Millä tekosyillä Sinut ja lapsesi jätetty ulos kaverisynttäreiltä?

Meillä lapsi halusi kaverisynttärit, ei mitään harrasteryhmäsynttäreitä. Niin jäi liuta pikkusiskoja ja muutama isosisko kutsumatta ja siitä tuli paljon pahaa puhetta. Että kun ovat kavereita, niin on pakko kutsua.

Oikeastiko?

Vierailija kirjoitti:

Tunnen tämän tietyn ihmistyypin, joka ketjussa on esittänyt näkemyksiään ja josta on esitetty näkemyksiä. Olen muuttanut aikuisiällä melko sisäänlämpiävään kaupunkiin, jossa eräillä tietyillä urheilulajeilla on varsin vahva status. Täällä on ihan arkea, että lapset niin sanotusti tuntevat toisensa 0-vuotiaasta, ja 4-vuotiaat ovat ainakin omien vanhempiensa mielestä jo keskeinen osa urheiluseuran toimintaa. Saman ihmistyypin aikuisystävyydet muodostuvat siten, että vähintäänkin perheiden isät ovat tunteneet toisensa koulussa ja harrastaneet samaa lajia. Rouvilla sitten on joko lapsuusystävyys tai hirveä salainen kilpailu päällä. Tai molemmat.

Vauvakerhoissa se ulkopuolisuuden tunne vielä jäyti. Mutta nyt kun lapseni ovat kasvaneet kyllin isoiksi pärjätäkseen omilla sosiaalisilla taidoillaan ja minun tiukasti opettamillani periaatteilla, he kyllä pärjäävät. Me kutsumme aina kaikki synttäreille. Ehkä joku ei koskaan kutsu meitä,

Siis kutsutte aina kaikki synttäreille, koko kaupungin? Oikeastiko? Onko teillä urheiluhalli varattuna vai mihin tuo väkimäärä mahtuu.

MInäkin kutsuin aikoinaan "kaikki" lapsen synttäreille ja sain kuulla, että ulkopuolelle jäi koko pikkuveljen jalkapallojoukkoe, joka oli odottanut kutsua, olivathan he tavanneet isoveljen muutaman kerran ja pitivät tätä kaverinaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen tämän tietyn ihmistyypin, joka ketjussa on esittänyt näkemyksiään ja josta on esitetty näkemyksiä. Olen muuttanut aikuisiällä melko sisäänlämpiävään kaupunkiin, jossa eräillä tietyillä urheilulajeilla on varsin vahva status. Täällä on ihan arkea, että lapset niin sanotusti tuntevat toisensa 0-vuotiaasta, ja 4-vuotiaat ovat ainakin omien vanhempiensa mielestä jo keskeinen osa urheiluseuran toimintaa. Saman ihmistyypin aikuisystävyydet muodostuvat siten, että vähintäänkin perheiden isät ovat tunteneet toisensa koulussa ja harrastaneet samaa lajia. Rouvilla sitten on joko lapsuusystävyys tai hirveä salainen kilpailu päällä. Tai molemmat.

Vauvakerhoissa se ulkopuolisuuden tunne vielä jäyti. Mutta nyt kun lapseni ovat kasvaneet kyllin isoiksi pärjätäkseen omilla sosiaalisilla taidoillaan ja minun tiukasti opettamillani periaatteilla, he kyllä pärjäävät. Me kutsumme aina kaikk

 

Varmasti hienoa kun on saanut niin sosiaalisen lapsen että hänestä tykätään nopeasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä ikinä kerro mitään tekosyitä. Jos jonkun lapsen äiti kysyy, miksi meidän Mikoa ei ole kutsuttu, niin vastaan, että olisikohan tuo ihan kokonaan kutsujan oma asia, ei meidän tarvitse selitellä, miksi joku on kutsuttu ja jotain toista ei. Ja sitten luettelen liudan lapsia, joita ei ole kutsuttu todeten, että ei teidän Miko ole ainoa, joka kutsutta jäi, mutta on ainoa, jonka äiti ei tilannetta hyväksy.

