Lue keskustelun säännöt.
Miten tulisi suhtautua, kun teini-ikäisellä tyttärellä on sellainen vaihe että pilkkaa kaikkea tekemisiäni?
02.12.2024 |
Tykkään hänen mielestään oudoista vaatteista, minulla on vääränlaista kosmetiikkaa ja katson huonoja ohjelmia. Jos kysyn jotain mitä en ole heti ymmärtänyt, hän reagoi suurieleisesti.
Pitääkö teinille antaa vapautta ilmaista, että äiti on tyhmä? Onko se joku kapinointivaihe? Ja lisään, että en ole hänelle näistä loukkaantunut, mietin vaan että mikä olisi aikuismaisin tapa suhtautua asiaan?
Kommentit (65)
Samanlaista se on meilläkin eikä asiaa auta yhtään että tytöllä on ADHD ja niin varmasti minullakin. Todella vaikea sietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano notta mielipide on kuin se yksi reikä ja sun mielipide haisee eikä se voisi vähempää kiinnostaa.
Minä n 54v olisin saanut fyysisesti selkääni -70 luvulla jos olisin nimitellyt ja ivannut vanhempiani.
Tottakai me salaa nurkan takana ja omassa mielessä irvisteltiin niille ja pidettiin tyhminä ja ärsyttävinä ja niin noloina, mutta että oltas hypitty vanhempien silmille, niin ei olisi tullut kuuloonkaan. Jos olisin sitä kokeillut olis syttynyt sen päivänen sota ettei mitään rajaa ja varmana heitetty hetkeks pellolle tyyliin "oppiipahan kunnioitusta".
Lopettakaa se loputon ymmärtäminen ja pää kenossa paapominen. Juuri noi rajattomat nuoret ovat niitä koulukiusaajia ja tulevia työpaikkakiusaajia joille ei kukaan "pistä luuta kurkkuun" kun kaikki vaan ymmärtää.
Ei lapsi / muori ei saa hyppiä vanhempiensa eikä kenenkään aikuisen silmille. Piste.
Tee nyt äkkiä asialle jotain, älä missään nimessä näytä hänelle että pahoitat mielesi, sillä jos hän on taipuvainen narsismiin, hän saa siitä vain lisää vettä myllyyn ja tilanne vain pahenee koska näyttäydyt hänen silmissään heikkona.
Niin, mitä tapahtuu eläinlaumassa heikolle johtajalle...... mieti!
Ihan sama pätee ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano että muutappa omilles kun kaiken paremmin tiedät, maksa laskut ja velat ensiksi jne.
Pistä heti stoppi tuolle jollet halua olla hänen ja ehkä kenties tulevaisuudessa muidenkin kynnysmattona.
Meidän teinipoika kokeili joskus jotain typerää öninää, irvistelyä ja keskarin vilauttelua kun ei tykännyt jostain mitä tein tai sanoin, otin hänen avaimet pois ja kerroin että jos kerrankin vielä hän tekee minulle tai kellekään muullekaan tuolla tavalla, niin voi pakata kassinsa ja lähteä. Minun kustantamassa huushollissa on tietyt säännöt tuolta osin ja jos se ei sovi hänelle niin pakatkoon kamansa. Heitin hänen eteen urheilukassin ja kerroin että se mitä siihen mahtuu saa mukaansa, miettimisaikaa tunti. Tunnin päästä kutsuin hänet keittiöön ja kysyin mitä on päättänyt. Asia keskusteltiin nenätysten. Irvailu loppui siihen paikkaan ja poika jäi kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajua, että hän irtautuu parhaillaan napanuorasta. Tuo on normaali kehitysvaihe, että sparrataan samaa sukupuolta olevaa vanhempaa.
Jos hän moittii jotain tekemistäsi, pyydä hänet mukaan tekemään ja anna näyttää, miten hänen mielestään asia hoidettaisiin. Tai anna homma kokonaan hänen hoitoonsa.
Lapsi kiukuttelee sille, jolle on turvallista kiukutella, joten se on luottamuksenosoitus, vaikkei aina siltä tunnu.
Huonosta käytöksestä voi ja pitää silti huomauttaa ja korottaa ääntäkin, mutta ei niuhottaa kaiken aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Samanlaista oli meidän molemmilla tytöillä tietyssä iässä ja vain minua kohtaan, ei isäänsä. Poika oli aivan erilainen.
Äidit komentavat ja kasvattavat huomattavasti enemmän tyttäriään kuin poikiaan, jotka taas ovat usein äidin virheettömiä pikkukultia.
Monet äidit myös kuvittelevat tyttäriensä olevan omia pikkukopiotaan ja äidin jatkeita, kun näin ei oikeasti ole niin kitkaa usein syntyy.
Osa pojista ei irrottaudu äitinsä hallinnasta koskaan.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyö sitä naamaan. Ja sulje yöksi ulos. Oppii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlaista oli meidän molemmilla tytöillä tietyssä iässä ja vain minua kohtaan, ei isäänsä. Poika oli aivan erilainen.
Äidit komentavat ja kasvattavat huomattavasti enemmän tyttäriään kuin poikiaan, jotka taas ovat usein äidin virheettömiä pikkukultia.
Monet äidit myös kuvittelevat tyttäriensä olevan omia pikkukopiotaan ja äidin jatkeita, kun näin ei oikeasti ole niin kitkaa usein syntyy.
Osa pojista ei irrottaudu äitinsä hallinnasta koskaan.
-ohis
Et sitten mitään kliseisempää onnistunut kirjoittamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 36 ja vielä muistan miten tyhmältä oma äiti tuntui yläasteikäisenä. Vähäks noloo hei voitko mennä pois.
