Millaiselta elämäni kolmekymppisenä mielestäsi kuulostaa? Olenko tyytynyt liian vähään? Rakastan elämääni.
Vietän vapaa-ajallani suurimman osan aikaa itsekseni. Silloin nautin kotona olemisesta. Asun kaksiossa vuokralla rauhallisella alueella, muutaman kilometrin päässä keskustasta. Pidän kodin siistinä, teen tunnelmaa kynttilöillä ja erilaisilla kausivaloilla sekä sisustuselementeillä. Pidän kodikkaasta, tunnelmaa ja lämpöä huokuvasta mutta tyylikkäästä kokonaisuudesta. Viikonloppuisin perinteisiin kuuluu sauna ja uusien reseptien testailu. Teen itselleni kolmen ruokalajin illallisia, joihin olen panostanut esteettisesti ja laadukkailla raaka-aineilla.
Minulla ei ole lapsia eikä parisuhdetta. Työkaverit ovat mukavia ja tavallaan läheisiksi muodostuneet mutta viihdyn pääsääntöisesti omassa seurassani parhaiten. Käyn salilla, lenkkeilen. Pidän siitä, että vaatteeni ovat siistejä ja laadukkaita sekä, että ne pukevat minua. Laittaudun silloin tällöin mutta useimmiten on hyvin kevyt meikki, hieman sävyä poskissa ja huulissa. Hiusten, hampaiden ja ihon hyvinvointi on tärkeää myös ulkoisesti minulle.
En käytä päihteitä enkä tupakoi. Menneisyyteni oli todella rankka. Olin rahaton, rajaton ja lyötynä sekä addikti. Velkaa maksan vielä niiltä ajoilta. Haaveina olisi vielä auttaa nuoria, jotka kärsivät päihdeongelmista ja joilla olisi tahtoa saada muutosta elämäänsä.
Työssä olen saanut kovasti kehittyä vuosien ajan ja minulla on vastuuni. Rakastan työtäni ja teen välillä pitkiä päiviä. Työskentelen ravintolassa enkä voisi kuvitella tekeväni muuta. Työ inspiroi ja pitää minut luovana.
Haaveita riittää. Rakastan tätä aika tasapainoista hyvää elämää, johon kuitenkin mahtuu tekemistä ja erilaisia tilaisuuksia. Olen onnekseni myös terve.
Tämä kuulostaa varmaan aika perus elämäntyyliltä? Minulle tämä on kuitenkin paljon kaiken jälkeen mitä on ollut ja olen kiitollinen suurimman osan ajastani.
Olisi mukava lukea teidän elämästänne, millaista se on?
Kommentit (17)
Kuulostaa ihan minun elämältäni, sillä erotuksella että minulla on yksi lapsi. Enkä halua auttaa addikteja, juurikin oman menneisyyden aiheuttamien traumojen vuoksi. Täytän kuukauden päästä 30.
Olen 37, yksi lapsi ja mies, työ josta pidän, mutta teen 80% työaikaa lapsen takia. Kaksi maisteritutkintoa. Meillä on myös aina siistiä, tosin joka päivä myös leikkejä levällään. Käyn salilla ja kävelyillä, soitan pianoa. Olen myös tosi onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Jopa niin, että välillä haluaisin pysäyttää ajan. Lapsi on 5, ihanassa iässä, omat vanhemmat vielä elossa ja heihin hyvät suhteet. Ei traumoja taustalla.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan minun elämältäni, sillä erotuksella että minulla on yksi lapsi. Enkä halua auttaa addikteja, juurikin oman menneisyyden aiheuttamien traumojen vuoksi. Täytän kuukauden päästä 30.
Mukavaa, että sielläkin eletään ihan hyvää elämää menneisyydestä huolimatta.
Ymmärrän, ei toisia tarvitsekaan auttaa jos ei tunnu omalta jutulta. En omalla kustannuksellani tai rajattomasti lähde auttamaan mutta kytee ajatus, että saisin vielä auttaa heitä, joilla on ihmisarvon kokemus pimennossa ja tarvitsisivat tukea.
Onnea jo etukäteen pyöreistä!
