Lue keskustelun säännöt.
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 2.
Kommentit (4286)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole mitään uskoa vastaan. Olen itsekin jonkin sortin uskovainen.
Mutta asun modernilla omakotitalo-alueella, jolla asuu myös asuu myös huomattava määrä lestadiolaisia. Kaikilla meillä "taviksilla" lapset menevät viimeistään yhdeksältä nukkumaan (pienet lapset eivät näy pihalla enää klo20 jälkeen) ja alle 5vuotiailla on aina vanhemmat mukana pihoilla vahtimassa jne. Myös lasten lukumäärä perheissä on 1-3 kpl.Lestadiolaisilla, vaikka nuoria vanhempia, on täällä tosi isot perheet ja lapset hilluvat pihalla vielä puolilta öin arkenakin! Ihan pienet, jopa vaippaikäiset, vaeltavat yksinään ja tosi usein joku on eksynyt ja vanhempia etsitään. Talvellakin olen nähnyt vaippaikäisiä kulkevan ilman housuja. 3-6vuotiaat jo kulkevatkin laumoissa ja tekevät ilkeyksiä (joukossa tyhmyys tiivistyy) ja kukaan ei vahdi heitä mitenkään! Siis ero on niinkuin yöllä ja päivällä ei
Mieheni onkin soittanut poliisit paikalle jo yhdestä lapsesta, jonka kotia ei löytynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ero siinä on, jos joutuu ehkäisemään fyysisen terveyden takia kuin jos toteaa vaikka kolmen lapsen jälkeen ettei vaan enää jaksa? Nähdäkseni näissä ei ole todellista eroa.
Jotenkin älytöntä kun ihmiset selittää, että on vaikka mukavuudenhaluinen jos kokee tarvetta ehkäistä, ihan kun siitä olisi aina kyse. Ei tunnusteta ihmisten erilaisuutta tai erilaisia voimavaroja vaan annetaan yleinen sääntö, joka ei ota huomioon erilaisia tilanteita. Ihmiset uupuu taakkansa alle tai luopuu uskosta. "Te suljette taivasten valtakunnan oven ihmisten edestä", eikö siinä käy just näin sillon. Aito usko ei voi olla vaan tietyllä tavoilla vahvoilla ihmisille tarkoitettu, oikeastaan päinvastoin, "Jumala on heikoissa väkevä". Siispä se lapsiasia pitäisi jättää pariskunnan henkilökohtaiseksi asiaksi, vaikka pitäisikin ehkäisemättömyyttä lähtökohtana. Muuten se on sama kuin sanoisi, jokaisenLoistava vertaus tuo vertaus maratonin juoksemiseen! Joku siihen pystyy ja joku siitä jopa nauttii ja hyvä juttu heille! Mutta ei sitä voi kaikille edellytykseksi asettaa. Vielä kamalampaa tietysti on, jos joku itse ajattelee, että "minun pitää juosta tätä maratonia, en jaksaisi ja pystyisi millään, mutta pakkohan mun on, sillä muuten en kelpaa".
Ja kuten tiedämme, moni on sairastunut ja jotkut jopa kuolleet sitä pakollista "maratonia" juostessaan. Surullista mutta totta.
"On ironista: mitä enemmän uskovia haukutaan, sitä selvemmin näkyy se, mistä Jeesus puhui. Todellinen Jumalan valtakunta ei ole tämän maailman ystävä - ja juuri siksi maailma sitä vihaa. Ehkä tämän ketjun ansiosta joku tajuaa tämän ja löytää Jumalan valtakunnan."
Koskeeko tuo periaate "mitä enemmän moititaan, sitä enemmän se osoittaa, että olen/olemme oikeassa" vain lestadiolaisia vai voisiko sitä ottaa jotenkin laajemminkin käyttöön? Sehän olisi oikein kätevä periaate monessa tilanteessa:-)
Vierailija kirjoitti:
No tuo on ihan mutua, että monilapsisissa perheissä oltaisiin vähemmän lasten kanssa kuin pienissä perheissä. Ehkä voi pitää paikkaansa, että jos on kaksi lasta, niin vanhemmilla on paremmat mahdollisuudet ja aikaa harrastaa myös jotain omaa.
Voi pitää paikkaansa, että isoissa perheissä vanhemmat _saattavat_ olla enemmän kotona, koska kotona on niin paljon tekemistä koko ajan lapsiluvun vuoksi, mutta aivan varmasti pienemmissä perheissä yksittäiset lapset juttelevat enemmän vanhempiensa kanssa kuin mitä lapsi 7/13 juttelee vanhempiensa kanssa.
