Millä tekosyillä Sinut ja lapsesi jätetty ulos kaverisynttäreiltä?

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli tuo sama sisarusdilemma eli lapsi täytti 8v, naapurustossa asuvat sisarukset 8v (samalla luokalla kuin lapseni) ja pikkusisko 5v olisi pitänyt molemmat kutsua.

En kutsunut, minusta sillä 8v ikäisellä oli lupa juhlia luokkakaveria ilman vastuuta pienemmästä sisaruksesta. Ja synttärisankarilla lupa juhlia kaveriporukassa, jolla on paljon yhteistä ilman, että koko ajan huomioida sitä pienempää, joka kaikille muille juhlijoille oli todellakin "jonkun pikkuveli" puhumattakaan minusta, jonka ei tarvinnut valmistautua siihen, että vietän kaksi tuntia tuon pikkuveljen kanssa, koska isommilla oli omanlaisensa tekemiset.

En halunnut lapseni synttäreitä juhlittavan 5v naapurin lapsen ehdoilla edes silloin, kun tuo poika kelpasi varsin hyvin "arkileikkeihin" ja oli mukava kaveri. Hänet ja pari muuta naapurin lasta kutsuttiin seuraavana päivänä, mikä ei tietenkään ollut sama asia kuin päästä oikeille synttäreille, mutta ehkä näissä "

Mutta eihän se ole sinun tehtäväsi päättää, onko viisivuotiaalla muita kavereita ja onko hän juhlissa isomman sisaruksen vastuulla. 

Tunnen tämän tietyn ihmistyypin, joka ketjussa on esittänyt näkemyksiään ja josta on esitetty näkemyksiä. Olen muuttanut aikuisiällä melko sisäänlämpiävään kaupunkiin, jossa eräillä tietyillä urheilulajeilla on varsin vahva status. Täällä on ihan arkea, että lapset niin sanotusti tuntevat toisensa 0-vuotiaasta, ja 4-vuotiaat ovat ainakin omien vanhempiensa mielestä jo keskeinen osa urheiluseuran toimintaa. Saman ihmistyypin aikuisystävyydet muodostuvat siten, että vähintäänkin perheiden isät ovat tunteneet toisensa koulussa ja harrastaneet samaa lajia. Rouvilla sitten on joko lapsuusystävyys tai hirveä salainen kilpailu päällä. Tai molemmat.

Vauvakerhoissa se ulkopuolisuuden tunne vielä jäyti. Mutta nyt kun lapseni ovat kasvaneet kyllin isoiksi pärjätäkseen omilla sosiaalisilla taidoillaan ja minun tiukasti opettamillani periaatteilla, he kyllä pärjäävät. Me kutsumme aina kaikki synttäreille. Ehkä joku ei koskaan kutsu meitä, mutta samainen lapsi saattaa sanoa, että lapseni synttäri oli vuoden hauskin päivä. 

Voin kertoa, että kun pintaa rapsutetaan, näillä nollavuotiaasta kavereina olleilla ja heidän vanhemmillaan on huonompi itsetunto kuin uskoisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttäreni oli erityisluokalla. Ainoa tyttö luokalla eikä koskaan saanut kutsua synttäreille, vaikka muut meni.

Kun kutsutte kaikki pojat synttäreille, niin kannattaa myös selvittää jääkö montakin tyttöä ilman kutsua...

Tässä olisit aikuisena voinut olla yhteyksissä opeen ja vanhempiin jotka ovat näin hölmöjä että jättävät yhtä ulkopuolelle. 

Totta. Syyhän on minun. En jotenkin keksinyt korrektia tapaa lähestyä vanhempia. Ajattelin, että se riittää, kun kutsuu omille synttäreille niitä poikia ja saa ehkä myöhemmin vastakutsun. Ei saanut.

Mutta kutsut jaettiin koulussa, joten opettaja kyllä tiesi

Miksi näihin pitää koulukin sekottaa?

Pitää sen verran olla viitseliäisyyttä, että tuntee lapsensa kaverit ja missä nämä asuvat. Kutsut toimitetaan vapaa-ajalla kotiin.

Itse en lähde tuohon, että koko ryhmä/luokka/joukkue pitää kutsua. Vain lähimmät kaverit kustakin plus pihakaverit yms. Niistäkin tulee jo iso joukko.

