Mistä johtuu että toiset ei kestä lainkaan jos esimerkiksi heidän sairastumistaan harmittelee?
Tapailin yhtä miestä, ihan mukavan oloinen. Sitten kerran hän sai flunssan ja soitti, sanoi ettei ollut töissä kun on kuumeessa. Totesin jotain että voi ei, onpa kurjaa. Mies tokaisi äkkiä että ei! Mä en kestä YHTÄÄN mitään sääliä!! Sanoin että enhän mä nyt sääli, vaan harmittelin kun eihän se nyt kivaa ole kipeänäkään olla.... Niin tiuski edelleen että älä viitti, ei, mä en ihan oikeasti yhtään kestä tuollaista!
Siis mitä mä tein väärin?? Miksi jollekin tuollainen, tai vaikka parane pian, on ihan liikaa ja jotain "sietämätöntä sääliä"?? En ole koskaan ennen kuullut tällaisesta. Ja ei, ei siitä tapailusta mitään sen enempää enää tullut
Kommentit (43)
Sääliminen pahentaa yleensä säälittävän oloa. Jostain luin jonkun tutkimuksen.
Olen itse samanlainen, en kestä jos joku voivottelee tavallista flunssaa tms. Se pahoittelu jne. vaan on niin teennäisen kuuloista, kun suurin osa meistä sairastaa vähintään vuosittain jonkun flunssan. Lisäksi se kuulostaa siltä että voivottelija kuvittelee flunssan olevan minulle maailmanloppu ja että tarvitsen lohdutusta. Tämä säälin ja voivottelun ärsyttäminen liittyy varmaankin realistiseen elämänasenteeseen, harvemmin mitään elämän "vastoinkäymistä" voivottelen. Totean että tällainen päivä tänään, ja jatkan eteenpäin.
Meitä on erilaisia ihmisiä. Rasittavimpia ovat ne joille esim. juuri joku tavallinen flunssa on aivan kamalaa, ja odottavat passausta ja sääliä ja sympatiaa. En yhtään jaksa sellaista, vaikka muuten olen lämmin ja empaattinen ihminen.
Minua ei pieni neutraali "voi harmi" yms. toteamus haittaa mutta en voi sietää jos joku alkaa hössöttämään asiasta ikään kuin olisin kuoleman kielissä. Eipä työkaverit noin teekään mutta joku läheisempi voi tehdä.
Meinasin sanoa että yksi sekopää... mutta tuli tähän heti toinenkin joka sanoo olevansa samanlainen.
Flunssa on yleensä ihan perseestä, ensin on päivä tai pari kitalaki ja kurkku kipeä, pää kipeä jne. sitten alkaa nenä vuotaa, ensin vuotaa kuin vesihana ja joutuu pitämään tuppoja sieraimissa, sitten seuraaavana päivänä on vuorossa nenän tukkoisuus, sitä kestää ainakin pari päivää, samalla alkaa kurkun kutiaminen ja yskiminen niin ettei yöllä pysty nukkua, sitä kestää ainakin pari yötä, sitten alkaa se saatanan niistäminen ja edelleen pitää yskiä. Niistämistä on muutama päivä, tässä on jo ainakin viikko mennyt. Sitä niistämistä kestää usein seuraavallekin viikolle, ja yskä kestää pari kolme viikkoa, ensin ärsyttävää kuivaa ja sitten alkaa lima nousta. Kyllä kun flunssaan sairastuu on pari kolme viikkoa erittäin epämukavaa ja ainakin ensimmäinen viikko ihan pilalla.
Kyllä minä tunnen myötätuntoa kun joku sairastuu flunssaan. En nyt kuitenkaan mitään lässytä. Minulla oli elämäni ensimmäisen kerran niin paha yskä heinäkuun alkupuolella että siitä tuli keuhkokuume, ja yskä ei ole loppunut vieläkään kokonaan. Nyt sitten tutkitaan onko se muuttunut astmaksi. Tässä välilä sitten sain järkyttävän b12 ja folaatin puutteesta johtuvan anemian ja menin todella huonoon kuntoon. On otettu kymmeniä verikokeita joista yli puolet päin helvettiä olevia arvoja ja on tehty kaikenlaisia tutkimuksia. Joten kyllä, tunnen todellakin myötätuntoa kun kuulen jos vaikka joku yskii rajusti, kuten minä tein monta kk.
Et kyllä kuulosta miltään lämpimältä ja empaattiselta ihmiseltä kolmas vastaaja. Kuuluu jo perus hyviin tapoihin pahoitella jos toinen on sairas tai tapahtuu joku muu vastoinkäyminen. Vain mulkut eivät sano että voi kuinka harmillista.