Aloittaja
Kuulostaa hyvältä ja monelle väärinkohdellulle (varsinkin naiselle) onkin tärkeää saada oma rauha, oma asunto, ja tehdä siitä oman mukavuuden tyyssija ja pesä. Ja se, ettei osallista tuohon rauhaan itseä pahoinpidelleitä tahoja (esim. miehet, sukulaiset tai "kaverit") kuuluu asiaan.
Mutta en suosittele, että palaisit takaisin menneisyyteesi "auttamaan" kaltaisiasi. Jos ja kun olet saanut käännettyä katseesi kohti kirkkaampaa ja parempaa elämäntapaa, älä käänny taakse, vaan jatka eteenpäin. Vaikka päihdemaailma voi olla sinulle tuttu, se on menneisyytesi, ei tulevaisuutesi
Tuo on harvinaislaatuinen ja luksus-tilanne monille naisille. Se että nainen elää yksin omilla säännöillään on maailmanhistoriassa harvinaislaatuista ja siitä kannattaa ottaa kaikki ilo irti sekä olla kiitollinen siitä. Älä kutsu elämääsi draamaa, äläkä varsinkaan miehiä
Hyvältä kuulostaa, mun elämä on aika samanlaista.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa hyvältä ja monelle väärinkohdellulle (varsinkin naiselle) onkin tärkeää saada oma rauha, oma asunto, ja tehdä siitä oman mukavuuden tyyssija ja pesä. Ja se, ettei osallista tuohon rauhaan itseä pahoinpidelleitä tahoja (esim. miehet, sukulaiset tai "kaverit") kuuluu asiaan.
Mutta en suosittele, että palaisit takaisin menneisyyteesi "auttamaan" kaltaisiasi. Jos ja kun olet saanut käännettyä katseesi kohti kirkkaampaa ja parempaa elämäntapaa, älä käänny taakse, vaan jatka eteenpäin. Vaikka päihdemaailma voi olla sinulle tuttu, se on menneisyytesi, ei tulevaisuutesi
Tuo on harvinaislaatuinen ja luksus-tilanne monille naisille. Se että nainen elää yksin omilla säännöillään on maailmanhistoriassa harvinaislaatuista ja siitä kannattaa ottaa kaikki ilo irti sekä olla kiitollinen siitä. Älä kutsu elämääsi draamaa, äläkä varsinkaan miehiä
Suojelen itseäni ja nimenomaan oma rauha, oma pesä ja tila on minulla hyvin tärkeitä. Tahdon pitää itsestäni huolta ja elämästä on tullut merkityksellistä kun on oppinut rakastamaan itseään.
Minua ei kiinnosta ihmisuhdesotkut, draamat enkä tahdo mennyttä elämääni. Miehiä varon, en tiedä olenko joskus vielä parisuhteessa mutta hyvin tarkka olen ihmisistä, joita päästän lähelleni.
Olen saanut apua ja toipunut. Olen siitä niin kiitollinen, että saisinpa auttaa/tukea edes yhtä ihmistä tässä elämässä. Sinulla on kuitenkin hyvä pointti asiassa.
Aloittaja
Kuulostaa mukavalta elämältä, ja todella hienoa, että olet toipunut rankasta menneisyydestäsi ja pystynyt luomaan elämäntilanteen, joka tekee sinut onnelliseksi. Hatunnoston arvoinen asia. Toivottavasti haaveesi päästä auttamaan muita toteutuu vielä jonakin päivänä!
Eihän kukaan voi sanoa sinun puolestasi että olisit tyytynyt liian vähään. Jos kerran olet onnellinen, niin sehän on tärkeintä.
Minulla on mies ja kaksi pientä lasta, asumme omistusasunnossa, ja olen itse todella onnellinen näin. Elämämme on sopivan tavallista ja vaatimatonta, pidän siitä että emme elä velaksi ja säästöjä on pahan päivän varalle. Minulle oma perhe on kaikista tärkeintä. Ainoa asia mitä kaipaan hieman on juuri tuo oma aika ja vapaus mikä sinulla on, se ei vain mahdu tähän elämäntilanteeseen. Sen aika tulee sitten kun lapset ovat isompia, mutta nyt on hyvä näin.
Kaikkea hyvää sinulle, Ap!