Edelleen palaan tähän, että jos vaikka kahden koululaisen perhe on yhtä aikaa kotona ja hereillä klo 16 - 21 arkisin, niin vaikka molemmat vanhemmat kävisivät 2h jossain harrastuksessa niin viiden tunnin ajan paikalla on koko ajan vähintään yksi aikuinen kahta koululaista kohden.
Olettaen, että suuressa perheessä vanhemmat ei harrasta omiaan eli "ovat enemmän lastensa kanss
No niin, selvä, isot perheet on huonompia ja lapset jäävät vähemmälle tarpeineen. Kokemuksia tästäkin on, mutta on tietysti myös toisenlaisia.
Täytyypä kyllä sanoa, että en ole jutellut tänään lasten kanssa kuin yhteensä ehkä 2 min. Nytkin istun sohvalla puhelimella, toinen lapsi harrastuksissa ja toinen huoneessaan. Kun harrastuksissa oleva tulee kotiin, hän todennäköisesti puuhaa jotain muuta kuin juttelee ainakaan kahden kesken kanssani.
Jos oltaisiin suurperhe, varmaan nyt voisi laskea minuutteja ja todeta, että ei ne muksut huomiota saa, järkyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täytyypä kyllä sanoa, että en ole jutellut tänään lasten kanssa kuin yhteensä ehkä 2 min. Nytkin istun sohvalla puhelimella, toinen lapsi harrastuksissa ja toinen huoneessaan. Kun harrastuksissa oleva tulee kotiin, hän todennäköisesti puuhaa jotain muuta kuin juttelee ainakaan kahden kesken kanssani.
Jos oltaisiin suurperhe, varmaan nyt voisi laskea minuutteja ja todeta, että ei ne muksut huomiota saa, järkyttävää.
Miten niin jos?
Aiemmin sinulla oli suurperhe, mihin se on kadonnut?
Vai muuttuuko tilanne aina tarpeen mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyypä kyllä sanoa, että en ole jutellut tänään lasten kanssa kuin yhteensä ehkä 2 min. Nytkin istun sohvalla puhelimella, toinen lapsi harrastuksissa ja toinen huoneessaan. Kun harrastuksissa oleva tulee kotiin, hän todennäköisesti puuhaa jotain muuta kuin juttelee ainakaan kahden kesken kanssani.
Jos oltaisiin suurperhe, varmaan nyt voisi laskea minuutteja ja todeta, että ei ne muksut huomiota saa, järkyttävää.
Miten niin jos?
Aiemmin sinulla oli suurperhe, mihin se on kadonnut?
Vai muuttuuko tilanne aina tarpeen mukaan?
Mitä höpiset? Minulla ei ole ollut suurperhettä enkä näin ole kirjoittanut, opettele lukemaan tarkemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ero siinä on, jos joutuu ehkäisemään fyysisen terveyden takia kuin jos toteaa vaikka kolmen lapsen jälkeen ettei vaan enää jaksa? Nähdäkseni näissä ei ole todellista eroa.
Jotenkin älytöntä kun ihmiset selittää, että on vaikka mukavuudenhaluinen jos kokee tarvetta ehkäistä, ihan kun siitä olisi aina kyse. Ei tunnusteta ihmisten erilaisuutta tai erilaisia voimavaroja vaan annetaan yleinen sääntö, joka ei ota huomioon erilaisia tilanteita. Ihmiset uupuu taakkansa alle tai luopuu uskosta. "Te suljette taivasten valtakunnan oven ihmisten edestä", eikö siinä käy just näin sillon. Aito usko ei voi olla vaan tietyllä tavoilla vahvoilla ihmisille tarkoitettu, oikeastaan päinvastoin, "Jumala on heikoissa väkevä". Siispä se lapsiasia pitäisi jättää pariskunnan henkilökohtaiseksi asiaksi, vaikka pitäisikin ehkäisemättömyyttä lähtökohtana. Muuten se on sama kuin sanoisi, jokaisen
Tätä ilmiötä näkee monissa muissakin asioissa, en nyt vain puhu vanhoillislestadiolaisista. Moni nuori/nuori aikuinen elää esimerkiksi vanhempiensa toivomaa elämää tai elämää, johon suvun tausta on vahvasti suunnannut. Sitten nelikymppisenä herätään siihen, että eihän tämä ole yhtään sitä, mitä itse haluan. Koskee niin perhe-elämää, asumismuotoa/asuinpaikkaa, opiskelua/ammattia jne.
