Lue keskustelun säännöt.
Miehen ja sukunsa rajattomuus ja joulun vietto
02.12.2024 |
Olen ihan käsittämättömässä tilanteessa. Meillä on molemmilla ollut aika rankka syksy töiden sun muun puolesta ja ajateltiin, että ei vietetä joulua sen kummemmin vaan ollaan vaan kotona ja vihdoin rentoudutaan kaksin. Lapsetkin ovat toisilla vanhemmillaan, eli heidänkään takiaan ei tarvitse oikeastaan mitään enää pyhinä järjestää.
Meillä on iso talo ja miehen sukua on ollut meillä monesti viettämässä joulua porukalla ja osa varmaankin haluaisi nytkin niin. Mies ei kuitenkaan uskalla sanoa sukulaisilleen, että tänä vuonna haluaisimme viettää joulua ihan vain kaksin. Tämän vuoksi mies yrittää nyt lähes väkisin saada minua lähtemään kanssaan jouluviikoksi pois kotoamme mihin tahansa, ettei tarvitse kestitä sukulaisia eikä toisaalta sanoa heille että tällä kertaa ei sovi.
Mielestäni tämä on aivan käsittämätön kuvio. Saimme tästä jo riidan aikaiseksi, sillä minun mielestäni on täysin kestämätöntä, että en saa tossukkamiehen vuoksi olla kotonani rauhassa vaan sukulaiset voivat ilmeisesti käytännössä tulla kotiini miten haluavat. Mies taas on sitä mieltä, että tilanne ei ole niin yksinkertainen että sukulaisille voisi vain sanoa ei. Miehen sukulaisten kanssa on ennenkin toki ollut sellaista, että ovat vain paukanneet paikalle lyhyellä varoitusajalla sen kummemmin sopimatta ja tyhjin käsin, mutta ovat kuitenkin sen verran järki-ihmisiä, että aivan varmasti ymmärtäisivät ja keksisivät jouluksi muuta, kun näinkin hyvissä ajoin etukäteen kertoisi mikä tilanne on.
Mitä ihmettä teen? Mielestäni on ihan periaatekysymys, että mies itse hoitaa tällaiset asiat sukulaisilleen, eli en aio puuttua ja alkaa soitella ympäriinsä selittäen tilannetta. Alan kallistua siihen, että mies menköön yksinään reissuun jos haluaa ja itse jään kotiin lataamaan akkuja. Jos miehen sukulaiset tulevat, avaan oven kylpytakissa noutopizzan kanssa, eivätköhän palaa sinne mistä tulivatkin.
Kommentit (157)
Vierailija kirjoitti:
Ei matkustelu ole kaikille semmoinen ihkupihku rentouttava elämän tarkoitus. Jos on uuvuksissa oikeasti, niin ihan viimeinen asia mitä haluaa tehdä, on pakkaaminen ja lähtötohina. Ruuhkassa ajaminen, aikataulut, ruokien miettiminen. Mahdolliset lemmikit. Lentokentälle lähteminen, aikataulut, ylipäätään lentomatkustaminen ja siirtymiset. Budjetti, jos syödään koko ajan ravintolassa. Ravintoloihin laittautuminen, vaatteiden vaihdot, meikit, tukka hyvin. Semmoinen on kivaa vain, jos on jonkun verran edes ylimääräistä energiaa. Kuormittuneet aivot eivät jaksa kaikkea sitä säätämistä, mitä matkustelu aiheuttaa.
Kotona tietää, mitä kaapissa on, eikä tarvitse miettiä vaatteita, säänmukaista vaatetusta, sitä tuliko laturi mukaan, entä hammasharja, villasukat, kirja.
Joo ymmärrän, en minäkään stressin päälle jaksaisi tuollaista. Mutta reissuun voi lähteä myös ihan naapurikuntaan. Korpimökki pariksi päivää ja verkkarit jalkaan. Ei pyykkäämistä, ei siivoamista. Ruuat valmiina paikalliselta yrittäjältä. Pino kirjoja mukaan. Syö ja saunoo. Ulkoilee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soitto vain, että ette vietä tänä jouluna sukujoulua. Ei siinä sen kummempaa. Ihmisillä on huono tapa olettaa toisten suhtautumista. Rehellisesti vain kertoo mitä suunnitelmia.
