Lue keskustelun säännöt.
Tätä minä inhoan "omat rajansa" löytäneissä ihmisissä
07.12.2024 |
Siinä ei mitään, jos omat rajat löytäessään sanoo selvän ei:n kaikenlaiselle yksipuoliselle palvelemiselle. Tuollaiselle kuuluukin sanoa ei. Kenenkään tehtävä ei ole olla toisten kynnysmatto, likaämpäri tai apupoika.
Oma kokemus taas on ollut, että osa näistä omien rajojensa löytäjistä muuttuu ihan kamaliksi ihmisiksi. En tarkoita sellaista tavallista rajojen pitämistä (kieltäytymistä esimerkiksi ikävistä asioista), vaan ihan hirveää vaativuutta toisia kohtaan. Toisissa ei kestetä enää mitään huonoja puolia ja katkaistaan välit vedoten omiin rajoihin. Kokemusta on esimerkiksi ihmisistä, jotka ovat katkaisseet pitkäaikaisiin ystäviin välit, koska yksi kylään tullut ystävä kehtasi istua sohvan käsinojalla, toinen ei antanut kummilapselle kyllin kallista syntymäpäivälahjaa ja kolmas ei kestänyt ystävänsä sairastumista. Jos toinen ihminen on millään tavalla vajavainen tai tarvitseva, niin heti lyödään liinat kiinni ja katkaistaan välit. Katoaa siis täysin käsitys siitä, millaiset omat rajat ovat kohtuullisia ja millaiset eivät. Ei kukaan ole täydellinen, eikä kaikista pikkuasioista tarvitse vetää jumalatonta palkokasvia nenäänsä.
Kommentit (479)
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä liittyy osittain nykyiseen kulttuuriin, jossa on täysin ok heivata elämästä ihminen, jonka kanssa ei ole jatkuvaa auringonpaistetta, sateenkaaria ja sokeria. Nykyään oikein hoetaan, että jos sinulla on toisen seurassa joskus kuormittunut olo, niin heivaa ystävä mäkeen.
Todellisuudessa on ihan normaalia, että välillä läheiset nyppii ja kuuluu asiaan. Ei sen takia tarvitse toista elämästään poistaa.
Sen nyppijän kannattaisi varmistaa, että on muutoin hyvää ja haluttavaa seuraa. Naiivi ajatus, että kukaan edes poistaisi hyvää ja arvokasta ystävää tai läheistä tilapäisen vastoinkäymisen tai kaatumisen vuoksi. Mutta rasittava tyyppi, ketä ollaan siedetty kohteliaisuudesta, kyllä poistetaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän noissa ole takana enemmänkin. Itsekään en jaksa ihmisiä, jotka eivät käsittele itse omia ongelmiaan, vaan aina heittäytyvät toisten niskaan. Näille ihmisillä on tyypillistä myös imuroida ja kehittää draamaa, eli ovat vaan kroonisesti paskassa energiazsa. Käsinojalla istuminen on erikoista ja henkilö lienee erikoinen muutenkin
Iso osa ihmisistä elelee ja sietää huonoa käytöstä toisilta velvollisuudesta. Varsinkin naisista. Se on aika vapauttavaa, kun voi valita seuransa ja tehdä vaan kivoja juttuja vaihteeksi. Ei tarvitse esittää sivistynyttä törppöjen seurassa tai kuunnella alatyylijuttuja, huutoa, itkua, draamaa, millä ei ole mitään tekemistä itsen kanssa
Se on just näin. Seuransa saa kukanenkin valita. Ja jos seurauksena on yksinäisyys, se on ihmisen itsensä ratkaistava, ei ole toisten huoli se.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kokenut, että nämä omia rajojaan korostavat ihmiset ovat hirveän minäkeskeisiä. Eivät ollenkaan kykene asettumaan toisten asemaan. Vellovat vain omissa tunnetiloissaan.
Ja huomion vaatijat haluaisivat että he velloisivat heidän tunnetiloissaan. Sitten haukkuvat itsekkääksi, kun toinen ei taivukaan tähän vaatimukseen. Kukahan siinä se itsekeskeinen siis on
Vierailija kirjoitti:
Tuttua kauraa!
Hämmentää, miten perusystävällisestä ihmisestä voi kuoriutua ihan kamala kiukkupussi, joka sanoo kaikille kaikkeen ei.
No hämmentäähän se, kun on vuosikausia, jopa vuosikymmeniä ollut sinulle mieliksi ihan vaan välttääkseen käninää ja riitaa siitä kuinka hankala olet, ja nyt kun ei enää siedäkään moista paskaa ja uskaltaa sanoa ei, on sekin väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä liittyy osittain nykyiseen kulttuuriin, jossa on täysin ok heivata elämästä ihminen, jonka kanssa ei ole jatkuvaa auringonpaistetta, sateenkaaria ja sokeria. Nykyään oikein hoetaan, että jos sinulla on toisen seurassa joskus kuormittunut olo, niin heivaa ystävä mäkeen.
