Miten alkuvaiheen azheimer todetaan?
Kyseessä hyvin vanha ihminen, mutta jalat kantaa ja älypuhelin pysyy kädessä. Ongelma on se, että muut -suku ja ns ystävät- joutuvat jatkuvasti selvittelemään sen sotkuja ja myös vaaratilanteita, joihin se itsensä hoitaa. Ja hänelle on vahvistunut käsitys, että muiden velvollisuus tosiaan on selvittää hänen sotkunsa ja toimia jonain palvelusväkenä. Mutta miten se todetaan? Ja missä on se raja, että suvun ja ystävien ei enää tarvitse rynnätä apuun?
Kommentit (79)
Enpä kuule tiedä. Minulle diagnosoitiin ' varhaisiän dementia/alzheimer mehiläisessä lääkäri Vuokko Salosen toimesta mehiläisessä vuonna 2010 eläessäni keskellä väkivaltaista avioliittoa ja olisin tarvinnut välitöntä traumatukea/terapiaa/apua lapsen kanssa. No,valheellisin lausumin tehty huostaanotto oli se ' apu'. Tutkimukset? 20 min käynti ja 2kktta aiemmin sama akka allekirjoitti ajokorttiluvan. Että miten näitä diagnooseja viljellään,on mahdotonta tietää. Jarmo karpakka,johtaja mehiläisessä,ei suostunut järjestämään Salosen kanssa tapaamista tai edes puhelinkeskustelu,koska ' ei noin vanhoista asioista voi tietää,millä perusteella tehty diagnoosi'. V..u mikä pelle valtio ja kokoomuspörriäinen. Nyt, viisitoista vuotta myöhemmin, on käynyt ilmi massiiviset tietourkinnat ja mustamaalaamista by HUS,mehiläinen,kunnallinen terveydenhuolto, ym useilla eri paikkakunnilla kohdallani. Näin se vaino täällä toteutetaan,ihmiset. Hieno maa,kertakaikkiaan.
Sukupuolisilvotut ja "kauneus"leikellyt ihmiset vanhenevat myös. Oioioi. Muistiongelmat ja hölmöilyt päälle. Jep. Ei niitä kestä.
Vierailija kirjoitti:
Enpä kuule tiedä. Minulle diagnosoitiin ' varhaisiän dementia/alzheimer mehiläisessä lääkäri Vuokko Salosen toimesta mehiläisessä vuonna 2010 eläessäni keskellä väkivaltaista avioliittoa ja olisin tarvinnut välitöntä traumatukea/terapiaa/apua lapsen kanssa. No,valheellisin lausumin tehty huostaanotto oli se ' apu'. Tutkimukset? 20 min käynti ja 2kktta aiemmin sama akka allekirjoitti ajokorttiluvan. Että miten näitä diagnooseja viljellään,on mahdotonta tietää. Jarmo karpakka,johtaja mehiläisessä,ei suostunut järjestämään Salosen kanssa tapaamista tai edes puhelinkeskustelu,koska ' ei noin vanhoista asioista voi tietää,millä perusteella tehty diagnoosi'. V..u mikä pelle valtio ja kokoomuspörriäinen. Nyt, viisitoista vuotta myöhemmin, on käynyt ilmi massiiviset tietourkinnat ja mustamaalaamista by HUS,mehiläinen,kunnallinen terveydenhuolto, ym useilla eri paikkakunnilla kohdallani. Näin se vaino täällä toteutetaan,ihmiset. Hieno maa,kertakaik
Olet merkittävä henkilö varmastikin. FBI?
Vierailija kirjoitti:
Se todetaan jälkeen päin sitten, kun ollaan jo keskivaikeassa vaiheessa. Sairaudentunnottomuus on olennainen osa muistisairauksia. Kun siihen liittyy myös itsepäisyys ja yleinen epäluuloisuus, ei voi mitään.
Raja menee siinä, että on useamman kuin yhden kerran pilliauto kutsuttu hätiin. Auton värillä ei ole väliä, mutta siniset vilkut ovat yleinen kriteeri. Sen jälkeen voi järjestyä joku palveluasuntopaikka.
Kotihoitovaihe? Ainakin meidän kunnassa.
Kuvantamisessa ja selkäydinnäytteenottamisessa pitäisi pysyä paikallaan ja rauhallisena ja myös yhteistyökykyisenä. Vanhus ei tähän suostu. Lekurit tietysti voisivat halutessaan rauhoittaa tai nukuttaa siihen malliin, että kyseiset testit onnistuisivat. Mutta se itsemääräämisoikeus, johon lääkärit vetoavat. Pakolla ei voi tehdä, kun vanhus kieltäytyy.