Ehkä se halusi kannustusta ja lohdutusta. Lämpöä. Ei häntä kiinnosta töihin meno niin paljon, oli tyytyväinen kun saattoi jäädä kotiin. Ehkä mies oli tökerö tai ymmärsi väärin? Toisaalta mitä siihen vastaisi, Nooh ja Jaah? Jospa miehet eivät ymmärrä että se oli tavallaan empatiaa, ei kurjistelua ehkä sinänsä.
Joku toinen taas olisi tyrmistynyt, kun Ap:n reaktio oli vain että voi kun kurjaa. Aina ei voi onnistua.
Usein se ikävään asiaan keskittyminen vain pahentaa toisen oloa. Itseäkin joskus ärsyttää jos joku voivottelee mun asioita. Kun ottaa päähän jo valmiiksi, niin se ei välttämättä helpota. Lisäksi jos on hyvin itsenäinen ihminen kuten minä, niin se vielä lisää ärsytystä koska "pärjään kyllä ja en tartte apua" -asenne. Tiedän kyllä että ihmiset tarkoittaa tuolla hyvää ja eiköhän hänkin. Se vaan ei toimi kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Usein se ikävään asiaan keskittyminen vain pahentaa toisen oloa. Itseäkin joskus ärsyttää jos joku voivottelee mun asioita. Kun ottaa päähän jo valmiiksi, niin se ei välttämättä helpota. Lisäksi jos on hyvin itsenäinen ihminen kuten minä, niin se vielä lisää ärsytystä koska "pärjään kyllä ja en tartte apua" -asenne. Tiedän kyllä että ihmiset tarkoittaa tuolla hyvää ja eiköhän hänkin. Se vaan ei toimi kaikille.
Lisään vielä, että voi tosiaan hyvin olla myös niin että nyt tässä tapauksessa kunnon kyseessa vain flunssa, niin sitä saattaa kokea että "ei tässä nyt mitään, ei kukaan ole kuolemassa". Ihmiset kokee asiat kukin tavallaan ja hyvä niin. Toisille perus flunssa on kauhea paikka ja koko maailman pitäisi tulla hyysäämään, toiselle se on osa normaalia ihmisen elämää ja vaikka se vtuttaa, niin näillä mennään.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se halusi kannustusta ja lohdutusta. Lämpöä. Ei häntä kiinnosta töihin meno niin paljon, oli tyytyväinen kun saattoi jäädä kotiin. Ehkä mies oli tökerö tai ymmärsi väärin? Toisaalta mitä siihen vastaisi, Nooh ja Jaah? Jospa miehet eivät ymmärrä että se oli tavallaan empatiaa, ei kurjistelua ehkä sinänsä.
Hienosti taas niputettu jokainen mies samanlaiseksi. Onnittelut. No, kai te naisetkin siten olette jokainen täsmälleen samaa massaa.
Tottakai pahoittelen jos toinen sanoo voivansa huonosti tai kertoo olevansa surullinen, väsynyt tms. En kuitenkaan tee sitä jos toinen kertoo vain olevansa flunssassa tms. ilman että mainitsee olonsa olevan kurja. Eli en oleta kenekään tuntevan olonsa kurjaksi sen perusteella että toteaa neutraalisti olevansa sairaana. Itse voin neutraalisti kertoa elämän paskoista hetkistä ( ja niitä on tosiaan ollut), ja toivon aina ettei niitä aleta voivottelemaan.
En muuten myöskään rupea nimittelemään sekopääksi jos joku kertoo miten kokee itse jonkun asian. Mutta kukin tietenkin kokee empaattisuuden ja hyvät tavat omalla tavallaan, sinäkin.
Vierailija kirjoitti:
Meinasin sanoa että yksi sekopää... mutta tuli tähän heti toinenkin joka sanoo olevansa samanlainen.
Flunssa on yleensä ihan perseestä, ensin on päivä tai pari kitalaki ja kurkku kipeä, pää kipeä jne. sitten alkaa nenä vuotaa, ensin vuotaa kuin vesihana ja joutuu pitämään tuppoja sieraimissa, sitten seuraaavana päivänä on vuorossa nenän tukkoisuus, sitä kestää ainakin pari päivää, samalla alkaa kurkun kutiaminen ja yskiminen niin ettei yöllä pysty nukkua, sitä kestää ainakin pari yötä, sitten alkaa se saatanan niistäminen ja edelleen pitää yskiä. Niistämistä on muutama päivä, tässä on jo ainakin viikko mennyt. Sitä niistämistä kestää usein seuraavallekin viikolle, ja yskä kestää pari kolme viikkoa, ensin ärsyttävää kuivaa ja sitten alkaa lima nousta. Kyllä kun flunssaan sairastuu on pari kolme viikkoa erittäin epämukavaa ja ainakin ensimmäinen viikko ihan pilalla.