Juuri näin, yksinkertaista. Ja miehen kuuluu se tehdä, koska ovat hänen sukulaisiaan. Jos ei suostu, niin sanot että menet jouluksi yksin hotelliin.
No en minä jaksaisi tuollaisesta miehenkään kanssa vääntää, kun niin helposti voisin asian itse hoitaa. Sitten ei tarvitse enää vängätä ja saa sellaisen joulun kuin haluaa.
ig81
Joskus sinun täytyy vain pysähtyä ja nauttia tutusta ympäristöstä ilman stressiä ja turhia maksuja. Ja jotta ostoksesi olisivat vieläkin kannattavampia, käytä tarjouskoodeja , josta löydät aina alennuksia suosikkikaupoistasi.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset ovat vaikeita tilanteita kiltille ihmiselle joka ei pysty kieltäytymään helposti .
Siinä ei auta muu kuin karaista itsensä ja muistuttaa itseään ettei kenenkään tarvitse olla toisten miellyttäjä oman tahtonsa sivuuttaen sekä mielenrauhansa kustannuksella.
Eihän kukaan normaali tervejärkinen ihminen edes halua tupppaantua kylään väkisin ilman talonväen tahtoa.
Itsensä kylään kutsuminen on kyllä niin ajattelematonta ja sivistymätöntä touhua.
Kunpa kaikki ymmärtäisivät mennä kylään vain kutsusta, ettei toisia turhaan kuormitettaisi tällaisilla asioilla.
Kilttien ihmisten, kuten minun, on pitänyt opetella kieltäytymään. Olen liian kohta kertaa päätynyt kiltteyttäni ja kohteliaisuuttani tilanteisiin, jossa en olisi halunnut olla (esim vapaapäivänäni pesemässä kahvipullapalkalla jonkun kaverin sukulaisen ikkunoita, mitä hel..kkaria?!) .
En myöskään osaa sanoa ei enkä halua ihan suoraan sanoa, ettei vtujakaan kiinnosta. Joten opettelin itselleni sopivan tavan väistellä tilanteita. Eli vaikka näin:
Kaveri: Mitä teet viikonloppuna?
Minä: Kuinka niin, onko jotain suunnitelmia?
Kaveri: Tulisitko pesemään sukulaiseni ikkunat, olit ihan mahtava viimeksi ja eikö ollutkin mummun parasta pullaa, sillä jaksaa vaikka kuuhun ja takaisin, mummu taas odottelee sinua, ties vaikka olisi hänen viimeinen viikko kun katselee ulos ikkunastaan (ääni värähtää)
Minä: Enpä oikein tiedä, puhuttiin vähän jos lähdettäisiin mökille (semivale)/menisin kalaan (ihan potaskaa)/ risusavottaan (en todellakaan)
Kaveri: No millon tiedät?
Minä: Vasta perjantaina, riippuu niin paljon säästä lähdetäänkö vai ei. Ei ole siellä tekemistä sateella. Tekemisestä puheen ollen, tiesitkö, että (vaihda puheenaihetta). . .
Perjantaina:
Kaveri: Lähdittekö mökille/kalaan/risusavottaan?
Minä: Ei, mutta tuli muuta ohjelmaa viikonlopulle.
Kaveri: Ne mummun ilkunat?
Minä: Joo, sori ei nyt onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei matkustelu ole kaikille semmoinen ihkupihku rentouttava elämän tarkoitus. Jos on uuvuksissa oikeasti, niin ihan viimeinen asia mitä haluaa tehdä, on pakkaaminen ja lähtötohina. Ruuhkassa ajaminen, aikataulut, ruokien miettiminen. Mahdolliset lemmikit. Lentokentälle lähteminen, aikataulut, ylipäätään lentomatkustaminen ja siirtymiset. Budjetti, jos syödään koko ajan ravintolassa. Ravintoloihin laittautuminen, vaatteiden vaihdot, meikit, tukka hyvin. Semmoinen on kivaa vain, jos on jonkun verran edes ylimääräistä energiaa. Kuormittuneet aivot eivät jaksa kaikkea sitä säätämistä, mitä matkustelu aiheuttaa.
