"Ystävyyssuhteet eivät ole elinikäisiä, ystävyyden voi lopettaa elämäntilanteen muuttuessa" - mitä ihmettä?!

Yksi ystävyyssuhteeni loppui siihen että sain vauvan, ystäväni yritti myös muttei (heti) onnistunut. Hän ghostasi minut muutama kuukausi lpasen syntymän jälkeen eikä koskaan enää ottanut yhteyttä, en enää vain kuullut hänestä. Itsellä oli haastavaa kun lapsella oli koliikki eikä vomavarat riittäneet siinä vaiheessa mihinkään ylimääräiseen joten kysely perään jäi, sitten tuli toinen lapsi ja arki kiireistä. Sain selvielle että hän muutti ulkomaille ja sai kyllä lapsen itsekin.

Toinen ystäväni meni arvomaailmoiden eroihin. Hän hylkäsi minut koska ei voinut hyväksyä sitä etten kuulu enää kirkkoon enkä usko jumalaan.

Vierailija kirjoitti:

Pätee niin parisuhteisiin kuin ystävyyssuhteisiin:

Hirvittävän monella näyttää olevan taipumusta siihen, että jos joku asia kumppanissa/ystävässä hiertää, niin asiasta ei sanota ääneen. Sitten hiljaa omassa mielessä puhistaan siitä, miten toinen on niin ärsyttävä, kun se tekee asiaa a. Hiljalleen toisessa alkavat nyppiä myös asiat b, c ja d, mutta näistäkään asioista ei sanota suoraan. Lopulta ihminen suorastaan ärtyy kumppaniinsa/ystäväänsä, joka jatkuvasti käyttäytyy hieman ikävästi. Silti asiasta ei sanota, mutta toiseen suhtaudutaan ärtyneesti/välttelevästi tms. Lopulta toiselle vain tokaistaan, että minä en enää halua olla sinun kanssa, kun olet niin hirveä ihminen. Toinen sitten ihmettelee, että mitä tässä nyt oikein tapahtuu.

Mun mielestä ystävyys on sitä, että antaa toisen olla sellainen kuin on ja hyväksyy sen. Ei voi jokaisesta pikkuasiasta alkaa huomauttelemaan ettei tykkää. 

Silloin pitää mennä itse peilin eteen ja miettiä miksi triggeröi.

minulle on kaveri valittanut kun en pidä yhteyttä tarpeeksi usein, tai minulla kestää vastata viesteihin. Mutta en halua olla aina tavoitettavissa. Minulla on omakin elämä ja tarvitsen omaa tilaa. Kaveri suuttui kun en muuttunut toisenlaiseksi. 

 

Vierailija kirjoitti:

Yksi ystävyyssuhteeni loppui siihen että sain vauvan, ystäväni yritti myös muttei (heti) onnistunut. Hän ghostasi minut muutama kuukausi lpasen syntymän jälkeen eikä koskaan enää ottanut yhteyttä, en enää vain kuullut hänestä. Itsellä oli haastavaa kun lapsella oli koliikki eikä vomavarat riittäneet siinä vaiheessa mihinkään ylimääräiseen joten kysely perään jäi, sitten tuli toinen lapsi ja arki kiireistä. Sain selvielle että hän muutti ulkomaille ja sai kyllä lapsen itsekin.

Toinen ystäväni meni arvomaailmoiden eroihin. Hän hylkäsi minut koska ei voinut hyväksyä sitä etten kuulu enää kirkkoon enkä usko jumalaan.

Mulla on helluntailaisystäviä niiltä ajoilta, kun olin vielä kristitty. Jotkut näistä yrittävät jatkuvasti käännyttää mua takaisin. Näihin olen joutunut rajoittamaan yhteydenpitoa, kun ovat vielä muutenkin rajattomia. Ei hermo kestä enää.

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin vielä tuota syyn kertomista. Kuinka moni haluaa oikeasti kuulla sen oikean syyn miksi ystävyys on päättynyt? Epäilen, ettei kovin moni ja heistäkin osa on riidanhaluisia ihmisiä, jotka sitten haluat riidellä kerrotusta syystä. Kokemusta on. 