Nuorena ei oikeasti täysin tiedä, mihin sitä on sitoutumassa. Itsekin nuorena valitsin puolison huonosti, kun en ymmärtänyt katsoa niitä asioita, jotka todella arjessa näkyvät. Ja ammatin suhteen en nuorena käsittänyt, kuinka raskaan ja siihen nähden pienipalkkaisen ammatin valitsin. Vanhempana sitä olisi ollut joissakin asioissa paljon viisaampi. Ihan suoraan voin myöntää, että enpä osannut 18-vuotiaana painottaa tulevassa aviopuolisossani oikeita asioita. Silloin riitti, että hän oli minun silmääni komea, sai minut nauramaan ja yhteinen harrastus oli tärkeä juttu. Eivätpä nuo asiat avioliitossa paljon kantaneet (puoliso oli uskoton ja lähti toisen naisen matkaan).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ero siinä on, jos joutuu ehkäisemään fyysisen terveyden takia kuin jos toteaa vaikka kolmen lapsen jälkeen ettei vaan enää jaksa? Nähdäkseni näissä ei ole todellista eroa.
Jotenkin älytöntä kun ihmiset selittää, että on vaikka mukavuudenhaluinen jos kokee tarvetta ehkäistä, ihan kun siitä olisi aina kyse. Ei tunnusteta ihmisten erilaisuutta tai erilaisia voimavaroja vaan annetaan yleinen sääntö, joka ei ota huomioon erilaisia tilanteita. Ihmiset uupuu taakkansa alle tai luopuu uskosta. "Te suljette taivasten valtakunnan oven ihmisten edestä", eikö siinä käy just näin sillon. Aito usko ei voi olla vaan tietyllä tavoilla vahvoilla ihmisille tarkoitettu, oikeastaan päinvastoin, "Jumala on heikoissa väkevä". Siispä se lapsiasia pitäisi jättää pariskunnan henkilökohtaiseksi asiaksi, vaikka pitäisikin ehkäisemättömyyttä läh
Eikö ole jännää, että ikä ei edes tilannetta paranna? Toiset avioliitot päättyvät eroon huomattavasti useammin kuin ensimmäiset avioliitot.
Mitä tulee perheen perustamiseen, yleisintä nykyaikana on, että nelikymppisenä huomataan että juna meni jo. Suuri osa suomalaisista jää vaille lapsia tai toivomaansa lapsimärää, koska lastenhankintaa lykätään liian pitkälle.
Nykyisin pidetään suorastaan vastuuttomana haluta lapsia jo nuorena. Se on sosiaalista painetta, jota yksilön on vaikeaa vastustaa. Sitä vaan on vaikea tunnistaa, kun se paine tulee valtakulttuurista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyypä kyllä sanoa, että en ole jutellut tänään lasten kanssa kuin yhteensä ehkä 2 min. Nytkin istun sohvalla puhelimella, toinen lapsi harrastuksissa ja toinen huoneessaan. Kun harrastuksissa oleva tulee kotiin, hän todennäköisesti puuhaa jotain muuta kuin juttelee ainakaan kahden kesken kanssani.
Jos oltaisiin suurperhe, varmaan nyt voisi laskea minuutteja ja todeta, että ei ne muksut huomiota saa, järkyttävää.
Miten niin jos?
Aiemmin sinulla oli suurperhe, mihin se on kadonnut?
Vai muuttuuko tilanne aina tarpeen mukaan?
Ootko ajatellut, että täällä on muitakin keskustelijoita?
Vl yhteisössä eläneet kyllä tietävät, mikä on totuus yhteisön sisällä. Jokaisella on lähipiirissään kymmeniä monen lapsen äitejä, joista iso osa on sitä tahtomattaan, monesti myös vailla koulutusta vaikkapa ylioppilaana. Näillä naisilla on voinut olla vaikka mitä unelmia, mutta nöyrtyvät jumalan tahtoon. Häthätään yrittää sitten lasten syntymien välissä saada jonkun hoiva-avustajan tutkinnon kasaan.
itsekin olemme jopa esittäneet loukkaantuvamme, jos on esitetty epäilyjä siitä, että ovatko raskaudet ja lapset muka toivottuja. Eivät olleet, eikä niille lapsille riitä syliä, mutta siitä ei ulkopuolisille puhuta.Naisilla ei ole oikeutta omaan kehoon ja raskaaksi tulemiseen ei voi eikä saa vaikuttaa. Jos niin tekee, se rinnastetaan murhan syntiin. Näitä laihoja nuoria äitejä yhdistää monesti se, että perheestä tehdään pr-projekti, jonka pitää olla mahdollisimman edustava.
