Lukevatko potilasarkiston työntekijät potilas-asiakirjoja?

Ei ainakaan saisi mutta miten sitä voi valvoa

Kyllä niiden täytyy lukea, jotta poistavat sellaiset tiedot, joita ei sinulle anneta, esim tekstissä mainitut tiedot muiden ihmisten terveydentilasta.

Eivät lue, jos kysytään, mutta lukevat kuitenkin= Suomen tietosuoja.

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaan saisi mutta miten sitä voi valvoa

Luulisi että lokitiedoilla voisi valvoa kauanko niissä on vietetty aikaa..

Eiköhän se ole liukuhihnatyötä. Eli laitetaan sulle päivän aikana 300 asiakirjaa. Tsekataan ne et ne menevät oikeisiin paikkoihin ja kirjataan ylös. Ei niillä ole luppoaikaa lukea ja muistaa niitä.

Sun jalkasilsa ja peräpukamat ei kiinnosta ketään, snowflake.

Minua epäilytti myhäilevän tk-työntekijän lukeneen kun kysyi haluanko lukea potilastietoni. Vastasin etten halua. Mut tilanne jäi vaivaamaan kun koskee psyk. juttuja. Olenkohan vainoharhainen. Miksi tiedot yleensä on paperiversioina ja mitä niillä enää on väliä vaikka hävitettäisiin kun olen nyt tk-eläkkeellä. En tiedä missä koko sairashistorianivaskani on tällä hetkellä. Tämä vaivaa vaikka tapauksesta vuosia. 

Ei lue. Ei ketään kiinnosta. Oikeasti. Siis randomien ihmisten sairaudet. Haloo!

Vierailija kirjoitti:

Minua epäilytti myhäilevän tk-työntekijän lukeneen kun kysyi haluanko lukea potilastietoni. Vastasin etten halua. Mut tilanne jäi vaivaamaan kun koskee psyk. juttuja. Olenkohan vainoharhainen. Miksi tiedot yleensä on paperiversioina ja mitä niillä enää on väliä vaikka hävitettäisiin kun olen nyt tk-eläkkeellä. En tiedä missä koko sairashistorianivaskani on tällä hetkellä. Tämä vaivaa vaikka tapauksesta vuosia. 

Typin ja sosiaalitoimen asiakkaiden terveystietoja lukee te-virkailijat ja sossut. Näitä tietoja annetaan yhdistyksiin ym mihin asiakas työnnetään kuntouttavaan. Siellä näitä tietoja käsittelee kuka sattuu. Pikkukylissä näistä "työpaikoista" leviää ihmisten asiat pitkin kyliä.

Vierailija kirjoitti:

Ei lue. Ei ketään kiinnosta. Oikeasti. Siis randomien ihmisten sairaudet. Haloo!

Kyllä kiinnostaa. Eräässäkin kuntoutuspaikassa siivoojat kyttäsivät nimilistoja onko tuttuja. Mut tuskin enää laittavat nimiä näkyville. Myöskin  Pienempien kuntien terkkareilla on uteliasta väkeä töissä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä niiden täytyy lukea, jotta poistavat sellaiset tiedot, joita ei sinulle anneta, esim tekstissä mainitut tiedot muiden ihmisten terveydentilasta.

Miksi ihmeessä potilaan henkilökohtaisissa tiedoissa olisi muka tietoja muiden ihmisten terveydentilasta ainakaan diagnoosien kanssa? Ihmisellä voi olla rasittava elämäntilanne esimerkiksi koliikkivauvan tai dementoituneen vanhemman huolehtimisen vuoksi. Eihän epikriisissä kirjoiteta kuitenkaan edellämainitun vauvan tai vanhemman nimeä ja hetua. Kuitenkin edellämainitut asiat vaikuttavat väistämättä ihmisen terveydentilaan.Itselläni oli vauva, joka itki ja puklasi koko ajan eikö minulla jäänyt juuri muuhun aikaa kuin vauvan hoitoon ja pyykkäämiseen.

