Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 2.

Mietin siltäkin kannalta, että raamatun esimerkeissä synninpäästön kohdalla on kyse lähes aina siitä, että ei-uskovalle julistetaan ensimmäistä kertaa synnit anteeksi ja hänestä tulee uskova. Eli ihminen ikään kuin kerralla puhdistuu. Mutta missään ei taida olla tälläistä esimerkkiä käytännöstä, että on jatkuva synninpäästö käytössä jo valmiiksi uskovalla. Rukoilusta puhutaan paljon ja syntien tunnustamisesta toinen toiselle, mutta ei oikeastaan ole ihan samanlaista esimerkkiä kuin vl-uskossa. Tosin ei se vl-käytäntökään sinänsä väärin ole. Mutta jotenkin tulokulma asiaan on ehkä sävyltään vähän erilainen. 

Vierailija kirjoitti:

Mietin siltäkin kannalta, että raamatun esimerkeissä synninpäästön kohdalla on kyse lähes aina siitä, että ei-uskovalle julistetaan ensimmäistä kertaa synnit anteeksi ja hänestä tulee uskova. Eli ihminen ikään kuin kerralla puhdistuu. Mutta missään ei taida olla tälläistä esimerkkiä käytännöstä, että on jatkuva synninpäästö käytössä jo valmiiksi uskovalla. Rukoilusta puhutaan paljon ja syntien tunnustamisesta toinen toiselle, mutta ei oikeastaan ole ihan samanlaista esimerkkiä kuin vl-uskossa. Tosin ei se vl-käytäntökään sinänsä väärin ole. Mutta jotenkin tulokulma asiaan on ehkä sävyltään vähän erilainen. 

Synninpäästö on keskeisellä sijalla kristillisten kirkkojen opetusta, oli sitten kyse katolisesta, luterilaisesta tai monista muista kirkkokunnista. Ei se mitenkään rajoitu ei-uskovien uskoontuloon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin siltäkin kannalta, että raamatun esimerkeissä synninpäästön kohdalla on kyse lähes aina siitä, että ei-uskovalle julistetaan ensimmäistä kertaa synnit anteeksi ja hänestä tulee uskova. Eli ihminen ikään kuin kerralla puhdistuu. Mutta missään ei taida olla tälläistä esimerkkiä käytännöstä, että on jatkuva synninpäästö käytössä jo valmiiksi uskovalla. Rukoilusta puhutaan paljon ja syntien tunnustamisesta toinen toiselle, mutta ei oikeastaan ole ihan samanlaista esimerkkiä kuin vl-uskossa. Tosin ei se vl-käytäntökään sinänsä väärin ole. Mutta jotenkin tulokulma asiaan on ehkä sävyltään vähän erilainen. 

Synninpäästö on keskeisellä sijalla kristillisten kirkkojen opetusta, oli sitten kyse katolisesta, luterilaisesta tai monista muista kirkkokunnista. Ei se mitenkään rajoitu ei-uskovien uskoontuloon.

Eikä ole kertaluontoinenkaan ja on käytössä uskovilla, ei vain uskoontulevalla...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin siltäkin kannalta, että raamatun esimerkeissä synninpäästön kohdalla on kyse lähes aina siitä, että ei-uskovalle julistetaan ensimmäistä kertaa synnit anteeksi ja hänestä tulee uskova. Eli ihminen ikään kuin kerralla puhdistuu. Mutta missään ei taida olla tälläistä esimerkkiä käytännöstä, että on jatkuva synninpäästö käytössä jo valmiiksi uskovalla. Rukoilusta puhutaan paljon ja syntien tunnustamisesta toinen toiselle, mutta ei oikeastaan ole ihan samanlaista esimerkkiä kuin vl-uskossa. Tosin ei se vl-käytäntökään sinänsä väärin ole. Mutta jotenkin tulokulma asiaan on ehkä sävyltään vähän erilainen. 

Synninpäästö on keskeisellä sijalla kristillisten kirkkojen opetusta, oli sitten kyse katolisesta, luterilaisesta tai monista muista kirkkokunnista. Ei se mitenkään rajoitu ei-uskovien uskoontuloon.

Niin on, mutta en tiedä onko missään muualla vastaavaa kuin vl-liikkeessä, että siitä on tehty päivittäinen "rituaali". 

