Olen pääsemässä eroon mustasukkaisuudesta, mutta onko tämä se normaali olotila, vai välinpitämättömyyttä?

Miehen sekoilujen vuoksi meillä on ollut tosi pitkään luottamusongelmaa ja olen ollut siten myös mustasukkainen. Mies on saanut luottamusta kasaan uudelleen esim. avoimuudella ja ettei tee sellaisia asioita jotka minua ahdistaisi. Se on ollut mielestäni hyvä asia ja on toiminut meillä, koska olen tuntenut itseni kuulluksi ja myös arvostetuksi.

Nyt olen saanut itseluottamustani kasaan hyvin, ja huomaan että myös mustasukkaisuus on vähentynyt tasaisesti. Mua ei enää häiritse samat asiat kuin aiemmin, ja luotan mieheen huomattavasti enemmän.

Nyt mies pohti erääseen harrastusporukkaan liittymistä, mutta ajatteli ettei sitä tee, koska ajatus ei ehkä minun mielestäni ole mukava. Mietin asiaa ja tajusin että asiahan on mulle täysin ok. Rakastan häntä ja mun puolestani hän voi sinne hyvinkin mennä, koska varmasti tykkäisi siitä kun saisi jutella harrastukseen liittyvistä asioista saman mielisten kanssa, oikein urakalla. Olisin hänen puolestaan oikein iloinen, koska onhan se nyt mukavaa tavata ihmisiä jotka on kiinnostuneita samoista asioista.

Ajattelen että ei hän siellä mitään kenenkään kanssa ala sekoilla, ja jos kävisikin niin että hän johonkin ihastuisi, niin sittenhän meidän kannattaa erota. Että jos kuvittelee minua paremman vaimon löytäneensä, niin ilman muuta hän on vapaa lähtemään 😄

Mutta koska tällaista olotilaa mulla ei ole pitkiin aikoihin ollut, enkä oikein edes muista millaista on elämä ilman luottamuspulaa ja mustasukkaisuutta, niin kertokaa onko tämä nyt se parisuhteessa olevan ns normaali ajattelumalli, vai onko nyt jotenkin asia kääntynyt niin etten enää edes välitä? 😄