Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 2.

"Kuitenkin karu käytännön fakta on se, että aika harvoin "synti" on ihan pelkkä ihmisen ja Jumalan välinen asia. Eiköhän useimmat meidän ikävät teot kohdistu kuitenkin toiseen ihmiseen ( toki sitä kautta Jumalaan, joka jollain tavalla asuu kaikissa ihmisissä. Näin uskon)."

Omalla kohdalla väittäisin, että se "syntisyys" asuu nimenomaan ajatuksissa eniten. Sikäli minun ja Jumalan välinen asia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisättäköön, etten pidä katolista tapaa papille ripittäytymisestä ja varsinkaan entisajan anekauppaa syntien anteeksi "ostamisesta" rahalla sen oikeampana. Mieltään painavien asioiden kertominen huojentaa oloa, mutta uskon, että lopulta kyse on ihmisen ja Jumalan välisestä asiasta, jokaisen henkilökohtaisesti.

Ihmisillä on niin monenlaisia tapoja tulkita Raamattua, että onko tuo ihmekään, jos näkemyksiä on monia. Mikä tosiaan vie minusta pohjan siltä, että kukaan voisi sanoa olevansa yksin se, jolla on oikea näkemys.

Synninpäästö on tärkeä osa myös luterilaisen kirkon oppia.

Kummastelen sitä, miten kielteisesti täällä suhtaudutaan sen kirkon oppeihin, johon valtaosa (?) keskustelijoista itse kuuluu. 

Ei kai täällä kukaan varsinaisesti suhtaudu kielteisesti synninpäästöön. Minä en vaan usko siihen, että Raamattu kuvaisi täydellisesti kaikkia uskoon liittyviä asioita. Sen vuoksi en lähtisi rajaamaan asioita ja tekemään mustavalkoista täydellistä kokonaiskuvaa miten asiat maailmassa on. Täällä. oli esim. se video terroristilta, jolle Jeesus ilmestyi vankilassa. Ei mulla ole mitään vaikeuksia usko tuonkaltaisia juttuja.

Minusta vl-liikkeessä on liikaa järkeistetty kristinuskoa, sikäli ollaan luterilaisuuden ytimessä. Kuten joku joskus on sanonut, Luther vei meiltä ihmeet. Ei tietenkään oikeasti vienyt, mutta luterilaisuus kuitenkin on tavallaan riisuttu versio monessa asiassa. Kuitenkaan ei voi olla olemassa kristinuskoa, johon ei kuuluisi ihmeet ja mystiikka. Sellainen matemaattis-looginen lähestymistapa asettaa Jumalan hyvin pieneen asemaan ja jättää vallan vajavaisesti ymmärtäville ihmisille. Näin se ei voi todellisuudessa olla.

*terroristista

Vierailija kirjoitti:

"Kuitenkin karu käytännön fakta on se, että aika harvoin "synti" on ihan pelkkä ihmisen ja Jumalan välinen asia. Eiköhän useimmat meidän ikävät teot kohdistu kuitenkin toiseen ihmiseen ( toki sitä kautta Jumalaan, joka jollain tavalla asuu kaikissa ihmisissä. Näin uskon)."

Omalla kohdalla väittäisin, että se "syntisyys" asuu nimenomaan ajatuksissa eniten. Sikäli minun ja Jumalan välinen asia. 

Se, onko synti ajatuksissa vai teoissa ei vaikuta mitenkään synninpäästöön. 

Se on tullut selväksi, että moni tuntuu suhtautuvan  kriittisesti synnintunnustukseen ja synninpäästöön, jotka kuuluvat keskeisesti kirkon opetukseen.

Ei näköjään Eeva ja Olle taida laittaa matkalta videoita. Lukivat varmaan tästä ketjusta, että heitä kritisoitiin, kun lähtivät kaksin matkalle. Olen huomannut,  että lukevat tätä ketjua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisättäköön, etten pidä katolista tapaa papille ripittäytymisestä ja varsinkaan entisajan anekauppaa syntien anteeksi "ostamisesta" rahalla sen oikeampana. Mieltään painavien asioiden kertominen huojentaa oloa, mutta uskon, että lopulta kyse on ihmisen ja Jumalan välisestä asiasta, jokaisen henkilökohtaisesti.

Ihmisillä on niin monenlaisia tapoja tulkita Raamattua, että onko tuo ihmekään, jos näkemyksiä on monia. Mikä tosiaan vie minusta pohjan siltä, että kukaan voisi sanoa olevansa yksin se, jolla on oikea näkemys.