Todellisuudessa on ihan normaalia, että välillä läheiset nyppii ja kuuluu asiaan. Ei sen takia tarvitse toista elämästään poistaa.
Sen nyppijän kannattaisi varmistaa, että on muutoin hyvää ja haluttavaa seuraa. Naiivi ajatus, että kukaan edes poistaisi hyvää ja arvokasta ystävää tai läheistä tilapäisen vastoinkäymisen tai kaatumisen vuoksi. Mutta rasittava tyyppi, ketä ollaan siedetty kohteliaisuudesta, kyllä poistetaan
Minut heivattiin sairastumisen vuoksi. En jaksanut enää olla se, joka on kuunteleva korva tai kivan tekemisen järjestäjä niin sain mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua kauraa!
Hämmentää, miten perusystävällisestä ihmisestä voi kuoriutua ihan kamala kiukkupussi, joka sanoo kaikille kaikkeen ei.
No hämmentäähän se, kun on vuosikausia, jopa vuosikymmeniä ollut sinulle mieliksi ihan vaan välttääkseen käninää ja riitaa siitä kuinka hankala olet, ja nyt kun ei enää siedäkään moista paskaa ja uskaltaa sanoa ei, on sekin väärin.
Kuka on niin valheellinen että patoaa omia tunteitaan vuosia tai vuosikymmeniä?
Vierailija kirjoitti:
Kun lapseni kuoli, minusta tuli inhottava ihminen. Ja kun sairastuin parantumattomaan syöpään, minusta tuli vieläkin inhottavampi ihminen. Ei minusta ole enää kenenkään kannattelijaksi.
Niin että suksikaa vttuun.
Olen pahoillani puolestasi, mutta eivät vaikeutesi ole meidän vika. Eikä vaikeudet pyhitä huonoa käytöstä, vaikka ymmärrämme kyllä tiettyyn pisteeseen saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minut on heivattu pois. Tiedän, että käyttäydyin raskaasti ja kun minulle vihdoin mainittiin tästä, pyysin anteeksi ja aioin muuttua. Sain anteeksi sanallisesti ja meidän piti mennä syömään muutaman päivän päästä tästä anteeksipyytämisestä ja -antamisesta. Sitten tulikin yhtenä iltana viesti että ei voida olla enää tekemisissä. Toivotin hänelle hyvää lomaa (kun hänellä oli loma alkamassa), eikä olla sen jälkeen enää oltu yhteyksissä.
Oli aika ikävää kun luulin että kaikki on hyvin kun sanallisesti sain anteeksi ja sovimme tuon ravintolaan syömään menon, mutta ei sitten ollutkaan. En uskaltanut sitten kysellä edes enää mitään ja annoin olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveripiirissä näitä rajansa löytäneitä yhdistää melko epävakaa mielenterveys. Jatkuvaa kriiseilyä, mutta vika on aina muissa eikä heissä itsessään ikinä.
Traumataustahan heillä on jo lapsuudesta.
Monesti läheisriippuvaisia sekä ylimiellyttämisen taipumuksia.
Sitten heilahtavat toiseen ääripäähän.
Käytöksessä narsistisia tai jopa sosiopaattisia piirteitä sen jälkeen.
Mutta loppu viimein ovat hyvin onnettomia ihmisiä. Kaikesta ulospäin näytellystä voimaantumisen kulisseista huolimatta.
Hassua, että sinä diagnosoit kaikki mielenterveysongelmat heille, jotka sietokykyynsä asti ovat muita varten mutta peilistä et näe itseäsi joka tälläistä toimintaa harjoitat? Sinusta on ok ja normaalia väsyttää ihminen äärirajoilleen? Kyllä normaali ihminen tajuaa milloin hän itse on liikaa ja vaatii myös toisilta liikaa. Kaveruus ja ystävyys on vastavuoroisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä rajojen vetäjät voivat myös sanoa suoraan näistä rajojensa loukkauksista, mutta nämä rajat eivät ole sellaisia yleisiä normeja, joita voisi tietää tai ennakoida.
Tällainen aiheuttaa pelkoa muissa, kun ei voi koskaa tietää mistä tulee sanomista ja tästä syystä sitten alkavat kontrolloimaan käytöstään.
Vierailija kirjoitti:
Kun miellyttäjä alkaa miettiä omia rajojaan, tulee helpisti tehtyä ylilyöntejä siihen toiseen ääripäähän. Tämä on toivottavasti vain vaihe ja lopulta päästään tilanteeseen, jossa rajat voi tuoda esiin ystävällisesti ja jämäkästi. Toisen kontrollointi tai muuttamisyrityksen on sitten ihan toinen juttu, ei liity millään omien rajojen kunnioittamiseen.