Elämä ja ystävyyshän on vastavuoroista. Ei me ainakaan haluta olla sellaisten ystäviä enää, että me kutsumme heitä kivoihin juttuihin avosylin mukaan, mutta meidät sitten aina sattumalta rajataan jollain tekosyyllä pois. Lapsellista perheen aikuisten taholta ja toki tämä kiusaaminen huomataan, vaikka sitä yritetään selittää että vain niille ja niille olisi kutsu.

Huomaatko koskaan, että nämä

Joo, eivät todellakaan olen meidän perheen oikeita kavereita. Sehän onkin tullut heidän käytöksestään hyvin selväksi. 

Kenenkään perheen isä ei tälläisiä juttuja tee. Isät ovat harrastuspiireissä kohteliaita ja lojaaleja. Äidit ovat näitä kieroja. Hei haluan itse mukaanne mutta heitä ei sitten kutsuta meidän mukaan -tyylillä. Selvästi epävarma äiti heillä. Ei reilu. Selvästi vanhemmalle lapselle periytynyt ystävyyden ongelmat kun vaatii tälläistä järjestelyä siellä taustalla.

Ap:lle ilmainen vinkki. Ota ensi vuonna näille kiusaajaperheen sisaruksille joku laji jota he eivät osaa ja eivätkä harrasta. Sanot vaikka että taaperonne pitää nyt tennisjuhlat! Harmi kun te ettei voi nyt osallistua kun poikanne/tyttönne ei osaa yhtään tätä lajia. Ja sitten kutsut sinne ihan kaikki muut ystävänne kokeilemaan lajia, paitsi tietenkin nämä jotka eivät nyt kutsuneet teitä. Äiti voi sitten kiukusta kähisten katsella juhlianne ulkopuolelta. Paras että kutsu sinne vielä joku hänen kaverinsa 🤣.

Vierailija kirjoitti:

Tälle riittävän reilulle kirjoittajalle: (ei anna tehdä lainausta)

Lapsi 4,5v pitää molempia 4,5 ja 6-vettä ihan kyllä varsinaisina kavereinaan. Ei lapsi erota kumpi on sinun mielestäsi hänen varsinainen kaveri, kun ovat kaikki tunteneet 1-vuotiaista asti.

Laitetaanko heillekin sitten ensi vuonna viestiä,  että meidän lapsen juhlakutsu koskee vain toista, varsinaista kaveria? Että toinen heidän lapsensa,  vähän vanhempi, joka on aina meidän toimestamme syötetty ja juotettu ja maksettu mukaan meidän synttäreille, ei tällä kertaa mahdu ollenkaan mukaan? Ja kutsu ei koske häntä, kun hänkin jättää meidän ei varsinaisen perheystävän aina ulkopuolelle näitä muita puolituttuja kutsuen?

Tiedän jo nyt että jos me näin toimimme, siellä itkua vääntää sekä äiti että tämä ei varsinainen kaveri. 

Noin minä toimisin. Ei sitä mitenkään tarvi alleviivata, että tämä kutsu ei muuten koske vanhempaa lastanne lällläälllääääää, kun sekään ei kutsunut meidän lasta, vaan ihan nimellä kutsutte vain näen nuoremman. Tuo on ihan validi syy minunkin mielestäni, että kutsutaan vain ne oman ikäiset kaverit ja samassa joukkueessa/ryhmässä harrastavat kaverit. Nuoremman juhliin kutsutaan sitten ihan samalla tavalla hänen ikäryhmänsä kaverit. Tuskin se 6 v haluaa sinne synttäreilleen nelivuotiaita pikkulapsia, hehän ovat jo isoja eskarilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Tälle riittävän reilulle kirjoittajalle: (ei anna tehdä lainausta)

Lapsi 4,5v pitää molempia 4,5 ja 6-vettä ihan kyllä varsinaisina kavereinaan. Ei lapsi erota kumpi on sinun mielestäsi hänen varsinainen kaveri, kun ovat kaikki tunteneet 1-vuotiaista asti.