Diagnoosia ei saa siis tehtyä. Muistitestin paperit repii suureleisesti.
Hanki siinä sitten apua, kun vanhus paperilla ihan terve ja mitään diagnoosia ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä huoli-ilmoitus auttaisi? Ei ketään ainakaan pakolla testeihin voi viedä. Ja testit se vaatii, ennen kuin A. todetaan.
Ei se huoli-ilmoituskaan tuossa auta. Soittelin aikanaan lukemattomia kertoja huolipuhelimeen kun äitini muistiongelmat pahenivat koko ajan. Palveluohjaajat kävivät pari kertaa vanhemmillani eivätkä nähneet mitään tarvetta muistitutkimuksille ja avun tarpeelle kun isäni hoiti äitiäni niin hyvin. Sitten kun äiti kaatui kotona pahasti eikä isäni saanut enää nostettua äitiä sänkyyn, äiti pääsi tk:n vuodeosastolle. Silloin hän oli jo puhe-, liikunta- ja syömiskyvytön ja todettiin ettei tutkimuksille ole enää mitään tarvetta. Siitä meni 2,5kk ja äiti oli kuollut.
Läheinen ihminen asuu vielä yksin, mutta nyt on ajan kysymys, milloin jotain käy. Voi polttaa vaikka koko asunnon, jäädä kadulle, kun ei muista ovikoodia, ei saa enää ruokaa kaupasta, kun ei osaa maksaa jne. Pohdin jälkiviisana, milloin läheisen muistiongelmat alkoivat. Noin 10 vuotta sitten oli kyllä jo merkkejä. Kerran avasin jostain syystä pakastimen. Siellä oli ikivanhoja ruokia, päivämäärä merkitty säntillisesti kylkeen joskus kauan sitten, mutta pakastinta ei oltu tyhjennetty enää vuosiin. Tämä tuntui oudolta, mutta hän eli kiireisen varhaiseläkeläisen arkea, niin sivuutin asian.
Noihin aikoihin ennen avaramielinen ihminen muuttui myös hirveän konservatiiviseksi. Kaikki muutokset olivat huonoja. Tuosta meni muutama vuosi ja ihmettelin, kun hän aina käänsi keskustelut ihan ikiaikaisiin juttuihin. Kun tapasimme, puhuimme lähinnä 70-luvulla tapahtuneista asioista.
Siitä pari vuotta ja uudet kirjat ja elokuvat olivat "niin huonoja", ettei ne enää kiinnostaneet. Eli ei enää pystynyt seuraamaan juonenkäänteitä.
Taas pari vuotta ja lähimuisti alkoi olla täysin mennyt.
Moni näistä kuvatuista "narsisteista vanhuksista" ovat vain dementian oireita. Äksytään, halutaan että joku toinen hoitaa, voi liittyä dementiaan. Ei ne persoonallisuushäiriöt yleensä puhkea 80-vuotiaana vaikka niiden oireet saattavatkin muuttua iän lisääntyessä.
Takaisin asiaan: Musta ap:n kertoma muistuttaa juurikin dementian oireita ja raja "milloin läheisten on mentävä apuun" menee juuri siinä mihin sen itse asettaa. Eli jos kokee omaisen käytöksen raskaana niin vetää rajan siihen eikä hyppää apuun. Joskus voi olla, että tilanteen pitää antaakin kriisiytyä, jotta ikäihminen saadaan tutkimuksiin tai huoli-ilmoitukset alkavat poikia mitään. Koska tällä hetkellä omaiset pitävät huolta ja siksi yhteiskunnan näkökulmasta ikäihmisellä ei ole hätää. Toki autolla ajon suhteen voi olla, että pitää ottaa auton avaimet pois tai irrottaa autosta sulakkeet ja kertoa auton olevan rikki, jottei kriisiytyminen tarkoita jonkun hengenmenoa liikenteessä.
Dementian todetaan lääkärin tutkimuksen, pään mrin, muistitestin ja mahdollisten labrojen avulla. Jos asiakas saadaan edes lääkäriin, saattaa ikäihminen uskoa häntä jos hän sanoo, että tehdään muutamia testejä muiden sairauksien poissulkua varten. Ikäihmiselle kannattaa muutenkin puhua vaikka kognitiotesteistä, että katsotaan miten korkealla se on nyt "kun mitään ei vielä ole". Ja muutenkin lääkärin on oikeastikin hyvä sulkea pois tiettyjä sairauksia noita oireita tutkittaessa.