Synninpäästö on tärkeä osa myös luterilaisen kirkon oppia.

Kummastelen sitä, miten kielteisesti täällä suhtaudutaan sen kirkon oppeihin, johon valtaosa (?) keskustelijoista itse kuuluu. 

Toki synninpäästö on osa luterilaisen kirkon oppia, eikä siinä ole mitään pahaa. Mutta iso ero on siinä, että vanhoillislestadiolaisuudessa syntien anteeksipyytäminen ja synninpäästö on nostettu niin merkittävään asemaan. Luterilaisen kirkon näkökulmasta ihmisen ei tarvitse etsiä toista ihmistä pyytääkseen syntejään anteeksi ja saadakseen niitä anteeksi, vaan ihminen voi rukouksessa suoraan kertoa syntinsä Jumalalle ja luottaa siihen, että Jumala antaa anteeksi. Ei tarvitse miettiä, että pidättääkö tässä joku toinen ihminen minulta synninpäästön, kun se synninpäästö tulee Jumalalta eikä toiselta ihmiseltä. Toki erillinen rippi on mahdollinen, mutta se ei ole ainoa tapa saada syntejään anteeksi, vaan ihan hiljainenkin rukous Jumalan puoleen riittää.

Ja kun tätä joku kommentoi: toki syntien anteeksi antaminen on luterilaisessa kirkossa tärkeä asia, Jeesuksen sovitustyö on opin ydintä. Mutta luterilaisessa kirkossa se olennainen asia on Jeesuksen jo tekemä sovitustyö ja siihen luottaminen, ei jatkuva anteeksipyytäminen ja huoli siitä, saakohan oman synnin anteeksi. Kristitty voi luottaa aina siihen, että Jumala antaa anteeksi synnit, joita ihminen hiljaa mielessäänkin anteeksi pyytää.

T. Teologi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kuitenkin karu käytännön fakta on se, että aika harvoin "synti" on ihan pelkkä ihmisen ja Jumalan välinen asia. Eiköhän useimmat meidän ikävät teot kohdistu kuitenkin toiseen ihmiseen ( toki sitä kautta Jumalaan, joka jollain tavalla asuu kaikissa ihmisissä. Näin uskon)."

Omalla kohdalla väittäisin, että se "syntisyys" asuu nimenomaan ajatuksissa eniten. Sikäli minun ja Jumalan välinen asia. 

Se, onko synti ajatuksissa vai teoissa ei vaikuta mitenkään synninpäästöön. 

Se on tullut selväksi, että moni tuntuu suhtautuvan  kriittisesti synnintunnustukseen ja synninpäästöön, jotka kuuluvat keskeisesti kirkon opetukseen.

Ei suhtaudu kriittisesti. Suhtautuu varmaan kriittisesti siihen vl-oppiin, että synnit pitäisi olla anteeksi toiselta vl-ihmiseltä. Tai siihen, että, monille näyttää syntyneen traumoja lapsuuden aikana kun tuosta voi tosiaan syntyä sellainen jatkuva puhdistautumisen pakko. Painopiste on väärä, sen sijaan, että keskityttäisiin Jeesukseen ja Jumalan rakkauteen ihmistä kohtaan, keskitytäänkin ihmisen syntisyyteen ja ihmisen tekoihin synnin pesemisessä. Vaikka kyse on tosiaan lahjavanhurskaudesta, jonka eteen ei ihminen voi tehdä mitään. 

Jos se on Jumala, joka antaa synnit anteeksi niin eikö synninpäästössä ole pohjimmiltaan kyse siitä, että ihmiselle vakuutetaan, että synnit on anteeksi Jeesuksen vuoksi  ja sitten ihminen kykenee uskomaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ei näköjään Eeva ja Olle taida laittaa matkalta videoita. Lukivat varmaan tästä ketjusta, että heitä kritisoitiin, kun lähtivät kaksin matkalle. Olen huomannut,  että lukevat tätä ketjua.

Mielenkiintoista, että näet heidän lukevan tätä ketjua. Mistä se näkyy? 😳

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisättäköön, etten pidä katolista tapaa papille ripittäytymisestä ja varsinkaan entisajan anekauppaa syntien anteeksi "ostamisesta" rahalla sen oikeampana. Mieltään painavien asioiden kertominen huojentaa oloa, mutta uskon, että lopulta kyse on ihmisen ja Jumalan välisestä asiasta, jokaisen henkilökohtaisesti.