Tosiassa kristitty voi vain kerran saada sen merkittävimmän synninpäästön, eli epäuskosta uskoon. Kaikki on sen jälkeen vain uskon hoitamista. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta syntien anteeksi saaminen on ihana asia, josta tulee lämmin ja turvallinen mieli. Niin on aina ollut.

Osaako joku asiaa ihmettelevä kertoa, mikä siinä tuntuu oudolta? Eikö puhdas omatunto ole hyvä asia?

Puhdas omatunto on hyvä asia. Yksi pieni esimerkki kuitenkin: vl koulukaverini (eri tyypit eri kerroilla) kohtelivat minua jokusia kertoja koulussa hyvin törkeästi. Kukaan heistä ei missään vaiheessa jälkeenpäin pyytänyt anteeksi, vaikka teot minun moraalikäsitykseni mukaan olisivat sitä edellyttäneet. (En kinunnut anteeksipyyntöä tms, olin vaan mielessäni aika typertynyt)

Epäilemättä he illalla saivat nämäkin syntinsä anteeksi ja heillä oli taas puhdas omatunto, mutta jokin tässä nyt ei vaan mielestäni ihan ole kohdillaan.

Toki voinet väittää, että "he eivät olleet oikeita vl" mutta ainakin avoimesti juttelivat seuroista yms. Mutta mielestäni siis tuon liikkeen keskinäisen jatkuvan syntitouhun varjopuoli vaikuttaa olevan se, ettei oikeilta eläviltä ihmisiltä pyydetä anteeksi, kun kaikki on jo kuitattu saarnaamalla. Ne itse ihmiset unohtuvat. Vai ajatellaanko "vääräuskoisia" sitten niin "alempiarvoisiksi", ettei heistä tarvitse välittää. En tiedä. Ja siis koulu oli amk.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta syntien anteeksi saaminen on ihana asia, josta tulee lämmin ja turvallinen mieli. Niin on aina ollut.

Osaako joku asiaa ihmettelevä kertoa, mikä siinä tuntuu oudolta? Eikö puhdas omatunto ole hyvä asia?

 

Puhdas omatunto on hyvä asia. Yksi pieni esimerkki kuitenkin: vl koulukaverini (eri tyypit eri kerroilla) kohtelivat minua jokusia kertoja koulussa hyvin törkeästi. Kukaan heistä ei missään vaiheessa jälkeenpäin pyytänyt anteeksi, vaikka teot minun moraalikäsitykseni mukaan olisivat sitä edellyttäneet. (En kinunnut anteeksipyyntöä tms, olin vaan mielessäni aika typertynyt)

Epäilemättä he illalla saivat nämäkin syntinsä anteeksi ja heillä oli taas puhdas omatunto, mutta jokin tässä nyt ei vaan mielestäni ihan ole kohdillaan.

Toki voinet väittää, että "he eivät olleet oikeita vl" mutta ainakin avoimesti juttelivat seuroi

Minua kiusasi koulussa poika, joka kertoi joskus luokassa ylpeänä, että rukoilee joka ilta syntejään anteeksi Jumalalta. Ei ollut mikään vl.

Miten tuo syntien anteeksi antaminen ja pyytäminen valtaväestön kohdalla mielestäsi eroaa sinun kertomastasi? 

Vierailija kirjoitti:

Tosiassa kristitty voi vain kerran saada sen merkittävimmän synninpäästön, eli epäuskosta uskoon. Kaikki on sen jälkeen vain uskon hoitamista. 

Tuollaista ei näkemystä kyllä evankelisluterilainen kirkko opeta. Ei ole mitään kertasynninpäästöä, jonka jälkeen synninpäästö olisi sen vähäisempi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiassa kristitty voi vain kerran saada sen merkittävimmän synninpäästön, eli epäuskosta uskoon. Kaikki on sen jälkeen vain uskon hoitamista. 

Tuollaista ei näkemystä kyllä evankelisluterilainen kirkko opeta. Ei ole mitään kertasynninpäästöä, jonka jälkeen synninpäästö olisi sen vähäisempi. 

