Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 2.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveisiä seuroista!

Tervetuloa kaikki seuroihin paikan päälle tai kuulolle nettiseuroihin! 

Kannattaa kuunnella itse eikä jäädä toisten nettikirjoitusten varaan. Tässäkin ketjussa saa aika merkillisen, ei ollenkaan totuudenmukaisen kuvan seurapuheista.

Seurapuheissa luetaan paljon raamattua ja tavallaan selitetään raamattua toisilla raamatunkohdilla. 

Mietin tuossa just tuota kun kuuntelin pari viikkoa sitten puhetta, vanha puhuja painotti monta kertaa puheen aikana miten karannut pitää tehdä tässä elämässä ja kerto esimerkkejä miten viimehetkillä jotkut oli saaneet synninpäästön jne. Niin sitten kun miettii tuolta kannalta, että tosiaan lapsia on kuuntelemassa niin mitä se tekee psyykelle, että kuulee tollasia juttuja vuodesta toiseen. Siis vaikka vl-oppi oli kaikkinensa totta (epäilen), ni

"Kuulijoilla on erilaisia tarpeita, niin tarvitaan erilaisia puhujia. Luotamme ja uskomme, että Jumala antaa puhetta jokaiselle tarpeen mukaan."

Se olisi sitten hyvä etukäteen kertoa, että minkälainen saarna on tulossa, että tietää herkimmät pysyä poissa silloin kun on tarpeen puhua niille kovapäisimmille sillä tyylillä, että niille menee perille.

Puheita ei siis voi sovittaa lasten tarpeiden mukaan tai edes varoittaa etukäteen, että tämän päivän puhe voi tuntua pienimmistä pelottavalta, heidän kanssa voi olla parempi jäädä kotiin tai mennä vaikka pyhäkouluun ( jos siellä olisi turvallisempaa)?

"Kuulijoilla on erilaisia tarpeita, niin tarvitaan erilaisia puhujia. Luotamme ja uskomme, että Jumala antaa puhetta jokaiselle tarpeen mukaan."

Viisas ihminen ottaa huomioon kuulijakunnan. Kukaan puhuja ei lukisi seuroissa ääneen Tuomarien kirjan 19: 25-26 kohtaa, koska jokainen ymmärtää ettei se sovi lasten korville vaikka kuuluukin Raamattuun. Miksei siis muissakin asioissa ottaisi huomioon kuulijoita. 

Jeesuskin puhui Raamatun mukaan eri tavalla eri ihmisille, ei kaikille samoin.

Vierailija kirjoitti:

Puheita ei siis voi sovittaa lasten tarpeiden mukaan tai edes varoittaa etukäteen, että tämän päivän puhe voi tuntua pienimmistä pelottavalta, heidän kanssa voi olla parempi jäädä kotiin tai mennä vaikka pyhäkouluun ( jos siellä olisi turvallisempaa)?

Tiedän, että ainakin täälläpäin on nykyään lastenseuroiksi kutsuttuja seuroja joinakin sunnuntaina. Eli käsittääkseni vanhemmat halutessaan voivat ainakin jonkin verran vaikuttaa siihen mitä lapset kuulevat. En tiedä kuinka usein noita seuroja on, että onko vain satunnaisesti vai joka viikko. 

T.ex-vl

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puheita ei siis voi sovittaa lasten tarpeiden mukaan tai edes varoittaa etukäteen, että tämän päivän puhe voi tuntua pienimmistä pelottavalta, heidän kanssa voi olla parempi jäädä kotiin tai mennä vaikka pyhäkouluun ( jos siellä olisi turvallisempaa)?

Tiedän, että ainakin täälläpäin on nykyään lastenseuroiksi kutsuttuja seuroja joinakin sunnuntaina. Eli käsittääkseni vanhemmat halutessaan voivat ainakin jonkin verran vaikuttaa siihen mitä lapset kuulevat. En tiedä kuinka usein noita seuroja on, että onko vain satunnaisesti vai joka viikko. 

T.ex-vl

Totta, mutta yleensä lapset istuu tavallisissa seuroissa mukana, totta kai. Mihinkä vanhemmat ne lapset aina jättäisi seurojen ajaksi. Moni vanhempi vielä saattaa sanoa, että kuuntele puhetta niin aika kuluu nopeammin. (Sivusta eri.)

- Moni vanhempi vielä saattaa sanoa, että kuuntele puhetta niin aika kuluu nopeammin. -

Jännä kommentti. Onko näyttöä? 🤔

Vierailija kirjoitti:

- Moni vanhempi vielä saattaa sanoa, että kuuntele puhetta niin aika kuluu nopeammin. -

Jännä kommentti. Onko näyttöä? 🤔

No tästähän voidaan "keskustella" vaikka seuraavat 10 sivua, niin saadaan kätevästi ohitettua se alkuperäinen aihe eli pyritäänkö siellä seuroissa jotenkin huomioimaan se, että monille lapsille herää puheista pelkoja, joiden kanssa he pahimmillaan jäävät kotonakin täysin yksin. Jos pyritään niin miten se ilmenee ja jos ei pyritä niin onko tälle olemassa joku pitävä peruste miksi ei.