Ja sitten vielä se, että oikeasti ei ole mitään velvoitetta kertoa toiselle omista ajatuksistaan. Ne ovat minun asioitani enkä halua niitä ruotia muiden kanssa.

Parempi on siis häivyttää pois ihmiset kuten 98 prosentissa käy eli toinen ymmärtää vihjeen. Ne muutamat prosentit ovat ainakin minun tapauksessani olleet riidanhaluisia ihmisiä, jotka yrittävät pakottaa ystäväksi. Selitys ystävyyden päättymisestä ei koskaan kelpaa ja tulee haukut. Silti niinkin paskan tyypin kanssa vielä haluttaisiin jatkaa ystävyyttä.

 

Minusta on kamalaa, että vastuutetaan toista tuosta häivyttämisen ymmärtämisestä eli toisen pitäisi tajuta, että häneen ollaan katkaisemassa välit. 

En minä tajunnut, kun ystävä sanoi, ettei ehdi näkemään kun on työkiireitä ja kiire lasten kanssa. En tajunnut häivyttämistä siitä, että tapaamisia ystävän kanssa oli vaikea sopia. En tajunnut sitä, kun hän jätti vastaamatta viesteihin, pahoitteli ja vetosi kiireeseen. Kuukauden mittaisella kesälomallaan hänellä ei ollut aikaa tapaamiselleni (asumme 30 min päässä toisistamme). Kun viimeisen kerran näimme, hän ei halunnut puhua mitään, ei kertoa omia kuulumisiaan eikä kysyä minun kuulumisiani. Näki, että minulla on jalka paketissa tapaturman jäljiltä ja totesi siihen vaan "voi voi, sulla taitaa olla vaikea liikkua." Mietin, mikä ihme ystävään oli mennyt. Hän oli todella epäempaattinen, eikä yleensä ole. Kun yritin pari kuukautta myöhemmin laittaa viestiä, niin sanoi ettei halua enää nähdä.

Mistä minun olisi pitänyt tajuta, että todellisuudessa hän halusi katkaista välit?

Vierailija kirjoitti:

Lukioikäinen ystävyys lakkasi mulla tosiaan siihen, että toinen alkoi höperrellä jotain "so malit kelan jonossa kurahousuja hakemassa" -persuläppää. Toinen kaveriporukan tyyppi yritti hyssytellä, että "puhukaa sitten jostain muusta", mutta kunnioitus meni täysin. Feidasin hissukseen tapaamisemme, eli ei mitään suurta draamaa ollut mihinkään suuntaan. En ole edes vasemmistolainen, vaan ihan vain sivistystä hankkinut ihminen, joka kannattaa markkinataloutta ja yrittämistä oikein mielellään. 

 

 Tottahan tuo on. Hyvissä vaatteissa ne kulkevat. Ei kelpaa käytetyt vaunutkaan lapsille 

Vierailija kirjoitti:

Olen keski-ikäinen nainen. Muutaman vuoden sisällä pari 30+ naista on kertonut minulle, että olen energiasyöppö tms. Muissa ikäluokissa en ole saanut tällaista suoraa palautetta, joka todellakin loukkaa. Siksi mietinkin, että nuoremmissa ikäluokissa "ystävyys" on jotain hyötymistä toisesta. Ja, jos jollain tavoin kyllästyy häneen, siirretään omat tunteet syyllistämään nk.ystävää, kun ei ole opetettu menemään itseensä koskaan ja miettimään, että myös muilla on tunteet 

Saman ilmiön olen huomannut itsekin. Olen siis itse kolmekymppinen. Ikätovereissani on ollut useampikin tällainen välien katkaisija, joka sanoo syyksi sen, että olen energiasyöppö, seurani ei ole virkistävää ja kuluttaa heidän jaksamistaan. Minulla on myös 40-50 v ystäviä ja yksikään heistä ei ole kommentoinut tai kokenut näin. Päinvastoin kokevat, että kanssani voi jutella iloista ja suruista. Samoin koen heistä. 

Ihmiset ovat varmasti erilaisia, mutta omalla kohdalla lähipiiriin on osunut useampikin hyvin ahdistunut kolmekymppinen. Ahdistusta yritetään hallita kovalla liikunnalla, ruokavalion rajottamisella tai muiden ihmisten käytöksen rajoittamisella. 

