Haluatteko, että kehitysvammainen lapsi aikuistuttuaan asuu kotona luonanne vai muuttaa hoitokotiin.

Tutullani on kehitysvammainen ( down), nyt jo aikuinen. Hän kävi välillä hoitokodissa, mutta yhtäkkiä itse päätti, että haluaa muuttaa sinne ja saada oman huoneen, jossa asuisi. Sinne hän muutti ja kävi viikonloppuisin kotona, nyt käy kotona harvemmin, juhlapäivinä. Viihtyy tosi hyvin, kun on kaikkea mukavaa ohjelmaa, reissuja jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vammaaset pitääs poistaa vahvuudesta jo heti synnyttyä. Olisivt sitten pois syömästä. Ja vammautuneet kans. Se on luonnonlaki. Ei vammaanen elukkakaan kauvaa elos pysy.

Samoilla linjoilla, mutta en noin ehdottomasti. Lievästi vammaisilla/vammautuneilla voi olla paljon annettavaa perheelleen ja yhteiskunnalle, tarvitsevat vain vähän tukea.

Mutta vaikeasti vammaiset, jotka eivät ole varsinaisesti edes persoonia, vaan hengissä pidettäviä ihmisen muotoisia liha- ja luukasoja, voisi kyllä armahtaa tästä elämästä. He eivät ehkä itse kärsi, koska eivät tiedosta, mutta mitä iloa heidän "elämästään" on kenellekään?

Kontekstina: olen ollut vaikeasti vammaisten osastolla töissä. Jos oma lapsi olisi yksi heistä, niin toivoisin hänelle eutanasiaa. Ja tämä mielipiteeni on lähtöisin lähimmäisen rakkaudesta, ei mistään heikompien halveksunnasta.

Mikä sinä olet toivomaan miten muiden elämä päättyy. Meillä on kaikilla omat kärsimyksemme ja omanlaiset elämät toivat ne muille iloa tai ei. Tekisitkö itse sen eutanasian ja vastaisit tuomiopäivänä mur hasta. 

Serkkuni oli Down, 70 luvulta asti hänet muistan. Kun suvussa totuttiin erilaiseen, oppi suhtautumaan muihinkin luontevasti. Serkku asui kotona niin kauan, kun vanhemmat oli elossa. Oli kuitenkin kerhotoimintaa, matkoja yms.

Kun vanhemat kuolivat serkku muutti ryhmäkotiin. Kävin vuosittain kylässä, kiva oli paikka, sain kaffet minäkin. Kiva oli serkun huone, oli kotoa tavaroita, valokuvia yms. Serkku eli liki 70v, arveltiin aiemmin, et lyhyempi olisi aika hällä.

En saata ymmärtää, että maailma olisi parempi ilman häntä. Oli hyväntahtoisin, ystävällisin ihminen ikinä, kukapa meistä olisi virheetön???

Miettimisen aihetta :)

Ihminen voi olla vammainen monella tapaa. Miesystäväni on heikkolahjainen eli oikeastaan lievästi kehitysvammainen. Aiheuttajana ilmeisesti yleisin kehitysvammaisuutta aiheuttava syy: äidin raskauden aikainen alkoholinjkäyttö. Krehitysvammapuolen palveluita ei ole kuitenkaan koskaan saanut, koska oma päihdeongelma alkanut alle kouluikäisenä ja luokiteltu näin vain päihdeongelmaiseksi häiriköksi. Heikkolahjaisuus ilmenee puheessa vaikeutena sanojen käytössä ja heikkona yleissivistyksenä. Hänellä ei ole kuitenkaan tunnepuolella ongelmia vaan on todella hellä ja empaattinen, kärsivällinen. Minulla on äo 110-111 ja ammatinvalintapsykologin testeissä kaikki mitatut alueet yli keskitason. Minulla on silti paljon enemmän tunne-elämän vaikeuksia. Sama homma kuin isälläni, joka on koulutukseltaan insinööri ja omasta mielestään "kunnon ihminen" . Hänen epävakaa käytös lapsuudessani on kuitenkin traumatisoinut minu8t niin etten jkykene kovin normaaliin elämään.

Kävin muuten eräässä ryhmäkodissa, siellä oli nuori nainen kahvinkeittopuuhissa. Kaikki sujui hyvin, kysyin jossain vaiheessa moneltako kahvi on valmista? Hän sanoi: kahdelta. Ok. Jatkoi: mutta on osaa kelloa, milloin pitää nappi painaa alas... olin luullut häntä henkilökuntaan kuuluvaksi... ihana, ihana Hanna :)

Vihreiden esikuva Linkola olisi poistanut lähes kaikki ihmiset muonavahvuudesta, eli ikä, sairaudet, kehitysvammaisuus jne. olisivat olleet riittävä syy poistoon.

Kehitysvammaisuutta on monenlaista. Ei läheskään kaikilla ole mitään kromosomivirhettä. 

