40 000 euroa tilillä ja huoli taloustilanteesta
Jos on lapsuudessa ollut köyhyyttä, niin ymmärrettävää. Ehkä myös raha tekee sokeaksi jossain vaiheessa ja vieraantuu todellisuudesta. Jos säästöissä olisi 40 000, niin olisi helpompi hengittää, eikä tarvitsisi jatkuvasti stressata rahan riittävyydestä.
Kommentit (150)
Ei se auta jos saa paljon rahaakaan. Kimi myy 9 millillä ostamaansa omakotitaloa 600t tappiolla ja myynyt jo 15 vuotta. Eli noin millin taloa edelleen koittaa myydä miljoonilla. Miettikää sitä.
Mullakin päälle 100000 salkku ja koko ajan osinkoja ropisee. Silti kauhea paniikki koko ajan siitä että rahat loppuu. Laman lapsi minäkin, köyhyyden ja työttömyyden keskeltä.
Jännä sit toisaalta on paljon niitä, joilla köyhä lapsuus ja kaikki raha mikä tulee törsitään saman tien vailla huolta huomisesta.
Toisilla on parempi resilienssi elämään ja parempi turvallisuudenkokemus. Siihen, että haasteista huolimatta elämä kantaa. Ja niinhän se usein kantaakin. Mieluummin mä kyllä olen köyhä ja huoleton, kuin istun pankin päällä ja koko ajan peloissani.
Noille peloille kannattaisi tehdä jotain, ettei mee koko elämä pelätessä.
Vain idiootti pitää TILILLÄ kymmeniä tuhansia euroja. Siinä hukkaa euron jos toisenkin tuottoina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on reilut 300 000 euroa ja olen huolissani. Tässä voi joutua hatkaan ulkomaille jos venäjä hyökii rajan yli ja ulkomailta joutuu sitten ostaa asunnon ja se vasta kalliista on.
Missä? Säästötilillä, sijoituksissa? On hämäävää sanoa, että säästössä - se ei oikeastaan tarkoita mitään.
Noh tietenkin siinä 5v sitten 100t ostettu neukkukuutio on mielessään 300t arvoinen ja sanoo sitten että sen verran on säästössä vaikka velkaakin on siitä vielä ja vähän kaikesta muustakin.
Vierailija kirjoitti:
Mullakin päälle 100000 salkku ja koko ajan osinkoja ropisee. Silti kauhea paniikki koko ajan siitä että rahat loppuu. Laman lapsi minäkin, köyhyyden ja työttömyyden keskeltä.
Jännä sit toisaalta on paljon niitä, joilla köyhä lapsuus ja kaikki raha mikä tulee törsitään saman tien vailla huolta huomisesta.
Toisilla on parempi resilienssi elämään ja parempi turvallisuudenkokemus. Siihen, että haasteista huolimatta elämä kantaa. Ja niinhän se usein kantaakin. Mieluummin mä kyllä olen köyhä ja huoleton, kuin istun pankin päällä ja koko ajan peloissani.
Noille peloille kannattaisi tehdä jotain, ettei mee koko elämä pelätessä.
Elämä ei ole turvallista, mutta siitä voi nauttia ja elää sitä kiitollisuudella. Tämän tajuaminen parantaa elämänlaatua noin miljoona prosenttia. Elämä kantaa, ei raha.
Tuo on pikkuraha jos taloyhtiö päättää tehdä putkirempan...velkaa jää vielä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla tuo 40 000 eur tilillä, mutta silti ahdistaa, olen työtön tällä hetkellä. Minun pitää käyttää rahoja elämiseen, koen sen erittäin epäreiluksi. Haluaisin pitää ne säästössä, en saa tietenkään toimeentulotukea kun on rahaa tilillä. Suomi on sellainen valtio, että pitää olla köyhä kuin kirkonrotta eikä omistaa mitään, sitten saa toimeentulotukea.
Jos on säästötili, niin eipä se sossun tantoille kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla tuo 40 000 eur tilillä, mutta silti ahdistaa, olen työtön tällä hetkellä. Minun pitää käyttää rahoja elämiseen, koen sen erittäin epäreiluksi. Haluaisin pitää ne säästössä, en saa tietenkään toimeentulotukea kun on rahaa tilillä. Suomi on sellainen valtio, että pitää olla köyhä kuin kirkonrotta eikä omistaa mitään, sitten saa toimeentulotukea.
Jos on säästötili, niin eipä se sossun tantoille kuulu.
Kyllä se kuuluu. Kaikki tilit kysytään, ja jos pimitetyt varat ilmenee jossakin vaiheessa, syyllistyy käytännössä rikokseen.
Me jotka olemme vähävaraisesta perheestä, niin se köyhän identiteetti pysyy läpi elämän. Ihan sama kuinka paljon on rahaa säästössä, niin sitä tuntee silti itsensä köyhäksi ja pelkää menettävänsä kaiken. Tämä on jonkinlainen pään sisäinen vankila.
Itse olen matalatuloisten (isälläni lisäksi peliongelma) vanhempien lapsi. Aina sai hävetä itseä ja omia vanhempia. Jouduin käyttämään vanhoja kulahtaneita vaatteita. Jotkut vaatteet olivat lisäksi liian pieniä. Yhtenäkin talvena talvikenkäni oli äitini vanhat ja risaiset. Ja ne olivat ainoat kenkäni. En ymmärrä tänäkään päivänä miksi minulle ei hankittu kunnollisia vaatteita. Isäni kyllä tuhlasi peleihin ja tupakkaan. Menin jo teini-ikäisenä töihin saadakseni käyttö- ja vaaterahaa. Varsinkin lapsena inhosin elämääni ja olin surullinen.