Kotona tietää, mitä kaapissa on, eikä tarvitse miettiä vaatteita, säänmukaista vaatetusta, sitä tuliko laturi mukaan, entä hammasharja, villasukat, kirja.
Joo ymmärrän, en minäkään stressin päälle jaksaisi tuollaista. Mutta reissuun voi lähteä my
No ei se ole noin helppoa. Pitää löytää korpimökki ja palveluntarjoaja, tehdä varaus ja tilaus sekä kumminkin pakata. Ei korpimökissä ole mausteita eikä villasukkia, jos ei itse tuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta sinä AP olet saanut ihmeellisiä neuvoja täällä. Ikäänkuin naisen pitäisi vaan sopeutua tähän tai hoitaa itse asia. Minusta sinun pitää tehdä just niin kuin itse ehdotit eli mies menköön yksinään reissuun jos haluaa. Eihän sun ole pakko avata ovea, jos joku tulee jouluna koputtelemaan. Tai sanot, että olet vaikka kipeä. Ei ole sun vastuulla tämä.
Onkohan tämä jotenkin sukupolvikysymys. Kun nykyään tuntuu olevan hirveän tarkkaa se, että ei vaan joudu kommunikoimaan puolison sukulaisten kanssa. Kyllä minä aikoinaan tarvittaessa saatoin sopia myös miehen sukulaisten kanssa vierailuista yms. Eikä se nyt ollut mikään ongelma, soiteltiin ja viestiteltiin myös muuten. Tuo *ei ole sun vastuulla* on todella outo asenne, ainakin jos on vähänkään pidemmästä parisuhteesta kyse.
Lainaus * Kyllä jokainen on vastuussa omasta suvustaan, on boomer mentaliteetti että perheen nainen hoitaa suvut joka suuntaan. Olen nimittäin varma, ettei sun mies soitellut sinun sukulaisillesi ja järjestellyt heidän vierailujaan... Todella hyvä ettei tähän enää suostuta, ei ole nykyaikaa. Itsellä ei edes ole puolison sukulaisten puhelinnumeroita, mitä niillä tekisin.*
Sinä tulkitset asian nyt jotenkin omituisesti. Minun ei TARVINNUT hoitaa sukuja joka suuntaan. Mutta saatoin vallan hyvin sopia miehen sisarten tai veljen vaimon kanssa jotain, en tarvinnut miestäni siihen väliin soittelemaan. Kuten sanoin, soiteltiin muutenkin. Samaten, toisin kun luulet, mieheni oli myös yhteydessä suoraan mun veljiini, jos halusi sopia jotain yhteistä juttua.
Ja kaiken huipuksi, jopa meidän vanhempamme soittelivat toisilleen ja vierailivat toistensa luona.
Viimeinen lauseesi kertoo ongelman ytimen: ei enää luoda niitä omia suhteita puolison sukulaisiin, vaan pidetään tiukasti erillään MINUN suku ja SINUN suku, johon en edes halua tutustua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei matkustelu ole kaikille semmoinen ihkupihku rentouttava elämän tarkoitus. Jos on uuvuksissa oikeasti, niin ihan viimeinen asia mitä haluaa tehdä, on pakkaaminen ja lähtötohina. Ruuhkassa ajaminen, aikataulut, ruokien miettiminen. Mahdolliset lemmikit. Lentokentälle lähteminen, aikataulut, ylipäätään lentomatkustaminen ja siirtymiset. Budjetti, jos syödään koko ajan ravintolassa. Ravintoloihin laittautuminen, vaatteiden vaihdot, meikit, tukka hyvin. Semmoinen on kivaa vain, jos on jonkun verran edes ylimääräistä energiaa. Kuormittuneet aivot eivät jaksa kaikkea sitä säätämistä, mitä matkustelu aiheuttaa.
Kotona tietää, mitä kaapissa on, eikä tarvitse miettiä vaatteita, säänmukaista vaatetusta, sitä tuliko laturi mukaan, entä hammasharja, villasukat, kirja.
