Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 2.

Teidän on varmasti vaikea ymmärtää, näen sen kommenteistanne. 

Minä _uskon_ että näin uskomalla päästään lopulta taivaaseen. Jos joku läheinen kieltää uskonsa (kyllä, juuri sitä sanamuotoa käytän), hänen tekonsa ilmaisee minulle, että hän ei halua enää uskoa samalla tavalla kuin minä. Eli minua pelottaa se, että miten hänelle nyt käy. 

Tästä pelosta huolimatta jätän ilman muuta tuomarin osan Jumalalle. Ja tiedän, että Jumalalle on kaikki mahdollista. 

Vierailija kirjoitti:

Teidän on varmasti vaikea ymmärtää, näen sen kommenteistanne. 

Minä _uskon_ että näin uskomalla päästään lopulta taivaaseen. Jos joku läheinen kieltää uskonsa (kyllä, juuri sitä sanamuotoa käytän), hänen tekonsa ilmaisee minulle, että hän ei halua enää uskoa samalla tavalla kuin minä. Eli minua pelottaa se, että miten hänelle nyt käy. 

Tästä pelosta huolimatta jätän ilman muuta tuomarin osan Jumalalle. Ja tiedän, että Jumalalle on kaikki mahdollista. 

Ymmärrän tämän oikein hyvin. Mun mielestä se on vaan teknisesti hassu ja epätosi ilmaus, että sanotaan jonkun kieltäneen uskonsa. Esim. eräs vl-puhuja siirtyi katoliseen kirkkoon ja lähti vl-liikkeestä. Mun silmin hän ei kieltänyt uskoaan, vaan vaihtoi kirkkokuntaa. Jos joku lähtisi vl-liikkeestä ja sanoisi ettei usko Jumalaan eikä kristinuskon asioihin, silloin hän mun näkökulmasta kieltäisi uskonsa. Mutta juu, ymmärrän miksi vl-liikkeessä kasvanut ajattelee tietyllä tavalla. 

Me, jotka noin "erikoisessa" liikkeessä ei olla kasvettu, ei varmaan voida koskaan mitenkään käsittää tuon "samalla tavalla uskomisen" kaikennielevää merkitystä. Me ei vaan nähdäkseni voida sitä ajatusta tavoittaa vaikka miten mutkalle mentäisiin ja yritettäisiin ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Teidän on varmasti vaikea ymmärtää, näen sen kommenteistanne. 

Minä _uskon_ että näin uskomalla päästään lopulta taivaaseen. Jos joku läheinen kieltää uskonsa (kyllä, juuri sitä sanamuotoa käytän), hänen tekonsa ilmaisee minulle, että hän ei halua enää uskoa samalla tavalla kuin minä. Eli minua pelottaa se, että miten hänelle nyt käy. 

Tästä pelosta huolimatta jätän ilman muuta tuomarin osan Jumalalle. Ja tiedän, että Jumalalle on kaikki mahdollista. 

Voit käyttää sitä sanamuotoa, jota haluat. Onhan meillä sananvapaus. Mutta on myös vastuu sanoistaan. Tässä tapauksessa vastuu siitä, että loukkaa sanoillaan monia ihmisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teidän on varmasti vaikea ymmärtää, näen sen kommenteistanne. 

Minä _uskon_ että näin uskomalla päästään lopulta taivaaseen. Jos joku läheinen kieltää uskonsa (kyllä, juuri sitä sanamuotoa käytän), hänen tekonsa ilmaisee minulle, että hän ei halua enää uskoa samalla tavalla kuin minä. Eli minua pelottaa se, että miten hänelle nyt käy. 

Tästä pelosta huolimatta jätän ilman muuta tuomarin osan Jumalalle. Ja tiedän, että Jumalalle on kaikki mahdollista. 

Voit käyttää sitä sanamuotoa, jota haluat. Onhan meillä sananvapaus. Mutta on myös vastuu sanoistaan. Tässä tapauksessa vastuu siitä, että loukkaa sanoillaan monia ihmisiä. 