Vai "uhrataanko" nämä pelkäävät lapset yhteisön hyväksi? Tyyliin "täällä valtakunnassa on pelkkää rauhaa ja joka muuta väittää on väärässä/vääränlainen(liian herkkä tms)/ ymmärtänyt väärin".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- Moni vanhempi vielä saattaa sanoa, että kuuntele puhetta niin aika kuluu nopeammin. -

Jännä kommentti. Onko näyttöä? 🤔

 

No tästähän voidaan "keskustella" vaikka seuraavat 10 sivua, niin saadaan kätevästi ohitettua se alkuperäinen aihe eli pyritäänkö siellä seuroissa jotenkin huomioimaan se, että monille lapsille herää puheista pelkoja, joiden kanssa he pahimmillaan jäävät kotonakin täysin yksin. Jos pyritään niin miten se ilmenee ja jos ei pyritä niin onko tälle olemassa joku pitävä peruste miksi ei.

Vai "uhrataanko" nämä pelkäävät lapset yhteisön hyväksi? Tyyliin "täällä valtakunnassa on pelkkää rauhaa ja joka muuta väittää on väärässä/vääränlainen(liian herkkä tms)/ ymmärtänyt väärin".

Ainahan uskon yhteisössä on helvetillä peloteltu. Oli jo 70 ja 80-luvulla helluntailaisuudessa muotia. Jos ei mennyt lasten leikkihuoneeseen, kuten itse en koskaan lapsena mennyt, niin toki silloin kuulin kaikki saarnat. Ja meillä isä vielä ajoi minusta monesti ulos riivaajaa, kun joskus kiukuttelin. Avasi ovet ja pellin luukut ja rukoili kovaan ääneen. Jotkut uskovaiset toimii näin, eivätkä tajua, että kasvavalla lapsella on eri kausia esim uhma, murrosikä yms. Itse olen nykyään ateisti enkä ole lastani kasvattanut mihinkään uskoon.

Vierailija kirjoitti:

- Moni vanhempi vielä saattaa sanoa, että kuuntele puhetta niin aika kuluu nopeammin. -

Jännä kommentti. Onko näyttöä? 🤔

Lapset helposti tylsistyy penkissä istuessa, tuo on aika tavallista sanoa noin käsittääkseni, ainakin olen kuullut useamman kerran. 

Kyllähän kristinuskokin tavallaan pelottelee eri vaihtoehdoilla. Mutta sitten siinä on se ero, että uskonnolliset yhteisöt sanoo, jos et pysy tässä _meidän porukassa_ niin huonosti käy. Ei vl-liikekään julista, jos et usko Jeesukseen niin huonosti käy vaan Jos et pysy tässä meidän yhteisössä niin huonosti käy. Käytännössä näin, vaikka puheissa kaunisteltaisiin asiaa ja sanottaisiin muuta. Ei vl-liikkeessä olla huolissaan pysyykö vl-ihminen kristittynä vaan ollaan huolissaan pysyykö vl-uskossa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän kristinuskokin tavallaan pelottelee eri vaihtoehdoilla. Mutta sitten siinä on se ero, että uskonnolliset yhteisöt sanoo, jos et pysy tässä _meidän porukassa_ niin huonosti käy. Ei vl-liikekään julista, jos et usko Jeesukseen niin huonosti käy vaan Jos et pysy tässä meidän yhteisössä niin huonosti käy. Käytännössä näin, vaikka puheissa kaunisteltaisiin asiaa ja sanottaisiin muuta. Ei vl-liikkeessä olla huolissaan pysyykö vl-ihminen kristittynä vaan ollaan huolissaan pysyykö vl-uskossa.

Tämä on se olennainen pointti ja juurikin yhteydessä eksklusiiviseen seurakuntaoppiin. Miten voi olla, että esimerkiksi ei ole niin paha asia, jos  liikkeen jättää ns muuten vain kuin jos jättää sen liittyäkseen vaikka helluntalaisiin? 

