Oletko viettänyt yhtäkään kivaa joulua ilman stressiä?

Silloin kun matot pitää kantaa ulos ja puistella ja jos lunta, niin höpsyttää  siinäkin. Kakruna kauhee riita miten päin pitkä matto kahestaan ravistellessa käännetään.  Ajatelkaa siitäkin pihan ympäri juoksua.

En stressaa ikinä joulua.

En harrasta jouluja. Yäk.

Olen varmaan aina. Olen lapsesta asti tottunut siihen että joulusta stressaaminen on täysin turhaa. Tehdään se mitä ehditään, mitä halutaan tai mikä tuntuu tärkeältä, muut on ihan sama.

Ekana yhteisenä jouluna silloisen miehen kanssa mies hoki koko ajan että ihan ei joulu varten tarvi mitään. Ajattelin että ok, mutta tein kuitenkin itse ne mitä halusin, peruna- ja porkkanalaatikot, sienisalaatin, graavikalan, vihreän salaatin ja hankin muutamat muut mitä tarvitsin tai halusin, laitoin kyntteliköt. Lisäksi hankin joulukuusen ja muutamat lahjat.

Aattona mies alkoi kuitenkin vinkua että miksi ei ole lanttulaatikkoa ja jotain muuta, heillä on kuulemma aina ollut niitä. Ja jo aiemmin aattoiltapäivänä meillä oli ollut jo yksi riita tai erimielisyys, kun hän oli lähdössä ulos ja ihmwtteli kun minä jatkoin vaan olemista. Hän oli siis olettanut että käydään hautausmaalla, yhdessä, kuten heillä on aina ollut tapana, ja erimielisyys alkoi siitä kun ilmoitin etten tule mukaan.

Kyllä. Kaikki joulut jotka olen yksin, yksi joulu armeijassa ja muutama joulu thaimaassa.

Kaikki muut onkin ollut täyttä paskaa.

viimeiset ehkä 8 joulua? lopetin muiden mielen mukaan kulkemisen ja jäin kotiin. syön hyvin ja saunon, siinä se

Kulkuuset kulkuuset. Turhaa stressiä. Viedään tenavat mummolaan ja vietetään joulu miehen kanssa kahdestaan.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena.

Näin se taitaa olla

Vierailija kirjoitti:

Kulkuuset kulkuuset. Turhaa stressiä. Viedään tenavat mummolaan ja vietetään joulu miehen kanssa kahdestaan.

Ihana nainen!!!

En minä itseni takia stressiä yleensä saa. Olen jo monta joulua viettänyt yksin. Tosin siinäkin voi välillä huomata paineita tehdä asiat kiiruusti. Mutta kun tajuaa kuinka hölmöä se on, niin osaa hellittää.

Samoin sitä voi koittaa hellittää, jos viettää joulua muiden kanssa ja tekee paljon jouluvalmisteluja. Voi vaikka aloittaa jo aikaisin sen joulupuuhastelun. Kyllä ne laatikot, tortut ym. pakkasessa säilyvät.

Ja kun sen sanoo ääneen, että mua stressaa, niin se jo helpottaa ja siitä saa luultavasti vastakaikuakin muilta, jotka voivat rientää apuun.

Joka joulu aikuisena. Tykätään perheen kanssa kokkailla niin jouluksi tulee tehtyä kaikenlaisia herkkuja. Ei sillä niin väliä onko ne perinteisiä jouluruokia vai ei. Lapsille on kiva ostaa lahjoja ja ne viihtyy niiden parissa, saa itsekin vaan rentoutua. Ei ole yhtään mitään pakollista ohjelmaa, käydään jossain jos huvittaa. Ei syödä muiden joulupöydässä, korkeintaan kahvilla käydään sovitusti ja meilläkin voi käydä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan aina. Olen lapsesta asti tottunut siihen että joulusta stressaaminen on täysin turhaa. Tehdään se mitä ehditään, mitä halutaan tai mikä tuntuu tärkeältä, muut on ihan sama.

