Erosta vuosi joulukuussa eikä elämänilo ole palannut
Sängyn pohjalla maannut ja vuosi elämästä mennyt hukkaan. Voimat poissa enkä tiedä palaudunko koskaan. En tunne itseäni enää ja itsetunto nollissa. Helpottaako tämä koskaan?
M44
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Ero oli helpotus, elämä ja ilo alkoi siitä.
Mutta ap on mies. Hän ei voi elää ilman naista.
Vierailija kirjoitti:
Aloita kuntoilu?
Aikeissa on mutta just ja just kykenen kaupassa ja töissä käymään. Pitäskö hakea masennuslääkitys?
Ap
Minulla meni aikoinaan yhdeksän kuukautta nousta ojasta. Sitten lähdin baariin, pokasin pimun ja päätin jatkaa elämääni. Exä jostain kuuli asiasta ja alkoi vielä nillittämään, ettei minulla koskaan oikeita tunteita olisi ollutkaan, vaikka itse oli pettänyt minua hyvän ystäväni kanssa.
Puolisosi on ollut myrkyllinen, lytännyt itsetuntosi. Nyt tuntuu pahalta mutta kohta näet, että ero oli elämäsi paras asia.
Olet masentunut. Terapia, lääkitys, tukiryhmä. Nyt heti. Siitä se lähtee.
Kaikille tuntemilleni naisille, itseni mukaan lukien, ero on ollut valtava helpotus.
Mistähän se kertoo? Villi arvaus: elämä miehen kanssa on ollut yhtä helvettiä, ja ero tuntuu kuin astuisi taivaaseen itse Pyhän Pietarin käsikynkässä.
Jos seuraava suhteeni on naiseen, ehkä sitten ymmärrän näitä miehiä, jotka kärsii erosta.
Ryhdistäytyä ja ota vastuuta omasta elämästäsi! Kuulostaa siltä, että olet vierittänyt jonkun muun ihmisen eli vaimon vastuulliseksi sinun tunteistasi. Se on henkistä väkivaltaa vaimoa kohtaan, ti ihme, että tuli ero. Mene vaikka terapiaan, jotta opit kantamaan itse vastuun omista tunteistasi.
Vierailija kirjoitti:
Ryhdistäytyä ja ota vastuuta omasta elämästäsi! Kuulostaa siltä, että olet vierittänyt jonkun muun ihmisen eli vaimon vastuulliseksi sinun tunteistasi. Se on henkistä väkivaltaa vaimoa kohtaan, ti ihme, että tuli ero. Mene vaikka terapiaan, jotta opit kantamaan itse vastuun omista tunteistasi.
Samalla peraattella kuolleen ikävöinti ja sureminen on tunteiden vierittämistä kuolleen henkilön vastuulle ja henkistä väkivaltaa kuollutta kohtaan, ei ihme että meni kuolemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloita kuntoilu?
Aikeissa on mutta just ja just kykenen kaupassa ja töissä käymään. Pitäskö hakea masennuslääkitys?
Ap
Pitää.
Toisaalta vuosi on lyhyt aika. Itselläni on kriisi pahentunut vasta 2. ja 3. vuoden kohdalla, viimeksi mainittu oli se pahin. Nyt alkaa päivä paistaa ja ikävä jäädä taaksepäin. ( Olen siis miehestä eronnut nainen.)
Helpottaa se, vaikkei omaa kokemusta olekaan. Mut kelaa nyt, mä en ole ollut parisuhteessa vielä koskaan. Lähetän sulle kuitenkin ison tsemppihalin, oot just riittävä ihminen noinkin. Sinun itsesi takia kantsii toki sitten nostaa elämänlaatua asia kerrallaan. N32
Erosta kohta 10 vuotta eikä elämäniloa ole. Tinderöinti vienyt viimeisetkin halut edes nähdä ihmisiä enää. Kuolemaa odotellessa, jospa se koittaa kun lapset muuttaa pois.
M41
Mikään ei muutu, jos et itse muuta mitään.
Olet itse vastuussa elämästäsi.
Vierailija kirjoitti:
Erosta kohta 10 vuotta eikä elämäniloa ole. Tinderöinti vienyt viimeisetkin halut edes nähdä ihmisiä enää. Kuolemaa odotellessa, jospa se koittaa kun lapset muuttaa pois.
M41
Höpö, höpö. Etkö sä nauti lasten kasvun näkemisestä tippaakaan? Pidä itsesi kondiksessa ja pystyt tekemään heidän kanssaan kivoja asioita, oma mielesi pysyy parempana ja oot itse paremmassa kunnossa. Tee se itsesi takia. Hyvä olo on kuin lumipallo, sitten kun hyviä asioita alkaa tapahtumaan, niin ne monesti seuraa toisiaan.
N32
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosta kohta 10 vuotta eikä elämäniloa ole. Tinderöinti vienyt viimeisetkin halut edes nähdä ihmisiä enää. Kuolemaa odotellessa, jospa se koittaa kun lapset muuttaa pois.
M41
Höpö, höpö. Etkö sä nauti lasten kasvun näkemisestä tippaakaan? Pidä itsesi kondiksessa ja pystyt tekemään heidän kanssaan kivoja asioita, oma mielesi pysyy parempana ja oot itse paremmassa kunnossa. Tee se itsesi takia. Hyvä olo on kuin lumipallo, sitten kun hyviä asioita alkaa tapahtumaan, niin ne monesti seuraa toisiaan.
N32
En nauti lasten seurasta. Heidän takiaan olen eronnutkin alunperin. Itse asiassa en olisi naimisiin joutunutkaan jos ei lapsia olisi tullut vaan olisin saanut elää omaa elämääni rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Mistä ero johtui?
Mitkä oli sinun virheet?
Naisen syytä se ero kumminkin on ollu
Vierailija kirjoitti:
Kaikille tuntemilleni naisille, itseni mukaan lukien, ero on ollut valtava helpotus.
Mistähän se kertoo? Villi arvaus: elämä miehen kanssa on ollut yhtä helvettiä, ja ero tuntuu kuin astuisi taivaaseen itse Pyhän Pietarin käsikynkässä.
Jos seuraava suhteeni on naiseen, ehkä sitten ymmärrän näitä miehiä, jotka kärsii erosta.
Juuri näin, ero miehestä oli valtava helpotus. Ikävä vain, että ex jäi roikkumaan ja vainoamaan, vasta kun sekin oli loppu koitti vapaus.
Jatka elämää mitä sitä vanhoja miettimään