Miksi Helsingin Sanomat aikoinaan teilasi arvostelussaan Väinö Linnan teoksen Tuntematon sotilas?

Eikö se ole nimen omaan hyvän taiteen tunnusmerkki, ettei sitä useinkaan ymmärretä omana aikanaan, vaan se on paljon aikaansa edellä? Nuoremmat sukupolvet vasta löytävät sen nerouden. 

Ihan samoin kävi vaikkapa Volter Kilven romaanille Alastalon salissa, ja monelle muulle.

Kun lahjaton ihminen on kiinnostunut taiteista, hänestä tulee katkeroitunut kriitikko. Siinä roolissa on hyvä käyttää valtaa, ja kompensoida omaa lahjattomuuttaan.

HS vain teilasi, ps olisi kieltänyt.

Persutrollit on nyt sitä mieltä että HS on joskus ollut liian oikeistolainen. Hienoa näkemyksellistä asiantuntemusta. Suosittelen kirjastossa käyntiä, Pietaristakin vielä sellaisia löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko Väinö Linna vasempaan kallellaan? Eikö hän kirjoittanut myös Täällä pohjantähden alla?

Viisikymmenluvulla HS oli selkeästi porvarilehti. Tuntemattomassa kerrottiin että sodassa oli Lahtisiakin.

Eljas Erkko oli vahvasti oikealla ja CIA:n kaveri. Pisteet siitä. Tuntematon sotilas oli monelle silloin liian "punainen". Tai liian vähän hurmahenkinen. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö se ole nimen omaan hyvän taiteen tunnusmerkki, ettei sitä useinkaan ymmärretä omana aikanaan, vaan se on paljon aikaansa edellä? Nuoremmat sukupolvet vasta löytävät sen nerouden. 

Ihan samoin kävi vaikkapa Volter Kilven romaanille Alastalon salissa, ja monelle muulle.

Kun lahjaton ihminen on kiinnostunut taiteista, hänestä tulee katkeroitunut kriitikko. Siinä roolissa on hyvä käyttää valtaa, ja kompensoida omaa lahjattomuuttaan.

Vertigo, maailman ehkä parhaana pidetty elokuva, on yksi hyvä esimerkki tästä.

Oikeistokonservatiiveista Koskenniemi tuki Linnaa, tosin osin siitä syystä, ettei pitänyt modernisteista. 

Aika jännä, että persut pitävät hyvin vanhoillisen ja oikeistolaisen Toini Havun kritiikkiä Tuntemattomasta sotilaasta venäjämielisenä.

Tilannehan oli päinvastainen. Kirjaa Havu piti jos ei maanpetturuutena niin ainakin se häpäisi suomalaisen sotilaan maineen.

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä HS teilannut, vaan Toini Havu.

Toini Havun arvosteluun vaikutti epäilemättä hyvin paljon se, että hän oli juuri kehunut maasta taivaaseen Jussin Talven Ystäviä ja vihollisia ja kirjoittanut, ettei sen veroista julkaista pitkään aikaan. Sen jälkeen hänen oli vähän kuin pakko löytää Tuntemattomasta sotilaasta vikoja. Ja kyllähän se ihan oikeastikin jakoi lukijoita, pääsääntöisesti sodan kokenut miehistö tykkäsi ja (aktiivi)upseerit eivät tykänneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö se ole nimen omaan hyvän taiteen tunnusmerkki, ettei sitä useinkaan ymmärretä omana aikanaan, vaan se on paljon aikaansa edellä? Nuoremmat sukupolvet vasta löytävät sen nerouden. 

Ihan samoin kävi vaikkapa Volter Kilven romaanille Alastalon salissa, ja monelle muulle.

Kun lahjaton ihminen on kiinnostunut taiteista, hänestä tulee katkeroitunut kriitikko. Siinä roolissa on hyvä käyttää valtaa, ja kompensoida omaa lahjattomuuttaan.

Vertigo, maailman ehkä parhaana pidetty elokuva, on yksi hyvä esimerkki tästä.

Seitsemän veljestä epäonnistui kai täysin ilmestyessään.

(Turkan tv-sarjaa kulttuuriväki sen sijaan yritti kehua koska sen piti olla neroutta kun tekijänä oli Turkka)

Hiukan oudosti kyllä oli tuolloin sitten Neuvostoliiton mieleen ja vain pientä arvostelua sitten heiltä?

En tiedä. Ei ole koskaan kiinnostanut lukea tai katsoa niitä lukemattomia verorahoilla tehtyjä elokuvia.

Linna teilasi kirjan itsekin. Julkaistu kirja ei ollut se mitä hän oli kirjoittanut   

Tuntemattoman oikea versio julkaistiin nimellä Sotaromaani.  

Suojeluskunta veteraanit piti hiukan punikki kirjana.

Vierailija kirjoitti:

Linna teilasi kirjan itsekin. Julkaistu kirjakak ei ollut se mitä hän oli kirjoittanut   

Tuntemattoman oikea versio julkaistiin nimellä Sotaromaani.  