Vai onko niin? Olisiko sinun vl tunne sama, jos siskosi/ veljesi/ ystäväsi sanoisi jättävänsä liikkeen, koska ei enää usko vs sanoisi tulleensa uskoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- Moni vanhempi vielä saattaa sanoa, että kuuntele puhetta niin aika kuluu nopeammin. -

Jännä kommentti. Onko näyttöä? 🤔

 

No tästähän voidaan "keskustella" vaikka seuraavat 10 sivua, niin saadaan kätevästi ohitettua se alkuperäinen aihe eli pyritäänkö siellä seuroissa jotenkin huomioimaan se, että monille lapsille herää puheista pelkoja, joiden kanssa he pahimmillaan jäävät kotonakin täysin yksin. Jos pyritään niin miten se ilmenee ja jos ei pyritä niin onko tälle olemassa joku pitävä peruste miksi ei.

Vai "uhrataanko" nämä pelkäävät lapset yhteisön hyväksi? Tyyliin "täällä valtakunnassa on pelkkää rauhaa ja joka muuta väittää on väärässä/vääränlainen(liian herkkä tms)/ ymmärtänyt väärin".

Kylläpä sinä hermostuit. Kysymykseni oli aivan vilpitön, koska en ole itse tuollaista perustelua koskaan kuullut. Kun meidän lapset olivat pieniä, otimme mukaan kyniä ja paperia, kuvakirjoja, pikkuautoja yms., joilla leikkiminen ei häirinnyt muita. Auttoi lapsia keskittymään ja kuuntelemaan. Itsekin työpaikkakokouksissa huomaan piirteleväni paperinreunoihin samalla kun kuuntelen.

Usein on niin, että mikä ei ole hyväksi lapsille, ei ole hyväksi aikuisillekaan. 

Toisaalta. Ei ne lapsuuden traumat aina parane. Juuri tapasin ex- vl ihmisen, joka edelleen kipuilee lapsuuden asioiden kanssa. Asiat ovat toki monimutkaisia, mutta liittyivät juuri tuohon jatkuvaan " synnit anteeksi" ( mitä syntiä pienellä pojalla, mitä olen tehnyt taas väärin,   kysyi lapsi aina mielessään) pelotteluun ja kelpaamattomuuden ja näkymättömyyden  tunteeseen ison lapsijoukon jatkeena. 

Nyt oli ikää 45 v ja mielialalääkitys päällä, useita mtdiagnooseja. 

Vierailija kirjoitti:

Usein on niin, että mikä ei ole hyväksi lapsille, ei ole hyväksi aikuisillekaan. 

Toisaalta. Ei ne lapsuuden traumat aina parane. Juuri tapasin ex- vl ihmisen, joka edelleen kipuilee lapsuuden asioiden kanssa. Asiat ovat toki monimutkaisia, mutta liittyivät juuri tuohon jatkuvaan " synnit anteeksi" ( mitä syntiä pienellä pojalla, mitä olen tehnyt taas väärin,   kysyi lapsi aina mielessään) pelotteluun ja kelpaamattomuuden ja näkymättömyyden  tunteeseen ison lapsijoukon jatkeena. 

Nyt oli ikää 45 v ja mielialalääkitys päällä, useita mtdiagnooseja. 

Tuossakin pitäisi muistaa lapsen herkkä mieli. 

Ja miettikääpä, jos aina työpäivän päätteeksi pomosi tulisi sanomaan, että saat anteeksi tämänkin päivän virheet! Olisi aika loogista miettiä, että niin että mitkä virheet, mitä mä olen tehnyt!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein on niin, että mikä ei ole hyväksi lapsille, ei ole hyväksi aikuisillekaan. 

Toisaalta. Ei ne lapsuuden traumat aina parane. Juuri tapasin ex- vl ihmisen, joka edelleen kipuilee lapsuuden asioiden kanssa. Asiat ovat toki monimutkaisia, mutta liittyivät juuri tuohon jatkuvaan " synnit anteeksi" ( mitä syntiä pienellä pojalla, mitä olen tehnyt taas väärin,   kysyi lapsi aina mielessään) pelotteluun ja kelpaamattomuuden ja näkymättömyyden  tunteeseen ison lapsijoukon jatkeena. 

Nyt oli ikää 45 v ja mielialalääkitys päällä, useita mtdiagnooseja. 

Tuossakin pitäisi muistaa lapsen herkkä mieli. 

Ja miettikääpä, jos aina työpäivän päätteeksi pomosi tulisi sanomaan, että saat anteeksi tämänkin päivän virheet! Olisi aika loogista miettiä, että niin että mitkä virheet, mitä mä olen tehnyt!

Mietin, että miten te vlvanhemmat tämän syntiasian pienille, viattomille lapsille selitätte? Kun käsittääkseni kuitenkin jo ihan pienille lapsille julistetaan " synnit anteeksi" ja he kuulevat joka tapauksessa  saman asian saarnoissa. Miten samaan aikaan saa perille sen, että lapsi on kuitenkin hyvä, ihana ja omana itsenään kelpaa. Eikä hän siis ole mitenkään " viallinen", jonka pitää koko ajan pyydellä anteeksi pienen lapsen pieniä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein on niin, että mikä ei ole hyväksi lapsille, ei ole hyväksi aikuisillekaan. 