Nro 324: Tuosta sun kirjoituksestasi mä päättelin viimeistään siitä, ettei hän ehtinyt kuukauden lomallaan tavata sua kertaakaan (oletan siis, että aiemmin hän on kesälomillaan ehtinyt tapaamaan sua), että hänen elämässään on nyt muita ihmisiä ja/tai muita asioita, jotka ovat hänelle tärkeämpiä kuin sun tapaamisesi. 

Vierailija kirjoitti:

Kun ainoana yhdistävänä tekijänä on lapsena ollut sama lähiö ja koululuokka, niin ehkä sitä viimeistään aikuistuessaan huomaa kuinka erilaiset elämänarvot sillä toisella onkaan. Vaikka persuus tms niin en todellakaan jää väittelemään sellaisen kanssa yhtään enempää, oli sitten kuinka läheinen tuttava tahansa.

Mä en yhtään ymmärrä, miten jotkut ihmiset ei voi olla kavereita eri puoluetta kannattavan ihmisen kanssa (no ehkä jos toinen on kirjaimellisesti naaatsii). Ettekö aikuiset ihmiset osaa keskustella poliittisista mielipiteistänne rakentavasti? Mä olen ollut oikeistolainen ja mies on ollut vasemmistolainen nuoresta lähtien eikä se ole koskaan aiheuttanut meille sen suurempaa draamaa. Keskustellaan välillä politiikasta ja ollaan eri mieltä, mutta minkäs teet. Ellei kyse ole nyt täysin mistään ääriliikkeestä, niin jokaisessa puolueessa on järkeviä ideoita, mutta niiden painotus on eri.

En koe tarvetta selitellä, jos koen että mua kohtaan on käyttäydytty törkeästi. Toivon rehellisyyttä, ja jos ohareita tehdään ym. Niin kyllä se kertoo kaiken oleellisen. Se ystävyys on siinä. Ystävyys on vastavuoroisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ainoana yhdistävänä tekijänä on lapsena ollut sama lähiö ja koululuokka, niin ehkä sitä viimeistään aikuistuessaan huomaa kuinka erilaiset elämänarvot sillä toisella onkaan. Vaikka persuus tms niin en todellakaan jää väittelemään sellaisen kanssa yhtään enempää, oli sitten kuinka läheinen tuttava tahansa.

Mä en yhtään ymmärrä, miten jotkut ihmiset ei voi olla kavereita eri puoluetta kannattavan ihmisen kanssa (no ehkä jos toinen on kirjaimellisesti naaatsii). Ettekö aikuiset ihmiset osaa keskustella poliittisista mielipiteistänne rakentavasti? Mä olen ollut oikeistolainen ja mies on ollut vasemmistolainen nuoresta lähtien eikä se ole koskaan aiheuttanut meille sen suurempaa draamaa. Keskustellaan välillä politiikasta ja ollaan eri mieltä, mutta minkäs teet. Ellei kyse ole nyt täysin mistään ääriliikkeestä, niin jokaisessa puolueessa on järkeviä ideoita, mut

Mulla on muslimiystävä.  Emme koskaan puhu uskonnoista.  Jos jompikumpi meistä alkaisi selittää,  miten juuri hänen uskontonsa on ainoa oikea tai yrittäisi käännyttää toista,  ystävyytemme päättyisi siihen.  Politiikasta voi keskustella,  kunhan kumpikaan ei yritä käännyttää toista eikä väitä,  että vain hänen kannattamansa puolue on oikeassa. 

- eri-

Minä olen ihmetellyt myös sitä, että näistä ystävyyssuhteista karsinoidaan vain ne kivat asiat. Itselläni on monta raskasta vuotta takana, ja monet eivät halua, että heille kerrotaan mitään vaikeaa tai negatiivista. Pitäisi olla vain iloa ja kivaa keskusteltavaa. Tämä kontrollointi on ihan uutta nykyisin.

Mitäs tähän nyt sanoisi. Tosi ystävän kanssa ystävyys kestänyt toiseen maahan muutot, erilaiset maailmankatsomukset, hyvin vaihtelevat elämäntilanteet... 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ihmetellyt myös sitä, että näistä ystävyyssuhteista karsinoidaan vain ne kivat asiat. Itselläni on monta raskasta vuotta takana, ja monet eivät halua, että heille kerrotaan mitään vaikeaa tai negatiivista. Pitäisi olla vain iloa ja kivaa keskusteltavaa. Tämä kontrollointi on ihan uutta nykyisin.

