Mikä estää sinua seurustelemasta ?
Kommentit (196)
Vierailija kirjoitti:
LouLou kirjoitti:
Ei mikään estäkään. Minkä mä vaan voin sille, että saan jatkuvasti pakkeja niiltä miehiltä, joista minä olisin kiinnostunut.
Oletko minä?
Mulla täsmälleen sama tilanne. Saisin koska tahansa poikaystävän, jos kelpuuttaisin jonkun niistä miehistä jotka minua tällä hetkellä piirittävät. Mutta en halua ketään heistä, ja toisaalta ulkonäköni ei riitä saamaan niitä miehiä joista olen itse oikeasti kiinnostunut.
Kun mies sanoisi samaa niin häntä pidettäisi itsestään liikoja luulevana luuserina joka joutaakin jäädä yksin.
Rankat väkivaltakokemukset edellisestä parisuhteesta. 1) En ole varma, olenko toipunut riittävästi ja ollut riittävästi yksin, jotta voisin olla riittävän hyvä kumppani uudelle miehelle. 2) On vaikeaa kertoa näistä kokemuksista uudelle ihmiselle. 3) En tiedä riittääkö oma rohkeus olla haavoittuvainen ja ottaa uusia riskejä, kun taustalla nämä kokemukset. On helpompaa ja riskittömämpää olla yksin.
Kaikesta huolimatta haaveilen parisuhteesta, jos vain sopiva, luottamusta herättävä ihminen sattuu kohdalle - en ole kokemuksista huolimatta katkera enkä pelkuri.
Minusta kiinnostuu vain naiset jotka ovat jo perheellisiä ja lapsiluku täynnä. Tai sitten sen ikäiset jotka ei kykene enää saamaan lapsia. Haluaisin vielä oman perheen joskus, mutta aika alkaa tulla vastaan.
Vastauksena kysymykseen:
Terve järki.
Miksi pitäisi seurustella? Mikä pointti siinä on?
Ap, voisitko Sinä vastata tähän
Yhdestä alistavasta feminististä päässyt eroon, niin en toista huoli. Jos olisi oikeasti joku tasa-arvoa haluava nainen, joka haluaisi samaa kuin minäkin, niin voisi harkita, mutta kaikki tuntuu valehtelevan toiveistaan päästäkseen suhteeseen.
Kun on päästy sänkyyn, niin luulevat voivansa alkaa ehtoja latelemaan ja määrittelemään minun elämääni. Uskomaton usko on oman pillun erinomaisuuteen ja ainutlaatuisuuteen, kun maailmassa kuitenkin on naisia aika monta.
Parempi yksin ja parin koiran kanssa elellä.
Naisen persaukko kiinnostaisi mutta ei seurustelu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan kiinnostu kenestäkään tarpeeksi. Ihmiset ylipäänsä ovat epäkiinnostavia. Saatan hetkeksi kiinnostua, mutta hyvin äkkiä menetän kiinnostukseni. En ihastu ikinä.
Olisinpa sä. Mä ihastun liiankin helposti. Heti jos joku mies on työnsä puolesta kohtelias mua kohtaan, ihastun. Olen säälittävä.
Esim. minkä työn?
No esimerkiksi eilen kävin huoltoasemalla. Siellä oli sellainen söpö nuori mies, jonka olen kyllä monesti siellä nähnyt ennenkin töissä, mutta nyt juteltiin enemmän. Ja hän oli niin herrasmies ja katsoi lopuksi suoraan silmiin ja nyt sitten mietin koko ajan sitä tyyppiä.
Aikaisemmin olin ihan rakastunut yhteen kaupan kassaan. Niin paljon, että oikein jännitti mennä kauppaan, jos se on töissä. Onneksi sitä miestä ei ole enää näkynyt.
Ujous miesten kanssa. Tosin tässä otettu isoja harppauksia eteenpäin :) N32
Vierailija kirjoitti:
Rahanpuute estää. Ei ole varaa tarjota naisille ravintola- ym. iltoja.
Eivät kaikki naiset noita vaadi ja monille riittää suhdevaiheessa kunhan maksat oman osuutesi menoista. Treffeillä on toki kohteliasta tarjota.
Itse elin liian pitkään sinkkuna juuri tuosta syystä, että olin fiksaantunut perinteisen miehen maksurooliin, että pitäisi pystyä tarjoamaan naiselle sitä ja tätä materiaa, vaikka kukaan ei ollut mitään pyytänytkään.
Sitten lopetin sen hömpötyksen ja hyväksyin etten tule työskentelemään korkeapalkkaisessa ammatissa, kun ei sellaiselle alalle kiinnostus ja kyvyt riitä. Tutustuin naisiin, jotka eivät hakeneet miestä rahankiilto silmissä ja ihastus lopulta löytyi. Ei kannata tuhlata elämää epärealististen odotusten vuoksi.
Ruma, köyhä, työtön, suomalainen, mies.
Vierailija kirjoitti:
Yhdestä alistavasta feminististä päässyt eroon, niin en toista huoli. Jos olisi oikeasti joku tasa-arvoa haluava nainen, joka haluaisi samaa kuin minäkin, niin voisi harkita, mutta kaikki tuntuu valehtelevan toiveistaan päästäkseen suhteeseen.
Kun on päästy sänkyyn, niin luulevat voivansa alkaa ehtoja latelemaan ja määrittelemään minun elämääni. Uskomaton usko on oman pillun erinomaisuuteen ja ainutlaatuisuuteen, kun maailmassa kuitenkin on naisia aika monta.
Parempi yksin ja parin koiran kanssa elellä.
Teet todellakin palveluksen ihan kaikille. Kiitos koko sukupuoleni puolesta, että saamme olla rauhassa!
Ei ole sopivaa kumppania sattunut kohdalle. En ole kyllä aktiivisesti etsinytkään.
N47
Ei todellakaan kiinnosta seurustella ja läiskyttää jonkun kanssa kusivehkeitä yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Ruma, köyhä, työtön, suomalainen, mies.
Jos kertoisit, mitä olet tehnyt työllistymisesi eteen..?
Mikään noista ei olisi tosielämässä este.
T. Sinkkunainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhyys, 175cm.
M39
Normaali miehen mitta. Siihen ei voi vedota.
Mutta se voi olla suuri ongelma tuolle kyseiselle 175cm/M39 miehelle, jolle vastasit. Ja silloin se on hänelle myös alemmuuskompleksi ja sellaisia kompleksi-Kalleja harva nainen viitsii katsella.
Eikä tuo koske vain pituutta, vaan mistä tahansa johtuva alemmuuskompleksi tekee yleensä ihmisestä ikävää seuraa.
Laiskuus. En jaksa oikein nähdä mitään vaivaa sen eteen että seurustelisisin.
Olin suhteessa 20 vuotta. Oli omakotitalot ja kaikkea. En ollut onnellinen. Nyt 5v. "sinkkuelämää". Seurustelen miehen kanssa joka on naimisissa. En halua muuta kuin satunnaista hyvää seksiä.
Saa tuomita.
Vierailija kirjoitti:
Olin suhteessa 20 vuotta. Oli omakotitalot ja kaikkea. En ollut onnellinen. Nyt 5v. "sinkkuelämää". Seurustelen miehen kanssa joka on naimisissa. En halua muuta kuin satunnaista hyvää seksiä.
Saa tuomita.
Sain hyvän, vapaan ja eronneen samassa tilanteessa. Miksi et etsi sellaista?
Koska miesten keskipituus Suomessa on 181 cm, niin tämä on tilastollisesti mahdotonta.