Siitä oli poistettu mm. täysin tyyliin sopimattomia kaikkitietävän kertojan ylhäältäpäin antamia julistuksia sodasta ja suomalaisista johtajista. Normaalia kustannustoimittamista ja kyllä Linna lopullisen toki hyväksyi.

Nyt äänessä on vain kirjan henkilöt jotka tuo nämä asiat esiin paljon uskottavammin. Ei olisi Tuntematon kestänyt aikaa jos poistot olisi jääneet. Aika pateettisia ja naiiveja lausumia jotka olisi ollut aika outoa tuoda elokuvaankaan mukaan...

Vierailija kirjoitti:

Eikö se ole nimen omaan hyvän taiteen tunnusmerkki, ettei sitä useinkaan ymmärretä omana aikanaan, vaan se on paljon aikaansa edellä? Nuoremmat sukupolvet vasta löytävät sen nerouden. 

Persuille ja venäläisille ei kannata puhua taiteesta. He arvostavat vain propagandaa.

Vierailija kirjoitti:

Linna teilasi kirjan itsekin. Julkaistu kirja ei ollut se mitä hän oli kirjoittanut   

Tuntemattoman oikea versio julkaistiin nimellä Sotaromaani.  

Höpö höpö. Kirjan ns. sensurointi oli normaalia kustannustoimittajan työtä, ja nykymittapuulla sitä muokattiin todella vähän.

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö. Kirjan ns. sensurointi oli normaalia kustannustoimittajan työtä, ja nykymittapuulla sitä muokattiin todella vähän.

Huomattava osa muutoksista koski murretta. Linna oli toki elänyt eri puolelta tulleiden murteenpuhujien kanssa omassa konekiväärikomppaniassaan mutta miesten repliikit saattoivat alunperin olla pohjautuneet korvakuulolta muistinvaraisiin havaintoihin. Kustantaja teetti kielitieteilijöillä hiomista ja pieniä muutoksia jotta miehet edustaisivat selkeämmin omia murrealueitaan. Kaikkein oudoimmat murreilmaisut jätettiin pois koska muun Suomen lukijat eivät olisi niitä lainkaan ymmärtäneet. Tästä tosin seurasi lievää akateemisuutta kun lopputulos oli akateemisten tutkijoiden näkemys eikä oikeiden ihmisten suusta.

"Vuonna 1954 jatkosota oli edelleen vain vähän tutkittu alue. Sotasyllisyysoikeudenkäynnit ja koko syyllisyyskeskustelu olivat tehneet jatkosodasta poliittisesti aran aiheen. Talvi- ja jatkosotaa käsitteleviä romaaneja oli kuitenkin ilmestynyt useita, mm. Jussi Talven romaani Ystäviä ja vihollisia, vain muutamaa kuukautta ennen Tuntematonta sotilasta.



Tuntematon sotilas herätti heti huomiota ja sai aluksi kiittäviä kritiikkejä, mm. Vilho Suomelta Uudessa Suomessa ja Jörn Donnerilta Nya Pressenissä. Lähtölaukaus teoksen ympärillä käytyyn kuohuntaan oli Toini Havun kielteinen kritiikki Helsingin Sanomissa 19.12. Havu oli antanut arviolleen otsikon "Purnaajan sota" ja purnaaja-käsitteeseen kiteytyi paljon siitä keskustelusta, jota Tuntemattomasta käytiin. Havun kritiikin kärki sai ilmauksen "sammakkoperspektiivi", hän kritisoi Linnaa siitä, että tämä oli juuttunut yksittäistapauksiin ilman laajempaa näkemystä."

Tuntematon sotilas on fiktiota ja viihdettä niin kirja kuin elokuvakin, todellisuus rintamalla on aivan jotain muuta.

Toivotaan että kirja pysyy sellaisena kun sen on Linna kirjoittanut mitään muuttamatta, tässä meillä riehuvassa woketuksessa kirjojenkin sisältäjä muutellaan säälimättä jos kirjassa yksikin sana mikä ei wokettaijia miellytä.

Vierailija kirjoitti:

Tuntematon sotilas on fiktiota ja viihdettä niin kirja kuin elokuvakin, todellisuus rintamalla on aivan jotain muuta.

Toivotaan että kirja pysyy sellaisena kun sen on Linna kirjoittanut mitään muuttamatta, tässä meillä riehuvassa woketuksessa kirjojenkin sisältäjä muutellaan säälimättä jos kirjassa yksikin sana mikä ei wokettaijia miellytä.

Tuntematon sotilas on rintamalla olleen kirjallinen kuvaus sodasta, jota pidettiin liian realistisena. Se ei ole viihdettä. Elokuvia on useampi. 

Väinö Linna on ainoa, joka tietää kuinka todellisuus rintamalla eroaa kirjassa kuvaamastaan. 

Toivotaan että luet kirjan, edes jonkun, ennen kuin esität sekä teoksen että rintamatodellisuuden tuntijaa. Keppihevosena kirjat on vähän säälittäviä jos niistä ei ole lukenut sanaakaan.