Minä olen törmännyt tähän. Itse olen tosin tehnyt sen ratkaisun, että en halua jatkaa yhteydenpitoa näiden kanssa, jotka ovat katkaisseet välit ylilyöntinsä takia, ottavat muutaman vuoden päästä yhteyttä eivätkä millään lailla näe omaa vastuutaan ja pyydä huonoa käytöstään anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua kauraa!
Hämmentää, miten perusystävällisestä ihmisestä voi kuoriutua ihan kamala kiukkupussi, joka sanoo kaikille kaikkeen ei.
No hämmentäähän se, kun on vuosikausia, jopa vuosikymmeniä ollut sinulle mieliksi ihan vaan välttääkseen käninää ja riitaa siitä kuinka hankala olet, ja nyt kun ei enää siedäkään moista paskaa ja uskaltaa sanoa ei, on sekin väärin.
Kuka on niin valheellinen että patoaa omia tunteitaan vuosia tai vuosikymmeniä?
Ota se peili käteen viimein. Sinunlaisesi ei ymmärrä että viet kaiken energian ja tilan. Toinen ei tule kuulluksi eikä nähdyksi, ja jos tuleekin, tulee mitätöidyksi, jonka sinäkin kommentillasi juuri todistit toteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun miellyttäjä alkaa miettiä omia rajojaan, tulee helpisti tehtyä ylilyöntejä siihen toiseen ääripäähän. Tämä on toivottavasti vain vaihe ja lopulta päästään tilanteeseen, jossa rajat voi tuoda esiin ystävällisesti ja jämäkästi. Toisen kontrollointi tai muuttamisyrityksen on sitten ihan toinen juttu, ei liity millään omien rajojen kunnioittamiseen.
Minä olen törmännyt tähän. Itse olen tosin tehnyt sen ratkaisun, että en halua jatkaa yhteydenpitoa näiden kanssa, jotka ovat katkaisseet välit ylilyöntinsä takia, ottavat muutaman vuoden päästä yhteyttä eivätkä millään lailla näe omaa vastuutaan ja pyydä huonoa käytöstään anteeksi.
Ihan kuin se jonka rajat olet systemaattisesti ylittänyt haluaisi enää ikinä palata kanssasi tekemisiin kun viimein on päässyt eroon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveripiirissä näitä rajansa löytäneitä yhdistää melko epävakaa mielenterveys. Jatkuvaa kriiseilyä, mutta vika on aina muissa eikä heissä itsessään ikinä.
Traumataustahan heillä on jo lapsuudesta.
Monesti läheisriippuvaisia sekä ylimiellyttämisen taipumuksia.
Sitten heilahtavat toiseen ääripäähän.
Käytöksessä narsistisia tai jopa sosiopaattisia piirteitä sen jälkeen.
Mutta loppu viimein ovat hyvin onnettomia ihmisiä. Kaikesta ulospäin näytellystä voimaantumisen kulisseista huolimatta.
Hassua, että sinä diagnosoit kaikki mielenterveysongelmat heille, jotka sietokykyynsä asti ovat muita varten mutta peilistä et näe itseäsi joka tälläistä toimintaa harjoitat? Sinusta on ok ja normaalia väsyttää ihminen äärirajoilleen? Kyllä normaali i
Missä on puhuttu diagnoosista?
Millainen ihminen valitsee olla vain muita varten?
Kyllä normaalisti itsenäistynyt ihminen tajuaa että kaikki lähtee itsestä.
Omien tunteiden ja tarpeiden tunnistamisesta.
Siitä mitä itse on ja millaisten ihmisten kanssa haluaa olla vuorovaikutuksessa.
Yksinkertaista, eikö totta?
Ymmärrän. Olin itsekin ihan kohtuuton siinä vaiheessa kun vihdoinkin uskalsin vetää rajat. Itse asiassa potkaisin oikeastaan kaikki ihmiset elämästäni siinä vaiheessa pois.
Elin 20 vuotta täysin erakkona, kunnes opettelin taas olemaan ihmisten kanssa tekemisissä, tällä kertaa terveeltä pohjalta. Tiedän, kuulostaa todella creepyltä, mutta mun piti oikeasti mennä itteeni ja opetella ymmärtämään muitakin. Toki olin työelämässä koko tuon ajan, eli ihmisten kanssa tekemisissä, enkä elänyt yksin luolassa.