Omassa elämässä päivittäiset rutiinit, joita noudattelen ja joista nautin. Pimeän tullen myös kausivalot. Muistan joskus kävelleeni kaupungissa ja kun näin kerrostaloja, joiden ikkunoissa ja parvekkeilla kausivaloja, niistä tuli olo, että täällä asuu rakkaus. Sen jälkeen olen aina pyrkinyt itsekin pimeällä niitä pitämään.
Työn ohella lueskelin nuorempana paljon kirjoja, mutta nykyään tutkin lähinnä netin tekstejä, youtubea ja tiktokia. Viimeisimpänä olen alkanut katsomaan youtubesta podcasteja, joita ei ole käännetty englanniksi tai suomeksi, vaan jotka ai kääntää minulle. Olo on kuin lapsella, joka ei ymmärrä kuin puolet siitä mitä puhutaan. Mutta tämä on tehokas tapa päästä käsiksi sellaisiin asioihin, jotka eivät ole vielä edenneet länsimaiden trendeihin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa hyvältä ja monelle väärinkohdellulle (varsinkin naiselle) onkin tärkeää saada oma rauha, oma asunto, ja tehdä siitä oman mukavuuden tyyssija ja pesä. Ja se, ettei osallista tuohon rauhaan itseä pahoinpidelleitä tahoja (esim. miehet, sukulaiset tai "kaverit") kuuluu asiaan.
Mutta en suosittele, että palaisit takaisin menneisyyteesi "auttamaan" kaltaisiasi. Jos ja kun olet saanut käännettyä katseesi kohti kirkkaampaa ja parempaa elämäntapaa, älä käänny taakse, vaan jatka eteenpäin. Vaikka päihdemaailma voi olla sinulle tuttu, se on menneisyytesi, ei tulevaisuutesi
Tuo on harvinaislaatuinen ja luksus-tilanne monille naisille. Se että nainen elää yksin omilla säännöillään on maailmanhistoriassa harvinaislaatuista ja siitä kannattaa ottaa kaikki ilo irti sekä olla kiitollinen siitä. Älä kutsu elämääsi draamaa, äläkä varsinkaan miehiä
 
Varmasti tulee tilaisuuksia ja ehkäpä autat jo tietätmättäsi ihmisiä ihan vaan omalla olemuksellasi
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa hyvältä ja monelle väärinkohdellulle (varsinkin naiselle) onkin tärkeää saada oma rauha, oma asunto, ja tehdä siitä oman mukavuuden tyyssija ja pesä. Ja se, ettei osallista tuohon rauhaan itseä pahoinpidelleitä tahoja (esim. miehet, sukulaiset tai "kaverit") kuuluu asiaan.
Mutta en suosittele, että palaisit takaisin menneisyyteesi "auttamaan" kaltaisiasi. Jos ja kun olet saanut käännettyä katseesi kohti kirkkaampaa ja parempaa elämäntapaa, älä käänny taakse, vaan jatka eteenpäin. Vaikka päihdemaailma voi olla sinulle tuttu, se on menneisyytesi, ei tulevaisuutesi
Tuo on harvinaislaatuinen ja luksus-tilanne monille naisille. Se että nainen elää yksin omilla säännöillään on maailmanhistoriassa harvinaislaatuista ja siitä kannattaa ottaa kaikki ilo irti sekä olla kiitollinen siitä. Älä kutsu elämääsi draamaa, äläkä varsinkaan miehiä
Olen muuten samaa mieltä, mutta ei toisten auttaminen ole menneisyyteen palaamista vaa juuri sitä kirkasta tulevaisuutta, jota ap haluaa jakaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa mukavalta elämältä, ja todella hienoa, että olet toipunut rankasta menneisyydestäsi ja pystynyt luomaan elämäntilanteen, joka tekee sinut onnelliseksi. Hatunnoston arvoinen asia. Toivottavasti haaveesi päästä auttamaan muita toteutuu vielä jonakin päivänä!
Kiitos kovasti!
Aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Eihän kukaan voi sanoa sinun puolestasi että olisit tyytynyt liian vähään. Jos kerran olet onnellinen, niin sehän on tärkeintä.