Ekana yhteisenä jouluna silloisen miehen kanssa mies hoki koko ajan että ihan ei joulu varten tarvi mitään. Ajattelin että ok, mutta tein kuitenkin itse ne mitä halusin, peruna- ja porkkanalaatikot, sienisalaatin, graavikalan, vihreän salaatin ja hankin muutamat muut mitä tarvitsin tai halusin, laitoin kyntteliköt. Lisäksi hankin joulukuusen ja muutamat lahjat.

Aattona mies alkoi kuitenkin vinkua että miksi ei ole lanttulaatikkoa ja jotain muuta, heillä on kuulemma aina ollut niitä. Ja jo aiemmin aattoiltapäivänä meillä oli ollut jo yksi riita tai erimielisyys, kun hän oli lähdössä ulos ja ihmwtteli kun minä jatkoin vaan olemista. Hän oli siis olettanut että käydään hautausmaalla, yhdessä, kuten heillä on aina ollut tapana, ja erimielisyys

Hah! Mies siis oli tullut koko ikänsä valmiiseen pöytään edes miettimättä, että ne sapuskat on joku tehnytkin. 😂 MIkä sokea reppana.

On viimeiset joulut, korona-aikana jäi tavaksi, että ei vierailla missään. On ollut kyllä helpotus, oli ne suuren hyperaktiivisten lapsien lauman kuuntelu aika rankkaa. Avaavat säkillisen lahjoja ja heittävät ne sitten sivuun kun niitä riittää, sitten muistavat, että kotona on uusi säkillinen lahjoja. Suuren suvun ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan aina. Olen lapsesta asti tottunut siihen että joulusta stressaaminen on täysin turhaa. Tehdään se mitä ehditään, mitä halutaan tai mikä tuntuu tärkeältä, muut on ihan sama.

Ekana yhteisenä jouluna silloisen miehen kanssa mies hoki koko ajan että ihan ei joulu varten tarvi mitään. Ajattelin että ok, mutta tein kuitenkin itse ne mitä halusin, peruna- ja porkkanalaatikot, sienisalaatin, graavikalan, vihreän salaatin ja hankin muutamat muut mitä tarvitsin tai halusin, laitoin kyntteliköt. Lisäksi hankin joulukuusen ja muutamat lahjat.

Aattona mies alkoi kuitenkin vinkua että miksi ei ole lanttulaatikkoa ja jotain muuta, heillä on kuulemma aina ollut niitä. Ja jo aiemmin aattoiltapäivänä meillä oli ollut jo yksi riita tai erimielisyys, kun hän oli lähdössä ulos ja ihmwtteli kun minä jatkoin vaan olemista. Hän oli siis olettanut että käydään hautausmaalla, yhdessä, kuten heillä on aina ollut tapana, ja erimielisyys

Ajattelit siis jouluna vaain itseäsi? Tosi reilua joulumieltä.

Puoliso kuoli juuri joulun alla, niin silloin ei ollut ollenkaan kivaa. Pari joulua sen jälkeen meni samalla surulla ja sitten puolestaan isä teki kuolemaa jouluna, niin ei silloinkaan ollut yhtään kivaa. Kyllä siitä surustakin stressiä sai, koska omat tunteet eivät kestäneet joulua yhtään. Muuten en ole joulustressaaja. Jotkut stressaavat ihan siitä, kun en halua lähteä hösötykseen mukaan.

Eron jälkeen vaikka miten monta. Kaksistaan koiran kanssa. Hyvää ruokaa, vähän viiniä ja glögiä. Taivaallinen rauha.

1966

Kyllä.

Pyrin tätä kohti. Lähellä ollaan. Kun vanhemmat delaavat, niin saan viimein olla rauhassa.

Yksinäinen tv-joulu on suurin haaveeni. Ehkä se joskus vielä toteutuu. Kyläilyt ovat helvetistä. Vanhemmat voisivat myös jo lopettaa olettamasta, että siellä käydään. Olisivat vaan keskenään.