Monella voi olla toiminnanohjauksessa ongelmia ja se voi näkyä vaikeutena hoitaa itsenäisesti omia asioitaan. 

Siskoni asuu vielä äitini kanssa. Äiti jäi juuri eläkkeelle. Jossain vaiheessa sisko kyllä muuttaa tuettuun yksikköön, missä oma huone. Keskivaikea kehitysvamma, ei näkynyt mitenkään vielä vauvana. Alkoi selvitä kun kehitys oli sitten hitaampaa . Haluaa itse vielä asua äidin kanssa, mutta käy nytkin välillä tuolla asuntolassa 1 tai 2 yötä ja tykkää siitäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Ihminen voi olla vammainen monella tapaa. Miesystäväni on heikkolahjainen eli oikeastaan lievästi kehitysvammainen. Aiheuttajana ilmeisesti yleisin kehitysvammaisuutta aiheuttava syy: äidin raskauden aikainen alkoholinjkäyttö. Krehitysvammapuolen palveluita ei ole kuitenkaan koskaan saanut, koska oma päihdeongelma alkanut alle kouluikäisenä ja luokiteltu näin vain päihdeongelmaiseksi häiriköksi. Heikkolahjaisuus ilmenee puheessa vaikeutena sanojen käytössä ja heikkona yleissivistyksenä. Hänellä ei ole kuitenkaan tunnepuolella ongelmia vaan on todella hellä ja empaattinen, kärsivällinen. Minulla on äo 110-111 ja ammatinvalintapsykologin testeissä kaikki mitatut alueet yli keskitason. Minulla on silti paljon enemmän tunne-elämän vaikeuksia. Sama homma kuin isälläni, joka on koulutukseltaan insinööri ja omasta mielestään "kunnon ihminen" . Hänen epävakaa käytös lapsuudessani on kuitenkin traumatisoinut minu8t niin etten jkykene kovin normaaliin elä

Mutta pärjäätte yhdessä hyvin, eikö? Sehän on tärkeintä, kukapa meistä olisi 'normaali' tai fiksu?

Millä mitataan?

Vierailija kirjoitti:

Vammaaset pitääs poistaa vahvuudesta jo heti synnyttyä. Olisivt sitten pois syömästä. Ja vammautuneet kans. Se on luonnonlaki. Ei vammaanen elukkakaan kauvaa elos pysy.

Ikävä, ettet syntynyt Saksassa 30-luvulla. Olisit saanut toeuttaa ideologiaasi.

Työskentelen kehitysvammaisten avohuollossa ja olen nähnyt, miten vaikeaa on kehitysvammaisille henkilölle, kun vanhemmat ikääntyvät/ kuolevat ja olisi edessä muutto esim palveluasumiseen. Nämä kehitysvammaiset ovat usein jo iäkkäämpia itsekin ja aina asuneet kotona joten muutos on erittäin suuri. 

Olen sitä mieltä, että heti nuorena, ammattioppilaitoksesta päästyä olisi järkevää aloittaa itsenäistyminen. Omaan kotiin tuetusti tai sitten palveluasumiseen. Se on parasta molemmille osapuolille, vaikkakin ymmärrän, että omasta lapsesta on vaikea luopua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vammaaset pitääs poistaa vahvuudesta jo heti synnyttyä. Olisivt sitten pois syömästä. Ja vammautuneet kans. Se on luonnonlaki. Ei vammaanen elukkakaan kauvaa elos pysy.

 

Ikävä, ettet syntynyt Saksassa 30-luvulla. Olisit saanut toeuttaa ideologiaasi.

 

Kyllä sitä ideologiaa ehtii nytkin toteuttaa, kun pistää töpinäksi. Tekoja, ei sanoja!

"Be the change that you want to see in the world."

- Mahatma Gandhi

Naapurieni poika synty 'normaalina.'

Hänellä on ollut kahdesti aivokasvain lapsena.

Nyt aikuinen mies mutta mieleltään jäänyt lapseksi.

Mukava poika, paljon tässä ulkona, niin juttelen tietysti aina kun nähdään.

Miten kohtelet muita, heikompia, kertoo paljon sinusta itsestäsi ihmisenä.

Täällä joku heittää todella ikävää provoa.

Tässä meillä on tuttu ilmapiiri pojalle, ja ystävälliset naapurit. 

En osaa sanoa mitä vanhemmat miettivät, ovat nyt 60 veen molemminpuolin.

Voimia teille kaikille joilla on lähiomaisia jotka kehitysvammasia, paljon saatte taistella heidän hyväksi .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon kehitysvammaisia Islannissa, jossa on tehokkaat mittaukset, syntyy?

Kehitysvamma ei näy seulonnoissa eikä mittauksissa.

Eikö Downin syndrooma ole kehitysvamma? Luulin, että on.

Se ei ole ainoa kehitysvamma. 