Esimerkiksi vaunulenkit olivat sula mahdottomuus, koska vauva oli ehtinyt puklata haalarinsa ja makuupussinsa märiksi alle kilometrin matkalla siitä huolimatta, että vaunujen päätyä oli kallistettu ylös ja vauvalle annettiin banaanisosetta ruokailun päätteeksi. Vauvaa alettiin tutkia vasta sitten kun ns koliikkikuukaudet olivat ohi. Paljastui, että hänellä on monenlaista ruoka-aineallergiaa sekä refluksi ja ruokailu sekä lääkitys piti saada kuntoon. Vauvan ja taaperon refluksitautihan sulattaa pehmeät maitohampaat jos sitä ei hoideta ja se vaikuttaa rautahampaidenkin kehitykseen ajan mittaan.

Minulla itselläni jäi vuodeksi selvittämättä anemian pohjasyy. Laihduin toki ja paljon vauvan ensimmäisen vuoden aikana, koska elin suunnilleen kahvilla ja maidolla ja ruoka ei minulle maistu kun olen väsynyt. Minulla paljastui anemian syyksi B12-vitamiinin puute, jota alettiin hoitaa heti reippaalla otteella julkisessa terveydenhuollossa. Meni kuitenkin oma aikansa ennen kuin hb 76 nousi normaaliin lukemaansa, mutta kuitenkin se nousi normaaliksi. Muita puutoksia ei siihen aikaan edes tutkittu. 

Vierailija kirjoitti:

Minua epäilytti myhäilevän tk-työntekijän lukeneen kun kysyi haluanko lukea potilastietoni. Vastasin etten halua. Mut tilanne jäi vaivaamaan kun koskee psyk. juttuja. Olenkohan vainoharhainen. Miksi tiedot yleensä on paperiversioina ja mitä niillä enää on väliä vaikka hävitettäisiin kun olen nyt tk-eläkkeellä. En tiedä missä koko sairashistorianivaskani on tällä hetkellä. Tämä vaivaa vaikka tapauksesta vuosia. 

Laki potiasasiakirjoista edellyttää niiden säilyttämistä 10 vuotta potilaan kuoleman jälkeen.  Lisäksi 18. ja 28. päivä syntyneiden sairaskertomukset säilytetään ikuisesti. 

Uskoakseni kiimaiset nuoret arkistoharjoittelijaneidot lukevat haaveillen potilaskertomuksiani. Ruokatunnilla hirveä kissatappelu, repivät rintsikat ja stringit toistensa yltä, kiskovat hiuksista ja sylkevät. Ylilääkäri määrää reseptillä minut antamaan neidoille ruiskeen.

Pakkohan heidän on lukea mitä tietoja sinulle toimittavat

Olen ollut potilasarkistossa töissä.  Suurin osa pyytäjistä haluaa jotain tarkkoja tietoja vaikkapa tietyiltä vuosilta tai tiettyä sairautta koskien jolloin se on heti meille työläämpää kuin se että henkilö pyytää kaikkia tietojansa. 

Jos pyytäjä haluaa vaikkapa reumaa koskevia potilasasiakirjojansa niin sieltä potilaan kansiosta ja koneelta piti ne etsiä eikä se onnistunut kuin selaamalla kansio läpi.  Iso osa tiedoista on vielä paperilla vauvaiästä saakka ja ne pitää ihan kopiokoneella kopioda pyytäjälle, kyllä ne silloin blokataan ettei pyytäjälle lähetetä vaikkapa käyntiä korvatulehduksen takia 40 vuotta sitten vaan oikeasti hänelle lähtee ne tiedot jossa hänen reumaansa on epäilty, tutkittu ja hoidettu. 

Kun pyyntöjä on se +10 päivässä niin ei ne asiat enää ole mitenkään mielenkiintoisia.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut potilasarkistossa töissä.  Suurin osa pyytäjistä haluaa jotain tarkkoja tietoja vaikkapa tietyiltä vuosilta tai tiettyä sairautta koskien jolloin se on heti meille työläämpää kuin se että henkilö pyytää kaikkia tietojansa. 

Jos pyytäjä haluaa vaikkapa reumaa koskevia potilasasiakirjojansa niin sieltä potilaan kansiosta ja koneelta piti ne etsiä eikä se onnistunut kuin selaamalla kansio läpi.  Iso osa tiedoista on vielä paperilla vauvaiästä saakka ja ne pitää ihan kopiokoneella kopioda pyytäjälle, kyllä ne silloin blokataan ettei pyytäjälle lähetetä vaikkapa käyntiä korvatulehduksen takia 40 vuotta sitten vaan oikeasti hänelle lähtee ne tiedot jossa hänen reumaansa on epäilty, tutkittu ja hoidettu. 