Laitetaanko heillekin sitten ensi vuonna viestiä,  että meidän lapsen juhlakutsu koskee vain toista, varsinaista kaveria? Että toinen heidän lapsensa,  vähän vanhempi, joka on aina meidän toimestamme syötetty ja juotettu ja maksettu mukaan meidän synttäreille, ei tällä kertaa mahdu ollenkaan mukaan? Ja kutsu ei koske häntä, kun hänkin jättää meidän ei varsinaisen perheystävän aina ulkopuolelle näitä muita puolituttuja kutsuen?

Tiedän jo nyt että jos me näin toimimme, siellä itkua vääntää sekä äiti että tämä ei varsinainen kaveri. 

Tuohtunut äiti.

Minä pelkään että miten lapseni tulee pärjäämään aikuisena kun nyt jo kiusataan jatkuvasti ja jätetään kaiken ulkopuolelle ja ihan vaan sen takia että lapseni on rauhallinen ja tykkää lukea sekä ahdistuu herkästi muiden seurassa.

Olen mies ja minulla ei ole lasta. Lempinimeni on Jammu. Pikkumaista mielestäni.

Täytyy kyllä sanoa,  että onneksi omat lapseni ovat jo aikuisia. Kun itse olin 1960-luvulla lapsi, asunnot oli pienempiä ja luokkakoot suurempia. Ei kukaan kutsunut koko luokkaa synttäreilleen vaan ainoastaan ne kaverit, joiden kanssa vietti aikaansa vapaa-ajallaan. Joku sellainen saattoi olla samalla luokallakin, mutta ei suinkaan kaikki. Synttärikutsujakaan ei jaettu koulussa vaan käytiin itse tiputtamassa kaverin postiluukusta. Mun mielestä se oli yksi osa synttäreiden iloa, kun kävi niitä kutsuja viemässä. Ja oli aina kivaa, kun sai kutsun jonkun kaverinsa synttäreille. Ja tietenkin tiesi, missä kaverit asuivat, koska miten niitä olisi muuten voinut käydä edes pyytämässä ulos. 

Omat lapsenikin ehti pois tämän "koko luokka piää kutsua" -ajattelutavan alta. Kummallakin lapsistani on ollut sekä samanikäisiä että nuorempia ja vanhempia kavereita. Jos olisi pitänyt kutsua vain luokkakaverit, nämä oikeat kaverit olisi pitänyt jättää kutsumatta. Sekä mulla että omilla lapsillani kutsuvieraiden määrä oli se, mitä meillä ruokapöytään mahtui. Itse sain aikoinaan kutsua 5 ja omat lapseni 7, koska mulla oli jo paljon isompi asunto ja olohuoneessa 8-hengen ruokapöytä. Viimeiset kaverisynttärit oli 10-vuotissynttärit ja kyllähän siinäkin ajassa ehti kavereita muuttaa pois ja uusia tulla tilalle. Jos lapsi ei vapaa-ajallaan ollut enää jonkun kaverinsa kanssa, ei sitten kutsuttu synttäreillekään. Eikä odotettu, että tulisi itsekään enää kutsutuksi tämän synttäreille. Lasten kaverit on kuitenkin aika pitkälti aikaan ja paikkaan sidottuja ja muutto kauemmas tarkoitti yleensä kaverisuhteen päättymistäkin. Mun yksi ystävistäni on kuopuksen kummi ja aikoinaan lapseni leikkivät tietysti aika usein hänen lastensa kanssa, kun he olivat meillä tai me oltiin heillä. Nämä lapset kuitenkin kutsuttiin äitinsä kanssa lasteni synttäreille niihin "sukulaisjuhliin" eli mihin osallistui lasten isovanhemmat, sedät, tädit jne. Ei siis kaverisynttäreille, koska mun lapseni olivat kuitenkin tekemisissä heidän kanssaan vain silloin, kun minäkin olin tekemisissä heidän äitinsä kanssa. 