Se jo kuulostaisi ihan erilaiselle, jos sanamuoto olisi "hän kielsi vl-uskon".

Joku viisas on joskus sanonut, että " usko ilman epäilyä, ei ole uskoa. Silloin se on tietämistä.Ja tietoahan meillä ei ole."

Tuli vain mieleen noista joistain " tässä joukossa varmasti taivaaseen"  - tyyppisistä kirjoituksista. 

Vierailija kirjoitti:

Joku viisas on joskus sanonut, että " usko ilman epäilyä, ei ole uskoa. Silloin se on tietämistä.Ja tietoahan meillä ei ole."

Tuli vain mieleen noista joistain " tässä joukossa varmasti taivaaseen"  - tyyppisistä kirjoituksista. 

 

Täysin samaa mieltä.

Näen kyllä jälkimmäisestä kappaleesta, että ajattelet minun olevan varma uskossani. Voi, olet kovin väärässä:

2. Myös epäilysten ristiaallokko / saavuttaa voi, kun ilta viilenee. / Kun polku kulkee yöhön pimeään, / sydän kuin eksyksissä hätäilee.

3. Vaan silloin kuuluu ääni Paimenen, / hän kutsuu meitä rakkaudessaan: / Luokseni tulkaa, kaikki uupuneet, / en jätä teitä yksin milloinkaan.

Vierailija kirjoitti:

Nopea kommentti siihen, kun joku kirjoitti että lapsilla on turvallinen olo mennä nukkumaan synninpäästön kuulemisen jälkeen. Se juuri on ongelmallista. Lapsella pitäisi olla turvallinen olo aina nukkumaan mennessä ja ilman mitään rituaalia. Kristityn perheen lapsi luottaa Jeesuksen rakkauteen ja turvaan aina ja koko ajan.

Annan esimerkin, koska vl-liike on tuttu. Hyvä ystävä ehdollistui lapsena tuohon synninpäästöön joka ilta. Aikuisena kun hän muutti omilleen, hän alkoi kärsiä illalla pelkotiloista sen takia kun ei ollutkaan ketään keltä pyytää syntejä anteeksi. Eli perusturva puuttui. Oikeasti tuo jatkuva siunaaminen teki hänelle sen, että todellisuudessa hän ei ikinä oppinut luottamaan että siunaus ja rakkaus on voimassa koko ajan, vaan se pitää joltakin ihmiseltä pyytää. 

Yhtään herkemmille ihmisille tuo käytäntö on hirvittävän vahingollinen ja vieläpä hämärtää kristinuskon sanomaa.

Tämä käytäntö tuntuu ihan hirveältä siksikin, että eihän syntejä kuulu pyytää tai saada anteeksi ihmiseltä vaan Jumalalta. Raamatussakin vain Jeesus, Jumalan poika, antoi ihmisille heidän syntinsä anteeksi. Millä oikeudella ihminen ottaa itselleen tuollaisen tehtävän ja sitten vielä opettaa sitä "ainoana oikeana tapana"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nopea kommentti siihen, kun joku kirjoitti että lapsilla on turvallinen olo mennä nukkumaan synninpäästön kuulemisen jälkeen. Se juuri on ongelmallista. Lapsella pitäisi olla turvallinen olo aina nukkumaan mennessä ja ilman mitään rituaalia. Kristityn perheen lapsi luottaa Jeesuksen rakkauteen ja turvaan aina ja koko ajan.

Annan esimerkin, koska vl-liike on tuttu. Hyvä ystävä ehdollistui lapsena tuohon synninpäästöön joka ilta. Aikuisena kun hän muutti omilleen, hän alkoi kärsiä illalla pelkotiloista sen takia kun ei ollutkaan ketään keltä pyytää syntejä anteeksi. Eli perusturva puuttui. Oikeasti tuo jatkuva siunaaminen teki hänelle sen, että todellisuudessa hän ei ikinä oppinut luottamaan että siunaus ja rakkaus on voimassa koko ajan, vaan se pitää joltakin ihmiseltä pyytää. 