Ihmisillä on niin monenlaisia tapoja tulkita Raamattua, että onko tuo ihmekään, jos näkemyksiä on monia. Mikä tosiaan vie minusta pohjan siltä, että kukaan voisi sanoa olevansa yksin se, jolla on oikea näkemys.

Synninpäästö on tärkeä osa myös luterilaisen kirkon oppia.

Kummastelen sitä, miten kielteisesti täällä suhtaudutaan sen kirkon oppeihin, johon valtaosa (?) keskustelijoista itse kuuluu. 

 

Toki synninpäästö on osa luterilaisen kirkon oppia, eik

- Luterilaisen kirkon näkökulmasta ihmisen ei tarvitse etsiä toista ihmistä pyytääkseen syntejään anteeksi ja saadakseen niitä anteeksi, vaan ihminen voi rukouksessa suoraan kertoa syntinsä Jumalalle ja luottaa siihen, että Jumala antaa anteeksi. -

Tälle käsitykselle ei löydy Raamatusta vahvistusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei näköjään Eeva ja Olle taida laittaa matkalta videoita. Lukivat varmaan tästä ketjusta, että heitä kritisoitiin, kun lähtivät kaksin matkalle. Olen huomannut,  että lukevat tätä ketjua.

Mielenkiintoista, että näet heidän lukevan tätä ketjua. Mistä se näkyy? 😳

Ovat joskus instastooreissa tai videoissa selventäneet jotain asioita, joita tässä tai edellisessä pitkässä ketjussa oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisättäköön, etten pidä katolista tapaa papille ripittäytymisestä ja varsinkaan entisajan anekauppaa syntien anteeksi "ostamisesta" rahalla sen oikeampana. Mieltään painavien asioiden kertominen huojentaa oloa, mutta uskon, että lopulta kyse on ihmisen ja Jumalan välisestä asiasta, jokaisen henkilökohtaisesti.

Ihmisillä on niin monenlaisia tapoja tulkita Raamattua, että onko tuo ihmekään, jos näkemyksiä on monia. Mikä tosiaan vie minusta pohjan siltä, että kukaan voisi sanoa olevansa yksin se, jolla on oikea näkemys.

Synninpäästö on tärkeä osa myös luterilaisen kirkon oppia.

Kummastelen sitä, miten kielteisesti täällä suhtaudutaan sen kirkon oppeihin, johon valtaosa (?) keskustelijoista itse kuuluu. 

 

Toki synninpäästö on osa luterilaisen kirkon oppia, eik

Uskovaisella on koko ajan synnit anteeksi Kristuksen sovitustyön tähden. Ihminen on kuitenkin heikko eikä uskoa ole edes sinapinsiemenen vertaa, siksi sovitukseen ei aina riitä uskoa.

Uskon vahvistukseksi Jeesus kehotti laittamaan pois kuormaa ja syntiä, pesemään toistemme jalkoja. Kun omantunnon selkäreppu on puhtaana, jaksaa taas paremmin kulkea kilvoituksen polkua.

Yksinkertaisesti: evankeliumi antaa meille vähäuskoisille voimaa jatkaa kilvoitusta. Siksi se on hyvä ja tärkeä asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisättäköön, etten pidä katolista tapaa papille ripittäytymisestä ja varsinkaan entisajan anekauppaa syntien anteeksi "ostamisesta" rahalla sen oikeampana. Mieltään painavien asioiden kertominen huojentaa oloa, mutta uskon, että lopulta kyse on ihmisen ja Jumalan välisestä asiasta, jokaisen henkilökohtaisesti.

Ihmisillä on niin monenlaisia tapoja tulkita Raamattua, että onko tuo ihmekään, jos näkemyksiä on monia. Mikä tosiaan vie minusta pohjan siltä, että kukaan voisi sanoa olevansa yksin se, jolla on oikea näkemys.

Synninpäästö on tärkeä osa myös luterilaisen kirkon oppia.

Kummastelen sitä, miten kielteisesti täällä suhtaudutaan sen kirkon oppeihin, johon valtaosa (?) keskustelijoista itse kuuluu. 

 

Toki s

Raamatussa kehotetaan rukoilemaan Isää salassa.

Synninpäästöön liittyen pari kiinnostavaa kohtaa Raamatusta, ei sanaakaan synninpäästöstä näissä siis. Kyllä vl-liike siis tekee vahvaa tulkintaa omassa opissaan. Pitäisi katsella avoimin mielin myös kokonaisuutta. Vaikka synninpäästö on sinänsä kaunis asia ja antaa voimaa ihmiselle.

