Mieheni exä on todella kaunis, minä lapsellinen
Vertaan itseäni useasti tähän naiseen; hän on todella kaunis. Sekä luonnollisella tavalla kaunis, että tälläytyneenä upea.
Itse olen ihan tavallisen näköinen, ja koen riittämättömyyden tunnetta. Koen, etten ikinä voi olla muutenkaan yhtä hyvä. Edes kokkaamaan, siivoamaan, en varmasti missään. Tämä nainen sai muilta miehiltä paljon huomiota ja ajautui pettämään, eli sen vuoksi mies lähti suhteesta. Eli ehkä minulla on korkeampi moraali, mutta siinä se. Tai mies valinnut ruman kumppanin, jotta en pettäisi. Äh, olen naurettava. Mutta tässä aidot ajatukseni, joita en kehtaa muille jakaa.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Miksi tiedät miltä ukkosi ex näyttää? Yleensä tätä tapahtuu vain pienissä elämänhallintaongelma piireissä.
Nykyään on some, ainakin sitä kautta saa tietää helposti. Vaikka miehellä itsellään ei olisi enää exän kuvia siellä, jollakin hänen kaverillaan saattaa olla jotain vanhoja yhteiskuvia, jossa mies on tämän naisen kanssa.
Mun miehen entinen vaimo on myös aivan upean näköinen. Pitkä, näyttävä blondi. Lisäksi älykäs, tohtori koulutukseltaan. Minä olen pulleuteen taipuvainen, maantienvärinen persjalkainen savolaisakka.
Mutta ei mulla ole huono itsetunto, enkä ole itse ulkonäkökeskeinen, joten en osaa ajatella noin. Mies on eronnut siitä upean näköisestä, koska parisuhde oli hänen sanojensa mukaan h*lvettiä koska se nainen oli niin kontrolloiva eikä heidän luonteet ja elämänarvot sopineet kerta kaikkiaan yhteen. Ja mies on valinnut minut, ei siksi että "kun ottaa ruman niin saa itse pitää", vaan koska heti ensitapaamisesta alkaen molemmilla oli se olo, että tämä se on, tuossa on mun sielunkumppani, ja se on vain syventynyt yhdessä ollessa. Asiaa tietysti helpottaa että ollaan jo nelikymppisiä, ehkä se on helpompi tässä iässä ajatella, ettei se ulkonäkö nyt ole kaikki kaikessa. Nuorena olisi voinut ottaa tällainen asia itsetunnon päälle.
Vierailija kirjoitti:
Mun miehen entinen vaimo on myös aivan upean näköinen. Pitkä, näyttävä blondi. Lisäksi älykäs, tohtori koulutukseltaan. Minä olen pulleuteen taipuvainen, maantienvärinen persjalkainen savolaisakka.
Mutta ei mulla ole huono itsetunto, enkä ole itse ulkonäkökeskeinen, joten en osaa ajatella noin. Mies on eronnut siitä upean näköisestä, koska parisuhde oli hänen sanojensa mukaan h*lvettiä koska se nainen oli niin kontrolloiva eikä heidän luonteet ja elämänarvot sopineet kerta kaikkiaan yhteen. Ja mies on valinnut minut, ei siksi että "kun ottaa ruman niin saa itse pitää", vaan koska heti ensitapaamisesta alkaen molemmilla oli se olo, että tämä se on, tuossa on mun sielunkumppani, ja se on vain syventynyt yhdessä ollessa. Asiaa tietysti helpottaa että ollaan jo nelikymppisiä, ehkä se on helpompi tässä iässä ajatella, ettei se ulkonäkö nyt ole kaikki kaikessa. Nuorena olisi voinut ottaa tällainen asia itsetunnon päälle.
Todellakin kannattaa valita se jonka kanssa elämä on mukavaa eikä sitä joka vain näyttää hyvältä! Kuten sanoit ikä vaikuttaa aika paljon miten noista asioista ajattelee.
