Miksi ihmiset väittää resilienssinsä olevan hyvä vaikka heille ei ole koskaan edes tapahtunut mitään?

Vierailija kirjoitti:

Tottahan tuo ap:n väite on heidän kohdallaan, jotka ihan oikeasti eivät ole koskaan kohdanneet mitään. Mutta ulkopuolinen ei taas voi tunnistaa keitä nuo henkilöt ovat, jolloin vaarana on, että hän tuomitsee ihmisiä, joille on tapahtunut jotain sellaisiksi, ettei heille ole tapahtunut mitään, vaikka heille juuri onkin tapahtunut. Jolloin siitä relisenssistä henkilöstä saa kuvan, ettei hänelle ole tapahtunut mitään, vaikka juuri se harhakuvitelma on juuri se todiste siitä resilenssistä. 

Miten kahden vahvan ihmisen edessä voi ulkopuolinen koskaan sanoa, kumpi on säästynyt pahoilta tapahtumilta ja kumpi on selvinnyt siitä takaisin ja jopa vahvempana, kun kumpikin vaikuttaa yhtä onnelliselta?

Ja onko sillä edes väliä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla resilienssi on olematon johtuen lapsuudestani. Molemmat vanhemmat olivat kovien huumeiden käyttäjiä, minut uhattiin tappaa 1 vuotiaana ja vedettiin naama auki, asuimme missä milloinkin ja huumeita myytiin. Kattilassa neulat ja monta kertaa näin kun isä piikitti. Minut lähetettiin  ovelle jos ei ollut velkoja maksaa ja isä pakeni ikkunasta. Seksuaalista hyväksikäyttääöä oli myös isän ja isäpuolen osalta. Isäpuoli vihasi minua ja 12 v lähtien haukkui kun kävin koulua enkä mennyt töihin. Isä kuoli huumevelkojien käsittelyyn väkivaltaisesti.

Nyt olen itse äiti. Resilienssi on 0. Kaikki asiat romahduttavat. En ole päässyt terapiaan enkä jaksa enää yrittää sinne pääsyä. 

Varmaan ne joilla on hyvä resilienssi ovat eläneet hyvän lapsuuden josta ammentavat vaikeuksissa. Minunlaiseni ovat niitä heikkoja.

Olen työtön yh tällä hetkellä, ero väkivaltaisesta lapsen isästä romahdutti taas alas ja yritän selvitä jotenkin. Terapiaan en päässyt vaikka yritin, tarvitsijoita on niin paljon. Lapsen takia olisin ollut nyt valmis siihen aiemmin en ollut.

Kysy turvakodista tms. mistä voisit saada apua ilman kallista KELA-terapiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Resilienssi on yksilön kykyä selviytyä stressistä ja vastoinkäymisistä ja tulla vahvemmiksi, vastustaa ja järjestää positiivisesti uudelleen elämänsä ja tapansa kriittisen negatiivisen tapahtuman jälkeen.

Löysin tälläisen määritelmän siitä.

Miksi ylipäätään pitäisi esimerkiksi väkivallan uhriksi joutumisen jälkeen kehittyä jotenkin vahvemmaksi?

Miksi pitäisi antaa yksittäisen, tai vaikka useamman, tapahtuman määritellä koko loppuelämänsä? Järkevämpää on käsitellä asia, vahvistua ja jatkaa elämäänsä. Käsittelyyn kuuluu hyvin tehty surutyö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Resilienssi on yksilön kykyä selviytyä stressistä ja vastoinkäymisistä ja tulla vahvemmiksi, vastustaa ja järjestää positiivisesti uudelleen elämänsä ja tapansa kriittisen negatiivisen tapahtuman jälkeen.

Löysin tälläisen määritelmän siitä.

Miksi ylipäätään pitäisi esimerkiksi väkivallan uhriksi joutumisen jälkeen kehittyä jotenkin vahvemmaksi?

Ei missään sanota, että pitää. Tuo on vain määritelmä. Jos sinä olet ollut niissä vaikeissa tilanteissa ja lopputulos on hyvä sinulla on resilienssiä, jos taas ei, niin sinulla ei ole sitä. Vähän kuten vaikka arpikudos. Toisille kehittyy paljon, toisille ei. Kai se on makuasia kummasta pitää enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla resilienssi on olematon johtuen lapsuudestani. Molemmat vanhemmat olivat kovien huumeiden käyttäjiä, minut uhattiin tappaa 1 vuotiaana ja vedettiin naama auki, asuimme missä milloinkin ja huumeita myytiin. Kattilassa neulat ja monta kertaa näin kun isä piikitti. Minut lähetettiin  ovelle jos ei ollut velkoja maksaa ja isä pakeni ikkunasta. Seksuaalista hyväksikäyttääöä oli myös isän ja isäpuolen osalta. Isäpuoli vihasi minua ja 12 v lähtien haukkui kun kävin koulua enkä mennyt töihin. Isä kuoli huumevelkojien käsittelyyn väkivaltaisesti.