Metsolan yms. vaatteet ostetaan hinnalla millä hyvänsä juuri sitten vaikka Vintedistä, kunhan on ajan trendiin sopivat värit ja kuosit. Lasten nimet tottakai harmonisoidaan yhteensopiviksi ja monesti mahdollisimman erikoisiksi.Tätä olen jälkeenpäin miettinyt, että tälläkin pitää yrittää kiillottaa julkisuuskuvaa, kulissit on korkeat ja paksut vl-piireistä ulkomaailmaan päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskonnollinen oppi ei saa ketään haluamaan isoa perhettä. Juuri näin! Todellakin.
Ja silti on ihmisiä, joilla on uskonnollisen opin takia iso perhe.
Siis ilman omaa halua. Ja se on tragedia kaikille.
Mutta tätähän ei kukaan vl koskaan myönnä. Joten kysyn: onko mahdollista, että 100 000 ihmisen joukkoon kuuluu vain ja ainoastasn suurperheestä haaveilevia ja haaveilleita ihmisiä? Siis 100 000 on noin nykyinen määrä liikkeeseen kuuluvia ihmisiä. Lisää siihen ihmiset vaikka n 100 vuoden ajalta ja toista kysymys.
Tiedät kyllä vastauksen.
***************
Tuohon yllä olevaan liittyen mietin sellaista asiaa, että entä jos joku ei halua kerta kaikkiaan ollenkaan lapsia? Jos ehkäisy on ok vaikka siinä tapauksessa, että nainen on muutaman peräkkäin syntyneen lapsen jälkeen jo aivan loppu fyysisesti ja henkisesti ja saa masennusdiagnoosin. Näin olen siis ymmärtänyt.
Niin entä jos on väsynyt ja uupunut ties mistä syystä jo ennen ensimmäistäkään lasta? Jos vaikka oma tausta antaa ymmärtää, että riski synnytyksen jälkeiseen masennukseen on suuri. Niin saako silloin ehkäistä vai pitääkö ensin saada ne muutamat tenavat ja odottaa, että on jo aivan äärirajoilla jaksamisensa kanssa?
Tämmöistä mietin. Ja sen verran vielä jatkan, että jos vastaus on, että avioliitossa pitää aina antaa raskaudelle mahdollisuus, niin missä on lapsen etu sellaisessa tapauksessa, jota tuossa edellä kuvasin?
Lestalla seisoo tanssiaisissa joten ei voi tehdä töitä hoitajina eikä lääkäreitä kun seisoo . Seksiä on jos koskettaa naista tansseissa ja seisoo. Seisoo sitten työssäkin. On näillä pimeet jutut. Jumpassa ollaan syntiä tekemässä. Ja panemalla joku raskaaksi se synnyttäjä pelastuu . Lihallisesti tehdään valtakuntaa kuin jehovat ikään. Jehovat vaihtaa puolisoita . Kaatavat teini ikäiset vasta jehoviksi. Vanhassa liitossa maksettiin temppeliveroja . Kymmenykset synagogilla. Et silleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lestalla seisoo tanssiaisissa joten ei voi tehdä töitä hoitajina eikä lääkäreitä kun seisoo . Seksiä on jos koskettaa naista tansseissa ja seisoo. Seisoo sitten työssäkin. On näillä pimeet jutut. Jumpassa ollaan syntiä tekemässä. Ja panemalla joku raskaaksi se synnyttäjä pelastuu . Lihallisesti tehdään valtakuntaa kuin jehovat ikään. Jehovat vaihtaa puolisoita . Kaatavat teini ikäiset vasta jehoviksi. Vanhassa liitossa maksettiin temppeliveroja . Kymmenykset synagogilla. Et silleen.
Kastavat uppeluksiin altaissa teini ikäiset. Valtakunnan saleissa. Jehovilla on valtakunta.
Helluntailaisilla on saamen temppelit Siion seurakunnat . Kun taas vapaakirkosta on ARKKI seurakunnat NOA.