Vaikka Alzheimerin tautiin tai muihin dementioihin ei ole parantavaa hoitoa, voi tarpeeksi ajoissa aloitettu lääkitys hidastaa sen etenemistä ja lieventää mahdollisia käytöshäiriöitä. Joten suosittelen että koetat saada omaisesi mahdollisimman pian lääkäriin. Kertoen vaikka, että kyseessä on ikätarkastus tai vastaava.
Luin ketjun. Kotihoidosta kokemuksen pohjalta: edes kotihoidon asiakkaaksi vanhusta ei saa, ellei vanhus sitä halua. Ja mitä kotihoito tekee? Auttaa vessaan, vaihtaa vaipan, käyttää kerran viikossa suihkussa , lämmittää mikrossa vanhuspalvelujen einesruuan ja laittaa lääkkeet dosettiin. Itsestään innostuneen, kävelevän ja älylaitetta näpräävän dementikon kohdalla näistä ei ole mitään hyötyä.
Antaa sen siis mokata. Jos se ajaa kolarin, poliisi ottanee kortin pois (toivotaan että uhreja ei tule). Jos se omilla rahoillaan tekee jotain älytöntä, niin tehköön. Jos se päättää lähteä matkoille, kaiketi joku kiinnittää huomion sen pyörimiseen Helsinki-Vantaalla tai määränpäässä. Kyse ei ole vastuuntunnon puutteesta, vaan siitä että mitään ei voi. Ja on myös oma elämä, työ, lapset ja peräti lapsenlapsetkin, jotka kaikki kyllä priorisoin.
Vierailija kirjoitti:
Luin ketjun. Kotihoidosta kokemuksen pohjalta: edes kotihoidon asiakkaaksi vanhusta ei saa, ellei vanhus sitä halua. Ja mitä kotihoito tekee? Auttaa vessaan, vaihtaa vaipan, käyttää kerran viikossa suihkussa , lämmittää mikrossa vanhuspalvelujen einesruuan ja laittaa lääkkeet dosettiin. Itsestään innostuneen, kävelevän ja älylaitetta näpräävän dementikon kohdalla näistä ei ole mitään hyötyä.
Antaa sen siis mokata. Jos se ajaa kolarin, poliisi ottanee kortin pois (toivotaan että uhreja ei tule). Jos se omilla rahoillaan tekee jotain älytöntä, niin tehköön. Jos se päättää lähteä matkoille, kaiketi joku kiinnittää huomion sen pyörimiseen Helsinki-Vantaalla tai määränpäässä. Kyse ei ole vastuuntunnon puutteesta, vaan siitä että mitään ei voi. Ja on myös oma elämä, työ, lapset ja peräti lapsenlapsetkin, jotka kaikki kyllä priorisoin.
Mutta tavoitteena on tuo, mitä edellisessä hyvässä viestissä sanottiin: saada se lääkäriin
Mutta kun se tavoite saada lääkäriin ja diagnoosi ei onnistu. Jos vanhuksella ei ole mitään perussairautta (kuten diabetesta tai sydänongelmaa), niin ei se lääkäriin tuosta vaan lähde, kun omasta mielestä ei tarvetta ole. Tai sitten nimenomaan jollain tasolla vielä tajuaa, että on jotain vialla ja siksi vastustaa kaikkea. Pelkää että ajokortti viedään, tulee edunvalvonta tai joutuu vanhainkotiin.
Millään anelulla, kiristämisellä, suostuttelulla tai uhkailulla ei ole vaikutusta. Vaikka olisi seläntakana järjestänyt jonkun "tyyliin 75-vuotta täyttävien terveystarkastuksen". Ei mene. Inhoaa ja vastustaa kaikkea terveydenhoitoon liittyvää. Ei onnistu sekään, että hommaa jonkun muistihoitajan, hoitsun, poppamiehen tai lekurin kotikäynnille. On sen verran vainoharhainen, että ovella jo vaatii esittelyä kuka on kyseessä ja millä asialla. Ei avaa ovea ulkopuolisille. Kukaan ei voi väkisellä vanhuksen asuntoon mennä.
Ainut mahdollisuus on se ultimate kriisi, joka vääjäämättä tapahtuu. Siinä vaan voi sivullisellekin tapahtua jotain tosi ikävää ja sitten ihmetellään, miksi omaiset ei hommaneet ajoissa apua? Mitä apua, kun paperilla on perusterve vanhus?
Onko jollain jakaa vielä kokemuksia?
Huoli ilmoitus, kutsuvat terveystarkastukseen.. Teimme äidistmme, sai dementia diagnoosin.