Mutta joo, eihän tuo kivaa ole, että jos kutsutaan koko päiväkotiryhmä/luokka/harrastusporukka, mutta jätetään kuitenkin yksi kutsumatta. Eri juttu sitten, jos jätetään useampikin kutsumatta.  Lapselle ei tosiaan ole kivaa olla se ainoa, joka jäi ilman kutsua. Joskus tietty voi olla hankalaa, jos kutsutta jäänyt lapsi omalla käytöksellään aiheuttaa sen, ettei tule kutsutuksi. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Täytyy kyllä sanoa,  että onneksi omat lapseni ovat jo aikuisia. Kun itse olin 1960-luvulla lapsi, asunnot oli pienempiä ja luokkakoot suurempia. Ei kukaan kutsunut koko luokkaa synttäreilleen vaan ainoastaan ne kaverit, joiden kanssa vietti aikaansa vapaa-ajallaan. Joku sellainen saattoi olla samalla luokallakin, mutta ei suinkaan kaikki. Synttärikutsujakaan ei jaettu koulussa vaan käytiin itse tiputtamassa kaverin postiluukusta. Mun mielestä se oli yksi osa synttäreiden iloa, kun kävi niitä kutsuja viemässä. Ja oli aina kivaa, kun sai kutsun jonkun kaverinsa synttäreille. Ja tietenkin tiesi, missä kaverit asuivat, koska miten niitä olisi muuten voinut käydä edes pyytämässä ulos. 

Omat lapsenikin ehti pois tämän "koko luokka piää kutsua" -ajattelutavan alta. Kummallakin lapsistani on ollut sekä samanikäisiä että nuorempia ja vanhempia kavereita. Jos olisi pitänyt kutsua vain luokkakaverit, nämä oikeat kaverit olisi pitänyt jättää

Ei ole mitään koko luokka pitää kutsua -ajattelua, vaan ihan normaalijärjen mukaan ei jätetä vain yhtä kutsumatta. Äitini kävi kouluja 70-80-lukujen taitteessa ja kyllä se olisi ollut törkeää jo silloin. 

Ennen: sisarukset > pari kaveria > luokka, seuraavaksi curling-vanhemmat kutsuvat varmaan koko urheilujoukkueen, että olisi edes yksi kaveri taaperolla.

No meillä jäi kutsumatta ne pari kiusaajaa. Muut kutsuttiin. Näin oli kaikilla mukavampaa.

Jos olisivat kyselleet niin olisin syyn kertonut. Mutta eivät kyselleet, hyvin tiesivät mistä johtui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä ikinä kerro mitään tekosyitä. Jos jonkun lapsen äiti kysyy, miksi meidän Mikoa ei ole kutsuttu, niin vastaan, että olisikohan tuo ihan kokonaan kutsujan oma asia, ei meidän tarvitse selitellä, miksi joku on kutsuttu ja jotain toista ei. Ja sitten luettelen liudan lapsia, joita ei ole kutsuttu todeten, että ei teidän Miko ole ainoa, joka kutsutta jäi, mutta on ainoa, jonka äiti ei tilannetta hyväksy.

Elämä ja ystävyyshän on vastavuoroista. Ei me ainakaan haluta olla sellaisten ystäviä enää, että me kutsumme heitä kivoihin juttuihin avosylin mukaan, mutta meidät sitten aina sattumalta rajataan jollain tekosyyllä pois. Lapsellista perheen aikuisten taholta ja toki tämä kiusaaminen huomataan, vaikka sitä yritetään selittää että vain niille ja niille olisi kutsu.