Eikä niitä kutsuja lähetä jälkeenpäin kerjäämäänkään opelta tai vanhemmilta. Lapselle sanotaan, että oletteko tarpeeksi läheisiä olleet. Kuka haluaa puolitutun juhliin, ei kukaan.

Pitdetään koulu ja juhlat erillään.

Minut jätettiin ala-asteella joskus toisella tai kolmannella luokalla ainoana luokaltani yhden luokka"kaverin" synttäreille kun heille muka mahtui juuri sen verran vieraita kerralla, että yksi oppilas ei voinut tulla ja se olin ihan sattumalta juuri minä. Jos heille olisi mahtunut kerralla yli 20 sen ikäistä lasta kerralla, niin miksi ei muka mahtunut vielä yksi muiden joukkoon? Minä olin sitäpaitsi yksi pienimmistä oppilaista eli en olisi vienyt edes paljon tilaa.

Kenties nämä "hyvin epävarmat äidit" eivät tahdo enää vapaa-ajallaan katsoa kusipäistä ap:ta tai sen äitiinsä tulevaa kersaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttäreni oli erityisluokalla. Ainoa tyttö luokalla eikä koskaan saanut kutsua synttäreille, vaikka muut meni.

Kun kutsutte kaikki pojat synttäreille, niin kannattaa myös selvittää jääkö montakin tyttöä ilman kutsua...

Tässä olisit aikuisena voinut olla yhteyksissä opeen ja vanhempiin jotka ovat näin hölmöjä että jättävät yhtä ulkopuolelle. 

Totta. Syyhän on minun. En jotenkin keksinyt korrektia tapaa lähestyä vanhempia. Ajattelin, että se riittää, kun kutsuu omille synttäreille niitä poikia ja saa ehkä myöhemmin vastakutsun. Ei saanut.

Mutta kutsut jaettiin koulussa, joten opettaja kyllä tiesi

Miksi näihin pitää koulukin sekottaa?

Pitää sen verran olla viitseliäisyyttä, että tu

Minä olen sekoittanut näihin koulun siksi, että lapseni meni ensin eskariryhmään, josta ei tuntenut ketään, ja sitten ekalle luokalle, jolta ei taaskaan tuntenut ketään. Lapsen synttärit olivat syksyllä, joten kutsuimme koko ryhmän opettajan siunauksella. Myöhemmin opettaja kiitteli, miten hyvää ryhmäytymisen kannalta tuo Hoplop-reissu teki. Todellakin joka pennin arvoinen sijoitus.

Vierailija kirjoitti:

Mites tää teiltä muista tuntuu? Meistä tuntuu märältä rätiltä naamaan ja ulossulkemiselta tutun, ystäväksi luullun perheen touhut.

Lapsemme ovat tunteneet toisensa aivan pienestä asti ja harrastavat samaa lajia samalla tasolla. Meillä on yksi tytär 4 ja heillä on tytöt 4 ja 6. Heidän lapset on olleet meidän lapsen synttäreillä aina MOLEMMAT lämpimästi mukaan kutsuttuina.

He taas, ovat aina tehneet siten, että jättävät juuri meidän lapsen tämän vanhemman tyttönsä kaverisynttäreiltä pois kuitenkin sinne kutsuttu aiemmin vaikka ketä mukaan Hoploppiin pomppimaan, eli rahasta ei ole kyse, ja nyt taas.

Huvittavaa tässä on, että tällä kertaa synttäreille on kutsuttu n. 20 muuta tätä lajia harrastavaa lasta, paitsi meidän tyttömme, kuinkas muuten😪

Eli meillä on opetettu lapsi että hän on molempien lasten ystävä tietenkin ja molemmat heistä on aina pyydetty.

He kutsuvat mieluummin kymmenitt

Kaksi vuotta nuorempi ei ole samalla tasolla kuin vanhemmat lapset ja tämä on todennäköinen syy, ettei ole kutsuttu. Olet vähän oudon helposti loukkaantuva. On aika luonnollista, että kaverisynttäreille kutsutaan ensisijaisesti oman ikäisiä. Näin tulee tapahtumaan joka tapauksessa, kun mennään kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä 4-vuotiaalle ei kannata alkaa kuitenkaan selittää mitään toisesta perheestä ja siitä, mitä tämä kauhea teko heistä kertoo. Suomessa kasvatetaan ihan liikaa pikkunarsisteja, joihin vanhemmat pumppaavat omaa pahaa oloaan ihmissuhteissa.