Itsestäni tuli myös matalatuloinen. Tosin pidän paljon työstäni. Vaikka palkkani on vain 2000 euroa bruttona, niin silti olen 40+ ikään mennessä onnistunut saamaan säästöön 50 000 euroa. Säästän koko ajan "pahan päivän varalle" enkä osaa ottaa rennosti pääni sisällä. Tosin siitä pidän huolen, että kuljen aina perusnäteissä ja siisteissä vaatteissa.
Vierailija kirjoitti:
Milloin maailmanhistoriassa tavalliset ihmiset ovat voineet olla varmoja tulevaisuuden toimeentulostaan? Miksi nykyihmiset ovat näin neuroottisia ja elävät kaiken maailman peloissa?
Johtoja katkeilee yhtenään.
Vierailija kirjoitti:
Vain idiootti pitää TILILLÄ kymmeniä tuhansia euroja. Siinä hukkaa euron jos toisenkin tuottoina.
EI mene kuitenkaan kaikki kuten joillakin winkapitassa. Tallennuksilla on kuitenkin joku takuu
Vierailija kirjoitti:
Se on erikoista, kun huoli taloustilanteesta kasvaa, mitä enemmän on rahaa säästössä. Joskus rahattomana sai huoletonna elää, oli vahva usko ja luottamus tulevaisuuteen ilman pelkoa.
Rahattomana ja onnellisena luen tätä ketjua. Luotan siihen, että on jääkaapissa ruokaa huomennakin. Toistan tätä elämäni loppuun asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin maailmanhistoriassa tavalliset ihmiset ovat voineet olla varmoja tulevaisuuden toimeentulostaan? Miksi nykyihmiset ovat näin neuroottisia ja elävät kaiken maailman peloissa?
Johtoja katkeilee yhtenään.
Ja silti ihmiset puhuvat säästötilin saldoista.
Vierailija kirjoitti:
Se on erikoista, kun huoli taloustilanteesta kasvaa, mitä enemmän on rahaa säästössä. Joskus rahattomana sai huoletonna elää, oli vahva usko ja luottamus tulevaisuuteen ilman pelkoa.
Olen huomannut saman. Joskus sain työmarkkinatukea yli 10 vuotta sitten ja voi sitä elämää, kun oli huoleton ja paljon onnellisempi. Että ei se raha todellakaan tee onnelliseksi yksistään, vaikka se helpottaa elämää. Ehkä se raha myös sokaisee jollain tavalla, mikään ei lopulta riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on reilut 300 000 euroa ja olen huolissani. Tässä voi joutua hatkaan ulkomaille jos venäjä hyökii rajan yli ja ulkomailta joutuu sitten ostaa asunnon ja se vasta kalliista on.
Mikset osta sitä asuntoa nyt ulkomailta, on sitten valmiina. Kyllä tuolla hinnalla jo mukavan kämpän saa, ellet nyt jotain luksusasuntoa ole etsimässä. Me lähdetään keväällä Ranskaan etsimään asuntoa, budjetti 250 000 € ja paljon löytyy mielenkiintoisia kohteista. Emme halua Pariisiin tai Nizzaan, meille käy parin tunnin tgv-matkan päästä Pariisista, saa olla pikkukaupunki ja maaseutu.
Niitä on paljon kun ihmiset ostaa kun kuvittelee jaksavansa sinne matkustaa ja vielä jonnekin hevonläpeen. Sitten alkaa mennä maksut siellä rästiin ja ilmaantuu myyntiin. Niin se menee. Monissa maissa saa vielä tyhjän asunnon vallata ihan laillisesti ja moni ei edes laske mitä se ylläpito maksaa kiinteistöveroineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla tuo 40 000 eur tilillä, mutta silti ahdistaa, olen työtön tällä hetkellä. Minun pitää käyttää rahoja elämiseen, koen sen erittäin epäreiluksi. Haluaisin pitää ne säästössä, en saa tietenkään toimeentulotukea kun on rahaa tilillä. Suomi on sellainen valtio, että pitää olla köyhä kuin kirkonrotta eikä omistaa mitään, sitten saa toimeentulotukea.
Jos on säästötili, niin eipä se sossun tantoille kuulu.
Kyllä se kuuluu. Kaikki tilit kysytään, ja jos pimitetyt varat ilmenee jossakin vaiheessa, syyllistyy käytännössä rikokseen.
Ei se kuulu mikäli ei hae tukia.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ihminen, jolla on säästössä 40 000 e ymmärtää, että jos tilille tulee vähemmän kuin kuluttaa, säästöt on äkkiä syöty.
No tämä juurikin.
Huhhuh, nuorilla ihmisillä noin suuret varallisuudet? Ei voi olla itse hankittuja, ei millään.
En oikein tajua tuota "lapsuudessa on ollut sitä ja tätä" ja miten se selittää kaiken. Miksi aikuinen ihminen ei voi aivoillaan ajatella, katsella ympärilleen ja todeta että en ole enää köyhä ja kaikki on hyvin?
Se on erikoista, kun huoli taloustilanteesta kasvaa, mitä enemmän on rahaa säästössä. Joskus rahattomana sai huoletonna elää, oli vahva usko ja luottamus tulevaisuuteen ilman pelkoa.