Nyt olen itse äiti. Resilienssi on 0. Kaikki asiat romahduttavat. En ole päässyt terapiaan enkä jaksa enää yrittää sinne pääsyä. 

Varmaan ne joilla on hyvä resilienssi ovat eläneet hyvän lapsuuden josta ammentavat vaikeuksissa. Minunlaiseni ovat niitä heikkoja.

Sinähän olet vahva. Muutit elinolosuhteet paremmiksi itsesi ja lapsen kannalta. Jaksat olla äiti kaikesta huolimatta. Anna itsellesi armoa. Ja aikaa. Ja teetä ja sympatiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Resilienssi on yksilön kykyä selviytyä stressistä ja vastoinkäymisistä ja tulla vahvemmiksi, vastustaa ja järjestää positiivisesti uudelleen elämänsä ja tapansa kriittisen negatiivisen tapahtuman jälkeen.

Löysin tälläisen määritelmän siitä.

Miksi ylipäätään pitäisi esimerkiksi väkivallan uhriksi joutumisen jälkeen kehittyä jotenkin vahvemmaksi?

Miksi pitäisi antaa yksittäisen, tai vaikka useamman, tapahtuman määritellä koko loppuelämänsä? Järkevämpää on käsitellä asia, vahvistua ja jatkaa elämäänsä. Käsittelyyn kuuluu hyvin tehty surutyö.

Ymmärrätkö ettei se ole aina mahdollista? Vaikeat kokemukset hajottavat ihmistä sisältä. Jotain sinusta voi jopa kuolla. Ei sellaisista kokemuksista pysty välttämättä jälkikäteen ammentamaan mitään myönteistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottahan tuo ap:n väite on heidän kohdallaan, jotka ihan oikeasti eivät ole koskaan kohdanneet mitään. Mutta ulkopuolinen ei taas voi tunnistaa keitä nuo henkilöt ovat, jolloin vaarana on, että hän tuomitsee ihmisiä, joille on tapahtunut jotain sellaisiksi, ettei heille ole tapahtunut mitään, vaikka heille juuri onkin tapahtunut. Jolloin siitä relisenssistä henkilöstä saa kuvan, ettei hänelle ole tapahtunut mitään, vaikka juuri se harhakuvitelma on juuri se todiste siitä resilenssistä. 

Miten kahden vahvan ihmisen edessä voi ulkopuolinen koskaan sanoa, kumpi on säästynyt pahoilta tapahtumilta ja kumpi on selvinnyt siitä takaisin ja jopa vahvempana, kun kumpikin vaikuttaa yhtä onnelliselta?

Ja onko sillä edes väliä?

Ei ole, eikä ulkopuolisten siksi ehkä pitäisi sitä tehdä, koska mitä se muille kuuluu lopulta. Osa porukasta nyt on vain tällähetkellä ottaneet sen jotenkin luonnemeriitiksi. Että on vähän enemmän, jos se on vahva, koska aina pitää olla vahvempi, suurempi ja kyetä enemmän elämässä.

Ennen vanhaan puhuttiin risiiniöljystä. 

Jos ihmisellä on vähintään kohtuullisen hyvä itsetuntemus, hän usein tietää miten yleensä reagoi erilaisiin ongelmatilanteisiin tai miten välttää niitä, silloin kun niitä on mahdollista välttää. Osa elämän isoista kriiseistä tulee kyllä ulkopuolelta eikä niihin voi itse vaikuttaa.

Korkean resienssin ihmiselle on tyypillistä matala neuroottisuus, vähintään kohtuullinen itsevarmuus, hän on perusluonteeltaan positiivinen ja hänellä on kyky jättää menneisyys taakse ja katsoa taas elämässä eteenpäin kohtuullisen lyhyen surutyöjakson jälkeen. Toki resilienssiin liittyvät myös sosiaaliset turvaverkot, jotka vahvistavat vastoinkäymisten kestävyyttä.

Kyllä on jossain määrin etukäteen ennustettavaa, ketkä selviävät elämän isoista kriiseistä aika nopeasti ja ketkä eivät niin hyvin.

Nro 126: sitten on huono resilienssi. Ja puutteita oikeanlaisessa ensiavussa. 

Vierailija kirjoitti:

Nro 126: sitten on huono resilienssi. Ja puutteita oikeanlaisessa ensiavussa. 

