Miehen epäkäytännöllisyys alkanut oksettamaan. Aluksi se oli våhän niinku symppistäkin

Vierailija kirjoitti:

Siksi että joudun jo nyt tekemään lähes kaikki kotityöt, pihan hoidon, lasten asiat, muistuttamaan puolisoa hänen asioistaan, käymään töissä... Kyllä perheellisten aikuisten tulisi hoitaa osansa jos lapsia hankkii. Mikäli tämä ei sinusta vielä ole tarpeeksi, luulen sinun olevan itse samanmoinen vätys. " Se koira älähtää..."

Eikö tuosta näkynyt merkkejä ennen lasten tekoa? Jälkiviisaus on aina parasta, mutta jos se on jo ennen lapsia ollut tuollainen vähän sinnepäin ja tehdään kun jaksetaan niin ei se lasten teko asiaa paranna.

Joko se oikeasti on aivan avuton tai heittäytyy kädettömäksi kun tietää. että sinä hoidat ja muistat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen tuon ihmistyypin. Meillä ensin ei mitään tapahdu sovitusta huolimatta, kunnes hermostun! Silloin mennään vauhdilla touhuamaan miettimättä yhtään etukäteen miten toimia. Hylly hakataan seinään helvetin pitkillä käytetyillä nauloilla, ja lopulta hylly on vinossa, eikä edes välttis sillä korkeudella kuin piti, vaikka asia etukäteen puhuttu. Työkalut rikkoutuu/ häviää, siimaleikkurilla leikataan poikki myös osa perennoista ja pensaista, mustat kalsarit livahtaa vaalean pyykin koriin jne... Olen alkanut epäillä jotain neuroerityisyyttä, kun mikään ei tunnu pysyvän muistissa kertauksista huolimatta. Oman päänsä sisällä pysyttelee/ radio seuranaan töissä.

Jos se on vaan tyhmä. 

Tyhmäkään ei ole. Tietää omista kiinnostuksenkohteistaan tosi paljon ( historia, bändit), mutta todellinen

Mulla on samasta puusta oma avomies, ja kyllä sitä välissä saa katsoa haavi auki aikuista miestä, joka kiukuttelee että miksen sanonut hänelle aiemmin, että koira pitää ulkoiluttaa. Sinäkin päivänä. Kun minä olen saanut nilkkatuen ja kepit lääkäriltä, enkä pääse edes sisällä kunnolla liikkeelle. 

Ja yhtälailla ihmettelen aikaisemman ulisijan "mikset tee ite ku osaat paremmin"- tyyliä, saako töissäkin vaan vetää lonkaa ku tarpeeksi törttöilee? Että kiva Kalle ku sillasta tuli ihan vino, jatka sinä hei nenänkaivuuta kun jatkossa Tauno hoitaa, kiva kun yritit. Mites kun pikku-Pentille piti laittaa antibioottirasvaa nukkumaan mennessä mutta ohhoh ku iskä ei muista. Tai niinjoo ne hampaiden harjauksen. Tai meillä vaikka että Hyla ei ole sama kuin laktoositon :'D VIELÄKÄÄÄN

Sellainen miesvihaketju sunnuntai-iltapäivän ratoksi.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen miesvihaketju sunnuntai-iltapäivän ratoksi.

No älä ole miesvauva.

Koettakaa siskot hyvät sietää rakkaita

nepsymiekkosianne! 

Jos ihan mahdoton tapaus, niin sitten

luiskaan Turhapuro ja normoa

matokoukkuun. Kärsivällisyyttä koteihin!

Minusta epäkäytännölliset ihmiset eivät ole symppiksiä, missään vaiheessa. He ovat rasittavia. Mitään ei saada aikaiseksi ja odotetaan että joku muu tekee. Yleensä kaiken saada tehdä itse, jos heiltä johonkin apua pyytää. 