Vierailija kirjoitti:
Vl yhteisössä eläneet kyllä tietävät, mikä on totuus yhteisön sisällä. Jokaisella on lähipiirissään kymmeniä monen lapsen äitejä, joista iso osa on sitä tahtomattaan, monesti myös vailla koulutusta vaikkapa ylioppilaana. Näillä naisilla on voinut olla vaikka mitä unelmia, mutta nöyrtyvät jumalan tahtoon. Häthätään yrittää sitten lasten syntymien välissä saada jonkun hoiva-avustajan tutkinnon kasaan.
itsekin olemme jopa esittäneet loukkaantuvamme, jos on esitetty epäilyjä siitä, että ovatko raskaudet ja lapset muka toivottuja. Eivät olleet, eikä niille lapsille riitä syliä, mutta siitä ei ulkopuolisille puhuta.Naisilla ei ole oikeutta omaan kehoon ja raskaaksi tulemiseen ei voi eikä saa vaikuttaa. Jos niin tekee, se rinnastetaan murhan syntiin. Näitä laihoja nuoria äitejä yhdistää monesti se, että perheestä tehdään pr-projekti, jonka pitää olla mahdollisimman edustava.
Metsolan yms. vaatteet ostetaan hinnalla m
Näin ulkopuolisena olen päinvastoin törmännyt menestyviin vanhoillislestadiolaisiin. Löytyy koulutus, työ ja korkeakouluopiskeluun suorastaan painostetaan. Materiaalinen menestys on tärkeää ja siihen liittyy myös se, että lasten odotetaan menestyvän myös ammatillisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vl yhteisössä eläneet kyllä tietävät, mikä on totuus yhteisön sisällä. Jokaisella on lähipiirissään kymmeniä monen lapsen äitejä, joista iso osa on sitä tahtomattaan, monesti myös vailla koulutusta vaikkapa ylioppilaana. Näillä naisilla on voinut olla vaikka mitä unelmia, mutta nöyrtyvät jumalan tahtoon. Häthätään yrittää sitten lasten syntymien välissä saada jonkun hoiva-avustajan tutkinnon kasaan.
itsekin olemme jopa esittäneet loukkaantuvamme, jos on esitetty epäilyjä siitä, että ovatko raskaudet ja lapset muka toivottuja. Eivät olleet, eikä niille lapsille riitä syliä, mutta siitä ei ulkopuolisille puhuta.Naisilla ei ole oikeutta omaan kehoon ja raskaaksi tulemiseen ei voi eikä saa vaikuttaa. Jos niin tekee, se rinnastetaan murhan syntiin. Näitä laihoja nuoria äitejä yhdistää monesti se, että perheestä tehdään pr-projekti, jonka pitää olla mahdollisimman edustava.
Metsolan yms. vaatteet ostetaan hinnalla m
Onpa surullinen näkökulma, mutta hyvähän sekin on tuoda esille. Niinhän se on, että jokainen kokee asiat omalla tavallaan, ja ajattelen että moniäänisyydelle on tilaa näissäkin keskusteluissa.
"Totuus yhteisön sisällä" ei kuitenkaan selkeästi ole samansisältöinen kaikille, koska esimerkiksi itse en voi kyllä samaistua kirjoittamaasi.
Minulla on kyllä lähipiirissä ihmisiä, joilla on 3-16 lasta. Joku on voinut kipuilla lasten tiheitä välejä, kun lapsia on ollut kaksi, mutta yhtäältä harmitella, kun 11. lapsen jälkeen ei tunnu kuuluvan seuraavaa. Ystävä perheiden ja läheisten sukulaisten kanssa myös aika avoimesti puolin ja toisin ollaan puhuttu ja puhutaan kaikenlaisista kysymyksistä, myös sellaisista, jotka voivat itsessä (tai jossain muussa läheisessä) herättää vaikeita tunteita.
En tiedä missä päin Suomea mahdat asustella, koska rehellisesti sanoen lähipiirini naisista suurimmalla osalla on jonkinlainen koulutus. Koulutustasossa taas on isojakin eroja, mutta tämä ei korreloi meillä esim. lapsimäärän kanssa, vaan vaihtelee aivan riippuen ihmisestä, intohimoista ja kiinnostuksesta kehittää itseään.