En tiedä onko ihmisen tarkoitus olla sellainen kumipallo, joka selviää täysin ilman vaurioita mistä tahansa. Kysymys on pitkälti siitä kuinka paljon vastoinkäymisiä tulee, missä vaiheessa ja miten niihin saa tukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Resilienssi on yksilön kykyä selviytyä stressistä ja vastoinkäymisistä ja tulla vahvemmiksi, vastustaa ja järjestää positiivisesti uudelleen elämänsä ja tapansa kriittisen negatiivisen tapahtuman jälkeen.

Löysin tälläisen määritelmän siitä.

Miksi ylipäätään pitäisi esimerkiksi väkivallan uhriksi joutumisen jälkeen kehittyä jotenkin vahvemmaksi?

Miksi pitäisi antaa yksittäisen, tai vaikka useamman, tapahtuman määritellä koko loppuelämänsä? Järkevämpää on käsitellä asia, vahvistua ja jatkaa elämäänsä. Käsittelyyn kuuluu hyvin tehty surutyö.

Miksi VAHVISTUA? Siis vahvemmaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Resilienssi on yksilön kykyä selviytyä stressistä ja vastoinkäymisistä ja tulla vahvemmiksi, vastustaa ja järjestää positiivisesti uudelleen elämänsä ja tapansa kriittisen negatiivisen tapahtuman jälkeen.

Löysin tälläisen määritelmän siitä.

Miksi ylipäätään pitäisi esimerkiksi väkivallan uhriksi joutumisen jälkeen kehittyä jotenkin vahvemmaksi?

Ei missään sanota, että pitää. Tuo on vain määritelmä. Jos sinä olet ollut niissä vaikeissa tilanteissa ja lopputulos on hyvä sinulla on resilienssiä, jos taas ei, niin sinulla ei ole sitä. Vähän kuten vaikka arpikudos. Toisille kehittyy paljon, toisille ei. Kai se on makuasia kummasta pitää enemmän. 

Ei se noin mene. Sitten kun arpikudosta on vaikka ja kuinka paljon, tulee joku ja ajaa sen arpeutuneen raajan yli traktorilla ja sinne meni hienosti kerätyt ja hoidetut arvet. Tosi moni on sanonut, että vahvistui ja vahvistui, kunnes hajosi. Parasta olisi pysyä herkkänä. 

Vierailija kirjoitti:

Jos ihmisellä on vähintään kohtuullisen hyvä itsetuntemus, hän usein tietää miten yleensä reagoi erilaisiin ongelmatilanteisiin tai miten välttää niitä, silloin kun niitä on mahdollista välttää. Osa elämän isoista kriiseistä tulee kyllä ulkopuolelta eikä niihin voi itse vaikuttaa.

Korkean resienssin ihmiselle on tyypillistä matala neuroottisuus, vähintään kohtuullinen itsevarmuus, hän on perusluonteeltaan positiivinen ja hänellä on kyky jättää menneisyys taakse ja katsoa taas elämässä eteenpäin kohtuullisen lyhyen surutyöjakson jälkeen. Toki resilienssiin liittyvät myös sosiaaliset turvaverkot, jotka vahvistavat vastoinkäymisten kestävyyttä.

Kyllä on jossain määrin etukäteen ennustettavaa, ketkä selviävät elämän isoista kriiseistä aika nopeasti ja ketkä eivät niin hyvin.

Elämänkokemukset kehittävät sitä luonnetta johonkin suuntaan. Lapsuus luo tietynlaisen pohjan, jolta ponnistaa.

Hyvänkään resilienssin omaava ei selviä elämästä vaurioitta, kyse on adaptaatiosta, sopeutumisesta, hyväksynnästä, oppimisesta. Miksi vahvistua? Heikot sortuu elontiellä,  ts. vahvistuminen antaa kyvyn nauttia elämästä, joskus kaikesta huolimatta. 

"Ymmärrätkö ettei se ole aina mahdollista? Vaikeat kokemukset hajottavat ihmistä sisältä. Jotain sinusta voi jopa kuolla. Ei sellaisista kokemuksista pysty välttämättä jälkikäteen ammentamaan mitään myönteistä."

Täältä sivusta. Hän vain toteaa, että tehdään surutyö. Siksi toistan sen, mitä sanoin jo aiemmin, että resilienssi toimii vain keskivertoelämässä keskivertotilanteissa keskivertoihmisille. 

