Miten tulisi suhtautua, kun teini-ikäisellä tyttärellä on sellainen vaihe että pilkkaa kaikkea tekemisiäni?
Tykkään hänen mielestään oudoista vaatteista, minulla on vääränlaista kosmetiikkaa ja katson huonoja ohjelmia. Jos kysyn jotain mitä en ole heti ymmärtänyt, hän reagoi suurieleisesti.
Pitääkö teinille antaa vapautta ilmaista, että äiti on tyhmä? Onko se joku kapinointivaihe? Ja lisään, että en ole hänelle näistä loukkaantunut, mietin vaan että mikä olisi aikuismaisin tapa suhtautua asiaan?
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Tee samoin hänelle.
No hei camoon, ei aikuinen voi vajota teinin tasolle:D Aikuinen on aikuinen ja teini on teini, lähes lapsi vielä.
Aikuinen voi tietenkin sanoa, että ymmärrätkö, että pahoitat äidin mielen ja että makuja on monia, eikä se ole ollenkaan huono asia, että ihmiset tykkää eri asioista jne.
Tuo vaihe kestää tytöllä vain jonkun aikaa ja myöhemmin hän ehkä osaa hävetä sanomisiaan.
Mutta aikuinen ei saa mennä samalla tavalla haukkumaan ja mollaamaan sitä teiniä, koska teineillä on muutenkin monesti tosi huono itsetunto ja jos oma äiti alkaa ilkkumaan, että onpas sulla omituiset vaatteet ja ihmeellinen meikki ja muutenkin olet ihan pihalla niin ei hyvä.
Varoittaisin, että vaikka jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä, niiden ilmoille päästämistä kannattaa harkita, sillä jossain vaiheessa vastaan tulee joku, joka päästelee sitten vähintään samalla mitalla takaisin.
Anna sille kirja käteen ja kysy, tiedätkö, mikä tämä on.
Millaisia draamailukohtaukset ovat? Tulee mielikuva jostain kaakattavasta kalkkunasta ihmismuodossa:D. Voi vaikka imitoida niitä kohtauksia ja kiusoitella 'ketä mä esitän?'. Voit myös sanoa häpeäväsi näitä kohtauskia ja kerrottuasi kavereillesi miten tyttäresi käyttäytyy, hekin pitävät tätä nolona. Näin kierosti yleensä naisten välinen dynamiikka toimii. Poikalasten kasvatukseen eon sitten eri säännöt.
Jos lapset naureskeli jotain minun tai miehen tekemää, niin sanoin heille, että katsot tässä tulevaisuuteesi. Ei ne sitten enää nauraneet.