Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Valehteletko koskaan neuvolassa?
22.02.2007 |
Käsi sydämelle, luistatteletko koskaan neuvolantädille pikku valheita? Millaisia?
Itse olen hiukan liioitellut lapsen sanavaraston suuruutta (2v), väitin osaavan n.70 sanaa, vaikka oikeasti osaa sanoa selvällä suomenkielellä n. 20 sanaa. En jaksaisi joutua mihinkään lisäsyyneihin tämä pojan kanssa, kyllä oppii puhumaan varmasti, mutta on yleensäkin ollut kaikessa hiukan hitaammanlainen temperamenttinsa johdosta. Minulla on hieman huono omatunto tästä, niinpä kyselenkin teiltä, teettekö koskaan samaa?
Kommentit (27)
Sanoin että joka päivä ulkoillaan vaunujen kanssa, kun se tuntu olevan neuvolantädille niin kovin tärkeää (puhun siis vauvasta)...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ainakin haluan lapselleni parasta ja haluan kaiken avun ja neuvon, minkä voi saada. Jos ohjeet eivät ole mielestäni asianmukaisia tai oikeita, otan itse selvää enemmän tai hankin toisen mielipiteen.
Ei vaan kiinnosta muut mammat. Lorvitaan kaupoissa beeben kanssa ;-)
Oli meidänkin tädistä tärkeää tämä ulkoiluaspekti.
siitä, että molemmat ovat kehittyneet nopeasti. Itsestäni kyllä valehtelin aikoinaan, kun olin masentunut esikoisen syntymän jälkeen. Ei sitä pystynyt myöntämään ja vaikka olisin myöntänytkin, niin en olisi hyötynyt siitä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymykset, jotka ovat koskeneet minua tai miestäni, tyyliin kuinka jaksatte, kuittaan sanomalla:" Kiitos hyvin" . En jaksa alkaa lasten neuvolassa keskustelemaan mun jutuista. Haluan pitäytyä lapsen jutuissa.
Varsinkin, kun neuvolatätimme on puolestaan ollut sairaalassa mieheni potilaana, niin tuntuu, ettei haluta sotkea meidän asioita neuvolatädille.
Jotenkin se hävettää, vaikka hyvin tullaankin toimeen. Ainakin lapsi saa hyvää hoitoa ja rakkautta molemmilta vanhemmiltaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeesti poika (1 v) imuttaa tuttia ahkerammin kuin koskaan...
Kaipa mulla on tosta huono omatunto etenkin kun neuvolassa on lobattu tutin jättämistä jo puolivuotiaasta.
En imetä enää yöllä yli puolivuotiasta (imetin varmaan vähän päälle 1-vuotiaaksi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
valehtelen itsestäni. Olen äärettömän masentunut ja erakoitunut, tärisen ihmisten kanssa jutellessani ahdistuksesta. Minua uskotaan _aina_ kun sanon et hyvää kuuluu minulle, kaikki hyvin. Johtunee siitä, että lapset ovat tosi sosiaalisia ja hieman ikäistään kehittyneempiä sekä kielellisesti että motorisesti. Lapsista en valehtele, olen toisen (turhaan) raahannut jopa puheterapeutille. (Terapeutti ilmoitti kummissaan, että lapsihan osaa kaikki, ei tarvitse tulla uudestaan... )
kysellään. Me ollaan ihan isoja ihmisiä ja osataan kyllä pyytää apua jos tarvitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en edes muista mitä. monella neuvolan th oma mielipide asioista, ei välttämättä mitenkään ammatillinen. kahdessa neuvolassa ollaan käyty. toinen th ajattelee toisin kuin toinen. siinä ei ole kyse enään ammatillisestä mielipiteestä.
toiselle oli elämän kysymys jotkut mamma kerhot ja toisen mielestä ei todellakaan tarvi sellaisissa käydä. tässä vaan yks esimerkki.
mielipiteensä takia muuttaa (aion esim. itse päättää miten kauan imetän yöllä), niin miksi kuunnella samat paheksuvat selitykset yhä uudestaan? Siitä tulee vaan pahalle tuulelle molemmat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvä jos th kyselee äidin vointia, niin silloin voi viimeistään kertoa, jos tuntee itsensä masentuneeksi. Sitä kauttahan saa apua ja sehän siinä on tarkoituskin. Monet häpeävät oloaan, eivätkä itse ottaisi asiaa esille, mutta, kun sitä suoraan kysytään, niin silloin voi ainakin osa masentuneista kertoa tilanteestaan.
Miksi se on teille niin vaikeata? Ei siinä ole mitään hävettävää ja ettekö te halua voida paremmin? Ei ymmärrä.
Kyselin vaivihkaa asiasta ja sain luennon kuiduista ja veden juomisesta, mitään apuaineita ei kuulema kannata ottaa. En kehdannut sanoa, että minulla on mennyt jopa pari viikkoa kakkaamatta ja loppua en kerro edes täällä.
mitä vastaan! En valehtele koskaan lapsen enkä omasta voinnista, mutta joskus saatan liioitella hieman esim. ulkoilusta. Kyllähän ne sen tietää. Ihania terkkareita ollut meillä aina!
että miten itse jaksatte?
Multa ei ole kysytty kertaakaan. Lapset ovat vielä sairastaneet tosi paljon, varsinkin nuorempi, jolla on astma ja allergioita. Molemmat ovat ollet painotarkkailussa kasvun takia jne.
Koskaan ei ole kukaan kysynyt, miten minä - saati mieheni! - tätä oikein jaksamme.
kerroin kaiken. Nyt neljännen jälkeen en vastaile aina suoraan ja totuudenmukaisesti asioihin joilla ei ole mitään merkitystä lapseni kehityksen kannalta
Alue: Aihe vapaa
Itsestäni kyllä. Kun kyselee, että miten jakselet, kuinka mies auttaa jne. Hyvin, hyvin, hienosti menee... Ja olen oikeasti rättipoikkiväsynyt ja mieskin on perhana patalaiska!