"28Kun Jeesus oli mennyt sisään ja vain oppilaat olivat hänen kanssaan, nämä kysyivät häneltä: Miksi me emme pystyneet ajamaan sitä demonia pois? 29Jeesus vastasi: Tätä lajia ei saa lähtemään muulla kuin rukouksella"

"Kirjoitan tämän teille Jumalan Poikaan uskoville, jotta tietäisitte, että teillä on ikuinen elämä. Voimme lähestyä häntä rohkeasti, sillä hän kuuntelee meitä, jos pyydämme jotain hänen tahtonsa mukaisesti. Ja kun tiedämme, että hän kuuntelee meitä, tiedämme myös saavamme sen, mitä ikinä häneltä pyydämmekin."

"Jos näet veljesi tai sisaresi tekevän syntiä, joka ei ole kuolemaksi, rukoile hänen puolestaan. Näin annat hänelle elämän. Nyt siis puhun niistä, joiden synti ei ole kuolemaksi. On myös kuolemaan johtavia syntejä, enkä kehota ketään rukoilemaan sellaisen synnin vuoksi. Kaikki vääryys on syntiä, mutta kaikki synti ei johda kuolemaan."

- Raamatussa kehotetaan rukoilemaan Isää salassa. -

Tämän takia:

Kun rukoilette, älkää tehkö sitä tekopyhien tavoin. He asettuvat mielellään synagogiin ja kadunkulmiin rukoilemaan, jotta olisivat ihmisten näkyvissä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet.

(Matteus 6)

Jos ihminen ajattelee voivansa antaa synnit anteeksi toiselle ihmiselle, niin silloin hän asettaa itsensä Jumalan paikalle ja se on väärin. Voi rukoilla toisen puolesta kyllä, pyynnöstä tai ilman, yhdessä tai itsekseen. Mutta ei ihminen voi antaa kenellekään syntejä anteeksi eikä edes määritellä tai tarkasti tietää, mikä on synti ja millaista syntiä ihminen on tehnyt.  Ei Raamatussa todellakaan sellaista menettelyä tarkoiteta. 

Eikä Jumala ole niin heikko, että tarvitsisi ihmistä välikappaleekseen, jota ilman Hän ei voisi ihmistä kuunnella. 

Ja väittääkö vl-liike ihan tosissaan, että maailman miljardien kristittyjen joukossa  on vain 100 000 ihmistä, joiden synnit on anteeksi annettu ja muiden rukoukset  ja anteeksipyynnöt Jumalalle  menevät ja ovat kautta aikojen menneet  vain jonnekin bittiavaruuteen ja niillä ei olekaan mitään merkitystä?

Päivämieheen oli muuten tullut juttu 

https://paivamies.fi/puhutaan-maasta-ja-taivaasta/on-onnekas-kun-on-sis…

Mielestäni tuo otsikko on kyllä hieman ristiriidassa sen kanssa, mitä tuo neljän lapsen isosisko sanoo...

" Joudun välillä hoitamaan niitä, kun oon vanhimpana kotona, mutta niin käy aika harvoin. En erityisemmin pidä lastenhoidosta, mutta ei se niin kovin rasittavaakaan ole

Koen aika usein rasittavia hetkiä pikkusisarusteni kanssa. Esimerkiksi silloin, kun ne tulee häiritsemään mua mun huoneeseen, tai jos on tekemässä jotakin, josta ite nauttii ja sitten joku tulee keskeyttämään silleen, että ei voi jatkaa sitä mikä jäi itellä kesken, Kalla kuvailee.

Hän kertoo oppineensa sisarustensa avulla myös itsehillintää. Toisinaan Kallan on tehnyt mieli huutaa pienille, mutta hän on pystynyt hillitsemään itsensä."

ja tämähän on tosi fresh lausuma artikkelissa: "Isosiskon rooliin suurperheessä kuuluu usein pienempien sisarusten hoito, näin myös Piggin perheessä. " Huom. isoSISKON rooliin. Ei helkkari. 

Tokihan hän sanoo, että on onnekas kun on sisaruksia eikä haluaisi koskaan luopua niistä, mutta ei tuo nyt ihan auvoiseltakaan kuulosta. Esimerkiksi itse (kahden pienemmän isosiskona kolmilapsisessa perheessä), mua ei käytännössä koskaan sisarukset kuormittanut enkä joutunut ottaan heistä minkäänlaista vastuuta tai harjoittelemaan itsehillintää lastenhoidossa. Sain olla ihan lapsi muiden joukossa. Ja otetaan huomioon, että tämä nuori on sisarussarjan keskellä. Mitähän mieltä vanhin sisko on.