Olen sen verran traumatisoitunut, että tarvitsen vähintään kolmen vuoden KELA-terapian ja aika näyttää, riittääkö sekään. Ja silti sitä surutyötä on tehty tuhansia prosentteja enemmän kuin keskivertoihminen. Tiedän henkilön, joka on kokenut niin hirveitä asioita, että hän kärsii niistä joka päivä ja ne syövät hänen elämästään lähes kaiken. Siinä on resilienssiä, että on suurin piirtein työkykyinen eikä ole hypännyt junan alle. Että sekin on suhteellista. 

Vierailija kirjoitti:

Jos ihmisellä on vähintään kohtuullisen hyvä itsetuntemus, hän usein tietää miten yleensä reagoi erilaisiin ongelmatilanteisiin tai miten välttää niitä, silloin kun niitä on mahdollista välttää. Osa elämän isoista kriiseistä tulee kyllä ulkopuolelta eikä niihin voi itse vaikuttaa.

Korkean resienssin ihmiselle on tyypillistä matala neuroottisuus, vähintään kohtuullinen itsevarmuus, hän on perusluonteeltaan positiivinen ja hänellä on kyky jättää menneisyys taakse ja katsoa taas elämässä eteenpäin kohtuullisen lyhyen surutyöjakson jälkeen. Toki resilienssiin liittyvät myös sosiaaliset turvaverkot, jotka vahvistavat vastoinkäymisten kestävyyttä.

Kyllä on jossain määrin etukäteen ennustettavaa, ketkä selviävät elämän isoista kriiseistä aika nopeasti ja ketkä eivät niin hyvin.

No, itsellä oli sen verrran hyvä itsetuntemus, että tiesin seksuaaliväkivallan olevan itselleni kamalaa. Ja kas vaan, niin se oli ja ylitti sietokyvyn. 

Saathan sinä reagoida asioihin juuri niinkuin pystyt tai haluat. Ihmiset nyt vain ajattelevat, että elämän tarkoitus on olla onnellinen ja se vaatii, että joko unohtaa tai antaa anteeksi ne vanhat vääryydet ja pahuudet ja siirtyy niistä pois henkisestikin. Mennyttä ei saa tekemättömäksi, eikä sinua koskaa saa täysin ehjäksi. Parhaassa tapauksessa korjatuksi. Eikä sekään ole mitään vähän, jos oikein ajattelee.

Minä en usko tuohon ammentamiseen, vaan lähinnä unohtamiseen. Uskon, että joka päivä voi jotenkin syntyä uudelleen. Voi jopa vaihtaa nimen ja asuinpaikan. Voi jopa oppia uuden kielen ja puhua loppuelämän vain sillä. Mutta jos vain pitää mukanaan aina kaikkea joka muistuttaa kaikesta vanhasta ja sitten vielä aktiivisesti muistelee niitä ja määrittelee itsensä niiden kokemusten kautta, niin mikään ei tule koskaan muuttumaan. El sisäisesti, eikä ulkoisesti.

Siinä missä sinun alkusi oli karmea, loppuelämäsi voi olla upea, aivan kuten on niitä joiden alkuelämä oli upea ja sitten se muuttui ihan kauheaksi. Mutta molemmilla tapahtui muutos. Joko sattuma tai tietoinen. Tiedän täysin, että muutos on vaikeaa ja varsinkin jos on heikko, eikä kukaan auta, mutta yksi askel kerrallaan, kaikki jotka ovat onnistuneet siinä, ovat sen aloittaneet. 

En tiedä, ehkä olet hyväksynyt elämäsi, eikä sinulla ole halua edes muuttaa mitään ja se on tietenkin siihen kaikki oikeudet, mutta onnellisuus ei ole sinultakaan poissuljettu tulevaisuudessa, mutta ne vanhat miinukset on vain pakostakin silloin saatava käännettyä sinne plussan puolelle.

Kaikki on suhteellista, mutta uhri-identiteetti on ihan mahdollista jättää taa. Usein esim.seksuaalirikoksen kokeneiden terapiassa vältetään uhri-sanaa, ja puhutaan selvityjästä. Selvisit hengissä, olet selvinnyt tähän asti, selviät vastakin jne. Ei anneta pahantekijälle henkistä valtaa, ikäänkuin.

Vierailija kirjoitti:

Ei saavutettu hyvä resilienssi romahda. No ehkä kidutuksessa. 

Ei tarvi kiduttaa edes. Huonosti nukkuminen ja siitä seurannut väsymys, joka johtaa puutteellisVäsyneenä ja hyvin kivuliaana en sitä ole omalla normitasollani ulkoisten asioiden ja henkilöiden osalta.

Joten kyllä oli aiempi kirjoittaja oikeassa. Luonteenpiirteet (sisu, keskittymiskyvykkyys, rationaalisuus vs tunne jne.) on suurempi vaikuttaja kuin resilienssi, ja niiden lisäksi fyysinen tila.