Moni nepsy valitsee yksinolon 

ja naimattomuuden. Kannattaa 

kaksi kertaa miettiä lapsentekoa

nepsytallin edustajan kanssa. Tämä on

totta. Kuormitumme erityisesti äänistä,

vaadimme paljon yksinoloa ja täydellistä

hiljaisuutta. Nepsy kolmen lapsen

huutokuoron kapteenina olisi iskän total

melttari ellei burnout. *Anteeksi, jos tämä

totuus loukkaa. Myötätuntoni kaaoksen

keskelle.. 

Vierailija kirjoitti:

Sellainen miesvihaketju sunnuntai-iltapäivän ratoksi.

Kyllä niitä löytynee naisiakin samanlaisia, ei tästä tarvitse väkisin vääntää mitään sukupuolikysymystä! Jostain syystä ehkä miehet kuitenkin yliedustettuina - hyysäävä äiti,  passaava vaimo , heikkolahjaisuus, neuroerityisyys.,  laiskuus ja mukavuudenhalu. Onhan näitä syitä, tahallisia ja tahattomia. Yhtä kaikki - raskas on puolison osa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi että joudun jo nyt tekemään lähes kaikki kotityöt, pihan hoidon, lasten asiat, muistuttamaan puolisoa hänen asioistaan, käymään töissä... Kyllä perheellisten aikuisten tulisi hoitaa osansa jos lapsia hankkii. Mikäli tämä ei sinusta vielä ole tarpeeksi, luulen sinun olevan itse samanmoinen vätys. " Se koira älähtää..."

Eikö tuosta näkynyt merkkejä ennen lasten tekoa? Jälkiviisaus on aina parasta, mutta jos se on jo ennen lapsia ollut tuollainen vähän sinnepäin ja tehdään kun jaksetaan niin ei se lasten teko asiaa paranna.

Joko se oikeasti on aivan avuton tai heittäytyy kädettömäksi kun tietää. että sinä hoidat ja muistat.

Näkyi kotitöiden hallitsemattomuutena, mutta meni nuoruuden ja passaavan äidin piikkiin. Kun 10 vuoden aviioliiton jälkeen yhä jumpataan samojen asioiden kanssa, tulee pakosta mieleen ajatus että syy on jossain syvemmällä kuin passaavassa äidissä tai laiskuudessa. Toinen kun tosissaan yrittää, mutta unohtaa taas seuraavalla kerralla...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen tuon ihmistyypin. Meillä ensin ei mitään tapahdu sovitusta huolimatta, kunnes hermostun! Silloin mennään vauhdilla touhuamaan miettimättä yhtään etukäteen miten toimia. Hylly hakataan seinään helvetin pitkillä käytetyillä nauloilla, ja lopulta hylly on vinossa, eikä edes välttis sillä korkeudella kuin piti, vaikka asia etukäteen puhuttu. Työkalut rikkoutuu/ häviää, siimaleikkurilla leikataan poikki myös osa perennoista ja pensaista, mustat kalsarit livahtaa vaalean pyykin koriin jne... Olen alkanut epäillä jotain neuroerityisyyttä, kun mikään ei tunnu pysyvän muistissa kertauksista huolimatta. Oman päänsä sisällä pysyttelee/ radio seuranaan töissä.

Jos se on vaan tyhmä. 

Tyhmäkään ei ole. Tietää omista kiinnostuksenkohteistaan

I feel you💔

Vierailija kirjoitti:

 

Moni nepsy valitsee yksinolon 

ja naimattomuuden. Kannattaa 

kaksi kertaa miettiä lapsentekoa

nepsytallin edustajan kanssa. Tämä on

totta. Kuormitumme erityisesti äänistä,

vaadimme paljon yksinoloa ja täydellistä

hiljaisuutta. Nepsy kolmen lapsen

huutokuoron kapteenina olisi iskän total

melttari ellei burnout. *Anteeksi, jos tämä

totuus loukkaa. Myötätuntoni kaaoksen

keskelle.. 