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen ajattelee voivansa antaa synnit anteeksi toiselle ihmiselle, niin silloin hän asettaa itsensä Jumalan paikalle ja se on väärin. Voi rukoilla toisen puolesta kyllä, pyynnöstä tai ilman, yhdessä tai itsekseen. Mutta ei ihminen voi antaa kenellekään syntejä anteeksi eikä edes määritellä tai tarkasti tietää, mikä on synti ja millaista syntiä ihminen on tehnyt.  Ei Raamatussa todellakaan sellaista menettelyä tarkoiteta. 

Eikä Jumala ole niin heikko, että tarvitsisi ihmistä välikappaleekseen, jota ilman Hän ei voisi ihmistä kuunnella. 

Ja väittääkö vl-liike ihan tosissaan, että maailman miljardien kristittyjen joukossa  on vain 100 000 ihmistä, joiden synnit on anteeksi annettu ja muiden rukoukset  ja anteeksipyynnöt Jumalalle  menevät ja ovat kautta aikojen menneet  vain jonnekin bittiavaruuteen ja niillä ei olekaan mitään merkitystä?

Niinpä. Nämä on hieman monimutkaisempia juttuja kuin ensinäkemältä näyttää. Siihen liittyy keskeisesti se, että ymmärtää ja myöntää ettei ihminen kykene tuntemaan täydellisesti Jumalan toimintaa maailmassa. Sinänsä kristinuskon sanoma on yksinkertainen ja helppo käsittää.

"Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella."

Vierailija kirjoitti:

Päivämieheen oli muuten tullut juttu 

https://paivamies.fi/puhutaan-maasta-ja-taivaasta/on-onnekas-kun-on-sis…

Mielestäni tuo otsikko on kyllä hieman ristiriidassa sen kanssa, mitä tuo neljän lapsen isosisko sanoo...

" Joudun välillä hoitamaan niitä, kun oon vanhimpana kotona, mutta niin käy aika harvoin. En erityisemmin pidä lastenhoidosta, mutta ei se niin kovin rasittavaakaan ole

Koen aika usein rasittavia hetkiä pikkusisarusteni kanssa. Esimerkiksi silloin, kun ne tulee häiritsemään mua mun huoneeseen, tai jos on tekemässä jotakin, josta ite nauttii ja sitten joku tulee keskeyttämään silleen, että ei voi jatkaa sitä mikä jäi itellä kesken, Kalla kuvailee.

Hän kertoo oppineensa sisarustensa avulla myös itsehillintää. Toisinaan Kallan on tehnyt mieli huutaa pienille, mutta hän on pystynyt hillitsemään itsensä."

ja tämähän on tosi fresh lausuma artikkeli

Olisipa tuo juttu ollut isoveljestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päivämieheen oli muuten tullut juttu 

https://paivamies.fi/puhutaan-maasta-ja-taivaasta/on-onnekas-kun-on-sis…

Mielestäni tuo otsikko on kyllä hieman ristiriidassa sen kanssa, mitä tuo neljän lapsen isosisko sanoo...

" Joudun välillä hoitamaan niitä, kun oon vanhimpana kotona, mutta niin käy aika harvoin. En erityisemmin pidä lastenhoidosta, mutta ei se niin kovin rasittavaakaan ole

Koen aika usein rasittavia hetkiä pikkusisarusteni kanssa. Esimerkiksi silloin, kun ne tulee häiritsemään mua mun huoneeseen, tai jos on tekemässä jotakin, josta ite nauttii ja sitten joku tulee keskeyttämään silleen, että ei voi jatkaa sitä mikä jäi itellä kesken, Kalla kuvailee.

Hän kertoo oppineensa sisarustensa avulla myös itsehillintää. Toisinaan Kallan on tehnyt mieli huutaa pienille, mutta hän on pystynyt hillitsemään itsensä."

Sanos muuta. Just tollasessa muka viattomassa jutussa haisee niin pahasti tuo liikkeen naisia ja miehiä eri lailla arvottava asenne.

Keskitytäänkö vielä hetkeksi myös tuohon, että kyseinen isosisko ei erityisemmin pidä lastenhoidosta. Mitenköhän hän näkee tulevaisuutensa liikkeessä?