Ehkä muistan sen siksi niin hyvin, kun myös menetin hänet niinä vuosina onnettomuudessa, enkä koskaa päässyt kehittämään välejämme aikuiselle tasolle. Pieni suru siitä aina. Kaipuu.
Mutta ai että tosiaan. Siis voiko Olla Nolompaa ku oma mutsi? Kas kun ei kävellyt alasti lähikaupassa, sen vaatevalinnat ja puheet oli jo niin noloja että teki mieli hypätä sillalta. En muista sanoinko pahasti päin naamaa. Ehkä. Se oli kuitenkin silti se mun rakas äiti. Pystyikö siinä iässä enää käpertyä kainaloon? Nyt ainakin kelpaisi.
Mielestäni jokaiselle pitäisi kotoa opettaa, miten muita kohdellaan, ja miten itseään annetaan kohdella. Ei tarvii olla bestiksiä kaikkien kanssa, mutta miltä se tuntuu kun halveksuu ääneen toista, joka on vaan erilainen. Ei väärä, ei turha, vaan erilainen. Esim muoti ei ole vain yhdenlaista, eikä sillä ole sijaa kaikkien arvomaailmassa.
Annat vaan reilusti takaisin, naura tyttären vaatteet, kaverit, ulkonäkö ja koulumenestys. Pilkkaa puhelimessa niin että tytär kuulee. Kyllä se siitä rauhoittuu....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi annat pilkata toista ihmistä eli sinua? En hyväksyisi sellaista eikä ole mikään murrosiän merkki kiusata toista ihmistä. Mistä hän on saanut mallin tuollaiseen epäempaattisuuteen?
Itsellä kaksi jo nyt aikuista poikaa. Koskaan he eivät tulleet vanhempien silmille, eivät haukkuneet jne. Me vanhemmat emme koskaan riidelleet, eri mieltä saatoimme olla. Mielestäni kodin mallilla on suuri merkitys. Tytöt kuulemma ovat hankalampia. Keskustelu käytöstavoista välittömästi, jos ei auta, rajoittaisin etuja vähä vähältä jos entinen meno jatkuu. Jos kotona elvistelee niin luultavasti myös kodin ulkopuolella. Ettei vaan ole kehittymässä kiusaajaksi ?
Meillä on kaksi poikaa ja yksi tyttö. Pojat ei ikinä arvostelleet minua. Tyttö 14-15 vuoden iässä oli sitä mieltä, että olen kalkki ja en ymmärrä mistään mitään. Pidän mummovaatteita yms. Ei ollut koskaan kiusaaja, vaan pikemminkin häntä kiusattiin, kun yritti puolustaa kiusattuja
Nyt ollaan kuin parhaat kaverit. Tyttö 28v ja odottaa esikoistaan
Kuuluu kasvamiseen ja irrottautumiseen. Varsinkin jos oletta olleet erityisen läheisiä. Sinun on oltava se kypsenpi teistä. Ei pitäisi mennä ihon alle noin helposti, jos olet normaali aikuinen.
Yllättävän pian tuon jälkeen vanhemmista tulee ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Niin, mitä tapahtuu eläinlaumassa heikolle johtajalle...... mieti!
Ihan sama pätee ihmisiin.
Aika harvalla eläinlajilla on alphoja. Esimerkiksi sudells EI OLE alphoja. Eikä koiralla. Niissä molemmissa johtajina on rakastavat vanhemmat.
Se tutkimus jonka vuoksi on puhutta alfa-uroksista, perustui epänormaaliin tilanteeseen. Vähän sama kuin perheen dynamiikkaa olisi tutkittu vankilaa tarkkailemalla.
Se menee ohi. Ehkei halua pilkata, mutta se tulee siinä muodossa suusta ulos tai käsität sen niin. Teininä ollaan kriittisiä koska näkee aikuiset eri silmin ja ei luota enää kaikkeen. Ja myöhemmin taas erilailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni vanhempi voi kuitenkin vetää rajat teinin käytökselle. Itse sanoisin varmasti tuossa tilanteessa, että hän voi ajatella minusta mitä haluaa, mutta kirjoittaa mieluummin päiväkirjaan kuin kertoo minulle. Kohteliasta käytöstä pitää osoittaa myös perheenjäseniä kohtaan. Ja kyllä vanhempien häpeäminen taitaa olla teini-iän vaihe, että sinänsä normaaleja tunteita.
Jatkanpa vielä tästä... Itse asiassa ajattelen, että teet jopa palveluksen tyttärellesi puuttumalla asiaan. Kun kerrot, että hänen käytöksensä on epäkohteliasta, hän joutuu myös ajattelemaan omaa toimintaansa. Tässäkin siis "rajat on rakkautta" on ihan oiva nyrkkisääntö. Yksi lapsen kehityksen tärkeimpiä osa-alueita on mielen teorian kehittyminen, eli se, että lapsi alkaa miettiä asioita toisten kannalta. Teini-iässä tuo taito normaalilla nuorella on hallussa, mutta toki teinin käytös
Täysin samaa mieltä. Tunteita saa olla vaikka kuinka paljon, mutta se miten ne ilmaisee ei saa mennä tiettyjen rajojen yli.
Kuuluu ikäkauteen. Menee kyllä ohi. Tosin jämäkkänä pitää olla Jos ei mene ohi, teidän pitää käydä kasvatuskeskustelu.
Puolison kotona eivät lapset saaneet koskaan olla eri mieltä vanhempiensa kanssa. Koskaan ei siis todellakaan riidelty. Murrosikä alkoi vasta kotoa muuton jälkeen. Etäännytti lapset vanhemmistaan todella tehokkaasti.