Kyllä minä tunnen myötätuntoa kun jo
Viesti 11 oli siis tarkoitettu vastaukseksi tähän
Jos tuollainen ärsyttää miten ihmeessä pärjäätte jos sota tulee? Jeesus mitä tolloja.
No kun ei noilla harmitteluilla oikeasti tarkoitetaan mitään, se on vaan small talk.
Onneksi tapailit et tapaile enää. Kaikeata turhasta pulttia ottavat kannattaa jättää omaan arvoonsa.
No esimerkiksi jos ei ole sairastunut vaan esim. joutunut jopa rikostenkojteeksi siellä terveydenhuollossa. Ei silloin halua kuulla padkanjauhantaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos tuollainen ärsyttää miten ihmeessä pärjäätte jos sota tulee? Jeesus mitä tolloja.
Niinpä, ajattele että tuollaista tullaan vauvapalstalle puimaan.
Vierailija kirjoitti:
Meinasin sanoa että yksi sekopää... mutta tuli tähän heti toinenkin joka sanoo olevansa samanlainen.
Flunssa on yleensä ihan perseestä, ensin on päivä tai pari kitalaki ja kurkku kipeä, pää kipeä jne. sitten alkaa nenä vuotaa, ensin vuotaa kuin vesihana ja joutuu pitämään tuppoja sieraimissa, sitten seuraaavana päivänä on vuorossa nenän tukkoisuus, sitä kestää ainakin pari päivää, samalla alkaa kurkun kutiaminen ja yskiminen niin ettei yöllä pysty nukkua, sitä kestää ainakin pari yötä, sitten alkaa se saatanan niistäminen ja edelleen pitää yskiä. Niistämistä on muutama päivä, tässä on jo ainakin viikko mennyt. Sitä niistämistä kestää usein seuraavallekin viikolle, ja yskä kestää pari kolme viikkoa, ensin ärsyttävää kuivaa ja sitten alkaa lima nousta. Kyllä kun flunssaan sairastuu on pari kolme viikkoa erittäin epämukavaa ja ainakin ensimmäinen viikko ihan pilalla.
Kyllä minä tunnen myötätuntoa kun jo
Vaikutat todella raskaalta ihmiseltä, etenkin jos olet sairas. Sellaiselta joka imee kuuden kilometrin säteeltä kaiken elinvoiman ja elämänhalun. Lisäksi solvaat tuntemattomia ihmisiä mulkuiksi. Ei jatkoon.
Vierailija kirjoitti:
Usein se ikävään asiaan keskittyminen vain pahentaa toisen oloa. Itseäkin joskus ärsyttää jos joku voivottelee mun asioita. Kun ottaa päähän jo valmiiksi, niin se ei välttämättä helpota. Lisäksi jos on hyvin itsenäinen ihminen kuten minä, niin se vielä lisää ärsytystä koska "pärjään kyllä ja en tartte apua" -asenne. Tiedän kyllä että ihmiset tarkoittaa tuolla hyvää ja eiköhän hänkin. Se vaan ei toimi kaikille.
Eihän ap mitään voivotellut, hyvin neutraalisti ilmaisi myötätuntonsa. Miehellä oli omituinen ylilyönti, täytyy olla jotain mielenterveysongelmaa.
Menee nyt hiukan ohi aiheen, mutta on ollut hirveätä, ja näin jälkikäteen ajateltuna hiukan koomistakin, kun olen omissa vaikeissa elämäntilanteissa (mm. miehen kuolema, lapsen vakava sairastuminen, konkurssi) joutunut lohduttamaan ihmisiä jotka sanoivat tulleensa tuekseni. Eikä kyseessä ole ollut lapselleni tai miehelleni läheisistä ihmisistä.
Olen siis viestien 3 ja 11 "epäempaattinen sekopää".
Ehkä hänellä oli jo niin kurjaa, että sen sanominen vain pahensi tilannetta? Tai kurjuus oli kokonaan väärä tulkinta tilanteesta. Onko sinusta sairastuminen kurjaa ja kuvittelet, että muutkin kokevat sen niin?
Itse koen neutraalin suhtautumisen parhaana. Silloin toinen ei tulkitse oloani tai tapahtunutta kurjaksi (tai joksikin muuksi, mitä se puhujalle tarkoittaa). Tulkinnat menevät harmittavan usein pieleen.