En osaa ajatella , että kyseessä olisi harkittu kiusaaminen. Ehkä syntympäväsankari halusi vain saman ikäisiä lapsia. Kommentteja lukevalle tulee mieleen mahdollisuus, että kaksi äitiä on erityisen läheisissä väleissä ja kanssakäyminen on helppoa. Heidän on luontevaa olla tekemisissä. Ulkopuolella jätetyn lapsen äiti kertoi tunteneensa muut äidin jo kauan. Silti hän ei ehkä ole samalla aaltopituudella toisten äitien kanssa. Aika usein kuulee miten aikuisten ihmisten ystäväpiirissä on samanlainen kuvio. Muut alkavat sopia tapaamisia ja rientoja "salaa", koska toivovat voivansa tehdä asioita ilman erilaiseksi kokemansa ystävän häiritsevää läsnäoloa.

Vierailija kirjoitti:

Yksi lapseni luokkakaverin äiti jätti lapsen juhlista kutsumatta kaksi tyttöä, jotka ovat eroperheistä ja vähän levottomampia eivätkä hyviä koulussa. (Ihan tavallisia tyttöjä, jotka ovat meillä osanneet kyllä aina olla nätisti, kun ovat olleet juhlimassa). Ko. äiti on olevinaan jotenkin parempi ja lapselleen kelpaa vain tietty seura. Minun lapseni kelpaa, koska on kiltti kympin tyttö. Tuskin noiden tyttöjen vanhemille kertoi syytä, mutta minulle kehtasti kertoa. Olin lähinnä pöyristynyt. 

Ikävää kuulla tällaista. Jonkun lapsen äidille ei riitä, että elämä on lyönyt kahta vierasta lasta poskelle. Tämä äiti haluaa oikein tarkoituksella aiheuttaa kyseisille lapsille lisää mielipahaa.

Vierailija kirjoitti:

Ap jättää ehdottomasti ensi vuonna nämä molemmat sisarukset pois.

Jos tuossa perheessä vanhemmat ovat noin puusilimä, syrjiviä, että mieluummin kutsutaan lauma näitä vieraita lapsia, kiusaajia, sun muita tuttuja kuin perheystävän lapsi ja molempien lasten pitkäaikainen ystävä, joka vielä urheileekin samassa seurassa(!), niin en pitäisi tälläisiä ystävinä.

Hyvä pointti myös on, että tämä isompi lapsi on aina otettu Ap:n lapsen juhliin ilman tälläistä keinotekoista rajailemista. Ensi vuonna rajaa kokonaan tämä kiusaajaperhe pois, Ap. He voivat jatkaa Hoplopissa juhliaan tämän lauman kanssa. 

Ei huolta. Muutaman vuoden sisällä lapset ovat todennäköisesti lopettaneet taaperona aloitetun harrastuksen, eikö ap:n kuvittelemaa perheystävyyttäkään enää ole, kun lapset ovat kyllin isoja valitsemaan itse seuransa ja harrastuksensa.

En ole ikinä miettinyt, miksi en ole saanut kutsua jonkun synttäreille tai miksi joku ei kutsu lastani synttäreilleen. Olisiko pitänyt? Minusta päivänsankari itse päättää, kenet paikalle haluaa, ei sillä ole merkitystä, että joku katsoo olevansa oikeutettu osallistumaan juhlaan.

Saattaa olla, että olen näin menettänyt monta hyvää hetkeä huomata olevani kiusattu tai että lapseni jätetään ryhmän ulkopuolelle ja siitä pitäisi ymmärtää suuttua. Onkohan moni äiti nostanut kummissaan kulmakarvojaan, kun en ole vaatinut lapselle (tai peräti molemmille lapsille) kutsua jonkun päiväkoti- tai kerhokaverin synttäreille ja heiltä on mennyt sivu suun opeteltu litania siitä, että ei me voitu kutsua kaikkia, kun Aadalla on niin paljon kavereita.