Joo ymmärrän, en minäkään stressin päälle jaksaisi tuollaista. Mutta reissuun voi lähteä my
Iso homma järjestää kaikki tässä vaiheessa, jos nyt missään on edes mitään vapaana. Jo joku korpimökki ilman sähköjä, juoksevaa vettä ja sisävessaa, hyi helvetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras neuvo oli tuo, jossa autetaan tossumiestä laatimaan se viesti sukulaisilleen, ilman että asia pääsee viivästymään jolloin se vain pahenee. Miehellä on jokin tunnelukko ja ei tohdi toimia. Mies auttaa sinua sitten jossain toisessa asiassa, joka on sinulle vaikea.
Onko ap jo saanut selvyyttä mitä aikoo tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuakin ärsyttäisi jos mies ei kerta kaikkiaan pystyisi vetämään rajoja. Ei olisi ongelmaa hoitaa asiaa itse sukulaisten suuntaan, jos se ei perustuisi miehen väsykkyyteen vaan vaikka siihen että hän sanoi viimeksi. Ei tuommoinen toimi, että mies on aivan lapanen.
Vierailija kirjoitti:
Paras neuvo oli tuo, jossa autetaan tossumiestä laatimaan se viesti sukulaisilleen, ilman että asia pääsee viivästymään jolloin se vain pahenee. Miehellä on jokin tunnelukko ja ei tohdi toimia. Mies auttaa sinua sitten jossain toisessa asiassa, joka on sinulle vaikea.
Siinä mielessä ei välttämättä kuitenkaan ole se paras neuvo, jos se mies ei kaikesta puheesta huolimatta ilmoita kenellekään tai ilmoittaa vain jollekin.
En yhtään luottaisi mieheen tuossa. Ne miehet ei aina edes usko, että vaimo on tosissaan.
Turhaa mahdollista riitaa välttääkseen ja varman lopputuloksen takia minä ilmoittaisi itse, että me vietetään tämä joulu nyt ihan keskenämme, ei lähdetä mihinkään mutta ei nyt jakseta vieraitakaan.
Jos mies alkaa ilmoitella, se menee helposti kumminkin siihen, että joku anoppi tai muu alkaa inttää, että mitä vaivaa meistä nyt on, ei meitä varten tarvi mitään laitella, me nyt tuodaan tullessamme mitä tuodaan jne. Ja sitten mies sanoo, että no kai te sitten tulla voitte, eikä minulla sitä vastaan mitään olekaan ja homma menee loppujen lopuksi kumminkin niin, että niitä joulunviettäjiä tulee joka tapauksessa.
Siis pahoin pelkäisin että noin kävisi.
Sinä naisena pystyt sanomaan asian paljon painavammin ja pysyt kannassasi, varsinkin jos ne on miehen sukulaisia.
Ja jo hyvissä ajoin kannattaa tämä tehdä tiettäväksi, etteivät ehdi suunnitella jo teille tulemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli toisinpäin. Halusin katkaista välit vanhempiini, sisaruksiii ja muuhun sukuun mutta avopso uhkasi erolla.
Olen mies, nyt yli 75 v. Jo ihan pienenä osallistuin isäni kanssa määrättyjen ruokien tekoon. Isästäni kehittyi vuosikymmenten mittaan osaava, miehekäs kulinaristi jolla oli kapea mutta herkullinen repertuaari. Kerrottakoon on että hän toi Rovaniemen hotelli Polariin kotonamme kehittelemänsä kokonaisena paistettun poronvasan satulan lisukkeineen. Myöhemmin koordinoin joulunviettoja perheen ja suvun ensin kasvaessa ja sitten supistuessa. Mentyäni naimisiin ja saatuamme lapsia taloutemme oli tiukoilla, mutta pitkän työuran tehnyt ja leskeytynyt äitini oli meihin verrattuna "riukas kuin peikko", ja hän sponssasi vielä laajan porukkamme joulunviettoa ainakin kinkun hinnalla. Tämä kaikki vain taustaksi neuvoilleni.