Suvustani kylläkin löytyy vanhempia naisia, joilla ei koulutusta ole, vaikka haaveita olisi ollutkin. Toisaalta olen kuullut myös heidän suustaan toteamuksen, että asiat on siitä huolimatta menneet niin kuin on ollut tarkoitettu. Mikä on sinänsä hyvin lohdullinen ajatus. Todella harmi, että ei ole ollut mahdollisuutta suunnata haluamalleen alalle, mutta hienoa, että elämä ei silti ole katkeruuden sävyttämää ja että voi kokea, kuinka toiset tärkeät ovet ovat auenneet.
Nykyään taitanee muutenkin olla melko harvinaista jättäytyä peruskoulun jälkeen mitään tekemättömäksi, jos ei ole jonkinlaisia haasteita.
Kuulostaa todella surulliselta, jos kaikki lapsenne eivät ole olleet toivottuja. Meillä nimittäin ovat. Suuresta toiveesta huolimatta pariin raskauteen on liittynyt vaikeita tunteita; ei sinänsä kasvavan lapsiluvun takia, vaan muista syistä. Onneksi kaikki on lopultakin mennyt hyvin, ja raskaudenaikaiset huolet ovat osoittautuneet Luojan kiitos turhiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vl yhteisössä eläneet kyllä tietävät, mikä on totuus yhteisön sisällä. Jokaisella on lähipiirissään kymmeniä monen lapsen äitejä, joista iso osa on sitä tahtomattaan, monesti myös vailla koulutusta vaikkapa ylioppilaana. Näillä naisilla on voinut olla vaikka mitä unelmia, mutta nöyrtyvät jumalan tahtoon. Häthätään yrittää sitten lasten syntymien välissä saada jonkun hoiva-avustajan tutkinnon kasaan.
itsekin olemme jopa esittäneet loukkaantuvamme, jos on esitetty epäilyjä siitä, että ovatko raskaudet ja lapset muka toivottuja. Eivät olleet, eikä niille lapsille riitä syliä, mutta siitä ei ulkopuolisille puhuta.Naisilla ei ole oikeutta omaan kehoon ja raskaaksi tulemiseen ei voi eikä saa vaikuttaa. Jos niin tekee, se rinnastetaan murhan syntiin. Näitä laihoja nuoria äitejä yhdistää monesti se, että perheestä tehdään pr-projekti, jonka pitää olla mahdollisimman edustava.<
Näin ulkopuolisena olen päinvastoin törmännyt menestyviin vanhoillislestadiolaisiin. Löytyy koulutus, työ ja korkeakouluopiskeluun suorastaan painostetaan. Materiaalinen menestys on tärkeää ja siihen liittyy myös se, että lasten odotetaan menestyvän myös ammatillisesti.
Miten minulla ei ole yhtään tällaista kokemusta, vaikka tiedän noin kymmenen lestadiolaisperhettä. Tyypillisesti mies rakennusalan firmassa työssä, nainen kotona.
Osa myy esim. ovelta ovelle remontteja, se taitaa olla varmaan hyvin palkattua työtä, joten näkyy ulkoisesti mm. kalliimpina aitoina yms. Mutta voiko tätä kutsua menestykseksi? Moni liittymämyyjäkin tienaa 5 000€ ylöspäin kuukaudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyypä kyllä sanoa, että en ole jutellut tänään lasten kanssa kuin yhteensä ehkä 2 min. Nytkin istun sohvalla puhelimella, toinen lapsi harrastuksissa ja toinen huoneessaan. Kun harrastuksissa oleva tulee kotiin, hän todennäköisesti puuhaa jotain muuta kuin juttelee ainakaan kahden kesken kanssani.
Jos oltaisiin suurperhe, varmaan nyt voisi laskea minuutteja ja todeta, että ei ne muksut huomiota saa, järkyttävää.
Miten niin jos?
Aiemmin sinulla oli suurperhe, mihin se on kadonnut?
Vai muuttuuko tilanne aina tarpeen mukaan?
Ootko ajatellut, että täällä on muitakin keskustelijoita?
Ihanko totta😂
Juu, kyllä olen huomannut, että pari vl-henkilöä kirjoittaa, ja muutama kymmenen muuta kirjoittajaa on keskustelussa.
Loistava vertaus tuo vertaus maratonin juoksemiseen! Joku siihen pystyy ja joku siitä jopa nauttii ja hyvä juttu heille! Mutta ei sitä voi kaikille edellytykseksi asettaa. Vielä kamalampaa tietysti on, jos joku itse ajattelee, että "minun pitää juosta tätä maratonia, en jaksaisi ja pystyisi millään, mutta pakkohan mun on, sillä muuten en kelpaa".