Haluatteko, että kehitysvammainen lapsi aikuistuttuaan asuu kotona luonanne vai muuttaa hoitokotiin.

Sanoisin että lapsi muuttaisi joko tuettuun asumiseen tai omaan kotiin. Osa kehitysvammaisista toki tarvitsee ympärivuorokautista hoivaa ja apua, ei aina välttämättä kehitysvamman vaan muiden (mahdollisesti siihen liittyvien) syiden tai sairauksien vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Monet kehitysvammaiset nuoret aikuiset haluaa myös itse itsenäistyä.

Sehän on toivottavaa ja myös oikeus. Vanhemmat eivät elä ikuisesti. On tärkeää luoda kaveri- ja ystäväsuhteita ja totutella tulemaan toimeen arjessa ilman vanhempia.

Kyllä vammaisillakin on oikeus itsenäistyä ja saada kodin ulkopuolisia suhteita. Kun lapsi on aikuinen vanhenee myös vanhemmat. Parempi ettei joudu vanhempien esim. sairastuttua yhtäkkiä uuteen ympäristöön. 

Puolison down sisarus muutti n. 40-vuotiaana hoitokotiin. Vanhemmat olivat tuossa vaiheessa jo yli 80 v.

Sisarus on viihtynyt mainiosti uudessa kodissaan. Muutto jo aikaisemmin olisi ollut varmasti hyvä, vanhemmille ilmeisesti vaikea asia.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisi sellainen lapsi, varmaan kokisin että koti (ja suku) on parempi paikka kuin laitos, jos saa elää vapaasti tai lähellä oleva asunto johon voi tuoda jotain ja viedä. On mahdollista että laitoksissa on rajoitettua ja lääkittyä. Vaikka voihan joku ensin kokea että laitos vapauttaa teini-iässä tai aikuisena, muttei se ihan taida olla vapaata.

Nykyisin taitaa olla enää hyvin vähän varsinaisia laitoksia. Kehitysvamaiset asuvat useimmiten ryhmäkodeissa, jossa henkilökuntaa ja tukea paikalla tarpeen mukaan. Omat huoneet saa kalustaa ihan omilla tavaroilla ja saa käydä halutessaan lapsuuden kodissa tai muualla ja omaiset voivat vierailla ryhmäkodissa.