Toisaalta. Ei ne lapsuuden traumat aina parane. Juuri tapasin ex- vl ihmisen, joka edelleen kipuilee lapsuuden asioiden kanssa. Asiat ovat toki monimutkaisia, mutta liittyivät juuri tuohon jatkuvaan " synnit anteeksi" ( mitä syntiä pienellä pojalla, mitä olen tehnyt taas väärin,   kysyi lapsi aina mielessään) pelotteluun ja kelpaamattomuuden ja näkymättömyyden  tunteeseen ison lapsijoukon jatkeena. 

Nyt oli ikää 45 v ja mielialalääkitys päällä, useita mtdiagnooseja. 

Tuossakin pitäisi muistaa lapsen herkkä mieli. 

Ja miettikääpä, jos aina työpäivän päätteeksi pomosi tulisi sanomaan, että saat anteeksi tämänkin päivän virheet! Olisi aika loogista miettiä, että niin että mi

Ei lapsen eikä aikuisen tarvitse koko ajan olla pyytelemässä anteeksi. Jos asian noin käsittää, on käsittänyt väärin. Aikuinen tyttärentyttäreni muisteli jokin aika sitten, että oli lapsena aina niin turvallista mennä nukkumaan, kun vanhemmat siunasivat iltaisin kaikki synnit anteeksi. Anteeksi-sana oli tärkeämpi kuin synti-sana. 

"Ei lapsen eikä aikuisen tarvitse koko ajan olla pyytelemässä anteeksi. Jos asian noin käsittää, on käsittänyt väärin. Aikuinen tyttärentyttäreni muisteli jokin aika sitten, että oli lapsena aina niin turvallista mennä nukkumaan, kun vanhemmat siunasivat iltaisin kaikki synnit anteeksi. Anteeksi-sana oli tärkeämpi kuin synti-sana"

Tässähän se taas tuli, että "lopullinen vika" on viime kädessä aina hänessä, joka on "käsittänyt väärin". Vaikka hän olisi pieni, viaton lapsi. Taitaa olla vaikea hahmottaa, että ihmiset on keskenään niin äärettömän erilaisia.

Joku lapsi ei kenties ole moksiskaan syntien saarnaamisesta yms. Toinen, herkempi ja pohdiskelevampi, voi taas olla sellaisista puheista hyvinkin ahdistunut. Eikä sitä voi kuitata sillä, että lapsi "ymmärtää väärin". Vanhemmilla on iso vastuu tuntea lapsensa ja olla altistamatta lasta päivästä toiseen sellaiselle, mikä pelottaa.

Jos syntien saarnaaminen pelottaa niin sitten se lopetetaan ja palataan kenties asiaan kun lapsi kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

"Ei lapsen eikä aikuisen tarvitse koko ajan olla pyytelemässä anteeksi. Jos asian noin käsittää, on käsittänyt väärin. Aikuinen tyttärentyttäreni muisteli jokin aika sitten, että oli lapsena aina niin turvallista mennä nukkumaan, kun vanhemmat siunasivat iltaisin kaikki synnit anteeksi. Anteeksi-sana oli tärkeämpi kuin synti-sana"

 

Tässähän se taas tuli, että "lopullinen vika" on viime kädessä aina hänessä, joka on "käsittänyt väärin". Vaikka hän olisi pieni, viaton lapsi. Taitaa olla vaikea hahmottaa, että ihmiset on keskenään niin äärettömän erilaisia.

Joku lapsi ei kenties ole moksiskaan syntien saarnaamisesta yms. Toinen, herkempi ja pohdiskelevampi, voi taas olla sellaisista puheista hyvinkin ahdistunut. Eikä sitä voi kuitata sillä, että lapsi "ymmärtää väärin". Vanhemmilla on iso vastuu tuntea lapsensa ja olla altistamatta lasta päivästä toiseen sellaiselle, mikä pelottaa.

Jos syntie

Kyllä! Juuri näin. 

 Että sieppaakkn tuo eräiden jatkuva vl- traumojen mitätöinti. Siitä on taas lähimmäisenrakkaus todella kaukana. 

https://www.srk.fi/fi/work-areas/lapsi-ja-perhetyo/lapset-ja-nuoret/

Tällaista on SRK:n lapsi-ja nuorisotyö pääpiirteissään. Ihan ikätason mukaisesti opetetaan.  Lisäksi on paljon erilaisia lasten- ja nuorisoleirejä, jotka ovat hyvin suosittuja. Kyllä lapsista ja nuorista pidetään hyvää huolta ja vanhempia tuetaan näilläkin työmuodoilla tärkeässä kasvatustehtävässä.