Oletko viettänyt yhtäkään kivaa joulua ilman stressiä?

Vierailija kirjoitti:

Eron jälkeen vaikka miten monta. Kaksistaan koiran kanssa. Hyvää ruokaa, vähän viiniä ja glögiä. Taivaallinen rauha.

Olispa koira jouluseurana <3 Tai vaikka lammas tai alpakka tai sikapossu (elävänä). Voisin mennä pahnoille loikoilemaan ja kuuntelemaan eläinten mässytystä ja tuhinaa. Ihmisistä viis.

Joka ikinen joulu. Mä rakastan joulua. Lapsuudenperheelleni olen ilmoittanut että joulu on perheaikaa ja vietän sen oman perheeni kanssa eli miehen ja lasten. Ja omassa kodissa, muutaman kerran ollaan oltu myös ulkomailla ja se vasta mahtavaa oli! Lapsuudenperhettä tapaan sitten joulun ja uudenvuoden välillä. Tämä on kaikille ok, näin mekin lapsuudessa joulua vietimme, omalla porukalla.

Lahjoihin kuluu kyllä rahaa, mutta mekin yleensä tasoitamme talouttamme kovalla työnteolla alkuvuodesta, kaikki mahdolliset ylimääräiset työvuorot rohmutaan, parissa kuukaudessa ollaan taas yleensä lähtöpisteessä. Me emme hirveästi ostele pitkin vuotta mitään vaan joulu on se kohokohta. Ruoan haemme ravintolasta ja itse lämmitämme ja syömme juuri sitä mistä kaikki oikeasti pidämme. Meidän joulu on meidän näköinen, ihanan stressitön joulu ja oikeasti sellainen kuin onnellisissa elokuvissa eli pelaamme yhdessä ja ulkoilemme yhdessä ja teemme kaiken yhdessä. 

Olen viettänyt joulun yksin. Ei joulukrääsää eikä hälinää. Istuin tietokoneella ja vastailin hyvän joulun toivotuksiin. Oli mukava kuulla toisten joulujuttuja ja olin iloinen kun itse sain vaan olla. Se oli hyvä joulu.

Viimeiset pari joulua olen stressannut lähinnä sitä, saanko laittaa joulua yhtään, vai vietänkö sen sairaalassa. 2022 koitiuduin aattoaamuna. Taas saan jännittää.

Muuten stressi loppui, kun ymmärsin, ettei joulupukki katso kaappeihin. Nuorena suorittajana piti siivota kaapitkin jouluksi. Nyt vanhempana vain ihmettelen miksi. Koko muu vuosi on aikaa siivota kaappi kerrallaan.

Ruokia tykkään laittaa, niistä en stressaa. 

En ole ollut missään tekemisissä vanhempieni kanssa sitten vuoden 2019, enkä ole täten käynyt heidän luonaan jouluna. Siitä lähtien olen ollut jouluna siskon luona, paljon kivempaa ja rennompaa.

Meillä on iso perhe ja olen ko. perheen äiti. Aika hulinaa on joulunaika, suurin osa järjestelyistä on itselläni. 24. päivä on uskomaton suorite. Oikein ootan, että pääsen jonkun muun järjestämään jouluun, joku muu on:

-siivonnut

-koristellut, ml. joulukuusi

-kehitellyt 30 lahjaa eri ihmisille

-laitellut ruoat

-kattanut pöydän

-tarjoillut

-toiminut koko päivän tirehtöörinä 

-siivonnut ruokailujen jälkeen keittiön

Ärsyttää aika paljon, kun samanikäiset ikätoverini (noin 45 v), huokailevat, kuinka raskasta on juosta koko joulu paikasta toiseen. Juu, onhan se raskasta käydä kahvilla siellä, ajaa pari h ja mennä ruokailemaan notkuvaan joulupöytään tuonne. Hmmm. sitä odotellessa, kaipa se joskus minunkin kohdalleni osuu.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole noista ollut ikinä mitään stressiä. En ymmärä joulun suorittajia.

Sama. Niin karseita jouluja tuli vietettyä lapsena äidin "täydellinen joulu" -vaatimuksen vuoksi, etten todellakaan lähde samaan.

Oli joo siistiä ja hienot ruoat pöydässä, ja hiljaisuus läpileikkaavaa kun kaikilla oli tosi paha mieli sen kaiken raivoamisen ja marttyyriuden jälkeen.

Nykyään itse siivoan kevyesti, heitän kinkun uuniin ja laatikot ostan valmiina. Jälkkäreitä sitten teen itse jos huvittaa, jos ei niin ostan valmiina.

Sitten ollaan ja katsotaan lapsen kanssa piirrettyjä.

En stressaa joulusta vaikka itse hoidan tänä vuonna ja kestitsen sidsateni perhettä. Joululahjojen ostoa inhoan yli kaiken ja yritän välttää, turhaa krääsää on kaikilla jo aivan liikaa ja olen jopa suoraan sanonut etten osta kuin lapsille jotain pientä.

Kotini on aina siisti ettei tarvitse kuin normi viikkosiivousta tehdä ja jouluruuat tehdään nyyttikesti-meiningillä, jokainen tuo jotain ja osa ostetaan suoraan kaupasta valmiina.

Miksi siis stressata?

En vietä joulua. Ei kuulu uskontooni.

Vierailija kirjoitti:

En vietä joulua. Ei kuulu uskontooni.

Kuka tässä on uskonnollisesta joulusta maininnut sanallakaan?

Joo, joskus sinkkuvuosina olin Tukholman risteilyllä jossa pidettiin hauskaa,löysin sieltä ihan kivan miehenki (hetkeks)

Olin myös parina jouluna Tallinnassa, ne oli vähän sellasiaväkinäisiä joulunpakoyritelmiä, eikä oikein biletys irronnu. Haikeus iski jossain vaiheessa kun muitelin aikoja jolloin olin onnellinen.....

Joo, ku lopetin joulujen harrastamisen !!!

Kyllä olen. Ne joulut, jotka olen viettänyt yksin.

Perhejoulut aiheuttivat stressin aikoinaan, oli kiirettä, meteliä, aikataulutettuja aattoja, kyläilyjä...

Yksin vietetyt joulut ovat taivaallisen rauhaisia, täynnä lempeää joulun tunnelmaa. Teen vain ne asiat, joista pidän ja se estää stressitilat. Rennosti ja nauttien valmistelen itselle mieluisat joulujutut ilman hirveää hässäkkää.

Paljon unta, hyvät ruuat, ulkoilua, kynttilöitä, musaa, kirjoja, viiniä...rakastan joulua. Hipsin yöpuvussa villasukat jalassa tukkakin sekaisin, ei tarvitse pönöttää juhlatamineissa. Se suo lepohetken kiireiseen arkeen ja tuo iloa ja valoa elämään.

Odotan joulua joka vuosi innolla ja nautin sen suomasta omasta ajasta. Ja itsekseni, täytyisi olla todella samanhenkinen ihminen, jonka tähän ihanaan joulunviettoon mukaan ottaisin.