Kerrohan, onko vl uskovainen ennen kuin saa kuulla synninpäästön, sanotaanko vaikkapa jostain mieltä painavasta mutta ei erityisen vakavasta asiasta? Eikö niin, että vl opin mukaan on. Sehän olisi kamala tilanne jos ihminen ei ikään kuin olisi kristitty synninpäästöjen välissä. Hyvin heikkoa olisi kristinuskon voima silloin. Tietysti poislukien vakavat asiat, joissa voi uskokin "kuolla", joko pahuuden tai paatumuksen kautta. Niin että kyllä se on aivan eri asia kun ihminen saa ensimmäistä kertaa kuulla kristinuskon sanoman ja pystyy siihen uskomaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiassa kristitty voi vain kerran saada sen merkittävimmän synninpäästön, eli epäuskosta uskoon. Kaikki on sen jälkeen vain uskon hoitamista. 

Tuollaista ei näkemystä kyllä evankelisluterilainen kirkko opeta. Ei ole mitään kertasynninpäästöä, jonka jälkeen synninpäästö olisi sen vähäisempi. 

Kerrohan, onko vl uskovainen ennen kuin saa kuulla synninpäästön, sanotaanko vaikkapa jostain mieltä painavasta mutta ei erityisen vakavasta asiasta? Eikö niin, että vl opin mukaan on. Sehän olisi kamala tilanne jos ihminen ei ikään kuin olisi kristitty synninpäästöjen välissä. Hyvin heikkoa olisi kristinuskon voima silloin. Tietysti poislukien vakavat asiat, joissa voi uskokin "kuolla", joko pahuuden tai paatumuksen kautta. Niin että kyllä se on aivan eri asia kun ihminen saa ensimmäistä kerta

En kirjoittanut mitään vanhoillislestadiolaisesta opista vaan ihan kansankirkkomme opista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiassa kristitty voi vain kerran saada sen merkittävimmän synninpäästön, eli epäuskosta uskoon. Kaikki on sen jälkeen vain uskon hoitamista. 

Tuollaista ei näkemystä kyllä evankelisluterilainen kirkko opeta. Ei ole mitään kertasynninpäästöä, jonka jälkeen synninpäästö olisi sen vähäisempi. 

Kerrohan, onko vl uskovainen ennen kuin saa kuulla synninpäästön, sanotaanko vaikkapa jostain mieltä painavasta mutta ei erityisen vakavasta asiasta? Eikö niin, että vl opin mukaan on. Sehän olisi kamala tilanne jos ihminen ei ikään kuin olisi kristitty synninpäästöjen välissä. Hyvin heikkoa olisi kristinuskon voima silloin. Tietysti poislukien vakavat asiat, joissa voi uskokin "kuolla", joko pahuuden tai paatumuksen kautta. Niin että kyllä se o

En kirjoittanut mitään vanhoillislestadiolaisesta opista vaan ihan kansankirkkomme opista. 

 

Juu, mutta ei ihminen menetä uskoaan synninpäästöjen välissä, ellei ole kyse tahallisesta vakavasta pahuudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiassa kristitty voi vain kerran saada sen merkittävimmän synninpäästön, eli epäuskosta uskoon. Kaikki on sen jälkeen vain uskon hoitamista. 

Tuollaista ei näkemystä kyllä evankelisluterilainen kirkko opeta. Ei ole mitään kertasynninpäästöä, jonka jälkeen synninpäästö olisi sen vähäisempi. 

Kerrohan, onko vl uskovainen ennen kuin saa kuulla synninpäästön, sanotaanko vaikkapa jostain mieltä painavasta mutta ei erityisen vakavasta asiasta? Eikö niin, että vl opin mukaan on. Sehän olisi kamala tilanne jos ihminen ei ikään kuin olisi kristitty synninpäästöjen välissä. Hyvin heikkoa olisi kristinuskon voima silloin. Tietysti poislukien vakavat asiat, joissa voi uskokin "kuolla", joko pah

Onko jossain väitetty, että menettää?

Anteeksiantamuksen evankeliumilla noudatetaan Kristuksen ohjeita:

-peskää pois kaikki kuorma ja synti joka tekee matkan hitaaksi

-peskää toistenne jalkoja

-peskää vaelluksen jalkoja

Kyllä meille kaikille tulee sitä kuormaa ja syntiä ihan päivittäin. On hyvä pestä ne pois että on kevyempi kulkea <3

1.