Varmasti hyvä valinta jos kerran ymmärtää omat haasteensa. Mitä sitä sitten muita kiusaamaan. Itse pohdin mahdollisuutta muuttaa mökille osan vuotta lasten kasvettua. Olisi kuitenkin tuossa suht lähellä, ja olisin firmassa apuna päivisin kuten tähänkin saakka, kuitenkin saisin kerätä rauhassa voimia iltaisin ja olla ärtymättä toisen touhuiluista...

Vittumaisen muikkelin osuessa vaimoksi, eikä oikein erotakaan kehtaa, on syytä käyttää mahdollismman paljon ulkopuolista suunnittelijaa ja urakoitsijaa. Hankala muikkeli saa sisustussuunnittelijan aivopieremän keittiön jonka urakkafirma asentaa ja muikkeli aukaisee haaransa. 

Eli miehesi on hömelö sählääjä, ja sinä pidät häntä oksettavana ja osoitat sen myös avoimesti käytökselläsi.

Olette aikamoinen "power couple" 😂

Leikki leikkinä, miehesi vaikuttaa aikamoiselta vätykseltä, ja sinä aivan kusipäältä. Erotkaa, ei tuo tuosta enää paremmaksi muutu 

Vierailija kirjoitti:

Tunnen tuon ihmistyypin. Meillä ensin ei mitään tapahdu sovitusta huolimatta, kunnes hermostun! Silloin mennään vauhdilla touhuamaan miettimättä yhtään etukäteen miten toimia. Hylly hakataan seinään helvetin pitkillä käytetyillä nauloilla, ja lopulta hylly on vinossa, eikä edes välttis sillä korkeudella kuin piti, vaikka asia etukäteen puhuttu. Työkalut rikkoutuu/ häviää, siimaleikkurilla leikataan poikki myös osa perennoista ja pensaista, mustat kalsarit livahtaa vaalean pyykin koriin jne... Olen alkanut epäillä jotain neuroerityisyyttä, kun mikään ei tunnu pysyvän muistissa kertauksista huolimatta. Oman päänsä sisällä pysyttelee/ radio seuranaan töissä.

Jos mies ei mielestäsi osaa niin miksi et tee itse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen tuon ihmistyypin. Meillä ensin ei mitään tapahdu sovitusta huolimatta, kunnes hermostun! Silloin mennään vauhdilla touhuamaan miettimättä yhtään etukäteen miten toimia. Hylly hakataan seinään helvetin pitkillä käytetyillä nauloilla, ja lopulta hylly on vinossa, eikä edes välttis sillä korkeudella kuin piti, vaikka asia etukäteen puhuttu. Työkalut rikkoutuu/ häviää, siimaleikkurilla leikataan poikki myös osa perennoista ja pensaista, mustat kalsarit livahtaa vaalean pyykin koriin jne... Olen alkanut epäillä jotain neuroerityisyyttä, kun mikään ei tunnu pysyvän muistissa kertauksista huolimatta. Oman päänsä sisällä pysyttelee/ radio seuranaan töissä.

Jos se on vaan tyhmä. 

Tyhmäkään ei ole. Tietää omista kiinnostuksenkohteistaan tosi paljon ( historia, bändit), mutta todellinen

Oletko varma, että mies on edes kuullut sinun sanoneen jotain, jonka nyt pidät sovittuna, koska olet niin sanonut.  "Voitais mennä lauantaina paikkaan x" Ei ole sitä sopimista. 