Joulut suunniteltiin vuosi vuodelta tarkemmin, samalla kuin tarjontaa järkeistettiin. Listalta karsitiin vuosien mittaan mukaan tarttunutta painolastia "jota ilman joulu ei ole joulu". Jäljelle jäi aivan tarpeeksi herkkuja. Jouluruokia tai -levonnaisia ennen joulua ei harrastettu. Yhteinen joulunvietto alkoi suomalaisittain joulurauhan viettoa televisiosta seuraten ja ruotsinmaalaisen tavan mukaan pienemmällä juhlallisella työaterialla, mikä vaatinee selitystä. Oltiin vielä arkivaatteissa, kaikki eivät olleet vielä tulleet. Tarjolla oli sopivaksi laimennettua kinkunlientä, johon kastettua tumman joululimppun viipaleita reikäkauhan varressa oleva henkilö nosti jokaiselle järjestyksessä. Lisukkeet olivat vielä niukat, oli ainakin rosollia ilman kastiketta ja lasimestarinsilliä, paitsi lapsille. Juomana oli maitoa, olutta ja yksi jouluryyppy, joka otettiin yhtäaikaa toivottaen hyvää joulua.
Iltapäivällä oli kahvit, joiden leivonnaistarjontaa vielä jarruteltiin. Jouluaaton tarjonta oli sitten "all out", pääruokana kinkku ja kaikki herkut pöytään. Oli pukki, ja viinaksia valitettavasti pitkälti yli monien kohtuuden. Vuosien mittaan joulun päivien ohjelmaa ja ruokalistaa saneeratiin. Joulupäivä oli puuropäivä, alkuruokana rosollia ja kinkkua. Iltapäivällä kahvia, monipuolisesti leivonnaisia. Tapanista tuli lipeäkalapäivä, ja taas kahvit, jonka yhteydessä runsas leivonnaistarjonta.
Jouluruokien teko jaettiin niin että suvun kulloinenkin "päämies" hoiti kinkun, yksi teki lasimestarinsillin ja punakaalia kinkun lisukkeeksi, sinappi saatiin naapurilta, yksi osaaja oli lipeäkalamestarina ja joku avusti lisukkeiden kanssa, yksi pari teki kirsikka-kuivakakkua, lapsiperheet tuottivat piparkkakut, yksi toi hedelmät neuvoteltuaan muiden kanssa. Laatikot kaupan pakastealtaasta aivan kevyesti tuunaten, joulutortut pakastealtaasta. Vuosien mittaan väkevien juominen keveni ja lopulta loppui. Neuvoni olisi että omia ei tuotaisi, tai jos tuodaan niin kaikki luovutetaan luotettavan emännän tai isännän haltuun, eikä piilotella esim. omanaan autoon. "Juomanlaskija" tarjoaa mitä ja milloin tarjoaa, ja kovan paikan tullen vaikka nielaisee kaapin avaimen.
Tässä oli vain osa. Eli yksinkertaistaen, jakaen tehtäviä ja tuotavia osaajille ja halukkaille. Juhlamme eivät olleet megaluokkaa, mutta kokemuksistani voisi löytää ratkaisuja isommallekin sukujoululle. Meillä oli hauskaa, ilman marttyriraatajia, sukujen vertailuja ja miniöiden mollaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli toisinpäin. Halusin katkaista välit vanhempiini, sisaruksiii ja muuhun sukuun mutta avopso uhkasi erolla.
Olisin ottanut sen eron. Mua ei uhkailla, eikä kiristetä.
Edellä jaoin omia neuvojani, jotka eivät toki sovi kaikille. Meillä ei yöpyviä pitkämatkalaisia paljoja ollut, lopulta asuimme kaikki pääkaupunkiseudulla. Yhteinen mökkijoulu vaimon kanssa jäi haaveiksi, ensin oli vanhuksia ja sairaita joiden joulua piti olla rakentamassa ja lopulta heitä voivaamassa, sitten vaimo joutui hoivakotiin; ei muista, ei ymmärrä, ei puhu. Jos yhteinen joulu kahdestaan mökillä tai muualla on oma haave, se pitää toteuttaa oikeasti ja ajoissa.
Vaikka sukujuuremme ovat todella kirjavat ja sisältävät lähes vaikka mitä, ja "sinistä verta" haettiin turhaan, kuvaannollista "mustaa verta" eli pahansuopuutta ei juuri virrannut kenenkään verissä. Miten jotkut jaksavat hakea henkiset voimansa joulun juhliin pahasta sisusta, sitä en ymmärrä. Pysyköön kotonaan ja kiehukoon omissa liemissään.
Sekin vielä. Miten kotinne on sitten päätynyt sukulaisten joulunviettopaikaksi? Ovatko he vaan tulleet?