Yhtään herkemmille ihmisille tuo käytäntö on hirvittävän vahingollinen ja vieläpä häm

Tähän on helppo vastata, kunnolen joskus aiemminkin etsinyt valmiiksi Raamatusta kohtia. Syntien anteeksi antaminen perustuu täysin Raamattuun:

Raamatun mukaan syntien anteeksiantamisen tehtävä annettiin Kristuksen seuraajille erityisesti näissä kohdissa:

1. Joh. 20:2223: Jeesus antoi opetuslapsille Pyhän Hengen ja valtuuden antaa syntejä anteeksi tai pidättää ne.

2. Matt. 16:19: Pietarille annettiin taivasten valtakunnan avaimet, jotka symboloivat tätä valtaa.

3. Matt. 18:18: Valtuutus sitoa ja päästää annettiin laajemmalle opetuslasten yhteisölle.

4. Luuk. 24:4648: Syntien anteeksianto saarnattavana evankeliumin ydinsanomana.

5. 2. Kor. 5:1820: Kristityt toimivat sovituksen viran kantajina.

6. Jaak. 5:1516: Syntien tunnustaminen ja anteeksianto ovat osa kristillistä yhteisöllisyyttä.

Tässä vielä suorat lainaukset kohdista 4 ja 5

4.

2. Kor. 5:1820  Sovituksen virka

Kaiken tämän on saanut aikaan Jumala, joka on Kristuksen kautta sovittanut meidät itsensä kanssa ja antanut meille sovituksen viran. Jumala itse oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa, eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan, ja meille hän uskoi sovituksen sanan. Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.

Tässä Paavali kirjoittaa, että kristityille on annettu sovituksen virka, joka sisältää syntien anteeksiannon sanoman välittämisen ja julistamisen Jumalan puolesta.

5.

Jaak. 5:1516  Syntien tunnustaminen ja rukous

Uskoava rukous parantaa sairaan, ja Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, hän saa sen anteeksi. Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että parantuisitte.

Tässä painotetaan syntien tunnustamista ja rukoilemista, jonka yhteydessä syntien anteeksianto annetaan. Vaikka se tapahtuu Jumalan voimasta, ihmisten tehtävänä on rukoilla ja olla osana sovituksen prosessia.

 Tässä painotetaan syntien tunnustamista ja rukoilemista, jonka yhteydessä syntien anteeksianto annetaan. Vaikka se tapahtuu Jumalan voimasta, ihmisten tehtävänä on rukoilla ja olla osana sovituksen prosessia.

 

Tämä vika kappale tuli väärin, kopsin sikin sokin muistiosta. En tarkoita että synnit saisi rukoilemalla anteeksi, vaan toiselta uskovaiselta.

"Jos oikeasti tarkoituksena on keskustella, sen voi tehdä asiallisestikin. Muuten kyseessä on vain omien kielteisten tunteiden purkamisesta.

Tämä keskustelu on hyvin epäsuhtainen siinä, että vanhoillislestadiolaisia nimitellään ja haukutaan hyvin rumasti, vaikka he eivät itse vastaa epäasiallisesti."

Et ole ilmeisesti ketjua kovin tarkkaan seurannut, jos on noin väärä käsitys. Asia on täysin päinvastoin, kuin välität. 

Näytä se epäasiallinen viesti, jos sellaiseen voiittaat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nopea kommentti siihen, kun joku kirjoitti että lapsilla on turvallinen olo mennä nukkumaan synninpäästön kuulemisen jälkeen. Se juuri on ongelmallista. Lapsella pitäisi olla turvallinen olo aina nukkumaan mennessä ja ilman mitään rituaalia. Kristityn perheen lapsi luottaa Jeesuksen rakkauteen ja turvaan aina ja koko ajan.