Peskää pois kaikki kuorma ja synti joka tekee matkan hitaaksi

 Hebrealaiskirje 12:1

Kun meillä on näin suuri todistajien pilvi ympärillämme, pankaa mekin pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoo meitä, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa.

2.

Peskää toistenne jalkoja

Johanneksen evankeliumi 13:1415

Jos nyt minä, teidän Herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, niin tulee teidänkin pestä toistenne jalat. Minä annoin teille esikuvan, että tekin tekisitte niin kuin minä olen tehnyt teille.

3.

Peskää vaelluksen jalkoja

Tämä ajatus liittyy siihen, että vaikka olemme Kristuksessa jo puhdistetut, tarvitsemme kuitenkin jatkuvaa vaelluksen puhdistusta.

 Johanneksen evankeliumi 13:10

Joka on kylpenyt, sen ei tarvitse muuta kuin pestä jalkansa, ja niin hän on kokonaan puhdas. Te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki.

"Veikkaan, että sitä hyvää ja turvallista olla syntien anteeksi saamisesta voi kokea vain, jos on ensin peloteltu ja aiheutettu pientä tai isompaa traumaa synneillä pelottelulla. 

Mitä taas tulee puhtaaseen omatuntoon, niin minun olisi vaikea saavani sellaista jollain synninpäästöllä. Jos olisin vaikkapa tehnyt henkirikoksen, kyllä minä siitä syyllisyydestä kärsisin varmasti loppuelämäni eikä tulisi puhdas omatunto sillä että joku julistaa kaikki syntini anteeksi."

Samaa mieltä siitä, että en usko ihmisen antamaan synninpäästöön sillä tavalla, että se "riittäisi" syntien anteeksisaamiseen. Raamattu sanoo, että jokainen ihminen on syntiä tehnyt ja langennut, itsessään taivaaseen kelvoton. Ainoa pelastus on armossa eli Jeesuksen uhrissa, jonka kautta syntinsä saa anteeksi. Edellä mainitut Raamatun kohdat, joissa puhutaan apostolien saamasta tehtävästä kertovat minusta siitä, että he ovat saaneet tehtävän puhua ihmisille Jeesuksesta ja ottamaan tämän vastaan, ei siitä, että he ihmisinä ovat ottaneet Jeesuksen aseman antaakseen syntejä anteeksi omin päin. 

Ihmisenä toisten syntiseksi leimaaminen kuin synnistä vapauttaminenkin tuntuu asiattomalta. Ja se mahdollistaa tosiaan sen, että hyvällä omallatunnolla voi joka päivä uusia rikoksensa, kun voi vain pyytää kaveria "pyyhkimään ne pois". Väärä anteeksipyytäminen ja pakosta anteeksiantaminen mahdollistaa vaikka lapsen hyväksik*ytön, kun uhri on tavallaan pakotettu antamaan anteeksi, jos tekijä tekojensa jälkeen sitä vaatii. Toisaalta lapselle tekee pahaa sekin, että tuntee kaiken aikaa tekevänsä väärin, vaikka olisi nähnyt koulussa jonkun koulutv-ohjelman tai ajatelleensa haluavansa kokeilla korvakoruja, ja kokee joutuvansa siitä helvettiin. Sellainen on henkistä väkivaltaa, ja sinänsä kaunis ajatus, että vanhempana tuottaa lapselle hyvän omantunnon "saarnaamalla synnit pois" aiheuttaa myös ahdistusta ihan turhastakin asiasta.   

Synnillä ja helvetillä pelottelu on siinä mielessä tarpeetonta, että se tekee ihmiselle trauman ja pelon, kuten joku jo sanoikin. Ihmisen tulisi pyrkiä hyvään ja oikeaan rakkaudesta, ei pelosta. 

Lisättäköön, etten pidä katolista tapaa papille ripittäytymisestä ja varsinkaan entisajan anekauppaa syntien anteeksi "ostamisesta" rahalla sen oikeampana. Mieltään painavien asioiden kertominen huojentaa oloa, mutta uskon, että lopulta kyse on ihmisen ja Jumalan välisestä asiasta, jokaisen henkilökohtaisesti.

Ihmisillä on niin monenlaisia tapoja tulkita Raamattua, että onko tuo ihmekään, jos näkemyksiä on monia. Mikä tosiaan vie minusta pohjan siltä, että kukaan voisi sanoa olevansa yksin se, jolla on oikea näkemys.

