Kun vanha äiti ei enää kauppaan jaksa mennä, niin olen jo vuosia käynyt kerran viikossa äidille kaupassa. Äidillä ikää yli 80v.
Lohi on äidin suurta herkkua, niinpä joka viikko ostan. Hän saa sitten laittaa uuniin ja nauttia!
Kommentit (19)
No sehän on mukava kuulla, että autat äitiäsi.
Minun äitini on 88 ja jaksaa rampata kaupassa päivittäin. Ei halua että ostokset tuodaan hänelle kotiin, ei halua että kukaan lähtee hänen kanssaan kauppaan. Koko saatanan koronaeristyksen ajankin luuhasi joka päivä kauppakeskuksessa. Ihme ettei saanut tartuntaa.
Eipä tarvinnut koskaan käydä äidille kaupasta kun piti itsensä hyvässä kunnossa. Kuollessankin oli jo lähempänä 90 kuin 80 v.
En ole nähnyt yhtään sukulaista yli 20 vuoteen ja toivottavasti en enää ikinä näe.
Vierailija kirjoitti:
Eipä tarvinnut koskaan käydä äidille kaupasta kun piti itsensä hyvässä kunnossa. Kuollessankin oli jo lähempänä 90 kuin 80 v.
Tuosta sai nyt sen käsityksen, että ap:n äiti ei olisi pitänyt itseään hyvässä kunnossa, jonka vuoksi tarvitsee nyt apua. Tarkoititko asian näin?
Käyn 93-vuotiaalle äidilleni viikoittain kaupassa, vien pari kassillista ruokaa, tehdään ja syödään sitten ateria yhdessä ja katsellaan telkkua samalla kun olen laittanut pesukoneen ja tiskikoneen päälle.
Sitten kun koneet ovat pyörittäneet ohjelmat ja olen ne tyhjentänyt, keitellään vielä kahvit.
Kiva kun käyt äidille kaupassa. Minäkin käyn vanhemmilleni, ovat molemmat jo yli 90-vuotiaita. Teen heille myös ruuat. Kun täytin 75 vuotta, minulta kysyttiin tarvitsenko kotihoitoa. Sanoin että en tarvitse vielä. Vielä pystyn hoitamaan omat ja muidenkin asiat.
Näin meillä kans toimitaan, tai toimittiin vuosia, miehen äiti täytti juuri 90v, mutta on ollut nyt pari kk odottelemassa julkisen puolen tilapäismajoituksessa paikkaa hoivakodista. Ruokaa vietiin ja itsekin tehtiin laatikoita, kalasoppaa ja leipomuksia.
Pää toimii, mutta jalat menee alta. Ikänsä tehnyt töitä ja liikkunut saaristossa omilla tiluksilla ja on hoikka, ei mitään varsinaisia sairauksiakaan.
Vierailija kirjoitti:
Käyn 93-vuotiaalle äidilleni viikoittain kaupassa, vien pari kassillista ruokaa, tehdään ja syödään sitten ateria yhdessä ja katsellaan telkkua samalla kun olen laittanut pesukoneen ja tiskikoneen päälle.
Sitten kun koneet ovat pyörittäneet ohjelmat ja olen ne tyhjentänyt, keitellään vielä kahvit.
Hei, ja hyvää joulun aikaa, sinä hyvän mielen tuoja :)
Isäni meni uudestaan naimisiin tuon ikäisenä ja vietti viime viikolla 89-vuotispäivää. Oli autokuskina vaimolleen (58).
Mekin hoidettiin äitimme ruokaostokset ja muutkin asiat pitkään. Silloin oltiin vielä työelämässä, niin oli vaikea lähteä aina, kun hän soitti jostain tarpeesta. Onneksi lopulta pääsi hoivalaitokseen.
Silloinkin kun hänet lähetettiin sairaalaan hoivakodista tutkimuksiin, niin pyysivät että omainen olisi mukana. Kaipa se joku muu olisi huolehtinut, jos olisi vain kieltäydytty. Hyvä mieli kuitenkin jäi, kun autettiin minkä kyettiin. On hyvä, että meitä oli kaksi lasta, yksinään olisi ollut tekemätön paikka työelämässä ollessa.
Meillä vanha äiti valittaa ettei jaksaisi tehdä kotitöitä, mutta apu ei kelpaa. Jos on sovittu että käydään hänen puolestaan kaupassa, hän on saattanut käydä itse puoli tuntia aiemmin. Tai jos on sovittu että tullaan siivoamaan, hän on siivonnut itse. Ohareiden mestari vie kaiken auttamisen ilon.
Olette varmaan kiitollisia siitä, että olette kaikki voineet hyvin, tai ainakin pärjäilleet kohtalaisesti. Aina kuulee syyllistämistä siitä, että ihmisten elämäntavat tai elämänasenne vaikuttaa vanhuuden etenemiseen ja vointiin. Ei se kyllä täysin niin mene. Mutta kiva lukea teidän hyvästä voinnista. Itse olen 61 vuotias monisairas ja vanhemmat vielä elossa, mutta hyvin sairaita.
Minä olin se yksi lapsi työelämässä. Oli kiva lukea tämä ymmärtävä viesti. Kiitos.
En tiedä, millä paikkakunnalla sukulaisenne odottaa hoivapaikka tilapäisesti osastolla, mutta kotipaikkakunnallani nämä paikat olivat kuin helvetistä. Kuusi sekavaa mummoa samassa huoneessa parin kuukauden ajan. Äitini tokeni vielä parempaan kuntoon päästyään asianmukaiseen hoivapaikkaan, mutta tie sinne oli todella pitkä. Arvostan todella hoivahenkilöstöä.
Vai niin.