Annan esimerkin, koska vl-liike on tuttu. Hyvä ystävä ehdollistui lapsena tuohon synninpäästöön joka ilta. Aikuisena kun hän muutti omilleen, hän alkoi kärsiä illalla pelkotiloista sen takia kun ei ollutkaan ketään keltä pyytää syntejä anteeksi. Eli perusturva puuttui. Oikeasti tuo jatkuva siunaaminen teki hänelle sen, että todellisuudessa hän ei ikinä oppinut luottamaan että siunaus ja rakkaus on voimassa koko ajan, vaan se pitää joltakin ihmiseltä pyytää. 

Yhtään herkemmille ihmisille tuo käytäntö on hirvittävän vahingollinen ja vieläpä häm

Sitä asiaahan on täällä jo muutamia tuhansia viestejä sitten monta kertaa käsitelty ja Raamatulla perusteltu.

Minusta syntien anteeksi saaminen on ihana asia, josta tulee lämmin ja turvallinen mieli. Niin on aina ollut.

Osaako joku asiaa ihmettelevä kertoa, mikä siinä tuntuu oudolta? Eikö puhdas omatunto ole hyvä asia?

Vierailija kirjoitti:

Minusta syntien anteeksi saaminen on ihana asia, josta tulee lämmin ja turvallinen mieli. Niin on aina ollut.

Osaako joku asiaa ihmettelevä kertoa, mikä siinä tuntuu oudolta? Eikö puhdas omatunto ole hyvä asia?

On hyvä asia, ja voi aina uudelleen ja uudelleen tehdä syntiä. Aina voi aloittaa puhtaalta pöydältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nopea kommentti siihen, kun joku kirjoitti että lapsilla on turvallinen olo mennä nukkumaan synninpäästön kuulemisen jälkeen. Se juuri on ongelmallista. Lapsella pitäisi olla turvallinen olo aina nukkumaan mennessä ja ilman mitään rituaalia. Kristityn perheen lapsi luottaa Jeesuksen rakkauteen ja turvaan aina ja koko ajan.

Annan esimerkin, koska vl-liike on tuttu. Hyvä ystävä ehdollistui lapsena tuohon synninpäästöön joka ilta. Aikuisena kun hän muutti omilleen, hän alkoi kärsiä illalla pelkotiloista sen takia kun ei ollutkaan ketään keltä pyytää syntejä anteeksi. Eli perusturva puuttui. Oikeasti tuo jatkuva siunaaminen teki hänelle sen, että todellisuudessa hän ei ikinä oppinut luottamaan että siunaus ja rakkaus on voimassa koko ajan, vaan se pitää joltakin ihmiseltä pyytää. 

Yhtään herkemmille ihmisille tuo käytäntö on hirvittävän vahingollinen ja vieläpä häm

Olisko ihan Raamatun perusteella? Sieltähän nuo perustelut löytyvät.

Vierailija kirjoitti:

Minusta syntien anteeksi saaminen on ihana asia, josta tulee lämmin ja turvallinen mieli. Niin on aina ollut.

Osaako joku asiaa ihmettelevä kertoa, mikä siinä tuntuu oudolta? Eikö puhdas omatunto ole hyvä asia?

Ensiksikään en usko, että ihminen syntyy maailmaan jonkinlaisen perisynnin riivaamana kuten Raamattu opettaa. Joten ihan lähtökohtaisesti ei ole tarvetta saada syntejä anteeksi, kun ei ole syntynyt sellaisten riivaamana.

En ehkä oikein ymmärrä tätä syntiä käsitteenäkään muuten kuin loogisesti. Ihmiset tekevät monenlaisia epäviisaita, typeriä, loukkaavia jne. asioita, mutta en näe niitä synteinä. Toki täytyy aina yrittää tehdä parhaansa ja korjata tekemänsä vääryydet. Siksikään ei ole tarvetta saada syntejä anteeksi  

Kolmanneksi en mitenkään usko, että ihminen on jotenkin itsenään onneton ja osaton vapautumassa näistä synneistään. Katolisessa kirkossahan asiaa voi itse edistää esimerkiksi aneilla ja suorittamalla ripissä määrättyjä rukouksia. Mutta luterilaisessa uskossa ihminen pääsee synneistään eroon ihan vain ja ainoastaan uskon, armon ja Jeesuksen Kristuksen tekemän uhrin vuoksi. 

