ole luotettava ja syy epäilyille ja mustasukkaisuudelle on ollut oikeutettua. Eli mitä ilmeisimmin mies on jo pettänyt ja jäänyt kiinnikin.