 

Kypsä aikuinen pitäisi lapsen kaverin isosisaruksen synttärit omana tietonaan ja veisi lapsen vaikka päiväkotikaverin kanssa vesipuistoon. Lapsi unohtaa äkkiä tai ei muista ollenkaan. Sitten lapsen seuraavia synttäreitä suunniteltaessa voi kysyä neutraalisti, kutsutaanko kaverin sisarus myös. Voi olla että puolen vuoden päästä lapsella on jo ihan erilaiset kaverikuviot.

He: jättävät vuosia lapsemme ulkopuolelle ihmeellisillä keksityillä rajauksilla.

Me: kysyttävä neutraalisti kutsutaanko heiltä (taas) molemmat? Anteeksi, mutta huvittaa. 

 

 Ja se toinen lapsi on voinut päättää, ettei hän halua tätä lasta synttäreillensä. 4v on 6v:n silmissä ihan pikkulapsi.

Vierailija kirjoitti:

Mun lasta ei kutsuttu allergian takia ja ilmaistiin vielä suoraan, että siitä johtuu. Tuntui melko tekosyyltä, kun allergiana on pari pähkinää ja lapsi oli jo alakoulun loppupuolella eikä koskaan ollut ongelmia missään juhlissa.

Mutta mieti, miten hirveää, kun hän saisi allergiakohtauksen ja kuolisi siihen synttäreillä. Tuollainen voi ihan oikeasti stressata vanhempaa. Yksi vaihtoehto on tietenkin ottaa tällaisen allergisen vanhempi mukaan ja hän sitten tarvittaessa hoitaa epipenit, jos jotain tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Voi kyllä näitä aikuisia vaan Suomessa valitettavasti riittää. Meillä kyseessä sikuisten kiusanteon kohteena pieni tyttö. Kerronpa seuraavaa mitä meille tapahtui;

Kolmen ystäväperheen lapset harrastavat samaa lajia ja näemme siellä harrastuspaikalla joka viikko. Lapset niin pieniä että vanhemmat mukana. 

Meidän tyttö täytti juuri 4v. Kumpikaan toinen tai kolmas ystävistä ei onnittele meidän lastamme harrastuspaikalla, vaikka kuulivat siellä, sekä toki myös somessa näkivät.

 

Toinen tyttö täytti viikko tästä 5v. ja mitä tapahtuu? Kolmas osti harrastukseen liittyvät näyttävät lahjat hänelle, joita esitellään siellä harrastuspaikalla jo kahtena kertana.

 

Meidän ihana, ihana 4v on siinä keskellä kaikkea tätä aikuisten kiusaamista. Hänelle ei edes sanota Onnea X! Toiselle ostetaan lahjat ja hypetetään asiaa. Niin niin paha mieli tyttöseni puolesta.

 

Miten olet päätellyt, että nuo kaksi perhettä ovat ystäviänne? Eikö ole aika selvää, että he ovat keskenään ystäviä ja teidän perhe ei siihen kuulu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lasta ei kutsuttu allergian takia ja ilmaistiin vielä suoraan, että siitä johtuu. Tuntui melko tekosyyltä, kun allergiana on pari pähkinää ja lapsi oli jo alakoulun loppupuolella eikä koskaan ollut ongelmia missään juhlissa.

Mutta mieti, miten hirveää, kun hän saisi allergiakohtauksen ja kuolisi siihen synttäreillä. Tuollainen voi ihan oikeasti stressata vanhempaa. Yksi vaihtoehto on tietenkin ottaa tällaisen allergisen vanhempi mukaan ja hän sitten tarvittaessa hoitaa epipenit, jos jotain tapahtuu.

Varmaan stressaa, mutta silloin asiasta voisi keskustella aikuisten kesken eikä kailotella, että eipäs muuten kutsuta allergian takia. Todennäköisyys sille, että lapsi saisi syntymäpäivillä allergisoivia pähkinöitä on lisäksi aika tosi pieni.

62, me ollaan myös kaupungissa missä pari urheiluseuraa ja asuinaluetta pyörittää koko palettia. Veetuilua on tullut jo leikkipuistossa missä joku lapsi olisi tullut leikkimään meidän lapsen kanssa niin äiti sanoi hänelle "älä sinne mene, siellä ei ole ketään". Hitsi että ärsyttää nämä merkkitrikoo-rahkamammat! Pelin henkeen kuuluu tietty myös se että osa köyhemmistä (anteeksi epäkorrektius) rimpuilee päästäkseen piireihin.