Mä huomaan että mua kanssa jurppii jokin miehen hahmotuskyvyn tai ennakoinnin puute. Että jos viikkaa pyyhkeitä kaappiin tai kassiin, eikä niitä voisi viikata niin että ne mahtuu sinne. Tai jos teet kahdelle lapselle juusto-kurkkuleipiä Iltapalaksi, niin kannattaako oikeasti tehdä yhden leivät ensin valmiiksi ja sitten aloittaa alusta, vai voisiko esim. kurkun leikata yhdellä aloittamisella molemmille? Ruokakaupassa pakkaan itse aika kylmätuotteet yhteen ja muut toiseen kassiin koska silloin kylmät pysyy paremmin kylminä, ja toisaalta saan nopeasti kylmät kylmään ja kaurahiutaleet ja banaanit voi odottaa kun menen vessaan, päästän koiran pissalle, autan lasta jossain - miehelle tämä on mahdottomuus, siellä on pakasteherneet ja palvelutiskin lämpimät broilerit päällekkäin. Kattilaan tai vuokaan ei voi laittaa siihen kuuluvaa kantta kun nostaa ruuan kylmään vaan pitää aina virittää joku muovipussi/folio/kelmu. Ja mies aina valittaa ettei lasten juomapullot mahdu kaappiin - eipä ei, jos laitat korkin ja pullon vierekkäin etkä päällekkäin jolloin hyllytilaa menee tuplasti. Ja koskaan, koskaan miehellä ei ole ruuan osat (esim. pasta ja kastike) valmiina about samaan aikaan, vaan kala on paistettu pannulla siinä vaiheessa kun uuni laitetaan lämpenemään lohkoperunoita varten. 

En huomauttele näistä. Mutta välillä tuskastuttaa katsoa sitä tuhraamista vierestä. En löydä, ei mahdu, ei ehdi - kyllä löytyy, mahtuu ja ehtii kun käyttää järkeä. 

Ja sinä itsehän olet niin täydellinen, ihan jokaisessa asiassa. 

Vierailija kirjoitti:

Ja sinä itsehän olet niin täydellinen, ihan jokaisessa asiassa. 

Välttelevän miehen klassikko: ei voida puhua alunperin puheeksi otetusta aiheesta vaan turvaudutaan sarkasmiin ja yritetään kääntää huomio toisen vikoihin, koska alkuperäisestä aiheesta puhuttaessa voisi joutua tekemään itsereflektiota tai ehkä jopa kohtaamaan jonkin tunteen. Olennaista ei ole se, onko alun perin puheeksi otettu aihe reilu, perusteltu, objektiivisesti kuvattu vai todella aiheeton ja asiaton hyökkäys, tärkeintä on että saamme huomion muualle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sinä itsehän olet niin täydellinen, ihan jokaisessa asiassa. 

Välttelevän miehen klassikko: ei voida puhua alunperin puheeksi otetusta aiheesta vaan turvaudutaan sarkasmiin ja yritetään kääntää huomio toisen vikoihin, koska alkuperäisestä aiheesta puhuttaessa voisi joutua tekemään itsereflektiota tai ehkä jopa kohtaamaan jonkin tunteen. Olennaista ei ole se, onko alun perin puheeksi otettu aihe reilu, perusteltu, objektiivisesti kuvattu vai todella aiheeton ja asiaton hyökkäys, tärkeintä on että saamme huomion muualle.

Tämä on kyllä aina toimiva klassikko.

Hei Pekka, voisitko laittaa nää astiat tänne koneeseen vähän järjestelmällisemmin, kun ne ei muuten puhdistu kunnolla? 

 

SIIS MÄ EN TEE IKINÄ MITÄÄN OIKEIN EN KYLLÄ ENÄÄ IKINÄ TÄYTÄ ASTIANPESUKONETTA 

Ymmärrän. Ollaan molemmat tekeviä ihmisiä mutta miehen tapana tehdä kaikki aina vaikeimman kautta. Kun ei malta sekuntiakaan miettiä miten ja millä joku tehdään. Menee ja tekee ja sitten korjataan ja fiksataan tai tehdään kokonaan uudestaan.

Mitään ei tietenkään saa sanoa koska hän on mies ja tietää ja osaa kyllä.

T: alapeukkuja ja miesselitystä odotellessa.