Ihmettelen tätä muistitesteistä jankkaamista. Omassa suvussani on alzheimerin tautiin sairastuneita, ja saivat "puhtaat paperit" noista muistitesteistä, kun muistisairaus oli jo pitkällä ja olivat jo aika sekaisin, eivät esim. muistaneet muutama päivä sitten tavanneensa jotain tuttua ihmistä. Noissa pystyy vähänkin terävämpi vanhus pelastamaan päättelemällä paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinäpä se. Vanhukset ei itse halua mennä muistutettiin. Katsos ajokortti menee siinä.
Ja suurinosa ostaa ajokortti lääkärin todistuksen tutuilta lääkäreiltä , jotka ei vaadi muistitestiä, kun vanhus väittää, ettei ole dementikko.
Eli vie vanhus väkisin muistitestiin, siitä se alkaa.
Nippusiteissä? Se menee normaalit tilanteet jollain autopilotilla ja kaiketi onnistuu vaikuttamaan täyspäiselle. Mutta sitten vähäkään haastavammassa tilanteessa menee toimintakyky. Toinen juttu on se, että tekee todella typeriä asioita ja suuttuu neuvoista.
Sain omaisen muistitestiin muun syyn kautta. Piti tarkistaa verenpaine ja sydämen toiminta ja kuulo. Siinä samalla lääkäri teetti sitten muistitestinkin. Olin mukana seurana.
Mitä ap tarkoittaa sillä, että missä menee raja että ei tarvitse auttaa? Ei sellaista rajaa ole. Ihan itse päätät autatko vai et. Paljon on ihmisiä, jotka kuvittelevat että jotkut taikansanat kuten alzheimer päästävät heidät vastuusta ja joku yhteiskunnan auttava kävi taikaiskusta ottaa kopin tilanteesta. Sellaista ei koskaan ole ollut eikä varsinkaan nyt kun hyvinvointiyhteiskuntaa on purettu. Mitä ap ajattelee että tapahtuisi jos vanhus saisi diagnoosin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinäpä se. Vanhukset ei itse halua mennä muistutettiin. Katsos ajokortti menee siinä.
Ja suurinosa ostaa ajokortti lääkärin todistuksen tutuilta lääkäreiltä , jotka ei vaadi muistitestiä, kun vanhus väittää, ettei ole dementikko.
Eli vie vanhus väkisin muistitestiin, siitä se alkaa.
Nippusiteissä? Se menee normaalit tilanteet jollain autopilotilla ja kaiketi onnistuu vaikuttamaan täyspäiselle. Mutta sitten vähäkään haastavammassa tilanteessa menee toimintakyky. Toinen juttu on se, että tekee todella typeriä asioita ja suuttuu neuvoista.
Sain omaisen muistitestiin muun syyn kautta. Piti tarkistaa verenpaine ja sydämen toiminta ja kuulo. Siinä samalla lääkäri teetti sitten muistitestinkin. Olin mukana seurana.
On totta, että alkuvaiheessa muistitesti voi mennä hyvin. Kun omainen oli vielä itse huolissaan muistamattomuudestaan, hän sai hyvän tuloksen muistitestistä.
Sitten kun häntä ei enää meinannut saada lääkäriin eikä hän muutenkaan huolehtinut asioistaan entiseen tapaan, tilanne näkyi muistitestissä.
Muistisairaan omaisena ja ammattilaisena kehotan tekemään niitä huoli-ilmoituksia, ja pyytämään myös naapureita tekemään niitä joka kerta, kun vanhus tavataan eksyneenä tai sekavana lähiympäristöstä tai jotakin muuta outoa tapahtuu. Ja tietysti muistakin vaaratilanteista. Myös jos laskuja jää maksamatta, ja muusta vastaavasta sählingistä, mikä on poikkeavaa aiempaan nähden ja mikä voi vaarantaa talouden tai altistaa taloudelliselle hyväksikäytölle. Muuta ei tuossa vaiheessa voi tehdä, sillä jokaisen ihmisen perusoikeuksiin kuuluu itsemääräämisoikeus. Vanhuksella on oikeus kieltäytyä tutkimuksista ja testeistä. Omaisella taas on oikeus kieltäytyä auttamasta ja siivoamasta sotkuja. Mitä enemmän omaiset auttavat, sitä pienempi mahdollisuus on saada muistisairas vanhus kotihoidon piiriin saati asumisyksikköön.
AIVAN. Ratkaisu yksinkertainen.
Ihmiset elävät fyysisesti niin vanhaksi, että tulee kaikkee puutteita. Täysin normaalia vanhenemista.