Voisko johtua siitä, että yhä harvempi elää huolehtonta elämä, jossa ei ole mitään murheita? Jokaisella alkaa olla  enemmän tai vähemmän omiakin murheita (joko itseensä, työhön, talouteen tai läheisiinsä liittyviä) ja sen vuoksi ei enää jakseta kuunnella vielä ystävienkin vaikeita ja negatiivisia asioita? Ainakin voin omasta kokemuksestani sanoa, että toisen ihmisen murheiden kuunteleminen on ihan erilaista silloin, jos omassa elämässä on kaikki hyvin eikä huolta huomisesta ja kyseinen henkilö on sillä hetkellä ainoa, joka purkaa huoliaan ja murheitaan mulle. Kyllä sen silloin jaksaa, koska muiden kanssa voi sitten jutella iloisistakin asioista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin vielä tuota syyn kertomista. Kuinka moni haluaa oikeasti kuulla sen oikean syyn miksi ystävyys on päättynyt? Epäilen, ettei kovin moni ja heistäkin osa on riidanhaluisia ihmisiä, jotka sitten haluat riidellä kerrotusta syystä. Kokemusta on. 

Ja sitten vielä se, että oikeasti ei ole mitään velvoitetta kertoa toiselle omista ajatuksistaan. Ne ovat minun asioitani enkä halua niitä ruotia muiden kanssa.

Parempi on siis häivyttää pois ihmiset kuten 98 prosentissa käy eli toinen ymmärtää vihjeen. Ne muutamat prosentit ovat ainakin minun tapauksessani olleet riidanhaluisia ihmisiä, jotka yrittävät pakottaa ystäväksi. Selitys ystävyyden päättymisestä ei koskaan kelpaa ja tulee haukut. Silti niinkin paskan tyypin kanssa vielä haluttaisiin jatkaa ystävyyttä.

 

Minusta on kamalaa, että vastuutetaan toista tuosta häivyttämisen ymmä

Suurin osa kuitenkin tajuaa, vaikka sinä et tajuaisi kuten kerroin. On normaalia häivyttää ystävyys tuttavuudeksi, se taas ei ole normaalia, että siitä vaaditaan selontekoa miksi näin. 

Hyvä huomio tuo jonkun edeltävän kirjoittajan, että ketään ei voi muuttaa. Olisi hyvin outoa sanoa ystävälle, että en pidä siitä, että olet noin itsekeskeinen, koska se toinen ei pysty toisenlaiseksi muuttumaan ja sitä paitsi tulkinta voi olla väärä, vaikka kyseinen piirre minua häiritsisikin.

Miksi olisi oikein loukata toista sen sijaan, että häivyttää ystävyyden tuttavuudeksi kuten normaalisti tapahtuu? Ei minulle ole kenenkään muun kanssa tullut ongelmia ystävyyden hiipumisesta kuin juuri näiden ihmisten, jotka ovat riidanhaluisia. Ja ystävyyksiä on 57v. ikään mennessä mennyt ja tullut kuitenkin kymmeniä.

Kaikkiin häivytettyihin ystävyyksiin voisin palata, koska siltoja ei ole poltettu kertomalla mikä ystävässä häiritsee tai miksi ystävyys loppui. Selityksen vaatiminen kuulostaa joltain ala-asteen toiminnalta, jossa opettaja selvittää lasten välejä. Kyllä aikuisen pitäisi jo tajuta, että elämäntilanteiden vaihtuessa ja elämän soljumisessa muutenkin ystävyyssuhteetkin muuttuvat. Tavataan uusia ihmisiä, koetaan erilaisia vaiheita omassa elämässä, jolloin ihmisetkin osittain vaihtuvat.

