Haluatteko, että kehitysvammainen lapsi aikuistuttuaan asuu kotona luonanne vai muuttaa hoitokotiin.
Mielestäni aikuisen kehitysvammaisen lapsen on parasta olla kotona tutussa ympäristössä omien vanhempiensa kanssa.
Kommentit (145)
Ennen muinoin noi vietiin metsään ja jätettiin sinne. Luonto hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Ennen muinoin noi vietiin metsään ja jätettiin sinne. Luonto hoitaa.
Ekologista.
Muutti tuettuun asuntolaan 20 vuotiana. Siellä on ikäistään seuraa ja paljon mukavaa toimintaa. Nähdään pari kertaa viikossa ja olen edunvalvoja. Näin on kaikille hyvä.
Mun lapsi asuu omassa asunnossa itsenäisesti.
Riippuu paljonko kuormittaa vanhempia, käytännössä varmaan kodin ja palveluasumisen käyttö rinnakkain on usein toimivin ratkaisu.
Riippuu vamman asteesta ja vanhempien iästä. Kun ikää tuleevanhemmat eivät välttämättä pysty enää huolehtimaan.
Kyllä heilläkin on oikeus itsenäistyä omalla tavallaan. Ja vanhemmilla lupa "päästää irti", kuten normilapsistakin.
Entä kun vanhemmat sairastuvat ja kuolevat. Silloin kehitysvammaiselle tulee kerralla liikaa muutoksia. Parempi muuttaa ajoissa jonnekin vanhempien lähelle, jolloin vielä saa apua vanhemmilta, mutta pystyy paremmin opettelemaan itsenäistä elämää. Kaikki eivät tietysti pysty asumaan kuin hoitokodissa, mutta sekin muutto olisi hyvä tehdä silloin, kun vanhemmat ovat vielä voimissaan.
Kehitysvamman aste vaikuttaa. On ihan eri asia, onko kyseessä lievä, keskivaikea vai vaikea kehitysvamma. Onko muita vammoja, diagnooseja tai erityistarpeita.
Vierailija kirjoitti:
Ennen muinoin noi vietiin metsään ja jätettiin sinne. Luonto hoitaa.
Olet sairas.
Kuinka paljon kehitysvammaisia Islannissa, jossa on tehokkaat mittaukset, syntyy?
Haluan huolehtia itse lapsestani. Vaikka lapsi on jo aikuinen, niin hän viihtyy parhaiten meidän vanhempien kanssa. On tuttu paikka ja tutut ihmiset aina lähettyvillä.
Meillä kotona ilmapiiri parani huomattavasti, kun sukupuoleltaan kehitysvammainen (=muunsukupuolinen) aikuinen nuori muutti omilleen. Rauha vallitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vammaaset pitääs poistaa vahvuudesta jo heti synnyttyä. Olisivt sitten pois syömästä. Ja vammautuneet kans. Se on luonnonlaki. Ei vammaanen elukkakaan kauvaa elos pysy.
Kerros nyt alkuun vaikka mitä merkittävää olet tehnyt omassa elämässäsi, kun kirjoittaminenkin tekee noin tiukkaa?
Vierailija kirjoitti:
Meillä kotona ilmapiiri parani huomattavasti, kun sukupuoleltaan kehitysvammainen (=muunsukupuolinen) aikuinen nuori muutti omilleen. Rauha vallitsee.
On typerää vastata asiattomasti asialliseen aloitukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vammaaset pitääs poistaa vahvuudesta jo heti synnyttyä. Olisivt sitten pois syömästä. Ja vammautuneet kans. Se on luonnonlaki. Ei vammaanen elukkakaan kauvaa elos pysy.
Kerros nyt alkuun vaikka mitä merkittävää olet tehnyt omassa elämässäsi, kun kirjoittaminenkin tekee noin tiukkaa?
Kirjoittaja on keskiverto persu
Vierailija kirjoitti:
Vammaaset pitääs poistaa vahvuudesta jo heti synnyttyä. Olisivt sitten pois syömästä. Ja vammautuneet kans. Se on luonnonlaki. Ei vammaanen elukkakaan kauvaa elos pysy.
Samoilla linjoilla, mutta en noin ehdottomasti. Lievästi vammaisilla/vammautuneilla voi olla paljon annettavaa perheelleen ja yhteiskunnalle, tarvitsevat vain vähän tukea.
Mutta vaikeasti vammaiset, jotka eivät ole varsinaisesti edes persoonia, vaan hengissä pidettäviä ihmisen muotoisia liha- ja luukasoja, voisi kyllä armahtaa tästä elämästä. He eivät ehkä itse kärsi, koska eivät tiedosta, mutta mitä iloa heidän "elämästään" on kenellekään?
Kontekstina: olen ollut vaikeasti vammaisten osastolla töissä. Jos oma lapsi olisi yksi heistä, niin toivoisin hänelle eutanasiaa. Ja tämä mielipiteeni on lähtöisin lähimmäisen rakkaudesta, ei mistään heikompien halveksunnasta.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon kehitysvammaisia Islannissa, jossa on tehokkaat mittaukset, syntyy?
Kehitysvamma ei näy seulonnoissa eikä mittauksissa.
Juu. Luulisi että joku sukulainen on aina avuksi tai lähäri, ne tutut. Jos on yhtään omatoimisuutta, saa myös kodin lähelle vanhemman kotia, mutta osa haluaa olla vähän kauempana vanhemmistaan. Kunto.