Nyt ymmärrän senkin, kun harrasteryhmästä yksi äiti kyseli, joko meillä on synttärit vietetty, olisi varmaan ryhtynyt kyselemään, että miksi heille ei tullut kutsua. Menin vastaamaan, että juhlittiin viikonloppuna mummolassa 200 km päässä, oli oikein 100-vuotissynttärit mummilla, kahdella serkulla ja meidän Hildalla. Varmaan selän takana nyt puhuvat, että kumma juttu, kun serkut saa kutsun, mutta kaverit ei.

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä miettinyt, miksi en ole saanut kutsua jonkun synttäreille tai miksi joku ei kutsu lastani synttäreilleen. Olisiko pitänyt? Minusta päivänsankari itse päättää, kenet paikalle haluaa, ei sillä ole merkitystä, että joku katsoo olevansa oikeutettu osallistumaan juhlaan.

Saattaa olla, että olen näin menettänyt monta hyvää hetkeä huomata olevani kiusattu tai että lapseni jätetään ryhmän ulkopuolelle ja siitä pitäisi ymmärtää suuttua. Onkohan moni äiti nostanut kummissaan kulmakarvojaan, kun en ole vaatinut lapselle (tai peräti molemmille lapsille) kutsua jonkun päiväkoti- tai kerhokaverin synttäreille ja heiltä on mennyt sivu suun opeteltu litania siitä, että ei me voitu kutsua kaikkia, kun Aadalla on niin paljon kavereita.

Nyt ymmärrän senkin, kun harrasteryhmästä yksi äiti kyseli, joko meillä on synttärit vietetty, olisi varmaan ryhtynyt kyselemään, että miksi heille ei tullut kutsua. Menin vastaamaan, että

Niin eli teidän lapsi ei saanut kaverisynttäreitä ollenkaan. Juhlittu Hilma-mummon kanssa sitten. Ja kyllä, näin juuri sosiaaliset ihmiset toimii ja keskustelee, että kysytään että jokos olette viettäneet ja kohteliaat sitten kutsuvat muita mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites tää teiltä muista tuntuu? Meistä tuntuu märältä rätiltä naamaan ja ulossulkemiselta tutun, ystäväksi luullun perheen touhut.

Lapsemme ovat tunteneet toisensa aivan pienestä asti ja harrastavat samaa lajia samalla tasolla. Meillä on yksi tytär 4 ja heillä on tytöt 4 ja 6. Heidän lapset on olleet meidän lapsen synttäreillä aina MOLEMMAT lämpimästi mukaan kutsuttuina.

He taas, ovat aina tehneet siten, että jättävät juuri meidän lapsen tämän vanhemman tyttönsä kaverisynttäreiltä pois kuitenkin sinne kutsuttu aiemmin vaikka ketä mukaan Hoploppiin pomppimaan, eli rahasta ei ole kyse, ja nyt taas.

Huvittavaa tässä on, että tällä kertaa synttäreille on kutsuttu n. 20 muuta tätä lajia harrastavaa lasta, paitsi meidän tyttömme, kuinkas muuten😪

Eli meillä on opetettu lapsi että hän on molempien lasten ystävä tietenkin ja molemmat heistä on aina

Kauheita tapauksia! Olisikohan vanhemmilla jotain teitä vanhempia vastaan? Vanhempien kiusaamista teitä vanhempia kohtaan. Otan osaa, koittakaa kestää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lasta ei kutsuttu allergian takia ja ilmaistiin vielä suoraan, että siitä johtuu. Tuntui melko tekosyyltä, kun allergiana on pari pähkinää ja lapsi oli jo alakoulun loppupuolella eikä koskaan ollut ongelmia missään juhlissa.

Meidän lapsen synttäreillä oli allergikko ja äiti laittoi hälle omat herkut. Ei ongelmaa ja pääsi juhliin. On ollut myös gluteeniton ja nykyään sekin on helppo huomioida itse leipomatta. 

Minä teen näin ja se on todellakin ok. Tärkeintä on, että lapsi pääsee juhlimaan kavereiden kanssa