Jeesuksen sanat ja esimerkki on meille kaikille, jotka olemme hänen opetuslapsiaan. Hän ei sanonut: tämä on vain teille kahdelletoista, vaan: että tekin tekisitte niin. Apostolit kirjoittivat näistä ohjeista koko seurakunnalle, ja se koskee siis meitäkin.

 

Vaeltakaamme siis puhtaina, ei likaisina.

"Minua kiusasi koulussa poika, joka kertoi joskus luokassa ylpeänä, että rukoilee joka ilta syntejään anteeksi Jumalalta. Ei ollut mikään vl.

Miten tuo syntien anteeksi antaminen ja pyytäminen valtaväestön kohdalla mielestäsi eroaa sinun kertomastasi?"

Ei eroa tietysti perusolemukseltaan mitenkään. Kuitenkin tuollainen jatkuva rituaalimainen saarnaaminen aiheuttaa mielestäni jo vaaran, että siitä tuleekin pelkkä höttöinen rituaali josta annoit myös esimerkin.

Kuitenkin karu käytännön fakta on se, että aika harvoin "synti" on ihan pelkkä ihmisen ja Jumalan välinen asia. Eiköhän useimmat meidän ikävät teot kohdistu kuitenkin toiseen ihmiseen ( toki sitä kautta Jumalaan, joka jollain tavalla asuu kaikissa ihmisissä. Näin uskon).

Siis mielestäni saarnaaminen muuttuu arvottomaksi hötöksi silloin, jos ja kun jätän oman onnensa nojaan hänet, jota vastaan olen rikkonut. Eli se kuuluisa sydämen tila on vinksallaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on niin monenlaisia tapoja tulkita Raamattua, että onko tuo ihmekään, jos näkemyksiä on monia. Mikä tosiaan vie minusta pohjan siltä, että kukaan voisi sanoa olevansa yksin se, jolla on oikea näkemys.

Varmasti näin on. Tuo kirjoittamani ei ole vl-tulkinta, vaan siihen löytyy helposti perusteluita eksegetiikan teoksista:

Jeesuksen ohjeet syntien ja kuormien pois panemisesta (Hebr. 12:1) sekä jalkojen pesusta (Joh. 13:1415) eivät rajoitu vain apostoleihin. Eksegeettiset tutkimukset ja kommentaarit osoittavat, että nämä tekstit on tarkoitettu koko seurakunnalle: ne ovat esimerkki nöyryydestä, palvelemisesta ja jatkuvasta puhdistumisesta, jotka kuuluvat jokaisen kristityn vaellukseen.

Lähteet

BibleHub, Commentary on Hebrews 12:1 korostaa, että kehotus panna pois kaikki mikä painaa ja synti on koko seurakunnalle, ei apostoleille yksin.

Christian Study Library: John 13:1-20 Feet Washing as Fundamental to a Healthy Church Life selittää, että jalkojen pesu on esikuva seurakunnan yhteiselämälle ja nöyryydelle.

Paul Danbaki Jatau (2023): Feet Washing (John 13:1-17) as a Paradigm for Christian Leadership in Nigeria osoittaa, että Joh. 13:1-17 opettaa yleisesti kristillistä johtajuutta ja palveluasennetta, ei vain historiallista käskyä apostoleille.

Vierailija kirjoitti:

Lisättäköön, etten pidä katolista tapaa papille ripittäytymisestä ja varsinkaan entisajan anekauppaa syntien anteeksi "ostamisesta" rahalla sen oikeampana. Mieltään painavien asioiden kertominen huojentaa oloa, mutta uskon, että lopulta kyse on ihmisen ja Jumalan välisestä asiasta, jokaisen henkilökohtaisesti.

Ihmisillä on niin monenlaisia tapoja tulkita Raamattua, että onko tuo ihmekään, jos näkemyksiä on monia. Mikä tosiaan vie minusta pohjan siltä, että kukaan voisi sanoa olevansa yksin se, jolla on oikea näkemys.

Synninpäästö on tärkeä osa myös luterilaisen kirkon oppia.

Kummastelen sitä, miten kielteisesti täällä suhtaudutaan sen kirkon oppeihin, johon valtaosa (?) keskustelijoista itse kuuluu.