Mutta minusta tuli täysin mahdoton siinä vaiheessa kun tajusin tämän "rajojen vetämisen". En nyt jaksa selittää sitä sen enempää, koska en tykkää muistella niitä asioita, mutta tunnistan ilmiön. Liian kilttinä olemisen ja siitä purkautumisen. Siinä vaiheessa ihmisestä tulee todella hankala kapinoija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun miellyttäjä alkaa miettiä omia rajojaan, tulee helpisti tehtyä ylilyöntejä siihen toiseen ääripäähän. Tämä on toivottavasti vain vaihe ja lopulta päästään tilanteeseen, jossa rajat voi tuoda esiin ystävällisesti ja jämäkästi. Toisen kontrollointi tai muuttamisyrityksen on sitten ihan toinen juttu, ei liity millään omien rajojen kunnioittamiseen.
Minä olen törmännyt tähän. Itse olen tosin tehnyt sen ratkaisun, että en halua jatkaa yhteydenpitoa näiden kanssa, jotka ovat katkaisseet välit ylilyöntinsä takia, ottavat muutaman vuoden päästä yhteyttä eivätkä millään lailla näe omaa vastuutaan ja pyydä huonoa käytöstään anteeksi.
Oletko miettinyt mikä sinun käytöksessädi on aiheuttanut silloisen välien katkaisemisen? Sivusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua kauraa!
Hämmentää, miten perusystävällisestä ihmisestä voi kuoriutua ihan kamala kiukkupussi, joka sanoo kaikille kaikkeen ei.
No hämmentäähän se, kun on vuosikausia, jopa vuosikymmeniä ollut sinulle mieliksi ihan vaan välttääkseen käninää ja riitaa siitä kuinka hankala olet, ja nyt kun ei enää siedäkään moista paskaa ja uskaltaa sanoa ei, on sekin väärin.
Kuka on niin valheellinen että patoaa omia tunteitaan vuosia tai vuosikymmeniä?
Ota se peili käteen viimein. Sinunlaisesi ei ymmärrä että viet kaiken energian ja tilan. Toinen ei tule kuulluksi eikä nähdyksi, ja jos tuleekin, tulee mitätöidyksi, jonka sinäkin kommentillasi juuri todistit toteen.
No ei kai nyt kukaan voi valheellisia ihmisiä arvostaa millään tavalla. Eikä tarvitsekaan.
Vierailija kirjoitti:
Tämä yhdistää kaikkia tuntemiani "löysin rajani ja katkaisen välit suhun (ainakin hetkeksi, sitten kun päätän palata)" -tapauksia:
Kukaan heistä ei _kertaakaan_ ole sanonut sille välien katkaisun kohteelle, että joku asia toisen käytöksessään nyppisi ja antaisi toiselle mahdollisuuden korjata tapansa. Sen sijaan ärtymystä kerätään hiljaa mielessä ja lopuksi todetaan, että yhteydenpito loppui nyt. Ei edes anneta toiselle mahdollisuutta korjata asiaa.
Minusta on todella törkeää, jos toisen dumppaa ilman, että antaa toiselle mitään mahdollisuutta muuttaa tapaansa. Mistä se toinen voi tietää, että joku asia vaivaa sinua, jos et hänelle sitä kerro? Ja onko sekään kovin reilua, että jättää toisen eikä anna mahdollisuutta korjata käytöstä? Ja en nyt tarkoita mitään "lupaan etten p ahoinpitele sua enää" tyylisiä juttuja, vaan just näitä "istuit väärälle tuolille kotonani/et kysynyt mummoni kuulumisia" tms.
Tämä. Toisekseen minun kohtaamiltani tapauksilta on myös puuttunut kyky antaa pieniä asioita anteeksi tai ymmärtää toista asiassa, jossa hän on erilainen. Mitä sitten, vaikka kaveri puhuu paljon harrastuksestaan, joka ei sinua kiinnosta? Tai onko oikeasti maailman suurin vääryys, jos ystävä joskus itkeskelee sinulle avioeroaan? Tai jättää käytetyt asiat laittamatta likoon ruokailun jälkeen, vaikka sinä itse ehdottomasti teet niin joka kerta? Monilla on ärsyttäviä tapoja, mutta ei ne ole mikään maailmanloppu.
Minulle tuli esimerkiksi yllätyksenä, että ystäväni ei pese käsiään tullessaan ulkoa sisälle. Itse taas olen aivan ehdoton, että kädet pestään aina sisälle tullessa, vessakäynnin jälkeen ja ennen ruoanlaittoa. Ei silti kävisi pienessä mielessäkään heivata ystävää siksi, että olemme tässä asiassa ihan erilaisia.
Kun miellyttäjä alkaa miettiä omia rajojaan, tulee helpisti tehtyä ylilyöntejä siihen toiseen ääripäähän. Tämä on toivottavasti vain vaihe ja lopulta päästään tilanteeseen, jossa rajat voi tuoda esiin ystävällisesti ja jämäkästi. Toisen kontrollointi tai muuttamisyrityksen on sitten ihan toinen juttu, ei liity millään omien rajojen kunnioittamiseen.