Veikkaan, että sitä hyvää ja turvallista olla syntien anteeksi saamisesta voi kokea vain, jos on ensin peloteltu ja aiheutettu pientä tai isompaa traumaa synneillä pelottelulla. 

Mitä taas tulee puhtaaseen omatuntoon, niin minun olisi vaikea saavani sellaista jollain synninpäästöllä. Jos olisin vaikkapa tehnyt henkirikoksen, kyllä minä siitä syyllisyydestä kärsisin varmasti loppuelämäni eikä tulisi puhdas omatunto sillä että joku julistaa kaikki syntini anteeksi. Tuntuisi henkiseltä itsepetokselta uskotella itselle, että kaikki väärintekemiseni olisi jollain rukouksella unohdettu 

Vierailija kirjoitti:

"Jos oikeasti tarkoituksena on keskustella, sen voi tehdä asiallisestikin. Muuten kyseessä on vain omien kielteisten tunteiden purkamisesta.

Tämä keskustelu on hyvin epäsuhtainen siinä, että vanhoillislestadiolaisia nimitellään ja haukutaan hyvin rumasti, vaikka he eivät itse vastaa epäasiallisesti."

Et ole ilmeisesti ketjua kovin tarkkaan seurannut, jos on noin väärä käsitys. Asia on täysin päinvastoin, kuin välität. 

Näytä se epäasiallinen viesti, jos sellaiseen voiittaat.

Ketjussa, jossa osa kirjoittajista moderoi ketjua poistattamalla suurimman osan viesteistä, on sadistista kaasuvalottamista pyytää jotain kirjoittajaa todistamaan sanansa nimeämällä viesti jossa näin sanotaan. Kaasuvalotus kuuluu epäterveisiin yhteisöihin kuin nenä päähän. 

Miksei rukouksessa voisi saada syntejä anteeksi? Onko joku kohta raamatussa, josss tämä suoraan kielletään? Silloinhan Jumala näkee katumuksen. Synninpäästö perustuu siihen, että ihminen kokee syyllisyyttä ja kertomalla toiselle ihmiselle huojentaa oloaan. Kuitenkaan kaikki synnit ei ole tälläisiä, että olisi tarvetta kertoa toiselle ihmiselle. Tietysti se on hyvä ja turvallinen asia kuulla synninpäästö säännöllisesti, mutta ei siitä kristityn autuus ole varsinaisesti kiinni. Kyllä se muu kokonaisuus, joka pitää uskoa elossa. Sitten jos tulee mieltä vaivaavia asioita, niistä voi kertoa muille, samoin kuin tehdään ajallistenkin huolien kanssa. Raamatun mustavalkoiset tulkinnat vetää helposti mutkat suoriksi. 

Mietin siltäkin kannalta, että raamatun esimerkeissä synninpäästön kohdalla on kyse lähes aina siitä, että ei-uskovalle julistetaan ensimmäistä kertaa synnit anteeksi ja hänestä tulee uskova. Eli ihminen ikään kuin kerralla puhdistuu. Mutta missään ei taida olla tälläistä esimerkkiä käytännöstä, että on jatkuva synninpäästö käytössä jo valmiiksi uskovalla. Rukoilusta puhutaan paljon ja syntien tunnustamisesta toinen toiselle, mutta ei oikeastaan ole ihan samanlaista esimerkkiä kuin vl-uskossa. Tosin ei se vl-käytäntökään sinänsä väärin ole. Mutta jotenkin tulokulma asiaan on ehkä sävyltään vähän erilainen.