Oli minullakin nuorempana todella hyvännäköinen mies. Niin komea että olin ihan otettu kun mun kanssa halusi olla ja ihmettelin miten se on mahdollista. Komea hän oli sitten myös muiden mielestä ja hyvin tietoinen asiasta itsekin joten koko suhteen petti ja nöyryytti mua kun tiesi että siinä mä silti roikun. Lähti sitten kaltaisensa matkaan. Nykyinen mieheni ei ehkä ole ulkoisesti yleisiin ulkonäkö standardeihin sopiva mutta sisältä maailman ihanin ihminen ja mulla on todella hyvä olla hänen kanssaan. Meillä on yhdessä hauskaa ja voi olla just sellainen kuin on.
Olisi kiinnostavaa tietää, vertailevatko miehet koskaan ulkonäköään naisen exään tai miettivätkö asiaa edes. Luulen että on harvinaista.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiinnostavaa tietää, vertailevatko miehet koskaan ulkonäköään naisen exään tai miettivätkö asiaa edes. Luulen että on harvinaista.
Nuoret miehet ovat nykyään yhtä ulkonäkökeskeisiä kuin naisetkin joten he varmasti ainakin. Vanhemmat vertailevat varmaan varakkuutta ja osaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun miehen entinen vaimo on myös aivan upean näköinen. Pitkä, näyttävä blondi. Lisäksi älykäs, tohtori koulutukseltaan. Minä olen pulleuteen taipuvainen, maantienvärinen persjalkainen savolaisakka.
Mutta ei mulla ole huono itsetunto, enkä ole itse ulkonäkökeskeinen, joten en osaa ajatella noin. Mies on eronnut siitä upean näköisestä, koska parisuhde oli hänen sanojensa mukaan h*lvettiä koska se nainen oli niin kontrolloiva eikä heidän luonteet ja elämänarvot sopineet kerta kaikkiaan yhteen. Ja mies on valinnut minut, ei siksi että "kun ottaa ruman niin saa itse pitää", vaan koska heti ensitapaamisesta alkaen molemmilla oli se olo, että tämä se on, tuossa on mun sielunkumppani, ja se on vain syventynyt yhdessä ollessa. Asiaa tietysti helpottaa että ollaan jo nelikymppisiä, ehkä se on helpompi tässä iässä ajatella, ettei se ulkonäkö nyt ole kaikki kaikessa. Nuorena olisi voinut ottaa
Tämä teksti voisi olla minun tarina myös. Miehen komeus ei tuo hirveästi mitään arvoa naisen elämään. Nykyinen mies on aika tavallisen näköinen, mutta hänellä on ihana luonne ja tehdään yhdessä asioita. En enää jaksasi sellaista elämää, mitä aikaisemmin jouduin elämään
Naiset. Sitä voi käyttää päivänsä murehtinalla muiden ulkonäköä. Aina löytyy kauniimpaa kun kunnolla penkoo.
Avoimiehenu ex kuulemma vieläkin yöelämässä itkee kuinka hän on paremman näköinen. On siinä surulliset 9 vuotta ollut ihmisellä..
Uskon, että miehille sankkoina joukkoina puolison ulkonäkö on tärkeämpi kuin naisille, MUTTA, monelle ei ole. Tarkoitan sellaista, että ulkonäkö painaa niin paljon, että kriteerinä ohittaa yhteensopivuuden ja hyvän suhteen. Ja iän myötä tuollainen pinnallisuus karisee, ihan jo kun ihmiset ikääntyyrapistuu ja etenkin kun järki kasvaa, sekä itsevarmuus, ei tarvi kavereille esitellä mahdollisimman hyvännäköistä naista. En usko, että ap:n tapauksessakaan mies salaa iltaisin harmittelee, että kun pääsi se kaunis vonkale käsistä ja nyt on vaan tuo mahtava ja itselle sopiva puoliso, perrkele kun ei ole ihan niin hyvännäköinen kuin ex. Ymmärrän täysin kuitenkin nuo tunteet, tunnistan itseänikin valitettavasti. Tsemppiä! On muillakin epävarmuutensa. Mies on kuitenkin halunnut sut, arvosta myös hänen tekemää valintaa :)
Voit uskotella itsellesi että muut asiat ratkaisivat, mutta miehellesi ulkonäölläsi on taatusti ollut melko suurikin vaikutus asiaan.