Minulla on kaksi läheistä ystävää pysynyt mukana kaikessa. Toinen lapsuudesta ja toinen 30 vuoden takaa. Mutta en minä heistäkään sano, että kuolemaan asti, kun ei voi tietää. Ystävyys on kuin rakkauskin eli se voi loppua. Välillä se loppuu vastoin omaa tahtoa ja se kuuluu elämään. Mutta ystävyys ei ole kuten avioliitto, jossa edes oltaisiin luvattu mitään ikuista. Siksi se on outo lähestymiskulma asiaan, että ystävyys olisi jotenkin sitovaa. Ei ole. Takertuvat ihmiset vain koettavat uskotella niin eli pakottaa ystävyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen keski-ikäinen nainen. Muutaman vuoden sisällä pari 30+ naista on kertonut minulle, että olen energiasyöppö tms. Muissa ikäluokissa en ole saanut tällaista suoraa palautetta, joka todellakin loukkaa. Siksi mietinkin, että nuoremmissa ikäluokissa "ystävyys" on jotain hyötymistä toisesta. Ja, jos jollain tavoin kyllästyy häneen, siirretään omat tunteet syyllistämään nk.ystävää, kun ei ole opetettu menemään itseensä koskaan ja miettimään, että myös muilla on tunteet 

Saman ilmiön olen huomannut itsekin. Olen siis itse kolmekymppinen. Ikätovereissani on ollut useampikin tällainen välien katkaisija, joka sanoo syyksi sen, että olen energiasyöppö, seurani ei ole virkistävää ja kuluttaa heidän jaksamistaan. Minulla on myös 40-50 v ystäviä ja yksikään heistä ei ole kommentoinut tai kokenut näin. Päinvastoin kokevat, että kanssani voi jutella iloista ja suru

Sinä ja toinen, jota on kutsuttu energiasyöpöksi. Eikö yhtään tule mieleen miettiä omaa käytöstä, jos samaa palautetta tulee monelta taholta? Sen sijaan kaikki on välit viilentäneen ihmisen vika?

Jos ihmiset kaikkoavat ympäriltä aina, niin todella kannattaisi miettiä onko omissa käytösmalleissa korjaamista. Muutenhan sama jatkuu hamaan tulevaisuuteen. Joskus nuorena tunsin tällaisen ihmisen, joka liimautui kuin kärpäspaperiin ja soitteli ja vaati tapaamista. Silloin ei ollut kännyköitä, joten kun en vastannut, hän tuli jättämään postiluukusta viestejä kotiin asti, joten lopetin koko tuttavuuden. Hänkin oli haukkunut kaikki ystävänsä, jotka katkaisivat välit ja opin välttämään tuollaisia ihmisiä. Eihän ketään voi ystäväksi pakottaa. Hän oli juuri tuollainen energiasyöppö, erittäin itsekeskeinen ihminen, jolla selvästi oli ongelmia. Mutta jos on niin paljon ongelmia, että koko tuttavuus täyttyy niillä, oikea paikka on psykoterapia. En minä jaksa ryhtyä kenenkään ongelmien selvittäjäksi.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ihmetellyt myös sitä, että näistä ystävyyssuhteista karsinoidaan vain ne kivat asiat. Itselläni on monta raskasta vuotta takana, ja monet eivät halua, että heille kerrotaan mitään vaikeaa tai negatiivista. Pitäisi olla vain iloa ja kivaa keskusteltavaa. Tämä kontrollointi on ihan uutta nykyisin.

Voisko johtua siitä, että yhä harvempi elää huolehtonta elämä, jossa ei ole mitään murheita? Jokaisella alkaa olla  enemmän tai vähemmän omiakin murheita (joko itseensä, työhön, talouteen tai läheisiinsä liittyviä) ja sen vuoksi ei enää jakseta kuunnella vielä ystävienkin vaikeita ja negatiivisia asioita? Ainakin voin omasta kokemuksestani sanoa, että toisen ihmisen murheiden kuunteleminen on ihan erilaista silloin, jos omassa elämässä on kaikki hyvin eikä huolta huomisesta ja kyseinen henkilö on sillä hetkellä ainoa, joka purkaa huoliaan ja murheitaan mull

Aivan, nämä oman elämänsä vaikeuksia ystäviensä niskaan vuodattajat ovat yksinkertaisesti itsekeskeisiä. Ei heille muiden ihmisten murheilla ole mitään merkitystä, ne eivät ole yhtään mitään. 