Kun pyyntöjä on se +10 päivässä niin ei ne asiat enää ole mitenkään mielenkiintoisia.

No, paperiset potilaskirjat eli -kansiot, reumapaperit löytyvät kyllä helposti kun erikoisalojen tekstit kirjoitetaan omille merkityille lehdille, muistaakseni oli olemassa lehti REU.

Ja yleensä se mitä lähetetään pyytäjälle, tarkastutetaan lääkärillä, eli lääkärin lupa lähetettäviin papereihin. Hyvin tarkasti tämä lupa otetaan varsinkin psykiatrian teksteissä. 

Samaten jos haluaa itse käydä lukemassa, lääkärin luvalla annetaan luettavaksi.

Minäkin olen arkistossa ja potilaspapereiden kanssa työskennellyt.

Millä ajalla luulet persun kerkeävän tehdä sen? Vemputtamiseen kuitenkin menee suurin osa aikaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut potilasarkistossa töissä.  Suurin osa pyytäjistä haluaa jotain tarkkoja tietoja vaikkapa tietyiltä vuosilta tai tiettyä sairautta koskien jolloin se on heti meille työläämpää kuin se että henkilö pyytää kaikkia tietojansa. 

Jos pyytäjä haluaa vaikkapa reumaa koskevia potilasasiakirjojansa niin sieltä potilaan kansiosta ja koneelta piti ne etsiä eikä se onnistunut kuin selaamalla kansio läpi.  Iso osa tiedoista on vielä paperilla vauvaiästä saakka ja ne pitää ihan kopiokoneella kopioda pyytäjälle, kyllä ne silloin blokataan ettei pyytäjälle lähetetä vaikkapa käyntiä korvatulehduksen takia 40 vuotta sitten vaan oikeasti hänelle lähtee ne tiedot jossa hänen reumaansa on epäilty, tutkittu ja hoidettu. 

Kun pyyntöjä on se +10 päivässä niin ei ne asiat enää ole mitenkään mielenkiintoisia.

No, paperiset potilaskirjat

Voi olla paljon reumaa koskevia tutkimuksia ja käyntejä myös YLE -lehdellä ja siellä voi oll myös ziljoona muutakin käyntiä eli etsittävää on.

Ammattimainen käytös. Arkistossa työskentelevän ymmärrys lääketieteestä ei pitkälle riitä, miksi siis lukisi. Ammattimainen käytös, ymmärtää että kyse on ihmisen sairauksista, mitä ihmeen kiinnostuksen aihetta niissä sivullisille, varsinkin kun koko arkisto on sairauksia pullollaan. Sairastaminen on osa ihmiseloa. Ei mikään sensaatio seiskalehden juttu.

Ei edes psykiatrisissa sairauksissa ole ammattihenkilölle mitään ihmeellistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut potilasarkistossa töissä.  Suurin osa pyytäjistä haluaa jotain tarkkoja tietoja vaikkapa tietyiltä vuosilta tai tiettyä sairautta koskien jolloin se on heti meille työläämpää kuin se että henkilö pyytää kaikkia tietojansa. 

Jos pyytäjä haluaa vaikkapa reumaa koskevia potilasasiakirjojansa niin sieltä potilaan kansiosta ja koneelta piti ne etsiä eikä se onnistunut kuin selaamalla kansio läpi.  Iso osa tiedoista on vielä paperilla vauvaiästä saakka ja ne pitää ihan kopiokoneella kopioda pyytäjälle, kyllä ne silloin blokataan ettei pyytäjälle lähetetä vaikkapa käyntiä korvatulehduksen takia 40 vuotta sitten vaan oikeasti hänelle lähtee ne tiedot jossa hänen reumaansa on epäilty, tutkittu ja hoidettu. 

Kun pyyntöjä on se +10 päivässä niin ei ne asiat enää ole mitenkään mielenkiintoisia.<

Luulis että reumataudeissa kiinnostaa eniten erikoissairaanhoidon tutkimukset. Toki tk-kontrollit on yks osa.

Mut lue ja plärää sinä kaikessa rauhassa!