Muistan kun naapurin äiti oli kutsunut näitä "urheilijoita" lapselleen leikkiseuraksi, kyseisen lapsen oli muutenkin haastavaa ystävystyä. Lapsi juoksenteli pitkin pihaa heilutellen itseään ja väänteli naamaansa, toinen "urheilija" katseli kyllästyneenä menoa. Oma nuorempi lapseni jututti toista pihakeinussa ja heillä näytti olevan kivaa keskenään. 

Vähän ohis mutta tuli mieleen. 

Jätin kerran yhden luokkalaisen kutsumatta koska hänen kanssaan emme olleet pahemmin jutelleet vuoden aikana, hän ei tullut yhteisleikkeihin mukaan eikä vaikuttanut olevan kiinnostunut seurastani. En ajatellut sitä kutsumatta jättämistä mitenkään kostona tai kiusaamisena, hyväksyin vain asian sellaisena kuin se minusta oli koska olin ja olen sitä mieltä, että jokainen saa valita seuransa.  

 

Vanhempani eivät laskeneet, kuinka monta luokkalaistani kutsuin, joten he kuulivat asiasta vasta kun tämän ei-kutsutun vanhemmat soittivat koululle noin kuukausi juhlien jälkeen. 

Synttärit pitäisi lailla kieltää ,niin ei tulisi mielen pahoituksia ainakaan niiden vuoksi.

Ja vanhemmat säästyisivät niiden aiheuttamalta stressiltä.

Vierailija kirjoitti:

Synttärit pitäisi lailla kieltää ,niin ei tulisi mielen pahoituksia ainakaan niiden vuoksi.

Ja vanhemmat säästyisivät niiden aiheuttamalta stressiltä.

No ei tarvitse, mutta tilannetaju olisi toivottavaa.

Ei kutsuttu paria mamupoikaa synttäreille kun näyttivät 15-vuotiailta ja lapseni täytti 9 vuotta.

Kaikki muut kutsuttiin, joilla suomalainen sukunimi

En oikein ymmärrä tätä nykypäivän meininkiä. Itselläni on veli ja meillä on ikäeroa vain 1v 7kk, mutta kyllä meillä molemmilla oli "eri " synttärit aikoinaan. Ihan pienestä jo oli eri kaveritkin, osittain johtuen eri sukupuolista mutta itse olin myös eri tavalla sosiaalinen ja harrastin paljon ja oli paljon kavereita. Veljeni oli enemmän introvertti ja hänellä oli vain muutama kaveri, ja nämä muutamat hän sitten kutsui ja muita ei halunnutkaan. Ja yksin kävimme omien kavereittemme synttäreillä, ei olisi tullut mieleenikään että jos minut kutsuttiin, olisi veljenikin sinne kutsuttu tai päinvastoin. Tämä oli ihan normisettiä ennenvanhaan enkä kyllä muista kenenkään näistä kuvioista mielensä pahoittaneita. Ihmetouhua nykyään, en paremmin sano.

Kas näin opetetaan lapsille, että on ihan ok sulkea pois kaveriporukasta. Mistähän se kiusaamisen malli tuleekaan..?

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä tätä nykypäivän meininkiä. Itselläni on veli ja meillä on ikäeroa vain 1v 7kk, mutta kyllä meillä molemmilla oli "eri " synttärit aikoinaan. Ihan pienestä jo oli eri kaveritkin, osittain johtuen eri sukupuolista mutta itse olin myös eri tavalla sosiaalinen ja harrastin paljon ja oli paljon kavereita. Veljeni oli enemmän introvertti ja hänellä oli vain muutama kaveri, ja nämä muutamat hän sitten kutsui ja muita ei halunnutkaan. Ja yksin kävimme omien kavereittemme synttäreillä, ei olisi tullut mieleenikään että jos minut kutsuttiin, olisi veljenikin sinne kutsuttu tai päinvastoin. Tämä oli ihan normisettiä ennenvanhaan enkä kyllä muista kenenkään näistä kuvioista mielensä pahoittaneita. Ihmetouhua nykyään, en paremmin sano.

Ehkä sisaruspari on kuitenkin vähän eri asia kuin luokka tai joukkue. Varsinkin jos on tosiaan ihan eri kaveripiirit. Luokkalaistasi näet lähes päivittäin, kaverin sisarta et välttämättä koskaan. 

Vastauksista päätellen kaikki eivät omaa käytöstapoja.