"Minusta on kamalaa, että vastuutetaan toista tuosta häivyttämisen ymmärtämisestä eli toisen pitäisi tajuta, että häneen ollaan katkaisemassa välit. 

En minä tajunnut, kun ystävä sanoi, ettei ehdi näkemään kun on työkiireitä ja kiire lasten kanssa. En tajunnut häivyttämistä siitä, että tapaamisia ystävän kanssa oli vaikea sopia. En tajunnut sitä, kun hän jätti vastaamatta viesteihin, pahoitteli ja vetosi kiireeseen. Kuukauden mittaisella kesälomallaan hänellä ei ollut aikaa tapaamiselleni (asumme 30 min päässä toisistamme). Kun viimeisen kerran näimme, hän ei halunnut puhua mitään, ei kertoa omia kuulumisiaan eikä kysyä minun kuulumisiani. Näki, että minulla on jalka paketissa tapaturman jäljiltä ja totesi siihen vaan "voi voi, sulla taitaa olla vaikea liikkua." Mietin, mikä ihme ystävään oli mennyt. Hän oli todella epäempaattinen, eikä yleensä ole. Kun yritin pari kuukautta myöhemmin laittaa viestiä, niin sanoi ettei halua enää nähdä.

Mistä minun olisi pitänyt tajuta, että todellisuudessa hän halusi katkaista välit?"

Todennäköisesti olet käyttäytynyt tavoilla, joka on loukannut ystävääsi ja saanut hänet päättämään ettei halua jatkaa ystävyyttä. Hän on tuossa useammalla merkillä osoittanut, ettei halua olla seurassasi enää. Jos ei kerro asioitaan, viittaa siihen että luottamus on rikottu. Jos et tajua mikä on mennyt mönkään, tai noin selviä vihjeitä kannattaa miettiä uudestaan. Halusi välttää draamaa sillä, ettei sanonut suoraan vaan antoi sinulle tilaa ymmärtää asian itse. Joillekin ei vaan voi puhua suoraan, tai tilanne räjähtää.

Monelle ketjussa näyttää olevan epäselvää mistä huomaa, että ystävä ei halua olla tekemisissä. Siitä huolimatta, vaikka satavarmasti nämä ihmiset itsekin ovat viilentäneet välejä jonkun muun kanssa samalla tavalla. Koska kaikkien kanssa ei vain halua olla tekemisissä enää, se olisi käytännössäkin mahdotonta. 

Ehkäpä taustalla on toiveajattelua siitä, että ystävyys kuitenkin jatkuu, vaikka toinen ei koskaan ehtisi tavata ja yrittäisi vältellä kaikin tavoin. Se on normaali tapa päättää ystävyys, selvittely taas on epänormaali.

Ihmiset, jotka usein vastustavat taloudessa uusliberalismia ym. hyötyäajattelua, ovat omaksuneet sen kritiikittä ihmissuhteissaan. Kuvaavia hokemia: "en halua toimia kenenkään terapeuttina", "good vibes only" .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin vielä tuota syyn kertomista. Kuinka moni haluaa oikeasti kuulla sen oikean syyn miksi ystävyys on päättynyt? Epäilen, ettei kovin moni ja heistäkin osa on riidanhaluisia ihmisiä, jotka sitten haluat riidellä kerrotusta syystä. Kokemusta on. 

Ja sitten vielä se, että oikeasti ei ole mitään velvoitetta kertoa toiselle omista ajatuksistaan. Ne ovat minun asioitani enkä halua niitä ruotia muiden kanssa.

Parempi on siis häivyttää pois ihmiset kuten 98 prosentissa käy eli toinen ymmärtää vihjeen. Ne muutamat prosentit ovat ainakin minun tapauksessani olleet riidanhaluisia ihmisiä, jotka yrittävät pakottaa ystäväksi. Selitys ystävyyden päättymisestä ei koskaan kelpaa ja tulee haukut. Silti niinkin paskan tyypin kanssa vielä haluttaisiin jatkaa ystävyyttä.

 

Minusta on kamalaa, et

Eihän sen selvityksen tarvitse olla joku tyly analyysi.. Minä olen sanonut ystäville jotain tyyliin "sori että olen nyt etäisempi syystä x, tosi kiva aina nähdä sinua vaikka nykyään onnistuu harvemmin"