Minulla on mies ja kaksi pientä lasta, asumme omistusasunnossa, ja olen itse todella onnellinen näin. Elämämme on sopivan tavallista ja vaatimatonta, pidän siitä että emme elä velaksi ja säästöjä on pahan päivän varalle. Minulle oma perhe on kaikista tärkeintä. Ainoa asia mitä kaipaan hieman on juuri tuo oma aika ja vapaus mikä sinulla on, se ei vain mahdu tähän elämäntilanteeseen. Sen aika tulee sitten kun lapset ovat isompia, mutta nyt on hyvä näin.
Kaikkea hyvää sinulle, Ap!
Niinpä. Minusta ihmisen on lopulta todella hyvä kun perusteet ovat kunnossa. Ainakin nykyään osaan arvostaa sitä eri tavalla.
Kiitos, kaikkea hyvää myös teille!
Aloittaja
Kuulostaa mukavalta elämältä. Stressi tappaa, joten miksi väkisin hankkia sitä elämäänsä?
Huom: muista ehkäisy. Jos mokaat siinä, elämäsi tulee muuttumaan paljon, ja toivomasi rauha ei ole enää itsestäänselvyys.
Vierailija kirjoitti:
Omassa elämässä päivittäiset rutiinit, joita noudattelen ja joista nautin. Pimeän tullen myös kausivalot. Muistan joskus kävelleeni kaupungissa ja kun näin kerrostaloja, joiden ikkunoissa ja parvekkeilla kausivaloja, niistä tuli olo, että täällä asuu rakkaus. Sen jälkeen olen aina pyrkinyt itsekin pimeällä niitä pitämään.
Työn ohella lueskelin nuorempana paljon kirjoja, mutta nykyään tutkin lähinnä netin tekstejä, youtubea ja tiktokia. Viimeisimpänä olen alkanut katsomaan youtubesta podcasteja, joita ei ole käännetty englanniksi tai suomeksi, vaan jotka ai kääntää minulle. Olo on kuin lapsella, joka ei ymmärrä kuin puolet siitä mitä puhutaan. Mutta tämä on tehokas tapa päästä käsiksi sellaisiin asioihin, jotka eivät ole vielä edenneet länsimaiden trendeihin
Oi ihana tuo tunne mikä lämmitti sinua kun kävelit ikkunoiden ohi, joihin oli laitettu kausivaloja. Voin samaistua ja varmasti moni muukin kun on ollut kipeitä vaiheita elämässä. Minusta sinulla on muutenkin hieno ja mielenkiintoinen tapa katsoa elämää tuon perusteella mitä kirjoitit.
Aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa hyvältä ja monelle väärinkohdellulle (varsinkin naiselle) onkin tärkeää saada oma rauha, oma asunto, ja tehdä siitä oman mukavuuden tyyssija ja pesä. Ja se, ettei osallista tuohon rauhaan itseä pahoinpidelleitä tahoja (esim. miehet, sukulaiset tai "kaverit") kuuluu asiaan.
Mutta en suosittele, että palaisit takaisin menneisyyteesi "auttamaan" kaltaisiasi. Jos ja kun olet saanut käännettyä katseesi kohti kirkkaampaa ja parempaa elämäntapaa, älä käänny taakse, vaan jatka eteenpäin. Vaikka päihdemaailma voi olla sinulle tuttu, se on menneisyytesi, ei tulevaisuutesi
Tuo on harvinaislaatuinen ja luksus-tilanne monille naisille. Se että nainen elää yksin omilla säännöillään on maailmanhistoriassa harvinaislaatuista ja siitä kannattaa ottaa kaikki ilo irti sekä olla kiitollinen siitä. Älä kutsu elämääsi draamaa, äläkä.
Varmasti tulee tilaisuuksia ja ehkäpä autat jo tietätmättäsi ihmisiä ihan vaan omalla olemuksellasi
Toivon kovasti näin. Pyrin ainakin olemaan lämmin ja ystävällinen ihminen kohtaamisissa, se tulee luonnostaan ja on aitoa. Minusta on ihanaa, jos ihminen kokee olonsa rennoksi ja turvalliseksi seurassani. Kuitenkin tietenkin pidän myös rajani hyvin vahvana.
Aloittaja
Nosto.