En niin väittänytkään, mutta sinä sanoit "Kehitysvamma ei näy seulonnoissa eikä mittauksissa". Downin syndrooma kuitenkin näkyy, ja se on kehitysvamma. Koska se näkyy seulonnoissa, Islannissa Downin syndroomalaisia ei käsittääkseni enää synny, sillä siellä panostetaan raskaudenaikaiseen seurantaan meitä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Kehitysvammaisten asumisyksiköt ovat Suomessa nuorelle kehitysvammaiselle (vamman asteesta toki riippuen sekä asumisyksikön tasosta) hyvä valinta. On kavereita ja tekemistä, oma huone ja ohjaajien tuki 24/7.

Paremmin huolehditaan verrattuna opiskelijoihin tai kodittomiin. Opiskelijat saavat tyytyä betoniloukoissa asumiseen nuudeleita ja kaurapuuroa syöden pienen opintotuen voimin, ellei sitten velkaannuta itseään opintolainalla, jonka takaisin maksaminen on epävarmaa. Kevoille on rakennettu uusia asuntoja ahkeraan toisin kuin kodittomille. 

Onko suomalaiset niin sisäsiittoisia, kun kehitysvammaisuus on niin yleistä. 

Vierailija kirjoitti:

Kehitysvammaisen lapsen vanhempana oma kuolevaisuus tulee hyvin konkreettiseksi asiaksi. On järkevää, että lapsi asuu tuetussa ympäristössä mahdollisimman itsenäisesti jo hyvissä ajoin ennen kuin vanhemmat väsyvät, sairastuvat ja kuolevat. 

Olen samaa mieltä. Jälkiviisaana olen vielä tehnyt huomion, että olisi ollut syytä järjestää nuo asumiskuviot lapsen ollessa nuori. Nyt aikuisena on niin kiinni vanhemmissaan, vanhemmat voimiensa äärirajoilla ja ikääntyneet. Tulee olemaan vaikea tilanne totuttaa uuteen ympäristöön.

Vierailija kirjoitti:

Entä kun vanhemmat sairastuvat ja kuolevat. Silloin kehitysvammaiselle tulee kerralla liikaa muutoksia. Parempi muuttaa ajoissa jonnekin vanhempien lähelle, jolloin vielä saa apua vanhemmilta, mutta pystyy paremmin opettelemaan itsenäistä elämää. Kaikki eivät tietysti pysty asumaan kuin hoitokodissa, mutta sekin muutto olisi hyvä tehdä silloin, kun vanhemmat ovat vielä voimissaan.

Tämä.

Voin vain kuvitella henkisesti lapsen tasolla olevan hädän tällaisessa tilanteessa.

Aika usein myös vammaisen hoito ja virikkeellinen arki on kyseenalaista kun vanhemmat alkavat raihnaistua.

Kiinni pitävät vanhemmat tuemelevat sekä oman, että lapsensa elämän.

Meillä perheen esikoinen on kv, muutti parikymppisenä tehostetun palveluasumisen yksikköön. Viihtyy hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon kehitysvammaisia Islannissa, jossa on tehokkaat mittaukset, syntyy?

Kehitysvamma ei näy seulonnoissa eikä mittauksissa.

Eikö Downin syndrooma ole kehitysvamma? Luulin, että on.

Se ei ole ainoa kehitysvamma. 

Eikä edes yleisin.

Jos hän on täysin kehitysvammainen ihminen, niin sitten o parasta, et hän on jossakin hoitokodissa. Siellä o osaavaa henkilökuntaa. Muttei kaikissa. Esim rinnekodit. Tääl viedään omassa asunnossakin asuvan ihmisen tahto ja itsemääräämisoikeus kokonaan. Ei kuunnella ikinä, uhkaillaan.....ja mikä pahinta, lääkkeet o anjat-pusseissa, ne o muovia. Sitäkään en mä olis halunnut. Mut pakotettiin. E o vaan turhaa muovin kulutusta. Ja ku ne vaihtelee lääkkeitä mielensä mukaan, eikä edes viitsi ilmoittaa MULLE MITTÄÄN asiasta. Kun vasta JÄLKIKÄTEEN. Ne kohtelee ihmisiä täällä, kun ällöjä ihmisiä, eivät piittaa mitään ja uhkailevat............eivät jätä rauhaan !!!!!! Ja ruokailu........ruoka o usein täysin syömäkelvotonta. Kalattomat saavat usein vain lihakeittoo, jota ei kukaan tunnu osaavan tehdä oikein. Liha o usein liian sitkeää........yööööök !!!!!! Ja siitäkin menee turhaa maksua. Jokaisella o ainaki yks NS omahoitaja tääl. Mul o 2. En ykkää kummastakaan !!!!!! Täysvammaiset henkilöt on siis suljettava pois muilta ihmisiltä. Heiltä o vietävä itsemääräämisoikeus . Se ei ole oikein, et ne o tääl vaan muiden joukos. He eivät kuulu sinne !!!!!!! Ikinä.